Reportaasi: Jääkiekon MM-kisat villitsivät kotiyleisön Tampereella - Leijonien kultajahti kokosi fanit kannustamaan: ”Parasta on yhteishenki!”

Linnut sirkuttavat ja toukokuinen ilta-aurinko lämmittää, mutta tamperelaisen luhtitalon pihalla on autiota. Parvekkeellakaan ei näy ketään, mutta sen raolleen jätetystä ovesta kantautuu vaimea puheensorina. Äänet voimistuvat, kun Merja Halmetoja, 35, avaa kaksionsa ulko-oven.

Sisällä Leijonien maalivahti Anni Keisala, 25, Ilveksen kapteeni Jenna Lehtiniemi, 23, sekä tupsukorvien pelaajat Johanna Siira, 24, ja Pihla Parkkonen, 20, keskustelevat Halmetojan kanssa siitä, miten pitkä päivä pelaajilla on odottaa iltapelien alkua.

Suomi on juuri aloittamassa MM-savottansa ottelulla Norjaa vastaan. Popcorn tuoksuu, ja sohvapöydällä kukkurallisen sipsikulhon vieressä kastike odottaa suolapalojen dippaajia. Sinivalkoinen serpentiini kiemurtelee kippojen ympärillä ja television lähellä.

Kun Haloo Helsinki! päräyttää korville Maamme-laulun, vissypullot ja limsatölkit sihahtavat auki. Vihdoin kiekko putoaa jäähän, ja kotikatsomon naiset hiljenevät.

Viikonloppupelejä ­jännitetään poru­kalla. Anni Keisala, Merja Halmetoja, Johanna Siira, Pihla Parkkonen ja Jenna Lehtiniemi kokoontuivat Halmetojan luokse. © Sara Pihlaja

Oliko se maali?! Lähellä oli, mutta ohi meni, joutuvat Katariina Pelttari, Sandra Saresvaara, Mirja Arney, Kaisa Hulkkonen ja Taru Konttinen tässä kohtaa toteamaan. © Sara Pihlaja 

Jääkiekon MM-kisat vaatii yleisöltäkin aidot maajoukkuepaidat

Leijonat on loistanut viime vuosien maailmanmestaruusturnauksissa, ja helmikuussa joukkue taisteli historiallisen olympiakullan. Menestystä odotetaan myös nyt.

”Pidän tätä turnausta ehkä parempana kuin olympialaisia, kun mukana on myös NHL-pelaajia”, Merja Halmetoja sanoo.

NHL-pelaajien läsnäolo herättää ajatuksia, sillä he ehtivät yleensä joukkueeseen mukaan myöhemmin kuin muut. Yhtenä Suomen menestysreseptin ainesosana on pidetty joukkueen vahvaa yhteishenkeä, joka on rakennettu ajan kanssa.

”Yleensähän Suomi ei ole menestynyt, jos mukana on ollut pelaajia NHL:stä. En tiedä sitten, saavatko he pakan kasaan, kun koko porukka ei ole ollut kauden mittaan leirityksissä mukana”, Jenna Lehtiniemi jatkaa.

Naiset ovat yhtä mieltä siitä, että jokainen Suomen peli pitää nähdä. Viikonloppuisin he kokoontuvat jonkun luokse jännittämään, mutta arkisin ottelut katsotaan omissa kodeissa. Halmetoja suunnitteli turnausviikkojen työvuorotkin niin, että pääsee television ääreen. Muiden arki mahdollistaa pelien seuraamisen ilman lisäjärjestelyjä.

Penkkiurheilufiilistä nostattavat myös poikkeuksellisen autenttiset Leijona-paidat. Keisala nimittäin puki seuralaisilleen omia maajoukkuepaitojaan MM-kisoista ja olympialaisista.

Olympia- ja MM-mitalisti Anni Keisala toi kisakatsomon tunnelmanluojiksi omia maajoukkuepaitojaan. © Sara Pihlaja 

Hekottelua harrastuspiireissä

Televisioruudussa Leijonat tuntuu vasta lämmittelevän ja Norjalle avautuu useita paikkoja laukoa.

”Ei Suomella oikein koskaan ole kovin tykkiä alkua”, Anni Keisala toteaa.

Ei mitään hätää siis! Porukan keskustelu harhailee omiin hauskoihin pelireissumuistoihin. Kaikilla on kokemusta siitäkin, että miesvoittoisen lajin valintaa on ihmetelty niin sukulaisten kuin jääkiekkoa pelaavien poikienkin keskuudessa.

Vuoden 2021 MM-kilpailuiden parhaana maalivahtina palkittu Keisala muistelee, että poikien kanssa harjoitellessa vastapuoli on usein hekotellut huomatessaan tytön maalissa. Hymyt ovat pelin edetessä kuitenkin hyytyneet, kun Keisalan ohi ei niin vain ole päässytkään.

Eteenpäin on silti tyttökiekossakin menty. Kun Halmetoja aloitteli harrastustaan 1990-luvulla Nivalassa, ei ollut muuta mahdollisuutta kuin pelata poikien kanssa. Nyt harrastajia on sen verran paljon, että tytöt ja naiset pääsevät pelaamaan omissa joukkueissaan pienemmissäkin pitäjissä.

Jutustelu keskeytyy Norjan vyöryessä jälleen vaarallisesti Suomen alueelle. Siira on huomaamattaan nojautunut jännittyneeseen asentoon, katse seuraa ruudulla viipottavaa pelivälinettä. Suomen puolustus onnistuu kuitenkin purkamaan tilanteen.

Ajassa 18.29 odotus palkitaan: Harri Pesonen iskee Suomen ensimmäisen maalin.

Kädet nousevat ilmaan ja hymyt korviin, Siira rojahtaa takaisin sohvan selkänojaa vasten – nyt voi hetken taas hengittää.

Erän päättyessä Halmetoja nostaa pöytään leipomansa kakun, jonka kermavaahtokuorrutuksen viimeistelevät pulleat pensasmustikat. Ensimmäisenä kakun kimppuun käy Keisala.

Lue myös: Leijonien huoltopäällikkö Riku Koivunen pääsee pelipäivinä nukkumaan keskiyön jälkeen – ”Ollaan jäähallilla ensimmäisenä ja viimeisenä”

Merja Halmetoja pyöräytti Suomen avauspelin kunniaksi hiukan prameampaakin herkkua. Ennustaako kuorrutteen kinuski kultaista vai pronssista mitalia leijonille? © Sara Pihlaja 

Sukkapuikot apuun

Herkut kuuluvat erottamattomasti myös Tampereen Kumpulassa sijaitsevan kotikatsomon elämykseen. Kädet sujahtavat tämän tästä karamelli- tai sipsikulhoon, palanpainikkeena naiset nauttivat Ipa-olutta ja lonkeroa.

Ystäväpiirinsä kiekkoiltaa emännöivän Katariina Pelttarin, 34, lasissa kuplii kolajuoma – yläkerrassa nukkuu neljän kuukauden ikäinen imetettävä vauva. Pienokainen lienee siunattu mainioilla unenlahjoilla, sillä itkuhälyttimestä ei kuulu pihaustakaan, kun Toni Rajalan 2–0-maali kirvoittaa porukasta spontaanit riemunkiljahdukset.

Pelttari, Sandra Saresvaara, 36, Mirja Arney, 35, Kaisa Hulkkonen, 35, sekä Taru Konttinen, 34, ovat seuranneet jääkiekkoa yhdessä vuosien ajan. Muistiin ovat painuneet etenkin vuoden 1995 MM-kulta ja Tapparan liigamestaruus vuodelta 2003.

Siinä missä Merja Halmetojan kotikatsomon pelaajat ovat uransa aikana kokeneet tytöttelyä Pelttarin porukka kokee asian eri tavalla jääkiekon fanittamisen näkökulmasta.

”En ole koskaan huomannut, että se olisi ollut kenenkään mielestä outoa”, Mirja Arney toteaa.

Ennen he suuntasivat baarien kisakatsomoihin, mutta nyt useimmilla on pieniä lapsia ja katsomot ovat siirtyneet koteihin. Kiekkoilta viikonloppuna antaa mahdollisuuden viettää aikaa yhdessä ja vaihtaa kuulumisia. Pelin spekuloinnin lomassa naiset kertoilevat lastensa kommelluksista­ ja muistelevat omia hauskoja synttärijuhliaan.

Pian ilmoille kajahtaa muutama kannustava ärräpää: Suomi paineistaa Norjan päädyssä.

Hulkkosen katse nauliutuu ruutuun, mutta ranteet vispaavat neulontatyön kimpussa.

”Teen tätä oikeastaan aina, kun katson televisiota. Täytyyhän tätä jännitystäkin jollain lievittää!”

Ja jännitystähän riittää: Hannes Björninen iskee Leijonien kolmannen maalin ja Juho Lammikko passitetaan tappelemisesta jäähylle.

Lue myös: MM-kisoja viheltävä tuomari Lassi Heikkinen myöntää kaukalossa mokansa ja keskustelee – ”Miksi haistattelun pitäisi jääkiekossa olla hyväksyttävää?”

Torikansa mylvii Tampreella

Kotikatsomoissa vallitsee oma intiimi tunnelmansa, mutta ei viilenevä ilta Tampereen Keskustorillakaan kylmäksi jätä. Valtava näyttö valaisee ihmisjoukon, joka on moninainen ja samalla yhtä iloista kannustusmassaa.

Joukko mylvii kolmannen erän tapahtumien innoittamana niin, että selostajan ääni jää kakkoseksi. Leijonien neljännen ja viidennen maalin välissä nähdään jälleen myös nahistelua, kun Saku Mäenalasen ja Norjan Magnus Brekken nyrkit viuhuvat.

Moista ei – onneksi – usein Suomen MM-peleissä nähdäkään. Vaikka Brekke myllyn aloitti, voisi sanoa, että Mäenalasen tunteet kuumenivat turhasta. Peli kun oli käytännössä jo voitettu, kun riitapukarit komennettiin suihkuun. Pidemmiltä pelikielloilta kumpikin silti välttyi.

Kolmannen erän viimeiset sekunnit yleisö huutaa kovaan ääneen: viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi! Suomi voittaa Norjan selvästi maalein 5–0. Osa terassialueen asiakkaista nousee hurraamaan seisten, osa tuulettaa Suomen lippua raikkaassa alkuyön ilmassa.

Mari Rahkonen, 38, sekä Ninja Kerttula, 38, taputtavat käsiään ja heiluttelevat kaulaliinojaan. Kerttulan Leijona-huivi erottuu joukosta vaaleanpunaisen värinsä ansiosta, Rahkosen asusteessa komeilevat perinteiset sininen ja valkoinen.

Ystävykset ovat matkustaneet Tampereelle Kotkasta. Seuraavan päivän ottelun Latviaa vastaan he seuraavat Nokia-areenalla.

Kumpikaan ei uskalla odottaa, että Suomi voittaisi tänä vuonna mestaruuden.

”Monella muulla maalla on niin paljon NHL-pelaajia mukana. Mutta kyllä Suomi neljän parhaan joukossa tulee olemaan”, Mari Rahkonen sanoo.

Periytyvä kiekkoinnostus

Tampereen keskustan kadut täyttyvät Nokia-areenalta ja kuppiloista purkautuvista faneista. Kulkijoiden askelluksesta voi päätellä, että ainakin tänä perjantaina alkoholi vauhdittaa monen suomalaisen pelielä­mystä.

Siitäkään ei pääse mihinkään, että valtaosa vastaantulijoista on miehiä. Muutama heistäkin tahtoisi mukaan kuvaan, kun valokuvaaja ikuistaa haastateltaviamme.

Yksi tuntematon ohikulkija jää kuvaa otettaessa hetkeksi keikkumaan Päivi Erkkilän, 53, ja Satu Patrikaisen, 27, taakse. Äiti ja tytär ovat kannattaneet Kärppiä iät ja ajat, joten kiinnostus maajoukkuekiekkoon on selviö. Oulusta junaillut Erkkilä viettää koko viikonlopun Tampereella asuvan tyttärensä luona.

