Ajoiko aika lopullisesti missikisojen ohi? − Nykymissit eivät allekirjoita kauneuskilpailujen kritiikkiä: ”Voivat olla myös feministinen teko”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Häämessujen muotinäytös
Häämessujen muotinäytösten välissä on aikaa yhteiskuvalle. Tällaisina olemme tottuneet missimme näkemään - mutta onko mielikuvamme yhä ajan tasalla? © Tommi Tuomi / Otavamedia
Kriitikoiden mielestä kauneuskilpailut pitäisi lopettaa. Missit ovat eri mieltä. Missikisoissa haetaan nyt karismaa, ei vain kauniita kasvoja. Mutta jaksaako yleisö enää kiinnostua herttaisimman neitosen etsinnästä?

Voisiko joku ystävällisesti lopettaa MISSIKISAT, kirjoittaa anonyymi keskustelupalstalla.

Viesti on vuodelta 2010, mutta se ei ole ensimmäinen – eikä viimeinen. Jo vuosikausia osa suomalaisista on kritisoinut Miss Suomi -kilpailua vanhentuneeksi instituutioksi, joka alentaa naisten asemaa.

Kritiikkiä on helppo ymmärtää. Missikisoihin kuuluu iltapukuja, hampaidenvalkaisuita ja tuomareita, jotka arvostelevat nuorten naisten bikinivartaloita. Osallistujat kilpailevat kauneudesta ja ovat asettaneet itsensä julkisen arvostelun kohteeksi. Kisojen jälkeen suosikeista tulee julkisuuden henkilöitä.

Joidenkin mielestä tämä on paheksuttavaa, suorastaan itserakasta. Mitä huomionhakuisia pyrkyreitä.

Kritiikkiä on ollut aina, mutta viime vuosina soraääniä on ollut enemmän ja ne ovat tulleet keskustelupalstoja merkittävämmiltä tahoilta. Vuonna 2012 MTV3 päätti luopua missikisoista ja ohjelmajohtaja Jorma Sairanen perusteli ”tuotteen olevan vanhentunut”.

Kisojen lähetys siirtyi ensin Liv-kanavalle, sitten TV5:lle. Vuonna 2018 missikisat siirtyivät maksuttomaan Viafree-nettipalveluun, mikä oli monen mielestä viimeinen naula missikisojen arkkuun. Jotkut julistivat, että missit eivät enää yksinkertaisesti kiinnosta.

Mutta onko tuote todella vanhentunut – pitäisikö missikisat lopettaa?

Emilia Anttikoski

Emilia Anttikoski astelee häämessujen lavalla itsevarmoin askelin. Takana on paljon kävelyharjoituksia. Tommi Tuomi / Otavamedia

Missit työssään

Ilmassa on häähumua. Helsingin Katajanokalla sijaitsevassa Wanhassa Satamassa vietetään Mennään Naimisiin -häämessuja, ja näytteillä on kaikkea koruista ja askartelutarvikkeista kimaltaviin pukuihin sekä seinän kokoisiin tekokukka-asetelmiin.

Tulevat hääparit pyörivät innoissaan myyntipisteeltä toiselle, ja laseista päätellen jossain tarjoillaan kuohuvaa. Pian on alkamassa yksi messujen vetonauloista: hääpukunäytös. Mallit on palkattu missitoimiston listalta.

Yleisö tungeksii catwalkin edessä.

”Anteeksi, voisitteko siirtyä?” joku tiuskaisee.

Musiikki alkaa soida, ja ensimmäinen malli ilmestyy lavalle. Ilmaan nousee kymmeniä puhelimia, kun kaikki yrittävät saada mahdollisimman hyvän valokuvan lavaa pitkin lipuvasta valkoisesta luomuksesta.

Musiikki vaihtuu rauhallisesta rytmikkääksi, ja tunnelma muuttuu. Mallit esittelevät mekkoja eri suunnittelijoilta: Josefinalta, Niinattarelta, Ateljé Tuhkimotarinalta, Katri Niskaselta…

Yleisön kiinnostus ei voi johtua pelkistä puvuista. Kun hallitseva Miss Suomi Alina Voronkova marssii pitkin lavaa, kaikkien katseet liimautuvat häneen. Voronkova hymyilee hampaat välkehtien, ja hetken tuntuu kuin kaikki kuvaisivat. Tytöt yleisössä supattavat.

Kävely, hymy, poseeraus, pyörähdys. Liike on vaivatonta, itsevarmaa mutta sulavaa.

Nämä naiset haluavat olla lavalla. Tämä on heidän työtään, ja he nauttivat siitä.

