Jaakko Nuotio on historiallisen ratsastuksen huipputaitaja – Haarniskaan pukeutunut ritari vie ratsuineen keskiaikaan

Jaa artikkeliTilaa Seura
Anu Nuotio ratsun selässä
Rohan-tallien esitys Tenebris, suomeksi pimeys, on ikiaikainen tarina valon ja ­pimeyden välisestä taistelusta. Brasil-ratsunsa selässä Anu Nuotio. © Shoja Lak
Keskiaika herää eloon komeassa turnajaisnäytöksessä, jossa historiallisen ratsastuksen taitajat ottavat mittaa toisistaan miekoin, keihäin ja peitsin.

Heinäkuinen helle saa iltapäivän väreilemään kuumuudesta. On aivan hiljaista, vain tuuli kahisuttaa puiden lehtiä.

Ratsastajat, joiden kiiltävät haarniskat välkähtelevät auringossa, istuvat keskittyneinä majesteettisten hevostensa selässä. Ratsut seisovat hievahtamatta paikoillaan odottaen lähtökäskyä.

Pian ilmoille alkaa tulvia musiikkia, joka johdattaa katsojan suoraan keskiaikaan.

Kemiönsaaressa Rohan-tallin ratsastajat valmistautuvat Tenebris-turnajaisesityksen kenraaliharjoitukseen. Nimi tarkoittaa latinaksi pimeyttä.

Luvassa on mittelöä miekoin, keihäin ja lopuksi 5-metrisin peitsin.

”Keskittykää temppuihin”, historiallisen ratsastuksen huipputaitaja Jaakko Nuotio kajauttaa viimeiseksi ohjeekseen muille ritareille, ennen kuin kertomus valon ja pimeyden taistelusta alkaa.

Hiljaisuus vaihtuu taisteluhuutoihin, tuleen ja savuun.

Intohimosta tuli ammatti

Kun Jaakko Nuotio perusti 20 vuotta sitten vaimonsa Anun kanssa Suomen ainoan historialliseen ratsastukseen erikoistuneen hevostallinsa, intohimosta tuli ammatti ja elämäntapa.

Nimi Rohan sai inspiraationsa Taru Sormusten Herrasta -elokuvista, mutta se on myös ollut sukunimi keskiajan Ranskassa.

Tallien toiminta rakentuu pääasiassa näytösten ja kilpailujen ympärille. Lisäksi Jaakko kiertää ympäri Suomea järjestämässä historiallisen ratsastuksen klinikoita. Yhdessä pariskunta vie osaamistaan maailmalle aina Pohjois-Amerikkaan ja Kanadaan asti.

Jaakko ja Anu toimivat myös tuotantoyhtiöiden luottohenkilöinä silloin, kun näyttelijät tarvitsevat valmennusta ratsastuskohtauksiin. Vaarallisemmissa tempuissa Nuotiot toimivat tarvittaessa sijaisnäyttelijöinä.

Käsityönä taottu haarniska on arvokas henkivakuutus. Sergii Lugovskyi auttaa Jaakko Nuotiota pukemisessa. © Shoja Lak

Käsityönä taottu haarniska on arvokas henkivakuutus. Sergii Lugovskyi auttaa Jaakko Nuotiota pukemisessa. © Shoja Lak

Kuolemanvaara on läsnä

Historiallisen ratsastuksen kilpailuja kotimaassa ja maailmalla kiertää noin pari sataa harrastajaa.

Jaakko Nuotio vertaa lajia mihin tahansa extreme-harrastukseen, kuten vaikkapa base-hyppyyn, jossa kuolemanvaara on todellinen. Joustingissa eli peitsitaistelussa yhteenlaskettu vauhti voi kiihtyä aina 80 kilometriin tunnissa, ja peitsien murtovoima on useampi tuhat kiloa.

Koska peitsien säleet saattavat tulla kypärän aukoista sisään, välineen hallinta ja osuminen oikeaan, vain noin 10 senttimetrin kokoiseen kohtaan on äärimmäisen tärkeää.

”Tässä annetaan kirjaimellisesti oma henki toisen käsiin. Kaikki kisoja kiertävät tuntevatkin toisensa ja taitonsa”, Nuotio sanoo.

Suojavarusteista pelkästään 30–40 kiloa painavan haarniskan pukeminen vie helposti tunnin. Helteellä lämpötila haarniskan sisällä voi nousta jopa 70 asteeseen – tämän Nuotio ja kumppanit ovat mitanneet useaan otteeseen.

Kun lopuksi päähän asetetaan kypärä, johon virtaa happea vain muutamasta ilma-aukosta, on helppo uskoa keskiajan ritarien kuolinsyyn olleen useimmiten lämpöhalvauksen. Toisin kuin nykyään, keskiajalla nesteytyksen merkitystä ei Nuotion mukaan ymmärretty lainkaan.

Tarkasti mittojen mukaan teetetty haarniska ei ole halpa henkivakuutus; useimmiten Keski-Euroopassa käsityönä taottujen sotisopien hinnat vaihtelevat noin 8 000 ja 30 000 euron välillä.

Kenraaliharjoituksessa esitys hiotaan valmiiksi viimeistä yksityiskohtaa myöten. © Shoja Lak

Kenraaliharjoituksessa esitys hiotaan valmiiksi viimeistä yksityiskohtaa myöten. © Shoja Lak

Historiallisen ratsastuksen turnajaistaistelut ovat yleisöviihdettä

Jaakko Nuotio on aiemmalta ammatiltaan elokuvaohjaaja. Tästä on miehen mukaan hyötyä esitysten rakentamisessa, sillä esitystä voi verrata tunnin mittaiseen live-elokuvaan.

”Kun ihmiset tulevat katsomaan turnajaisnäytöksiä, monilla on elokuvien suuri­eleisiin taistelukohtauksiin pohjautuvia mielikuvia.”

Yleisöä ajatellen Tenebriksen taistelukohtauksia onkin elävöitetty siitä, miltä ne olisivat todellisuudessa näyttäneet keskiajalla.

”Oikeasti taistelut ovat olleet pienieleistä hivuttamista, joka on näyttänyt sen ajan katsojan silmissä suoranaiselta nysväämiseltä – lopulta kuolemantanssi on päättynyt toisen ratsastajan nitkahtamiseen hevosen selästä.”

Esityksen asut ja rekvisiitat aina hevosten satuloita myöten sitävastoin noudattavat tarkasti keskiajan henkeä. Tämä on vaatinut Jaakko Nuotiolta huolellista paneutumista historialähteisiin.

”Toimintamme alussa kiersimme kirjastoja eri puolilla Eurooppaa etsien manuaaleja ja tallenteita. Vielä digiaikanakin lähteitä on vähän, ja ne ovat tulkinnan­varaisia.”

Alun perin turnajaisissa harjoitettiin sodankäynnin taitoja. Esimerkiksi Etelä-Ranskan laajoilla nummialueilla oteltiin kuin tositoimissa, vain viimeinen kuolettava lyönti jätettiin suorittamatta.

1300-luvulle tultaessa turnajaiset siirtyivät kaupunkien toreille pystytetyille areenoille.

Yleisöspektaakkelien rekvisiitassa ei Nuotion mukaan säästelty.

”Englannin kuuluisassa Towerissa löytyy talletettuina vanhoja turnajaisten hankintalistoja. Erääseenkin tapahtumaan hankittiin yhteensä 40 000 kulkusta, 2 kilometrin edestä kiinalaista silkkiä ja pari tuhatta kiloa valaanluita”, Nuotio kertoo.

Lajeista suosituin oli melée, jossa taisteltiin kahtena joukkueena pesäpallomailan kaltaisilla puisilla lyömäaseilla.

Turnajaiset olivat paitsi aikamoista mäiskintää, myös sosiaalisia tapahtumia, joissa sattui ja tapahtui.

”Usein aatelisten keskinäiset maakiistat kulminoituivat näihin kohtaamisiin. Historiasta löytyy mainintoja kokonaisista kaupungeista, jotka on pantu sileäksi taistelun lähtiessä lapasesta”, Nuotio kertoo.

Historiallisen ratsastuksen kuninkuuslaji on peitsitaistelu eli jousting, jossa ratsastajat kirjaimellisesti luottavat henkensä toisen käsiin. © Shoja Lak

Historiallisen ratsastuksen kuninkuuslaji on peitsitaistelu eli jousting, jossa ratsastajat kirjaimellisesti luottavat henkensä toisen käsiin. © Shoja Lak

Laji on yhteistyön taidonnäyte

Nuotion kiinnostus historialliseen ratsastukseen lähti halusta ottaa selvää, miten hevosia käytettiin aikanaan tavanomaisen ratsastuksen ohella.

Kouluttaminen ja hevosen mieleen pureutuminen tarjoavat Nuotion mukaan loputtomasti aivotyötä sekä ratsastajalle että hevoselle.

Laji vaatii mielenhallintaa ja omien pelkojen ylittämistä. Paniikille kypärän sisällä ei ole sijaa, vaikka taistelunäytöksissä sattuisikin onnettomuuksia.

Kuten nykyään, myös entisaikaan hevosista pidettiin Nuotion mukaan äärimmäisen hyvää huolta. Syytä olikin, sillä taisteluun koulutettu hevonen vastasi rahalliselta arvoltaan nykyajan hävittäjä­lentokonetta.

”Ikivanhat armeijoiden marssikäskyt sisältävät tarkkoja ohjeita hevosten hoitoon liittyen. Risti- ja sotaretkille hevosia varten lähti mukaan kaksinkertainen määrä lääkäreitä verrattuna jalkaväkeen”, Nuotio sanoo.

Näytöksissä ja kisoissa huomion keskipisteenä ovat paitsi ritarit, myös näiden hevoset; silmää hivelevät portugalilaiset lusitanot ja Espanjasta kotoisin olevat andalusialaiset.

Nuotion mukaan erityisesti lusitanot ovat kuuluisia teräväpäisyydestään ja persoonallisesta luonteestaan. Ne ovat myös loppuun saakka uskollisia ja menevät ratsastajan käskystä vaikka läpi harmaan ­kiven.

”Historiasta tiedetään tapauksia, joissa hevonen jäi pyörimään pudonneen ratsastajan ympärille suojellen tätä jalkamiehiä vastaan. Se kertoo eläimen ja ihmisen välisestä erottamattomasta suhteesta. Samaa voi kokea historiallisessa ratsastuksessa.”

Tenebris-esitys toteutetaan 20 vapaaehtoisen voimin. Etualalla kenraaliharjoitukseen valmistautuu Kirsi Lahtinen, joka on yksi kyläläisistä. © Shoja Lak

Tenebris-esitys toteutetaan 20 vapaaehtoisen voimin. Etualalla kenraaliharjoitukseen valmistautuu Kirsi Lahtinen, joka on yksi kyläläisistä. © Shoja Lak

Kaipuu päästä kiertämään

Rohan-tallin kausi käynnistyi heinäkuussa Turun Linnan Turnajaisista, jossa kisailtiin historiallisen ratsastuksen suomenmestaruuksista. Tenebris-esitys oli puolestaan nähtävissä muun muassa Rohan Tallien ja Greenrose Fairen järjestämissä turnajaisissa Laukon kartanon puistossa 22.–23.7.2021.

Kesäkauden lopulla Nuotiot alkavat kehitellä tulevan näytöksen teemaa, joka yleensä saa innoituksensa historiallisesta henkilöstä tai tapahtumasta. Syksyn mittaan idea jalostuu suunnitelmaksi, ja kevätkausi kuluu harjoitellessa.

”Koko porukan toiveena on päästä jälleen ensi vuonna järjestämään esityksiä ja kiertämään kisoja myös kotimaan rajojen ulkopuolella – ja kohtaamaan jälleen ystäviä ja taistelutovereita”, Jaakko Nuotio kertoo.

Lue myös: Viikingit kiinnostivat jo pikkupoikana – Kun Jukka Salonen pukee viikinkivarusteet, hänestä tulee Knut Härkä – skandinaavinen idänkävijä

Paavo Muhonen faunin asussaan toimii Tenebriksen kertojana, joka johdattaa katsojaa eteenpäin juonenkäänteissä. © Shoja Lak

Paavo Muhonen faunin asussaan toimii Tenebriksen kertojana, joka johdattaa katsojaa eteenpäin juonenkäänteissä. © Shoja Lak

X