Anu Patrakka jätti hyväpalkkaisen työnsä ja muutti kirjailijaksi Portugaliin - Kustannussopimuksen saaminen ensimmäiselle kirjalle oli ajaa epätoivoon
Anu Patrakalle onni on mahdollisuus tehdä sitä, mitä pitää mielekkäänä. Säästöjen turvin hän irtisanoutui hyvästä työstä ja muutti Portugaliin. Avopuolisonsa Carlosin sukutilalla hän kirjoittaa jo neljättä dekkariaan.
Anu Patrakka ei halunnut muuttaa Suomesta niin kauan kun hänen isänsä vielä eli. Isän kuoltua mikään ei enää pidätellyt, ja vuonna 2011 hän muutti Portugaliin.
Giãon kylä on niin syrjässä, ettei taksikaan meinaa löytää perille. Ei vaikka mukana on kartta ja portugalinkieliset, kirjalliset ohjeet.
Kylän laitamilla muuri seuraa toista. Talot ovat kasvaneet kiinni toisiinsa, kunnes lopulta välissä on aavaa peltoa.
Taksi pysähtyy kaksikerroksisen omakotitalon kohdalle. Kaakeleilla koristeltuun oviaukkoon ilmestyy hymyilevä nainen, ja pian myös mies.
Tervehtijät ovat kirjailija Anu Patrakka, 52, ja hänen elämänkumppaninsa Carlos, 55, maatilan isäntä.
Vieraiden käytyä taloksi Carlos lähtee hoitamaan lehmiä, ja Anu esittelee kotitilaansa.
”Katso, tuolla katolla on Kisu-kissa. Nyt Batatinha-koirakin kurkottelee katolle. Sen lempinimi on Ipana”, Anu kertoo.
Alkuperäisrotuinen, muhkea nauta on tiineenä. Yksi vasikka imee maitoa emästään. Sitten on vielä Kana, aivan kuin Anu Patrakan uutuuskirjassa Syyllisyyden ranta (Into Kustannus).
Idylliin kuuluvat vielä appelsiini-, viikuna-, omena-, päärynä-, ja persikkapuut. Vaikuttaa leppoisalta maalaiselämältä.
Miksi Porvoosta kotoisin oleva Anu Patrakka päätti muuttaa Portugalin syrjäseudulle – ja vieläpä anoppinsa kanssa samaan taloon?
Anu on eläinrakas. Kana pääsi hänen uutuusdekkariinsakin. Milla von Konow / Otavamedia
Leppoisa elämänrytmi
Pikkutytöstä asti Anu Patrakka oli haaveillut kirjailijan työstä.
Ensimmäisen kerran hän päätti toteuttaa palan unelmastaan jäämällä yhdeksän vuotta sitten vuorotteluvapaalle kirjoittamaan kirjaa.
Jo tuolloin hän muutti Portugaliin, jota oli pitänyt lomamatkallaan kodikkaana.
Paikallinen leppoisa elämänrytmi mahdollistaisi kirjoittamiseen keskittymisen.
Lentokentällä tuli vastaan Carlos, jonka kanssa Anu alkoi jutella. Pariskunta alkoi pikkuhiljaa tapailla.
Carlosin ja Anun välinen side säilyi, vaikka Anu muutti takaisin Suomeen ja palasi leipätyöhönsä johdon assistentiksi.
Anu ei kuitenkaan enää sopeutunut takaisin yritysmaailmaan. Työ pääomasijoittajavetoisessa yritysmaailmassa alkoi tuntua vieraalta, ja sen arvot sotivat omia arvoja vastaan.
Anu kaipasi omaehtoisempaa elämää kuluttamisen ja palkkatyön ulkopuolella. Milla von Konow / Otavamedia
Anu kaipasi omaehtoisempaa elämää kuluttamisen ja palkkatyön ulkopuolella.
Suomessa hän ei voinut pitää edes lemmikkejä, koska työpäivät olivat niin pitkiä.
Työmatkoihin kulunut aika ylitti pahimmillaan kolme tuntia pääkaupunkiseudun ruuhkissa päivittäin.
