Hihityttävä jooga yhdistää ihmiset ja eläimet Lapinjärvellä – Vuohi ei laskeudu jooga-asentoon, mutta on herkeämättä harjoituksessa mukana

Jooga-asanassa on nyt hieman hankala rentoutua. Samalla matolla näet venyttelee keskenkasvuinen vuohi. Kilin kylki on pehmeä, kun se painuu käsivartta vasten. Sitten kutittaa vähän. Kilin kylki heiluu eteen ja taakse. Sehän kihnuttaa!
Liikkeiden mukana rytmittynyt hengitys katkeaa nauruun, mutta sitä ei lueta virheeksi. Vuohijoogassa on lupa päästää ilo valloilleen.
Lammasjoogasta vuohijoogaan
Vuohijooga pidetään Lapinjärven Kimonkylän Koskisen tilan laitumella. Siihen ottaa osaa 15 ihmistä, kahdeksan vuohta ja kolme lammasta.
Seuraavaksi asetutaan matolle kyljelleen ja käännetään yläruumista ja jalkoja eteenpäin. Asennon nimi on banaani.
Kili tulee taas viereen. Iirikset erottuvat sen keltaisista pupilleista mustina palkkeina. Leuat käyvät hetken ja suu jää auki. Kili määkii.
Heinäkuisen hellepäivän iltana aurinko paistaa vielä lempeänä punamullatun navetan harjakaton yltä. Hiostava kuumuus on vaihtunut suloiseen lämpöön. Vuohien ja lampaiden lyhyeksi nyhtämällä nurmella on auringon polttamia keltaisia laikkuja. Sammutettu sähköpaimen roikkuu veräjänpielessä vaiti.
Vuohet eivät ujostele. Kun ne lasketaan aitauksestaan, ne tulevat heti tekemään tuttavuutta. Pienet sorkat nasahtelevat nurmeen, polvitaivetta haisteleva turpa puhisee.
”Vuohet ovat hyvin sosiaalisia ja osallistuvia eivätkä ne puske”, kertoo Heli Koskinen.
Koskisen tilan vuohista kahdeksan osallistuu joogaan. Kolme rupukkia eli kuohittua pukkia on jätetty aidan taa ja mahtavasarvinen Nikke Ankara -pukki on omassa aitauksessaan.
Vaikka tilan vuohet ovat lemmikkejä, Koskinen ottaa naaraiden eli uuhien tuottaman maidon perheen käyttöön.
”Vuohenmaitoa voi käyttää aivan samoin kuin lehmän maitoa” Koskinen kertoo.
”Maidon myyminen ulkopuoliselle vaatisi myyntiluvan, eikä näin pienestä laumasta edes riittäisi maitoa kaupattavaksi.”
Hierojana työskentelevän Koskisen tilalla on aiemmin järjestetty lammasjoogaa, mutta vuohien kanssa Lapinjärvellä joogataan vasta toista kertaa.
”Pienten kilien kanssa on syytä olla hieman varovainen. Ne saattavat pissata ja kakata joogamatolle.”
Hyvää mieltä eläinseurasta
Kun venytyksessä huomaa katsovansa vajaan puolen metrin päästä vuohta silmiin, ei pysty pidättelemään nauruaan.
Vuohen katse on järkähtämätön ja ihmettelevä, mutta hyväntahtoinen.
Vaikka vuohi ei laskeudu jooga-asentoon, se on herkeämättä harjoituksessa mukana.
Joogaohjaaja Annu Pekala-Heikkilä kertoo, että vuohijoogaa ei tule ottaa liian vakavasti.
”Asentoihin ei kiinnitetä niin paljon huomiota kuin mielentilaan. Vuohijooga käy melkeinpä naurujoogasta.”
Pekala-Heikkilän mukaan vuohet ja lampaat tuovat harjoitukseen hyvän mielen lisäksi rentoutta.
”Vaikka eläimet saattavat hieman häiritä keskittymistä, niiden seuraaminen tasapainottaa olemista ja mieltä. Eläimillä on ihan tutkitusti ihmistä rauhoittava vaikutus.”
Rauhoittava seuralainen
Porvoolaiset Jenna Raaskoski ja Kristina Carlsson ovat tulleet hakemaan vuohijoogasta elämystä.
”Pidän eläimistä, mutta kieltämättä jännittää hieman, kun näkee, miten vuohet hyppivät edestakaisin”, Raaskoski sanoo.
Carlsson hätkähtää, kun Hertta-vuohi kipittää hänen viereensä joogamatolle. Vuohi ei kuitenkaan hypi, vaan asettuu hieman ynähtäen makuulle Carlsson viereen.
Vuohi rauhoittaa ihmistä, mutta ihminenkin näkyy rauhoittavan vuohta.
Vuohijoogaan osallistuvista vuohista nuorimmat ovat vain kolmen kuukauden ikäisiä kilejä ja vanhimmat yhdeksänvuotiaita, jo ikävuohia.
Heli Koskinen kertoo, että vuohet elävät keskimäärin noin 13–14-vuotiaiksi. Koskisen tilan kesyt vuohet jopa tuntevat nimensä.
Kun kutsuu puuasanassa yhdellä jalalla seisten luokseen Kerttu-vuohta, ei voi olla varma, onko eteen kirmannut vuohi kuitenkaan Kerttu. Se voi olla myös Martta, Lilli tai Hertta. Vuohiin tottumattoman on vaikea erottaa niitä toisistaan.
Vuohi kuitenkin nojaa kylkeään tukijalkaa vasten, mistä seuraa horjahdus. Toinenkin jalka on laskettava maahan.
Vuohi on kaatanut puuasanan.

Valmistautumista joogaan. Ketterä kili teki oman harjoituksensa kulkemalla betonirenkaan läpi. © Linda Varoma
Vaihtelua normaaliin harrastukseen
Joogaajat vaihtavat Pekala-Heikkisestä mallia ottaen asentoa ja vuohet ja kolme lammasta kirmailevat joogaajien ympärillä.
Kouvolalaiselta Niina Lahtiselta pääsee kirkaisu. Sitä seuraa hersyvä nauru, kun Kaisa-kili hyppää hänen selkäänsä. Lahtinen on tullut Lapinjärvelle vuohijoogaan ystävänsä Marja-Liisa Hotin kanssa.
Lahtiselle jooga on säännöllinen tapa liikkua ja rentoutua.
”Taivasalla joogaaminen on kuitenkin uusi kokemus, ja nämä eläimet tekevät tilanteen hyvin erikoiseksi.”
Alkurentoutuksen aikana naiset ovat pohtineet sitä, miten joogaavasta ryhmästä välittyvä energiaa vaikuttaa vuohiin ja lampaisiin.
”Todella jännittävää katsoa, miten vuohet reagoivat meihin joogaajiin. Ehkä ne saavat energiaa ja iloa meistä samalla tavalla kuin me niistä.”
Hurmaavat vuohet
Viereen tullut vuohi hätkähtää hieman, kun sitä tarttuu sarvesta. Vuohen katse kääntyy maahan, leuka painuu alas ja se ottaa askeleita taaksepäin.
”Silityksistä ja paijauksista pitävät vuohet ovat tarkkoja sarvistaan”, Koskinen kertoo.
”Suositeltavaa on, että sarviin ei edes yritettäisi tarttua kiinni.”
Kun hän puhuu vuohilleen, hänen äänensävynsä ja puherytminsä muuttuvat.
Koskinen puhuu vuohilleen kuin pienille lapsille.
”Vuohet ovat vieneet sydämeni.”
Vuohilauman uuhien on määrä kilitellä eli synnyttää kilejä tulevan alkukevään aikana. Koskisen tilalla toivotaan, että ensi kesän vuohijoogaan saataisiin peräti kahdeksan pientä kiliä.
Marja-Liisa Hotti saa circle of breath -hengitysharjoitusten sarjassa syliinsä Veera-vuohen.
Hotti kiertää kätensä sen ympärille ja kehuu vuohta kiltiksi.
”Voi kun voisin viedä vuohen kotiin lemmikiksi.”
Pokka ei pysy
Noin tunnin kestänyt vuohijooga päättyy loppurentoutukseen. Matolla selällään maatessaan näkee vielä taivaankannessa seilaavat valkoiset pilvet. Ilma viilenee yhä. Navetan harjakaton yllä läntinen taivas alkaa jo punertaa.
Vuohetkin rentoutuvat. Ne asettuvat matoille joogaajien viereen tai kellahtavat nurmelle.
Korvan juuresta alkaa kuulua rouskutusta, kun Kalle-kili alkaa nyhtää hampaillaan ruohotupsua. Saatuaan suunsa täyteen kili ojentelee kaulaansa. Leuat käyvät. Kili maiskuttaa.
Vuohijooga on tehnyt Marja-Liisa Hotin tyytyväiseksi. Joogan, vuohien ja lampaiden lisäksi hän nautti maalaismiljöön kesäisestä kauneudesta.
”Pystyin unohtamaan kuukauden stressin. Vuohijooga rauhoitti, mutta myös nauratti. Kukaan ei kykene olemaan vakavana, jos vuohi lipoo otsaa.”
Ensimmäistä kertaa elämässään joogannut lapinjärveläinen Jaana Hultman tuntee olonsa vuohijoogan jälkeen rentoutuneeksi.
”Joogaliikkeet ja -asennot olivat osaamattomalle hieman hankalia, mutta vuohia oli hauska seurata.”
Ilolla on hintansa
Kimeä ja möreä määkäisy. Vuohijoogan loputtuakaan Kalle- ja Kaisa-kili eivät malta jäädä paikoilleen. Kilit vipeltävät peräkkäin navetan nurkalle, mutta kääntyvätkin takaisin.
Kun Kaisa hyppää, sillä on kaikki neljä sorkkaa ilmassa. Kalle ojentelee kaulaansa ja avaa suunsa. Laitumella kiirii melko kimeä määkäisy.
Vuohet ja lampaat paimennetaan sisäpihan kautta navettaan. Alempana pihalla pukki Nikke Ankara käyskentelee aitauksessaan. Sen kiemuroiksi kääntyneet valtavat sarvet herättävät kunnioitusta, aivan kuin pukki olisi kruunattu kuninkaaksi.
Kilin määkäisy on kimeä, mutta Nikke Ankaran määkäisy on möreä. Sen kanssa ei tee mieli ruveta joogaamaan.
Vuohijooga pitää hymyn huulilla miltei koko kotimatkan. Vaikka harjoitus oli fyysisesti melko helppo, se oli sitäkin hauskempi.
Vuohista, varsinkin kileistä on tarttunut iloa.
Äkkiä autoon nousee kitkerä haju. Joogamatto on rullalla matkustajan puolen jalkatilassa. Joogamaton pohjasta erottuu tumma läikkä vuohenpissaa.

Loppurentoutuksen aikana vuohetkin rentoutuvat. Ne asettuvat joogaajien viereen tai kellahtavat nurmelle. © Linda Varoma
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 7/22.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti