Anniina ja Unto ovat hulluna Asuntomessuihin: ”Etukäteen ei voi tietää, mitä oven takana odottaa, se tekee taloista kiehtovia”
Unto Marjamäki ei ole jättänyt asuntomessuja väliin kertakaan sitten vuoden 1981. Tytär Anniina Marjamäki luki lapsena iltasaduksi messukatalogeja. Kiersimme Lohjan Asuntomessut todellisten fanien kanssa.
Anniina etsii messuilta isänsä Unton kanssa ideoita uuteen taloonsa, jonka hän ja miehensä Ville rakennuttavat Loimaalle. Pari meni naimisiin Ensitreffit alttarilla -tv-ohjelmassa 2019. © Tommi Tuomi
Uusi asfaltti on pikimusta ja polttavan kuuma. Suosituimpien kohteiden edessä kiemurtelee jono. Jossain kohtaa perheen miehet karkaavat oluelle tai jätskille.
Tällaiset ilmiöt toistuvat joka kesä, kun Anniina Marjamäki, 34, ja hänen isänsä Unto Marjamäki, 61, vierailevat Asuntomessuilla. Messut ovat olleet loimaalaisten Marjamäkien perinne 1980-luvulta lähtien. Unto vieraili vaimonsa kanssa messuilla ensi kertaa 1981.
Sen jälkeen perhe ei ole jättänyt kesän messumatkaa väliin kertaakaan.
”Jos Asuntomessut ovat jonakin kesänä olleet liian kaukana, olemme korvanneet ne Loma-asuntomessuilla. Anniina ja kaksi muuta lastamme ovat katselleet ensimmäiset messunsa lastenvaunuista, ja nyt he osallistuvat perinteeseen puolisoidensa kanssa”, Unto sanoo.
Oma koti 1990-lukua
Tällä kertaa tosimessuilijat pääsevät tutustumaan taloihin ennen avajaisia. Tarkoitus on kiertää Lohjan Asuntomessut isän ja tyttären kanssa ja pohtia, mikä messuista tekee niin erityiset, että sinne on pakko päästä joka ikinen kesä.
Messualue on vielä keskeneräinen. Talot näyttävät valmiilta, mutta pihoilla liiveihin pukeutuneet miehet vielä viimeistelevät kivetyksiä. Järvi kimmeltää keskipäivän auringossa.
Pääsemme vierailemaan kahdeksassa kohteessa.
Normaalisti makuuhuoneiden ja vessojen eteen on viritetty kulkemisen estävät nauhat. Nyt niitä ei ole, joten kaappeja voi availla ja sohville istahtaa. Ehkä sängyllekin uskaltaisi heittäytyä.
Ennen kuin pääsemme alkua pidemmälle, isä ja tytär ovat jo uppoutuneet tutkimaan ensimmäisen kohteen, Villa Idyllin, kylppäriä. Kaakelit ovat isot ja vaaleat ja seinällä on vierivieressä ajan hengen mukaisesti kaksi sadesuihkua.
Jokin ihmetyttää Untoa.
”Kaadot pesuhuoneessa vaikuttavat kovin loivilta ja märkäovi aukeaa epäkäytännöllisesti kodinhoitohuoneeseen ja kastelee sen.”
Talon edustaja vakuuttaa, että vesi virtaa suihkuista sinne, minne pitääkin.
Unto on kiinnostunut erityisesti talojen teknisistä ratkaisuista, rakenteista ja materiaaleista. Hän asuu maatilalla ja tekee pariskunnan vuonna 1962 valmistuneeseen taloon välillä pientä remonttia. Mutta pitkään aikaan talossa ei ole tehty juuri mitään.
”Messuilta tulee paljon ideoita, mutta suurin osa niistä jää toteuttamatta. Keittiö on viimeksi uusittu keskimmäisen lapsemme ristiäisiin vuonna 1990. Aika on ajanut keittiöstä ohi, vaikka silloin ajattelimme, että valkolakatut kaapinovet ovat ajattomat.”
Pariskunnan kylpyhuoneessa eletään samaa aikakautta. Silloin oli muotia, että kaakeleista muodostui seinälle kukkakuvio.
”Se oli jotain tosi hienoa. Uutta oli sekin, että saunan ovesta näki läpi. Nyt koko saunan seinä saattaa olla lasia, eikä pesulla olevilla ole mitään yksityisyyttä”, Unto ihmettelee.
Messuilla hän inspiroituu eniten tummansävyisistä kylpyhuoneosastoista, joissa on hämyinen tunnelma.
”Ensin laitetaan kuntoon sauna, sitten keittiö”, hän päättää.
Ennen messujen avajaisia kaappeihin voi vielä kurkata. Anniina haluaisi omaan keittiöönsä leivontakaapin, jossa tarvikkeet olisivat valmiina, kun inspiraatio iskee. © Tommi Tuomi
Anniina saa unelmiensa talon
Anniinaa kiehtoo talojen yleisilme ja sisustus. Hän kiinnittää huomionsa sävyihin ja valoon.
”Trendikäs boho-tyyli näkyy nyt messuilla”, hän huomaa.
Boheemi-sanasta juontuva boho-sisustus nojaa luonnonmateriaaleihin ja maanläheisiin väreihin. Kalusteissa on rottinkia ja tekstiileissä villaa ja pellavaa. Bohon värimaailma on pikkuhiljaa syrjäyttänyt täysvalkoisen trendin.
Tällä kertaa myös Anniinaa kiinnostaa talojen tekninen toteutus. Syy on se, että ensi vuonna Loimaalle nousee Anniinan ja hänen aviomiehensä Villen uusi omakotitalo.
Pari tapasi toissakesänä Ensitreffit alttarilla -tv-ohjelmassa 2019 ja pitää yhä yhtä. Mukana muuttaa parin koiranpentu, kultainen noutaja Popi.
Tontti on lohkottu ja arkkitehti on piirtänyt pohjan. Enää pitäisi hyväksyä budjetti ja päättää pienemmistä yksityiskohdista.
”Lasiseinä taloon ainakin tulee. Siitä avautuu kaunis peltomaisema.”
Anniina haluaisi sisustaa talon pastellisävyillä. Ville taas ihannoi voimakkaita värejä popkulttuurin hengessä.
”Tästä joudumme vielä vääntämään”, Anniina nauraa.
Messutalojen keittiöissä vakielementtejä ovat jo pitkään olleet olohuoneen ja keittiön erottava saareke sekä aamiaistarvikkeet sisäänsä kätkevä aamiaiskaappi.
Anniina haluaisi keittiöönsä leivontakaapin. Sellaiseen hän ei ole messuilla törmännyt. Hän tykkää leipoa kakkuja.
”Erillisessä kaapissa kaikki tarvikkeet olisivat valmiina aina kun inspiraatio iskee.”
Oma asuntomessutalo oli Anniinan haaveissa jo pikkutyttönä. Kun hän kiersi lapsena Asuntomessuja perheensä kanssa, hän tutki kohteet tarkkaan ja keräili messukatalogeja. Osa lapsuusajan katalogeista on edelleen tallessa.
Kotona hän luki kuvastoja iltasaduksi ja suunnitteli oman talonsa pohjapiirustusta.
”Koululaisena halusin muuttaa taloon lapsuudenperheeni kanssa. Suunnittelin, mihin laittaisin koulurepun kotiin tullessani. Murrosiässä aloin miettiä, millaiseen taloon minä, aviomieheni ja kaksi lasta muuttaisimme. Haaveilin vaaleansinisestä kaksikerroksisesta puutalosta, jossa on isot ikkunat. Siellä oli paljon avointa tilaa ja pastellisävyjä”, Anniina sanoo.
”Enää tuosta haaveesta puuttuvat lapset”, hän hymyilee.
Anniina miettii ideoita uuteen kotiin, mutta isä Unto pohdiskelee vanhan kylppärinsä uusimista. © Tommi Tuomi
Lohjan messuilla lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat ja jättimäinen terassi ovat talojen vakiovarusteita. © Tommi Tuomi
Järven rannalle keskustaan
Ensimmäiset asuntomessutalot nousivat Tuusulaan 1970. Tarkoituksena oli parantaa asuntojen suunnittelun ja rakentamisen laatua.
Siihen aikaan trendikkäät tasakattoiset omakotitalot on sittemmin muutettu harjakattoisiksi. Aika suurella todennäköisyydellä myös sisätilojen muovimatot on vaihdettu parkettiin, laminaattiin tai kaakeliin. Pientaloista haluttiin tuohon aikaan rakentaa mahdollisimman halpoja.
Kun messukävijöiltä on kysytty asumisen ihanteista, on huomattu, etteivät ne ole hirveästi muuttuneet vuosien varrella. Suomalainen haluaa asua omakotitalossa järven rannalla lähellä palveluja. Lohjalla tuo unelma toteutuu. Hiidensalmen messualueelta, Lohjanjärven rannalta, on keskustaan alle kaksi kilometriä.
Suomalainen hakee kodiltaan omaa rauhaa. Omakotitalo ja oma piha sopivat luontoa ja yksityisyyttä arvostavalle suomalaiselle, joka ei halua asumisellaan häiritä muita, saati tulla itse häirityksi.
”Ihanteena on luoda omannäköinen pesä, suojavyöhyke, jonne käpertyä. Koronan myötä oman kodin merkitys on vahvistunut entisestään. Siihen halutaan satsata”, sanoo Asuntomessujen kehitysjohtaja Anne Pallaste.
Lopulta melko harva pitää keskusta-asumista ihanteena, eivät Anniina ja hänen isänsä Untokaan. Molemmat viihtyvät omakotitaloissaan pikkukaupungin laitamilla. Unto jättää messuillakin kerrostalokohteet käymättä.
Untolla on Loimaalla viljelyksiä ja lisäksi muutakin yritystoimintaa. 1990-luvulla hän haki messuilta inspiraatiota ilmapatjabisnekselleen. Anniina pyörittää Loimaan keskustassa ravintolaa.
”Messualue järvineen olisi täydellinen paikka asua. Mutta vain, jos sen voisi siirtää Loimaalle”, Anniina toteaa.
Messujen kävijämäärä notkahti viime vuonna koronan takia. Kävijöitä oli reilut 68 000. Huippuvuonna 2000 Tuusulan messuilla vieraili noin 200 000 kävijää – saman verran kuin Turussa on asukkaita.
Isolle osalle kävijöistä messut ovat joka kesäinen perinne. Mutta mikä sinne vetää?
Marjamäet varaavat aina messuihin koko päivän. Anniina kiertää kaikki talot tarkkaan, Unto-isä on suurpiirteisempi. © Tommi Tuomi
Timo Rannan (oik.) ja Jukka Turusen asuttama Pyörre kelpaisi myös Anniinalle ja Untolle. Unto muistelee, että vielä 1990-luvulla pyöreät kulmat olivat messutaloissa outoja. ”Vain eliitillä oli erikoisempia taloja”, hän sanoo. © Tommi Tuomi
Sisältä voi löytyä yllätys
Ideat. Kun messukävijöiltä kysytään, mitä he messuilta hakevat, suurin osa sanoo tulleensa ideoiden perässä.
”Tänne tullaan aistimaan taloja. Miltä tämä tuntuu, olisiko tämä meille hyvä”, kehitysjohtaja Anne Pallaste kuvailee.
Osalle messut ovat ajankohtaiset rakennusprojektin tai remontin takia. Toinen ääripää käy lähinnä haaveilemassa.
”Jos saisin lottovoiton, millaiseen taloon muuttaisin?”, Pallaste kuvailee.
Ulkoapäin messutalot muistuttavat toisiaan. Julkisivut ovat hillittyjä, mikään ei pomppaa silmään. Valkoista, harmaata, mustaa. Messujen jälkeen on vaikea muistaa, miltä mikäkin talo näytti ulkoa.
Anniina tunnistaa ilmiön. Alueiden ilmettä säätelee kaavoitus, joten isompia irtiottoja julkisivuissa harvoin näkee.
“Suurin osa kohteista on ulkoapäin tasapaksuja. Mutta sisällä voi olla yllätys. Etukäteen ei voi tietää, mitä oven takana odottaa. Ja se tekee taloista kiehtovia”, Anniina sanoo.
Lohjalla on yksi poikkeus. Aivan järven tuntumasta löytyy Jukka Turusen ja Timo Rannan ympyränmuotoinen talo Pyörre. Talo näyttää muiden seassa aaltopeltiseinineen niin erilaiselta, että on pakko päästä kurkkaamaan sisään.
”Ihme, että tämä on mennyt kaavoituksessa läpi”, Unto sanoo.
Pariskunta esittelee tulevaa kotiaan silminnähden ylpeänä. Sisään astuessa huomion kiinnittää lattiamaalaus, joka lähtee luikertelemaan eteisestä kohti makuuhuonetta ja pesutiloja. Maalaus on kuvataiteilija Johanna Oraksen, ja se kuvaa matkaa Lohjalta Punkaharjulle, taiteilijan kotiseudulle ja isäntäparin suosikkikohteeseen.
Taideteema jatkuu talossa koko seinän peittävinä taidetapetteina. Talon pyöreälle sisäpihalle on istutettu yksi ainoa, tarkoin valittu omenapuu.
Ympyrän muoto luo sisälle museomaisen tunnelman. Isä ja tytär näyttävät mykistyneiltä.
”Voisin hyvin muuttaa tänne”, Unto sanoo.
Anniinakin on myyty. Suurikuvioiset taidetapetit hän silti jättäisi.
”Pelkään, että ne hallitsevat liikaa ja että kyllästyisin niihin.”
Anniinan ja Unton mielestä tämän messukäynnin parasta antia oli päästä juttelemaan asukkaiden kanssa.
”Usein pohdimme, millaisia ihmisiä taloihin mahtaa muuttaa”, Anniina sanoo.
Kohteet on kierretty ja on loppuyhteenvedon aika. Mikä talo vei voiton?
Unto viettäisi tulevat eläkepäivänsä mieluiten Veistoksessa.
”Talo oli valoisa. Kun katseli ikkunoista ulos, hermo lepäsi.”
Anniina ihastui Villa Hopeapuuhun, jossa oli oma hiekkaranta ja samanlainen lasiseinä, kuin mistä hän on itsekin haaveillut.
”Maisemallisesti se oli kaikkein upein.”
Tässä kohtaa päivää Marjamäen poppoo pohtisi, mihin ravintolaan he menisivät syömään. Yhteinen ruokailu messupaikkakunnalla on odotettu ohjelmanumero.
Sillä, tuleeko remontti-ideat tänäkään vuonna toteutettua, ei lopulta ole väliä. Tärkeintä on päästä yhdessä reissuun.
”Messut on meille kuin joulu, juhannus tai pääsiäinen. Yhteistä aikaa koko perheen kesken. Näillekin messuille on päästävä uudestaan koko porukalla”, Unto sanoo. n
Lähde: Asumisen ihanteet Suomessa: tutkimusraportti (Protoomo 2020)
Ympyränmuotoisen talon laipiossa on tehty iso urakka, sillä jokainen rima on pitänyt mitata erikseen. Huoneita koristavat kattokruunut palvelivat jo asukkaiden edellisessä kodissa. © Tommi Tuomi