”En halunnut muuttaa pois Suomesta niin kauan kuin isäni eli, koska olimme hyvin läheisiä”, Anu kertoo.
Mutta isän kuoltua vuonna 2011 mikään ei pidätellyt Anu Patrakkaa enää Suomessa.
Haave kirjailijan ammatista tuntui yhä pakottavammalta. Hän irtisanoutui kohtuullisen hyväpalkkaisesta työstään ja muutti Portugaliin.
Hän aikoi ryhtyä kirjailijaksi.
Mitä kaikkea se vaati?
Jalat maassa
Muutto toiseen maahan ei pelottanut Anua. Portugaliin asettuminen sujui melko vaivattomasti, koska siellä odotti jo joitakin ystäviä. Patrakka oppi nopeasti portugalin kielen, joka on nykyisin hänen kotikielensä.
Patrakka ei rynnännyt uuteen päätä pahkaa, vaan jätti suomalaisen asuntonsa varmuuden vuoksi kolmeksi vuodeksi vuokralle.
Anu oli varovainen liikkeissään toisellakin tavalla. Portugaliin palatessaan hän ei suinkaan muuttanut heti Carlosin kanssa yhteen, vaan vuokrasi ensin oman asunnon läheisestä Vila do Conden kunnasta.
Carlosilla on edellisestä liitostaan aikuinen poika. Anu muutti Carlosin sukutilalle vasta noin neljän vuoden seurustelun jälkeen.
Jalat maassa pitävänä keski-ikäisenä aikuisena Anu varautui kauan siihen, että joutuisi palaamaan kotimaahan. Vasta kun Anu ei enää edes miettinyt paluuta, hän myi asuntonsa Suomessa.
Hitaasti eteni myös kustannussopimuksen saaminen ensimmäiselle kirjalle. Anu ehti jo välillä turhautua ja lähes vaipua epätoivoon, sillä kova työ tuntui valuvan hukkaan.
”Olin siinä vaiheessa jo osa Carlosin perheyhteisöä. En voinut lähteä Suomeen noin vain ja luovuttaa.”
Anu ja Carlos ovat seurustelleet vuosia. Arkiset askareet sujuvat yhdessä. Milla von Konow / Otavamedia
Carlosin äiti oli hyväksynyt Anun perheeseen heti. Naimisiin ei tarvinnut mennä, koska avoliitto suvaitaan hyvin Portugalin vapaamielisellä alueella.
Anu nauttii siitä, että on osa portugalilaista sukua. Yksin asuminen ulkomailla tuntuisi kolkolta esimerkiksi sairastuessa.
”Carlos auttaa aina. Samalla tavalla autan itse, myös muistisairasta anoppia.”
Anun mielestä auttavaisuus ja toisen huomioiminen kuuluvat parisuhteen kulmakiviin.
Hänet tekee onnelliseksi, kun Carlos rientää pyytämättä hieromaan, kun niskat ovat jumissa.
Anun poskille nousee puna, kun häneltä kysyy: millaista on rakastua keski-iässä.
”Voin suositella ulkomaalaisen kanssa seurustelemista. Pienen kielimuurin takia suhteesta suodattuu pois nalkuttaminen”, Anu sanoo ja hymyilee.
Anu nauttii siitä, että on osa portugalilaista sukua. Yksin asuminen ulkomailla tuntuisi kolkolta. Milla von Konow / Otavamedia
Työpäivät kirjailijana
Lopulta Anun elämässä alkoi kukoistaa muukin kuin parisuhde. Kustannussopimus tuli lopulta neljän vuoden jälkeen, vuonna 2016.
Sen jälkeen kaikki on tapahtunut vauhdilla. Ensimmäinen kirja Huomenna sinä kuolet ilmestyi vuonna 2017 ja toinen kirja ilmestyi puolen vuoden kuluttua esikoisesta. Nyt Anu on julkaissut jo kolme dekkaria ja kirjoittamassa neljättä.
Anun nykyiset työpäivät kirjailijana alkavat aamuyöstä, jolloin hän miettii dekkarinsa juonen käänteitä, koukkuja ja henkilötarinoita. Kahdeksalta hän syö aamupalan ja ruokkii koirat.
Aamupäivällä hän siivoaa, pyykkää, hoitaa kirjeenvaihtoaan ja laittaa lounaan. Hän kokkaa paikallista ruokaa. Ulkotyöt tekee Carlos.
Anu kirjoittaa usein portailla, joille paahtaa aurinko. Hän kutsuu paikkaa leikillisesti saunakseen. Milla von Konow / Otavamedia
Iltapäivällä alkaa Anun varsinainen kirjoitustyö, joka kestää 3−4 tuntia kuutena päivänä viikossa.
”Kirjoitan niin kauan kuin sormissa veri kiertää. Sen mukaan pitää tauottaa työtä”, Anu sanoo.
Eteläeuroopalaisessa kodissa on alkuvuodesta kylmä siitä huolimatta, että ulkona paistaa aurinko ja mittari näyttää kolmeatoista plusastetta. Aamulla ulkolämpötila on usein nollassa, mikä saa hengityksen höyryämään.
Sisällä on iltapäivällä vain 15 astetta, mutta taloa lämmitetään vain kerran päivässä. Anu on heittänyt villapaidan päälle neulomansa shaalin, mutta hieroo silti käsiään yhteen lämmittääkseen niitä. Portugalilaisten lailla myös Anu valittaa keskitalven kylmyyttä.
Pihalta avautuu näkymä isoon lehmiaitaukseen ja niiden takana levittyville maissipelloille. Milla von Konow / Otavamedia
Investointia elämään
Lähellä Anu Patrakan kotia on hänen uusimman kirjansa Syyllisyyden ranta tapahtumapaikka Vila Chãn kylä.
Kirjan alussa päähenkilö Rafaelin ruumis löytyy pienestä kalastajakylästä. Takaumina kerrottu tarina punoo Rafaelin elämästä yllättävän rikosromaanin. Se tempaa mukaansa nojatuolimatkalle Portugalin eksoottisiin makumaailmoihin ja maisemiin.
Kirjassa on myös häkellyttävää samankaltaisuutta kirjailija Anu Patrakan elämän kanssa.
Rafael irtisanoutuu hyväpalkkaisesta työstä ja myy talonsa tehdäkseen taidetta, mutta ei elä sillä.
Käy ilmi, että ei Anu Patrakkakaan elä taiteellisella työllään, ei ainakaan vielä. Sama tilanne on suurimmalla osalla suomalaiskirjailijoista: työ ei elätä.
Anu Patrakka tietää, millaista on myydä oma talo ja jättäytyä elämään säästöillä ja perinnöllä ja tehdä taiteellista työtä.
Anun ja Carlosin puutarhasta voi poimia appelsiinien lisäksi mandariineja ja sitruunoita. Milla von Konow / Otavamedia
Hänen kirjansa Rafaelin elämä käy onnettomaksi irtioton myötä. Anu Patrakka on kuitenkin onnistunut kutomaan omasta elämästään onnellisen.
Sen ovat mahdollistaneet harkinta ja asioihin perehtyminen. Anu on laskenut oman eläkkeensä suuruuden ja tietää sen riittävän Portugalissa varsin hyvin.
”Olen investoinut kirjailijanuraani kaiken, mitä minulla on.”
Ennen eläkeikää Anun säästöt riittävät kattamaan kirjailijavuodet, sillä hänen menonsa ovat pienet. Hän ei osta mitään turhaa.
Yli 10 kilometrin päässä Porton kaupungista on niin halpaa, että lähikahvilassa kahvi, punaviini ja leivos maksavat kaksi euroa 30 senttiä. Viikon vihanneksetkin saa muutamalla eurolla.
Oman hedelmätarhan appelsiineja ja mandariineja Anu poimii Kontio-kumisaappaat jalassa.
Bisnesmaailman korkokengät ja siistit vaatteet tuntuvat kovin kaukaisilta.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 3/19.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti