Islantilaisneule nousi hitiksi! Jarkko Mäkipääkin tarttui itse puikkoihin – Nyt neulojalla on kutimissa jo kahdeksas villapaita

Jaa artikkeli
Jarkko Mäkipäällä on työn alla kahdeksas islantilaisneule.
Jarkko Mäkipäällä on työn alla kahdeksas islantilaisneule. Nyt kuviot onnistuvat jo monivärisinä, ensimmäisen neuleensa hän teki kolmella värillä. © Sara Pihlaja
Itse neulotuista islantilaisneuleista on tullut suuri hitti. Jarkko Mäkipää ryhtyi neulomaan islantilaisvillapaitaa ilman aikaisempaa kokemusta – tyystin salassa perheeltään.

Muutama vuosi sitten Jarkko Mäkipää, 52, havahtui tietokoneen ääressä. Hänellä oli tapana tilata itselleen aika ajoin verkosta villapaita. Miehen mieleen juolahti, että jos paidan tekisi itse, se tulisi halvemmaksi ja väri olisi taatusti mieleinen.

”Tiedustelin ensin vaimolta, haluaisiko hän neuloa minulle islantilaisneuleen, mutta vastaus oli yksiselitteinen ei, sillä puolisoni ei ole käsityöihmisiä.”

Kun suomalainen mies jotakin päättää, hän ei luovuta helpolla. Ei Jarkkokaan. Kun paikallisen opiston kurssiesitteessä tuli vastaan islantilaisneulekurssi, Jarkko ilmoittautui mukaan.

”Olin pidellyt lankaa käsissäni viimeksi koulussa, kun virkkasin ketjusilmukkaa. Niinpä päätin harjoitella etukäteen. Löysin kotoa langanpätkän ja puikot ja YouTubesta videon, jossa opetettiin silmukoiden luomista puikolle.”

Kun opiston kurssi syyskuussa 2017 alkoi, Jarkko oli ryhmänsä ainoa mies.

”En minä naisia pelkää. Seura oli mainiota, ja kaikki olivat valmiita neuvomaan minua, koska huomasivat kai, että olin porukan aloittelevin”, Jarkko muistelee.

Hän kiittää myös Taitokeskus Sastamalan kudontaneuvoja Terhi Naskalia saamistaan hyvistä opeista.

”On tärkeää, että opettaja on sellainen, jolta voi aina kysyä ja että voi luottaa, että häneltä ei mene sormi suuhun, vaikka itselle tulisi tenkkapoo”, Jarkko tuumii.

Kudontaneuvoja Terhi Naskali on opastanut Jarkko Mäkipään neulomisen saloihin. © Sara Pihlaja 

Kudontaneuvoja Terhi Naskali on opastanut Jarkko Mäkipään neulomisen saloihin. © Sara Pihlaja 

Jarkko Mäkipään islantilaisneuleet on tehty alku­peräisellä islantilaisten lampaiden villasta tehdyllä langalla. Islantilais­neuleista on tullut niin suosittuja, että välillä mieleistä värisävyä on pitänyt odottaa tai ohjeen kuviosävyä vaihtaa. © Sara Pihlaja 2021

Jarkko Mäkipään islantilaisneuleet on tehty alku­peräisellä islantilaisten lampaiden villasta tehdyllä langalla. Islantilais­neuleista on tullut niin suosittuja, että välillä mieleistä värisävyä on pitänyt odottaa tai ohjeen kuviosävyä vaihtaa. © Sara Pihlaja 

Islantilaisneule syntyi kurssilla perheeltä salassa

Ensimmäinen tehtävä kurssilla oli tutustua erilaisiin malleihin ja valita paidalle värit: Jarkko päätyi valkoiseen, mustaan ja harmaaseen lankaan. Valintaan vaikutti, että Naskali opasti, että ensimmäisessä puserossa värejä on hyvä olla maltillisesti, koska silloin kuvioiden neulominen on helpompaa.

Kurssin tavoitteena oli saada paita valmiiksi syksyn aikana. Päämäärä hirvitti Jarkkoa aluksi – varsinkin, kun hän oli päättänyt, että tekee paidan perheeltään salaa ja yllättää muut aikanaan valmiilla paidalla.

”Jouduin selkäni takia syksyllä parin viikon sairauslomalle. Sinä aikana oli hyvä urakoida paitaa, koska muita ei ollut päivisin kotona”, mies muistelee.

Viimeisellä kurssitunnilla ennen joulua paita valmistui. Jarkko puki sen päälle ylpeyttä tuntien.

”Kyllä ne kotona ihmettelivät, ja yllätys onnistui. Aikuistuvat lapseni taisivat sano hulluksikin, mutta vähän myöhemmin he pyysivät minua tekemään itselleenkin neuleet – ja isähän teki.”

Yhteensä Jarkko on neulonut jo seitsemän islantilaisneuletta. Opiston kursseille on tullut mukaan myös muita miehiä, ja kun Jarkko viimeksi vei autoaan huoltoon, hän kertoo huoltomiehen kanssa keskustelleensa villapaidoista.

”Tuttu huoltomies innostui oman neuleen tekemisestä ja kyselin, mitä projektille kuuluu.”

Jarkko sanoo, ettei ensimmäistä paitaansa aloittaessaan tiennyt, että hänen harrastuksestaan tulee hittilaji. Hän törmäsi asiaan toden teolla viime talven aikana, kun hankki lankoja työn alla olevaa paitaansa varten.

”Tarvitsemani langan värisävy oli pitkään langanvalmistajalta loppu. Lopulta päätin muuttaa paitani kuviota hieman ja vaihdoin yhden kuvion värisävyä. Ihan hyvän paidan sain niinkin.”

”Siinä ei tarvitse osata neuloa kuin oikeita silmukoita”

Jarkko Mäkipää on päätynyt paitoineen myös opiston kausiesitteen kansikuvamalliksi.

”Se on sama julkaisu, josta löysin kurssin, jolle tulin opettelemaan neulomista. Aika moni tuttu on yllättynyt, että harrastanko oikeasti villapaitojen tekemistä vai olenko kuvassa vain mallina.”

Ihmetystä ja ihastelua Jarkko kohtaa toisinaan myös esimerkiksi ruokakaupassa. Moni ei ole uskoa, kun Jarkko kertoo, että paita on tehty itse.

”Islantilaisneule ei ole lopulta kovin vaikea tehdä, sillä siinä ei tarvitse osata neuloa kuin oikeita silmukoita. Vain siistit kainaloiden aluset ovat minulle edelleen vähän mysteeri”, Jarkko toteaa.

Hän kertoo käsialakseen mieluummin tiukan kuin väljän, ja mies arvelee, että sen ansiosta silmukoita ei ole juuri puikoilta tippunut.

Mäkipäätä viehättää islantilaisissa neuleissa niiden hienojen kuvioiden lisäksi käytännöllisyys: kun ei ole taskuja, ylimääräistä tavaraa ei kerry mukaan. Neule on lämmin, mutta hengittävä, eikä se kastu pienessä sateessa. Islantilaisneule käy useimmiten myös takista.

”Ja kun paidan on tehnyt omin käsin, voi hyvällä omalla tunnolla ajatella, että tämän tekemiseen ei ole missään päin maailmaa riistetty tai ryöstetty ketään. Eli paita on taatusti eettisesti valmistettu.”

Neulominen vaatii keskittymistä penkkipuusepältäkin

Innostusta ja keskittymistä. Niitä käsityöharrastajan mukaan islantilaisneuleen tekeminen vaatii. Jarkko Mäkipää on koulutukseltaan penkkipuuseppä ja tottunut tekemään käsillään. Kodissa on hänen tekemänsä kaappikello ja kulmakaappi.

Yhtä asiaa hän on neuloessaan ihmetellyt.

”Pelaan työkseni moottorien ja koneiden kanssa. Konepajapiirrokset ovat paljon yksinkertaisempia lukea kuin neulemalliohjeet, joiden saloja olen pikkuhiljaa alkanut oppia.”

Jarkko toteaa kuitenkin, että paidan tekeminen vaatii edelleen keskittymistä. Hän ei pysty esimerkiksi katselemaan televisiota tai kuuntelemaan juonellista äänikirjaa samalla, kuten on kuullut joidenkin tekevän, vaan keskittyy neuloessaan vain siihen.

”En ota käsityötä mukaan myöskään teatteriharjoituksiin, vaan keskityn yhteen asiaan kerrallaan”, aktiivisesti näyttelemistä harrastava mies sanoo.

Erityiseksi hyväksi puoleksi sahuri sanoo neulomisharrastuksessaan sen, että siinä eivät likaannu kädet.

Useimmat paitansa Jarkko on tehnyt opiston kurssilla, korona-aikana kaksi paitaa on syntynyt omin päin.

”Kurssi luo positiivisen pienen paineen saada paita valmiiksi, mutta yksinkin pärjää, jos on innostusta. Olen huomannut, että myös käsitöitä harrastavat tutut ovat hyviä auttajia.”

Langoista lapasia

Paidoista ovat hänen lisäkseen päässet iloitsemaan aikuiset lapset ja Jarkon äiti – vaimolleen Jarkko on kutonut yli jääneistä langoista lapaset.

”Kun äitini oli täyttämässä pyöreitä, mietin lahjaa ja sitä, että maljakoita ja vaaseja hänellä on jo kaapit täynnä.”

Jarkko kuvailee äitiään kutojaihmiseksi ja sanoo, että ajatus siitä, että äidin yllätäisi neuleelle, tuntui hyvältä.

”Ajattelin, ettei poika voi äitiään huonommaksi jäädä.”

Äiti ilahtui syntymäpäivänään ikihyviksi pojaltaan saamastaan vaaleasta islantilaisvillatakista. Hän oli Jarkon mukaan niin häkeltynyt, ettei juuri saanut sanaa suustaan lapsensa ojentaessa lahjaansa, vaikka tiesi Jarkon harrastuksesta.

Seuraavat paidat saivat tytär ja pojat. Omista paidoista yksi sai kimmokkeen pari vuotta sitten, kun lunta oli Sastamalassa paljon.

”Halusin korkeakauluksisen neuleen, jotta lumitöitä tehdessä ei tarvitse kaulahuivia. Nyt paita on valmis, mutta viime talvena ei juuri ollut lunta. Toivottavasti ensi talvi olisi taas luminen.”

Jarkko teki itselleen edellistalvena korkeakauluksisen lumityövillapaidan. Mies toivookin ensi talveksi Pirkanmaalle lunta. © Sara Pihlaja

Jarkko teki itselleen edellistalvena korkeakauluksisen lumityövillapaidan. Mies toivookin ensi talveksi Pirkanmaalle lunta. © Sara Pihlaja

Tällä hetkellä Jarkon puikkojen päällä on toinen paita pojalle. Ystäviltään Jarkko ei ainakaan toistaiseksi ole ottanut paitatilauksia vastaan, vaikka jokuset ovat häneltä asiaa tiedustelleetkin.

”Teen yhtä paitaa useamman viikon, ellen sitten urakoi ja vain neulo, jolloin valmista tulee noin parissa viikossa.”

Sarjatuotannon estää sekin, että Mäkipää haluaa ehtiä myös muuta. Hän on vuosien ajan ollut mukana vuosittain useammassa harrastajateatteriesityksessä. Harjoituksista lähti oikeastaan myös Jarkon tarve islantilaisneuleille.

”Kesäteatteriharjoituksissa puhalsi maaliskuussa kylmä tuuli ja mietin, mitä puen päälleni.”

Vaatteiden on Jarkon mukaan oltava lämpimät, mutta liian paksuissa tai kankeissa on hankala liikkua tai eläytyä.

”Ratkaisuni on tuulitakki, jonka päällä on islantilaisneule. Parin voittanutta ei ole.”

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 9/21.

Lue myös: Imatralainen Soja Murto pelastaa kansallispukuja: ”Mikään ei ole vieraampi ajatus kuin se, että puvusta ei voisi tehdä jotain muuta”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X