Missikisat kuin formulavarikko

Muotinäytöksen takahuoneessa on päällä täysi hässäkkä. Vaatteiden vaihtoon on varattu aikaa noin minuutti pukua kohti. Pukijoita on kuusi, malleja 12. Tila on ahdas ja tunnelma kaoottinen, mutta puheensorinan seassa kuplii naurunpyrskähdyksiä.

”Onks ketään auttamassa?” huutaa avointa mekkoa yllään kannatteleva missifinalisti Emilia Anttikoski.

Joku ilmestyy salamannopeasti paikalle, vetää mekon kiinni ja asettelee tiaran Anttikosken otsalle. Hän on valmis astelemaan lavalle.

Emilia Anttikoski, Alina Voronkova ja Jenny Lappalainen

Emilia Anttikosken (vas.), Alina Voronkovan ja Jenny Lappalaisen kampauksia korjaillaan. Kampaajan tuolissa on hetki aikaa somettaa. Tommi Tuomi / Otavamedia

Takahuone on pystytetty pieneen crossfitsaliin, ja hääpuvut riippuvat nimellä varustetuissa rekeissä kahvakuulien keskellä. Joka puolella on pitsiä, strasseja ja vaaleaa sifonkia. Tällaista missien työ usein on: hikistä, kiireistä ja yleensä poikkeuksellisiin olosuhteisiin sijoittuvaa. Päivät ovat pitkiä ja fyysisesti rankkoja, ja niiden aikana kuluu paljon teippiä ja rakkolaastareita.

”Viittiiks joku avata?” huikkaa Essi Unkuri, vuoden 2017 yleisön suosikki. Noin viiden sekunnin kuluttua hänellä on jo yllään uusi puku.

”Tämä on kuin renkaanvaihto formulakisoissa”, yksi pukijoista naurahtaa.

Sovinistisia ajatuksia

Ulkoista kauneutta pidetään usein merkkinä epäpätevyydestä. Tai sitten ajatellaan, että kaunis ihminen on päässyt helpolla kauneutensa ansiosta. Se on sovinistista, toteaa feministi ja tutkija Minja Koskela.

”Misseys ei alenna millään tavalla naisen arvoa. Missit eivät ole alistettuja uhreja. Kyse on naisen toimijuudesta: jos hän valitsee toimia jollain tavalla, emme me voi ulkopuolisina arvioida, tekeekö hän huonoja valintoja.”

Koskelalla ei ole missikisoista mitään erityistä mielipidettä, eikä hän ole katsonut niitä enää aikuisiällä. Hänen mielestään missikisojen kritiikki ei saisi henkilöityä misseihin, jotka tekevät vain työtään. Instituution rakenteita saa kuitenkin kritisoida.

”Osallistuakseen naisen pitää olla tietynlainen, usein hoikka ja valkoinen. Missikisoilla olisi mahdollisuus päivittää kauneuden stereotyyppisiä representaatioita.”

Lisäksi Koskelan mielestä voisi esittää kysymyksen siitä, millaista kunnollisuuden muottia naiselle valetaan sillä, että osallistujilta vaaditaan naimattomuutta ja lapsettomuutta. Vaatimus johtuu siitä, että kriteerit ovat samat kuin kansainvälisissä kilpailuissa.
”En haluaisi vastata siihen, tarvitaanko missejä, vaan tarvitaanko missikisoja. Tuskin niitä sen enempää tarvitaan kuin viihdettä tai esimerkiksi urheilukisoja. Joskus viihde voi olla vain viihdettä.”

Muhkeita helmoja ja näyttäviä laahuksia

Esiteltävien hääpukujen joukossa on muhkeita helmoja ja näyttäviä laahuksia. Tommi Tuomi / Otavamedia

Paljasta pintaa

Alina Voronkova höpöttelee kiireen keskellä rennosti puhelimelleen ja päivittää muotinäytöksen jälkeisiä tunnelmia Instagram-tarinaansa. Sosiaalisesta mediasta onkin tullut yksi missin työn ulottuvuuksista: esimerkiksi kuvapalvelu Instagram on kuin portfolio ja markkinointikanava, jonne pitäisi tuottaa jatkuvasti kiinnostavaa sisältöä.

Vuoden 2017 ensimmäinen perintöprinsessa Adriana Gerxhalija kertoo miettivänsä tarkkaan, mitä hän näyttää sosiaalisessa mediassa. Bikinikuvia voi lisätä, kunhan ne pysyvät hyvän maun rajoissa.

”Nuoret tytöt seuraavat meitä. Siksi ajattelen usein, että jos tämän päivityksen lukisi 10-vuotias tyttö, mitä haluaisin opettaa hänelle. Mutta en tietenkään vedä somessa mitään roolia, vaan olen aina ollut tällainen classy lady”, Gerxhalija naurahtaa.

Kun Alina Voronkova voitti, myös hänen Instagram-seuraajiensa määrä räjähti.

Iltapäivälehdet uutisoivat pian Voronkovan vähäpukeisista kuvista, ja hän kertoo saaneensa bikinikuvista myös suoraa palautetta.

”Henkilökohtainen mielipiteeni on, että olen ylpeä vartalostani ja täysin sinut itseni kanssa. Joten miksi ei?”

Pitkiä työpäiviä

Somettamisen ja verkostoitumisen lisäksi misseillä on oikeita töitä: kuvauksia, muotinäytöksiä ja juontokeikkoja.

”Olisihan se hienoa istua kruunu päässä sängyllä ja odottaa, että joku tulee tarjoamaan omaa tv-ohjelmaa. Valitettavasti sellaista ei tapahdu”, Voronkova nauraa.

Hänen kalenterinsa on ollut täynnä viime syksystä asti, sillä valmistautuminen Miss Universum -kisoihin alkoi pian kruunaamisen jälkeen.

Erika Helin

Insinööri ja sovellusneuvoja Erika Helin vertaa missikisoja urheilukilpailuihin. Tommi Tuomi / Otavamedia

”Tein samaan aikaan keikkoja ja kuvauksia joka ikinen päivä. Kieltämättä mietin välillä että jumalauta, taas sitä ollaan menossa. Herkemmällä olisi voinut mennä pää jumiin”, hän myöntää.

Vuoden 2018 finalisti Erika Helin, 25, on koulutukseltaan insinööri. Hän työskentelee sovellusneuvojana, vaikka voisi omien sanojensa mukaan olla työllistetty myös viihdealalla.

”Ihmiset eivät ymmärrä, että missit tekevät oikeaa työtä. Esimerkiksi Alina tekee täyttä päivää, on reissussa aamusta iltaan joko yksin tai tiimin kanssa. Jos jossain julkaistaan bikinikuva hänestä, ihmiset ajattelevat, että missi on lojunut kylpylässä koko päivän.

Todellisuudessa yhden kuvan taustalla voi olla kahdeksan tuntia työtä”, Helin kertoo.

Helin tuntee kauneuskilpailut, sillä hän on osallistunut Miss Suomi -kisan lisäksi moniin kansainvälisiin kisoihin. Hänkin pitää kauneuskilpailuita urheilulajina.

”Lähipiirissäni on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tai edes halua ymmärtää kauneuskilpailuja. Jos ihminen ei ole koskaan esiintynyt, hän voi ajatella, että kaikkihan osaavat kävellä lavalla tai vetää koreografian. Oikeasti se vaatii kovaa harjoittelua.”

Uskottava juristi

Kauniita naisia pidetään usein bimboina. Mitäpä älykäs ja korkeakoulutettu nainen tekisi missin tittelillä?

Oikeustieteellisessä opiskeleva Pihla Koivuniemi, 24, oppi ainakin hidastamaan elämää. Hän osallistui missikisoihin vuonna 2017 ja sijoittui toiseksi perintöprinsessaksi.

Tällä hetkellä Koivuniemi kirjoittaa graduaan, joka on sosiologiskriminologinen tutkimus siitä, kuinka media vaikuttaa huumausainelainsäädäntöön.

Vielä opintojensa alussa Koivuniemi ajatteli, ettei misseys sovi yhteen oikeustieteellisen kanssa. Tai ettei missi voisi olla uskottava juristi.

”Kun valmistuin notaariksi, päätin, että nyt tai ei koskaan.”

Notaari, oikeustieteiden opiskelija Pihla Koivuniemi

Notaari, oikeustieteiden opiskelija Pihla Koivuniemi tietää, että missikiertueen vahvistamaa paineensietokykyä tarvitaan myös juristina. Sara Pihlaja / OM-free

Ennen kilpailua Koivuniemi oli suorittaja, joka eteni opinnoissaan nopeammin kuin muut. Kilpailun jälkeen hän oppi jarruttamaan.

”Tajusin, että elämässä on oltava jotain opiskelun vastapainoksi. Missikisat antoivat minulle paljon eväitä juristin työhön ja elämään ylipäänsä. On naiivi ajatus, että missikisat olisivat ainut paikka, jossa karismalla ja sosiaalisilla taidoilla on merkitystä”, Koivuniemi pohtii.

Myös Alina Voronkovalla ja hänen toisella perintöprinsessallaan Jenny Lappalaisella on yliopistokoulutus. Voronkova on opiskellut Venäjän kulttuuria Itä-Suomen yliopistossa, Lappalainen kansainvälistä turismia Englannissa. Molemmille oli tärkeää saada tutkinto valmiiksi ennen missikisoihin osallistumista.

Lappalainen olisi päässyt mukaan kisaan jo vuonna 2017. Casting-tilaisuus olisi mennyt päällekkäin loppukokeen kanssa, joten hän pani opinnot etusijalle.

Voronkova jatkanee maisteriopintoja Helsingin yliopistossa missivuotensa jälkeen.

Pintaa syvemmältä

Missikisat ovat kauneuskilpailu. Missien mielestä sana on vanhentunut, ja finaalilähetys on vain pintaraapaisu siitä, mitä kulisseissa tapahtuu.

”Väitän, ettei missiksi valittaisi enää henkilöä, joka ei osaisi ilmaista itseään tai jolla ei olisi fiksuja ajatuksia. Tätä varten on tuomarihaastattelut”, Gerxhalija kertoo.

Tuomareille raportoidaan tarkasti, kuinka finalistit ovat käyttäytyneet kuukauden mittaisen missikiertueen aikana.

”Se, mitä lavalla näkyy, on loppujen lopuksi todella pientä. Jo semifinaalivaiheessa osallistujia testataan ja haastatellaan, ja tuomarit pohtivat, kuka pystyisi handlaamaan julkisuutta. Mutta katsoisivatko ihmiset missikisoja, jos siihen ei kuuluisi myös perinteistä lavashowta?”

Kisan nykyinen omistaja Sunneva Kantola on tehnyt töitä muuttaakseen missikisojen imagon vastaamaan todellisuutta. Missiorganisaatio on korostanut useasti etsivänsä nyt mahdollisimman edustavaa henkilöä, ei pelkkää kaunista kasvoa.

Kuvaavin sana olisi ehkä karisma.

Äänekkäimmät kriitikot ovat vaatineet kauneuskilpailujen lopettamista. Yleisin perustelu on, että Suomi ei menesty kansainvälisesti. Pihla Koivuniemi huomauttaa, että Suomi ei ole pärjännyt esimerkiksi jalkapallossakaan – mutta ei kukaan vaadi jalkapallon lopettamista.

”Itse asiassa Suomi on pärjännyt kansainvälisen tason kauneuskilpailuissa paremmin kuin jalkapallossa. Kauneuskisat ovat lajista kiinnostuneen porukan harrastus, vähän kuin Euroviisut. Ei kaikkien tarvitsekaan olla kiinnostuneita missikisoista.”

Emilia Anttikoski (vas.) ja Ellinoora Myötyri

Läpsystä vaihto! Emilia Anttikoski (vas.) ja Ellinoora Myötyri ovat vuoden 2018 finalisteja. Missitoimiston manageri Aleksandra Kantola pitää huolen siitä, että kaikki sujuu aikataulussa. Tommi Tuomi / Otavamedia

Eläköön naiseus!

Päivän muotinäytökset ovat ohi, ja mallit tuulettavat. Missit vaikuttaisivat säilyttäneen hohtonsa ainakin glamouria tihkuvassa häämiljöössä. Mutta mitä he itse pohtivat asemastaan nykymaailmassa?

”Joidenkin mielestä missikisat on vanhanaikainen juttu, toisten mielestä niitä on kiva seurata. Keskustelupalstoilla on satoja kommentteja, joissa analysoidaan meitä kilpailijoita. Se kuuluu asiaan”, Alina Voronkova sanoo.

Voronkovan mielestä naisten asema Suomessa on tarpeeksi hyvä. Naiset tekevät samoja töitä kuin miehet, ja naisten vaikutusvalta yhteiskunnassa on kasvanut.
”Sana feminismi nostaa monilla karvat pystyyn. Minusta olisi upeaa, että me naiset voisimme tuoda itseämme esiin juuri niin kuin haluamme”, Voronkova pohtii.

Pihla Koivuniemen mielestä missikisat voivat olla myös feministinen teko.

”Naiseuden, älykkyyden ja päämäärätietoisuuden arvostaminen on mielestäni hyvin feminististä. Tasa-arvossa on kyse siitä, että naisen ei tarvitse tehdä mitään siksi, että sattuu olemaan nainen – vaan siitä, että nainen voi tehdä mitä tahansa, koska haluaa.”

X