Muut ottelut he aikovat katsoa televisiosta, mutta Leijonien avauspelin tunnelmasta he nauttivat Nokia-areenalla. MM-kisat innostivat heitä maalaamaan poskiin Suomen liput ja pukemaan fanipaidat päälle.

”Parasta on yhteishenki ja se, että saa näkyvästi osoittaa tukensa Suomelle”, toteaa Patrikainen.

Hämeensillalla vastaan kävelee Jennica Riikonen, 28, joka kantaa Leijonien paitaa ylpeydellä. Riikonen on Patrikaisen tapaan perinyt kiekkoinnostuksensa vanhemmaltaan. Hän jännitti avausmatsin keskustan baarissa.

”Ihan lapsesta asti olemme isän kanssa katsoneet jääkiekkoa”, kertoo Riikonen.

Riikonen uskoo Suomen voittomahdollisuuksiin ja seuraa mielenkiinnolla myös sitä, miten entisen Leijona-luotsin Kari ­Jalosen valmentama Tšekki pärjää.

Avauspelin jälkeen fanien luotto Suomen menestykseen on vahva, mutta moni huomauttaa, että jokainen turnaus on silti omansa.

Turhaan synkistelyyn ei vielä tässä vaiheessa sorruta, vaikka muutama mainitsee senkin seikan, että kotikisojen MM-kulta olisi harvinainen herkku.

Kolmenkymmenen viime vuoden aikana kultamitalin kotikisoissa on saavuttanut ainoastaan Ruotsi vuonna 2013, jolloin ottelut pelattiin Tukholmassa ja Helsingissä.

Jennica Riikoselle Jukka Jalosen Leijonat on tietysti ­ykkönen, mutta hän toivoo menestystä myös Kari Jalosen valmentamalle Tšekille. © Sara Pihlaja

Urheilu yhdistää

Kun muuttaa Tampereelle, törmää väistämättä kysymykseen: ”Ilves vai Tappara?”

Rautatieaseman Fan Zone -teltasta kotiinpäin suuntaavat viisikymppiset Tiina Hult ja Manna Asp osoittavat, että puolen valitseminen ei tarkoita vastakkainasettelua. Hult fanittaa intohimoisesti liigakauden 2021–2022 mestaruuden vienyttä Tapparaa, Asp pronssille sijoittunutta Ilvestä.

”Mahtavaa, että molemmat mitalit tulivat Tampereelle”, Tiina Hult sanoo.

Kumpikin aikoo suunnuta useampiin peleihin myös Nokia-areenalle. Suomen matsien lisäksi Hult katsoo hallilla muidenkin maiden otteluita. Esimerkiksi USA:n pelit ovat hänestä aina jännittäviä.

Kotikisoissa parasta on, kuinka Tampere täyttyy koronan pakottaman hiljaiselon jälkeen kiekkohurmoksella ja kansainvälisillä vierailla. Lopulta suosikkijoukkueella, katsojan sukupuolella tai kansalaisuudella ei ole mitään merkitystä, sillä jääkiekko yhdistää koko kansan.

Todellisen kisatunnelman luovat intohimoiset fanit, minkä aistii jo ensimmäisenä iltana kaupungin kaduilla. Katulamput valaisevat yössä lipuvat Leijona-paidat, sinivalkoiset päähineet ja niiden kantajien hymyilevät kasvot.

Kello lähestyy puoltayötä. Innokkaimmat jatkavat vielä iltaa baareissa, väsyneet vaeltavat kohti bussi- ja ratikkapysäkkejä.

Hatanpään valtatietä huristeleva bussi ohittaa linja-autoaseman pysäkin pysähtymättä – nysse on jo niin täynnä, että ikkunoista vilkuttavat Suomi-paitaiset matkustajat kyyhöttävät siellä kuin sardiinit purkissa.

Manna Asp ja Tiina Hult nauttivat siitä, että kotikaupunki ­herää pitkän hiljaiselon jälkeen taas henkiin. © Sara Pihlaja