Etätyö mahdollisti Virpi Yiannikoun maallemuuttoon: ”Luonto on läsnä kun oven aukaisee”
Korona-ajan etätyöt sujuivat Mäntyharjun vapaa-ajanasunnolla niin hyvin, että Virpi Yiannikou päätti muuttaa maalle vakituisesti. Lähtö Helsingistä oli myös haikeaa, sillä monesta asiasta piti luopua.
Virpi Yiannikou saa rauhaa tulen ritinästä pönttöuunissa ja seinällä olevista ikoneista.
On marraskuu 2020. Virpi Yiannikou, 55, on jättämässä Helsingin-kotinsa, jossa hän on elänyt lähes 20 vuotta lapsiperheen elämää.
”Lasten tavaroita peratessa palaa mieleen muistoja ja tulee usein pala kurkkuun. Monista tavaroista on vaikea luopua, mutta uuteen pieneen kotiini en saa millään mahtumaan rakkaita leluja ja piirustuksia”, Virpi Yiannikou sanoo.
Virpi on pakannut aikuisille lapsilleen Sofialle, Joannalle ja Simokselle omat laatikot, joissa on muistoja näiden lapsuudesta. On vauvantossut, rakas nalle, piirustuksia, pikkutytön feresi tanhuharrastuksen ajoilta ja jokaisen yksivuotiskuvan asu.
Viime vuodet koti on kuitenkin ollut Virpille enemmänkin kämppä, sillä sydämen koti on siirtynyt vapaa-ajan asunnolle maalle.
”Pohdin pitkään muuttoa. Tämä 86 neliön asunnon vuokra on turhan kallis. Aluksi harkitsin etsiväni Helsingistä pienemmän asunnon, mutta etätöiden sujuvuus maalta käsin sai minut jättämään Helsingin kokonaan. Eläkkeellä oleva avomieheni oli jo aiemmin koronan takia siirtynyt maalle koiriemme kanssa vakituisesti.”
Virpi kysyi myös lastensa hyväksyntää muutolleen. Esikoinen vähän pohti, että kohta koko perhe asuu eri paikkakunnilla, sillä heidän isänsä muutti vanhempien avioeron jälkeen Nokialle kahdeksan vuotta sitten. Lopulta kaikki rohkaisivat äitiä elämänmuutokseen.
”Suurin stressaava tekijä muutossa on se, ettei ole tyhjää asuntoa odottamassa, jonne huonekalut ja muut tavarat mahtuisivat. Olen vasta alkanut tajuta muuton lopullisuuden nyt, kun olen pikkuhiljaa kuskannut laatikoita pois.”
Virpille on ollut helpotus, että lapset ovat olleet auttamassa asunnon tyhjentämisessä.
”Toisaalta on ollut myös vaikeaa, että moni itselle tärkeä muisto on heille vain roskaa. Olen jemmari luonteeltani. Tekee hyvää, että joudun päästämään irti jostain vanhasta.”
Virpi nauttii maalla luonnon rauhasta ja omasta kasvimaasta. © Tommi Tuomi
Isot muutokset vaativat aikaa
Syksyllä 2021 Virpi heittää klapeja pönttöuuniin uudessa kodissaan Mäntyharjulla ja silittää toisella kädellään ajokoiria Messiä ja Kakaa. Vuosi Käävänkylässä on sujunut hyvin.
”En ole kaivannut Helsingin Malmin-kodistani mitään muuta kuin isoa keittiötä. Täällä se on pieni.”
Virpi sanoo tehneensä muuttoa mielessään pari vuotta.
”Tarvitsen kaikkiin isoihin muutoksiin paljon aikaa. Piipahdin Helsingissä talvella ja keväällä pari kertaa, ja yövyin lapsillani. Kun työpäivän jälkeen pääsin lähtemään takaisin Käävänkylälle, tuntui ihanalta palata kotiin.”
Korona-aikana maaseudun rauha on tuntunut Virpistä erityisen hyvältä.
”En ole koskaan tuntenut itseäni kaupunkilaiseksi, vaan lappeenrantalaistyttö ajautui vahingossa Helsinkiin opiskelemaan ja jäi sille tielleen.”
Sähkökatkojen määrä maalla on hiukan yllättänyt Virpin.
”Viime talvena niitä oli paljon pienistäkin ilman vaihdoksista johtuen. Onneksi läppärin akku riittää muutamaksi tunniksi työntekoon ja nettiyhteyden voi jakaa puhelimesta.”
Koronasta seurasi Virpille siten jotain hyvääkin, sillä sen alettua maaliskuussa 2020 Virpin työnantaja määräsi työntekijät etätöihin. Hän pääsi kokeilemaan kuukausikaupalla etätöitä Käävänkylässä, ja huomasi töiden sujuvan hyvin. Kun työnantaja lupasi etätöiden jatkuvan tulevaisuudessakin, Virpi päätti luopua asunnosta Helsingissä.
”Työskentelen asiantuntijana Tikoteekissä, joka on Kehitysvammaliiton tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus. Koulutan ja kehitän materiaaleja puhetta tukeviin ja korvaaviin kommunikointitapoihin. Koulutan myös teamsin kautta tukiviittomista ja kuvakommunikoimista. Melkein kaiken voi tehdä etänä, mutta tarvittaessa ajan Helsinkiin.”
Muutto Helsingin-kodista oli Virpille haikeaa, sillä monista lasten tavaroista oli pakko luopua. © Marjo Tynkkynen
Yhteisö
Virpi ja hänen avomiehensä Esa Hampinen vuokrasivat mökin Mäntyharjulta vuonna 2016. Parissa vuodessa he ihastuivat alueeseen niin, että marraskuussa 2018 he vuokrasivat vanhan kansakoulun yhteydessä olevan opettajan asunnon.
”Kun muutimme koululle, meidät siepattiin heti kylätoimikuntaan, eikä aikaakaan, kun Esa oli jo täysillä mukana metsästysporukassa. Meidät otettiin yhteisössä vastaan tosi hyvin. Se oli positiivinen yllätys. Täällä autetaan naapureita ja otetaan mukaan toimintaan. Yhden pariskunnan kanssa vietämme paljon aikaa yhdessä. Ehkä vielä löydämme Käävänkylästä meille sopivan talon ostettavaksi.”
Käävänkylässä on noin 40 vakituista asukasta ja mökkiläiset siihen päälle. Mäntyharjun kuntakeskukseen on noin 40 km, Kouvolaan 45 km ja Tuohikotin ABC:n myymälään 16 km. Kesällä toimii oma kyläkauppa.
Kesällä Virpi ja Esa kävivät viikonloppuisin kyläkaupan Käävänkolo-baarissa limulla tai jäätelöllä tapaamassa ihmisiä.
”Oli oluttakin tarjolla, karaoke ja jopa pieni postimerkin kokoinen tanssilattia. Pyörähdämme siinä joskus Esan kanssa, sillä tapasimme lavatansseissa kuusi vuotta sitten. Kesäkauppa on rento kokoontumispaikka.”
Kaka ja Messi tykkäävät niin paljon porkkanoista, että hakevat niitä itsekin kasvimaalta. © Tommi Tuomi
Virpi Yiannikou on tyytyväinen kasvihuoneen tomaattisatoon. © Tommi Tuomi
Paras puoli
Ihaninta maalle muutossa on Virpin mielestä ollut oma kasvimaa ja -huone, sillä puhtaan ruuan kasvattaminen itselle ja osittainen omavaraisuus on aina ollut hänen unelmansa.
Kasvihuoneessa kypsyivätkin tomaatit, kurkut, purjot ja parsakaalit. Kasvimaan satoa olivat puolestaan porkkanat, perunat, avomaankurkut, kesäkurpitsat, lantut, nauriit, kyssä- ja lehtikaalit, pinaatit ja yrtit. Myös pieni mansikkamaa ja muutama vadelmapuskakin on.
”Rikkaruohojen kitkeminen ei ole minulle työlästä hommaa, vaan tykkään käden työntämisestä multaan. Se on hyvin terapeuttista.”
Virpin mukaan juureksissa he ovat jo omavaraisia, ja Esa tuo metsältä hirveä, kaurista, jänistä ja lintuja pakastimeen.
”Käymme myös yhdessä marjassa, sienessä ja kalassa Korpi- ja Kotajärvellä. Tatteja on tänä vuonna ollut paljon, ja kuivatin niitä.”
Isännän metsästysharrastus on pakottanut Virpin opettelemaan hänelle ennestään tuntemattomien riistaruokien valmistusta. Jäniksestä, kauriista tai peurasta tehdään ihan erilaista ruokaa kuin jauhelihasta. Virpi on saanut toimivia reseptejä kyläläisiltä.
”Hirvenmetsästysaikaan lokakuussa Esa on joka viikonloppu koirien kanssa metsällä. Kaikki hirvet, joihin on saatu lupa, kaadetaan ja jaetaan metsästysporukan kesken. Hirvipeijaiset pidetään aina tässä koululla eli meidän naapurissamme.”
Rytmi löytyy
Virpi on aamuihminen, joka herää jo ennen kuutta ja on silloin kaikkein toimeliain.
”Päästän ajokoirat Kakan ja Messin ulos pihalle ja haukkaan itsekin siinä happea. Luonto on heti läsnä, kun oven aukaisee. Vien ulkona aitauksessa nukkuvalle Jämtlannin pystykoiran pennulle Lucalle ruokaa. Sillä on niin paksu karva, että se ei voi nukkua sisällä. Happihyppelyn jälkeen palaan sisälle antamaan Kakalle ja Messille aamun kuivamuonan ja ryhdyn töihin. Aamupalan nautin vasta myöhemmin.”
Isäntä lähtee jossain vaiheessa omiin hommiinsa ulos, ja Virpi saa ”toimiston” kokonaan käyttöönsä. Työpöydän vieressä oleva pönttöuuni hohkaa kotoisaa lämpöä.
”Kotimme vanha koulun yhteydessä on noin 60 neliön kokoinen, ja makuuhuone, olohuone ja työnurkkaukseni on yhtä tilaa. Jos minulla on palaveri tai teen kommunikaatio-opetuksia, Esa lähtee usein ulos koirien kanssa touhuamaan.”
Vaikka Virpi unelmoi isommasta kodista, jossa mahtuisi esimerkiksi paremmin leipomaan, hän viihtyy vanhassa ja vaatimattomassakin kodissa.
”Meillä on kylpyhuoneessa sekä astianpesu- että pyykinpesukone. Siispä astioita joutuu kantamaan keittiöstä sinne edes takaisin. Vessasta piti ottaa suihku pois, jotta sinne sai vesiliitännän tiskikoneelle. Niinpä peseydymme pihasaunassa, jossa vesi kuumennetaan padassa. Se on lämmintä seuraavanakin päivänä.”
Virpi Yiannikou on asunut ennenkin yksinkertaisissa olosuhteissa. Perhe vietti vuodet 2001–2002 Kyproksella Virpin ex-miehen vanhempien kanssa pienessä Anoyran kylässä.
”Tytöt menivät siellä kouluun ja Simos päiväkotiin, jotta he oppisivat kreikan kieltä paremmin. Lapset saivat kokea ja oppia vuoden ajan isänsä kotimaan kulttuuria ja kieltä. Minäkin opin Kyproksen murretta kylän mummoilta, vaikka kielipääni ei ole kummoinen.”
Ikonit seinässä nykyisessä kodissa muistuttavat ajasta Kyproksella. Virpin lapset ja puoliso Esa ovat ortodokseja. Virpillä on myös seinätaulu, jossa sanotaan näin: Etsi pieniä iloja, niin löydät suuren onnen. Tätä hän pitääkin ohjenuoranaan elämässä.
”Toivon elämän tahdin rauhoittuvan. Nyt teen päivätyön lisäksi kommunikaatio-opetuksia kahtena iltana viikossa erään firman kautta. Lisäksi lupauduin pitämään Mäntyharjun kansalaisopistossa viittomakoulutuksen teamsin kautta etänä. Yhtenä iltana käyn kansalaisopistossa kutomassa mattoja ja muita kudontatöitä.”
Vaikka Virpi ja Esa viihtyvät vuokralla vanhan koulun asunnossa, suunnitelmissa on hankkia oma talo. © Tommi Tuomi
Virpi kuivaa yrttejä ja sieniä. © Tommi Tuomi
Ei kaipuuta kaupunkiin
Tulevaan omaan, isompaan kotiin Virpi Yiannikou toivoisi niin paljon tilaa, että kangaspuut saisivat olla aina esillä. Hän on ostanut myös vanhan rukin ja aikoo opetella joku päivä kehräämään sillä lankaa.
”Aion myös hyödyntää Jämtlannin pystykorvamme karvaa langan kehräämisessä. Aika vain ei tahdo riittää kaikkiin haluamiini käsityöprojekteihin. Aina kun menemme kauppaan, neulon ajomatkan ajan.”
Virpi on jo pohtinut sitä, että jos lapsenlapsia tulee, mummille voi iskeä Helsinki-ikävä. Mutta Käävänkylästä Helsinkiin ajaa kahdessa tunnissa.
”Ja toisaalta täällä on lapsenlapsille kiva maalaismummola, jossa voi möyriä puutarhassa ja leikkiä koirien kanssa. Uskon viihtyväni maalla, sillä en koskaan kokenut itseäni helsinkiläiseksi – edes yli 30 vuoden asumisen jälkeen. En myöskään kaipaa teatteria tai muita kaupungin rientoja. Täällä maalla elämänmeno on rauhallista ja elämänmakuista.”
Lue myös: Mäntyharju tarjoaa lomailijalle järviluontoa ja taidetta – Nappaa matkavinkit!
Juttu julkaistu ensi kerran Viva-lehden numerossa 10/21.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti