Näin apu menee perille – Hävikkiruoka tavoittaa yksinäiset, eläkeläiset ja jopa nuoret Vantaalla: ”Tällä ruokailulla saadaan koottua ihmisiä yhteen”
Ruokahävikkiä riittää. Leipää, maitoa ja kaikkea muutakin. Sillä on yhä enemmän ottajia, eläkeläisistä yksinhuoltajiin. Hävikkiruokaa jaetaan yhteisiin ateriahetkiin, ja nuoret opettelevat sen avulla kokkaamista.
Leipää tulee kaupoista ja teollisuudesta päivittäin terminaaliin useita rullakoita, huomattavasti enemmän kuin muita elintarvikkeita.
Paistetun kakun raskaan makea tuoksu leijuu vastaan jo pihamaalla. Korson mielenterveyskuntoutujien asumisyksikön kerhotilassa valmistetaan lounasta. Hävikkiruoka eli useat laatikolliset ruokatarvikkeita on kuljetettu Vantaan hävikkiterminaalista jo edellisenä päivänä, mutta yhteinen ruoanlaittopäivä on silti aina tiistai, sillä silloin asumisyksikön keittiön valtaa Aili.
Eläkkeellä oleva vantaalainen keittiöalan ammattilainen ja kokemusasiantuntija pitää edelleen niin paljon ruoanlaitosta, että hän käy kokkailemassa useammassakin paikassa.
”Tykkään järjestää mielihyvää, ja mikä tuottaisi sitä niin välittömästi kuin ruoka. Nykyään on niin paljon yksinäisyyttä, etenkin tällaisissa suurissa kaupungeissa, kun sukulaiset saattavat asua ihan muualla. Tällä ruokailulla saadaan koottua ihmisiä yhteen”, Aili toteaa samalla, kun kaataa riisiä kiehuvan veden sekaan.
”Nykyään on niin paljon yksinäisyyttä, tällä ruokailulla saadaan koottua ihmisiä yhteen.” – Aili
Ja tekeminen on myös parasta terapiaa, sen hän tietää kokemuksesta. Siksi Ailille ei tee koskaan tiukkaa pakata tavaroitaan jo kuuden aikaan tiistaiaamuisin. Välillä, kun ruoat on saatu ajoissa valmiiksi, hän on saattanut vielä pestä asukkaiden kanssa vaikka ikkunoita. Kun työn jälki näkyy, se virkistää kaikkien mieltä.
Hävikkiruokaterminaalissa kuivatavara lajitellaan valkoisiin laatikoihin, tuoretavara säilytetään kylmiöissä. © Sampo Korhonen
Hätävarakeittiöstä lisukkeet tarpeen tullen
Nyt Aili on pistänyt perunat kiehumaan ja neuvoo auttamaan tulleita Thinaa ja Heidiä kanafileiden leivityksessä. Kanat hän on laittanut aiemmista lähetyksistä pakkaseen, perunat tulivat tänään.
Aili availee keittiön kaappeja. Näky on malliesimerkki Marttojen oppien mukaan täytetystä hätävarakeittiöstä: kaapit ovat täynnä mausteita, jauhoja, keksejä ja makaronia, kaikki hävikkiruokaa. Ruokaa riittää kaapeista ja pakkasesta sellaisillekin päiville, jolloin kuormasta ei löytyisi mitään ruokahalua herättävää.
”Tosin sellaista päivää ei ole vielä tullut”, Aili hymähtää.
Lasteista on löytynyt aina joitakin mukavia pikku herkkuja ja tuorevihanneksia, kerran oli sisäfileitäkin.
Lisukkeeksi tänään tehdään salaatteja. Heidi on paistanut ruoanlaiton lomassa pari sokerikakkupohjaa. Tiistaisin tehdään aina jotain ylimääräistä lounasruoan lisäksi.
”Meillä on tapana muistaa asukkaita merkkipäivinä, nämä tulevat yksille viisikymppisille”, Aili kertoo.
Hävikkiruoka muuntuu lounaaksi
Yksikön vastaava ohjaaja Niina Nääppä katselee Ailin ja asukkaiden ruoanlaittoa sivusta. Hävikkiruoka muuntuu lounaaksi ja se on yksi esimerkki asuntolan kuntouttavasta toiminnasta.
”Meillä on tärkeää, että asukkaat osallistuvat toimintaan ja kehittävät sitä nimenomaan itse sellaiseksi, mikä heitä kiinnostaa”, Niina Nääppä kertoo.
Heidi, kokemusasiantuntija Aili sekä Thina laittavat ruokaa Korson asumispalveluyksikön yhteistilassa. © Sampo Korhonen
Kanat porisevat jo kastikkeessaan ja perunat ovat lähes kypsiä, kun ovesta kurkistaa unisen oloinen nuorimies. Antti haluaisi vielä mukaan, mutta on nukkunut pommiin. Aili keksii heti tekemistä, salaatti pitää viimeistellä sekä kaataa perunoiden ja riisien keitinvedet pois. Siihen myöhästynyt tulija on juuri hyvä tekijä.
”Lounaan jälkeen lajittelen iltapäivän ruokia ja teen asukkaille pieniä pusseja, joihin sujahtaa kurkkuviipaleita, leikkelettä ja tomaatteja. Ja ruokaa riittää kaikille myös huomiseen, se on varattomille ihmisille tosi hyvä lisä.”
Ennen koronaa Korson asumisyksikössä ruokailtiin aina yhdessä. Nyt ruoanlaittajat syövät ensin, sitten muut yksikön asukkaat saavat hakea omat annoksensa. Kana höyryää lautasella.
”Hyväähän tämä tietysti on, kun on itse laittanut”, naiset toteavat.
Hävikkiruoka voi olla monenlaista. Hävikkitarjonnassa näkyy kaikki elintarvikealan suuntaukset erikoisruokavalioista etnisiin mausteisiin. © Sampo Korhonen
Hävikkiruokaterminaali ei ole mikä tahansa ruokatukku
Vantaan hävikkiruokaterminaalissa, josta Korsonkin hävikkiruoka oli peräisin, on tiistaina lounasajan jälkeen jo pahin kiire ohi, päivän kuljetukset on tehty. Silti suuren varastohallin valkoiset laatikot ovat edelleen täysiä. Laatikoista pilkistää näkkileipää, jauhoja, valmiskeittopusseja, mehupurkkeja, maustepurkkeja ja suklaata. Ne ovat kaikki ruokaa, joka olisi heitetty vielä joitakin vuosia sitten sekajätteisiin. Ei enää.
Vantaan kaupungin ja Vantaan seurakuntayhtymän pyörittämästä Yhteinen pöytä -terminaalista jaetaan päivittäin hävikkiruokaa useille kymmenille yhteisöille. Ja ruokaa haetaan terminaaliin yli kahdeltakymmeneltä lahjoittajalta, elintarviketehtaista, tukuista sekä kolmesta suuresta kauppaketjusta.
”Joskus leipä saattaa olla ihan paistotuoretta, kun se tulee meille, jopa lämmintä”, kertoo hävikkiruokaterminaalin ja Yhteisen pöydän palveluesimies Hanna Kuisma ja näyttää käytävän rullakkorivistöä. Ne ovat täynnä leipää.
Hävikkiruoka ei mene roskiin. Siitä saa kokemusasiantuntija Ailin mielestä koostettua aina hyvän ja monipuolisen ruoan. © Sampo Korhonen
”Yleensä hävikkiin on kuitenkin jokin järkisyy. Pakkauksissa on saattanut olla painovirhe tai tuote on vähän painunut, ja siksi ne ovat jääneet kiinni elintarviketeollisuuden tarkassa syynissä, Kuisma toteaa.
Kuisma kiertelee suuren varastohallin laatikoiden välissä. Takaseinällä ovat suuret kylmiöt, joissa säilytetään lihaa, kalaa, maitotuotteita ja vihanneksia.
Yllättävän tuoretta ja onpa hyvän näköistä ovat lauseet, joita Kuisma on tottunut kuulemaan niiden viiden vuoden aikana, jotka hävikkiterminaali on toiminut. Monilla on jyrkkiäkin ennakkoluuloja hävikkiruoasta, jotka terminaalissa käynti yleensä kumoaa.
Hävikkiruokaterminaali ei kuitenkaan ole mikä tahansa ruokatukku.
”Emme voi ennakoida, mitä ruokaa tänne saamme, joten tarjonta vaihtelee ihan päivittäin. Biojätettä emme kuitenkaan ota vastaan, ruoan pitää olla aina syömäkelpoista.”
Ja kaiken ei tarvitse olla vain ruokaa. Hammastahnaa, vessapaperia ja deodorantteja pilkistää laatikoista. Kuisma on törmännyt lahjoituksissa jopa raskaustesteihin. Ne tosin lahjoitettiin suoraan ehkäisyneuvolaan.
Yksi suuri virhekuvitelma on, että hävikkiruoka on pilaantunutta tai vanhentunutta. Hävikkiterminaalista lähtevä ruoka on kaikki syömäkelpoista ja kylmäketjusta pidetään tarkasti huolta. © Sampo Korhonen
Vähävarainen eläkeläinen, työtön tai yksihuoltaja
Parhaimmillaan terminaalista lähtee viikoittain ruokaa kylmä- ja pakettiautoilla 80 eri toimijalle ja yhteisölle, mutta keväästä lähtien korona on verottanut toimitusosoitteiden määrää. Keskimäärin terminaalista kuljetetaan ruokaa noin 20 000 kiloa viikossa.
”Normaaliviikkoina tästä hävikkiruoasta hyötyy suoraan vähintään 5 000 vähävaraista vantaalaista, mutta sen lisäksi jaetuista kasseista avun on arvioitu leviävän noin 10 000 ihmiselle.”
Korona-aika muutti hävikkiruoan jakoa kuitenkin merkittävästi, sillä Yhteisen pöydän verkosto ei ole perinteinen ruoka-aputoimija, jossa olisi vain leipäjonoja.
”Meillä ideana on, että ruokaa tehdään ja syödään eri tavoin yhteisöllisesti eri toimipisteissä ja järjestöjen kautta ja että syömisen ohessa kävijät saavat kassin mukaan, mutta korona-aika vähensi yhteisöllisiä mahdollisuuksia.”
”Kyllä ruoka-avun tarve on Vantaalla tosi, joten tästä toiminnasta on merkittävää hyötyä.” – Hanna Kuisma
Kuisma näyttää seinäkartalta kaikki toimipisteet, jonne ruokaa kaupungissa kuljetetaan. Nuppineuloja on siroteltu aika lailla tasaisesti pitkin Vantaata. Toimitusosoitteet ovat asuntoloita, seurakuntien tiloja, päihdeklinikoita ja asukastiloja. Ruokaa lajitellaan kohteisiin sen mukaan, mikä niissä on tarve. Asunnottomille ei vaikkapa ole mitään järkeä tarjota perunapusseja.
Hävikkiruoasta hyötyjä on Kuisman mukaan yleensä vähävarainen eläkeläinen, työtön tai yksihuoltaja. Korona-aikana etenkin lapsiperheiden ruokatarve on lisääntynyt. Ihmisten varojen väheneminen näkyy kuitenkin kaikissa ikäryhmissä konkreettisena ruoan tarpeena.
”Kyllä ruoka-avun tarve on Vantaalla tosi, joten tästä toiminnasta on merkittävää hyötyä ja olemme siksi halunneet pitää kynnyksen ruoka-apuun matalana.”
Ruoka maistuu Antille, Thinalle ja Heidille. Ennen korona-aikaa asukkaat söivät kaikki yhdessä. © Sampo Korhonen
Kuulumisia aterialla
Viidessä vuodessa Vantaan Yhteinen pöytä -hanke hävikkiterminaaleineen on osoittautunut toimivaksi konseptiksi, jopa niin toimivaksi, että sitä on pari vuotta laajennettu myös muihin kaupunkeihin. Helsingin Tapulikaupunkiin aukeaa vastaava hävikkiterminaali ensi vuoden alussa. Vielä toistaiseksi kauppojen ja tukkujen ruokahävikki kulkee Helsingissä yrityksiltä suoraan erilaisille toimijoille ja yhdistyksille.
HOK-Elannon vastuullisuuspäällikkö Satu Kattilamäki laskeskelee, että ruokahävikin jako on osa noin 150 myymälän viikoittaista toimintaa. Hävikkiä jaetaan osuuskaupasta jopa 80 eri yhdistykselle sekä toimijalle ja myynnistä poistetun ruoan kysyntä on koronan myötä entisestään kasvanut.
Yksi osuuskaupan pitkäaikainen yhteistyökumppani on ollut Helsingin kaupungin nuorisopalvelut. Usealta nuorisotalolta haetaan ruokaa suoraan Alepasta nuorten kanssa, josta sitten niin kutsutuissa Nuta-keittiöissä valmistetaan yhdessä ateria. Niin tehdään Haagan nuoriso- ja kansalaistoiminnan talo Lämpiössäkin.
”Olemme hakeneet eilen tuosta viereisestä Alepasta hävikkiruoat valmiiksi. Osa ruoista menee pakkaseen ja osasta valmistetaan tänään ruokaa lasten kanssa”, kertoo nuoriso-ohjaaja Angelica Lindberg Haagan nuorisotalosta.
Sheriff lisää suolaa perunoiden keitinveteen, ja Canan seuraa vierestä. © Tommi Tuomi
Tänään on vuorossa alakouluikäisten keittiövuoro, johon osallistuu kaksi lasta. Korona-aikaan osallistujia ei voi ottaa muutamaa enempää, ja päivällä vielä yksi osallistujista on ilmoittautunut sairaaksi.
”Pitääkö mun taas riipiä niitä perunoita puhtaiksi”, kysyy Sheriff Jawneh heti pestyään kädet.
Ei tarvitse. Sheriff saa tehdä tänään salaattia ja porkkanaraastetta. Canan Görgin saa paistaa kanaa. Angelica Lindberg ojentaa pojan eteen suuria maustepurkkeja ja kehottaa maustamaan juuri sellaiseksi kuin tämä haluaa.
”Me rohkaisemme täällä omatoimisuuteen. Lapset saavat suunnitella ruokaa yhdessä, ei vain niin, että me aikuiset määräisimme, mitä tehdään.”
Samalla lapset ja nuoret oppivat miettimään, mitä jääkapista voisi kotonakin tehdä ja miten ruokahävikkiä voisi pienentää.
Sheriff nauraa. Hän ei ole koskaan aiemmin raastanut porkkanaa. Se tuntuu hänestä kamalan hitaalta ja työläältä. Lindberg näyttää vaivihkaa tytölle jämäkämmän otteen ja niin homma alkaa luistaa.
Sheriff ja Canan ovat tyytyväisiä kokkauksiinsa ja erityisesti Angelican yllätykseen, hävikkivalikoimasta löytyneeseen suklaakakkuun. © Tommi Tuomi
”Ja nythän sinä osaat”
Angelica Lindberg kattaa pöydän ja lapset asettuvat syömään. Kana maistuu hyvälle, molemmat myöntävät, ja perunatkin uppoavat. Molemmat kertoilevat perheistään ja samalla puhutaan kouluasioista. Myös ruoista, mistä kukakin tykkää ja mistä taas ei. Ja että, joskus kotonakin joudutaan heittämään ruokaa roskiin.
”Kaikkein tärkeintä on kuitenkin tämä yhteinen hetki lasten ja nuorten kanssa. Yhdessä tehdessä voidaan luontevasti jutella kaikenlaisista asioista, ruoka yhdistää”, Angelica Lindberg toteaa.
Sheriff uskoo, että hänen äitinsä on tyytyväinen, kun tytär kertoo valmistaneensa ruokansa tänään itse. Kotona hän ei ole vielä kokkailua kokeillut.
”Ja nythän sinä osaat. Voit kokeilla samanlaista joskus kotonakin, eikö vaan. Eikä ole edes vaikeaa, kun vaan aloittaa”, Lindberg toteaa, mutta lapset eivät enää kuuntele.
Heidän katseensa ovat nauliutuneet jälkiruokaan. Lindberg on nostanut pöytään hävikkiruoista löytyneen valmissuklaakakun. Siitä ei jää jäljelle minkäänlaista hävikkiä, se on varma.