Jämsän Simmarihiihdot yhdistävät hilpeän hupailun, teekkarihuumorin ja urheilun: ”Itselleen nauraminen ja hyppy pois arjesta ovat erittäin tervettä”

Jämsässä toista kertaa järjestetty Simmarihiihto on sekoitus teekkarihuumoria, kylähulluutta, urheilua ja somenäkyvyyttä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

© Sara Pihlaja

Jämsässä toista kertaa järjestetty Simmarihiihto on sekoitus teekkarihuumoria, kylähulluutta, urheilua ja somenäkyvyyttä.
Teksti: Reija Ypyä

Ihmiset ajavat moottorikelkalla Jämsän Salosveden jäällä lämpimissä haalareissa ja pipoissa – ja samaan aikaan vierellä hiihtelee naisia ja miehiä värikkäissä uima-asuissa pakkasesta välittämättä.

Yksi heistä on punavalkoiseen Borat-uimapukuun pukeutunut mies.

Hetken sivakoituaan mies pysähtyy, riisuu sukset ja kaivaa repustaan kultaisen uima-asun. Mies kurkistaa olkansa yli. Ketään ei näy. Hän vaihtaa vaatteita, kiinnittää sukset jalkaan ja jatkaa taas matkaa.

Simmarihiihto on juuri alkanut. Tapahtuman idea on yksinkertainen: osallistujat hiihtävät, saunovat ja uivat omaan tahtiin vuorotellen tunnin ajan. Hiihtoasu on tapahtuman nimenmukaisesti uimapuku.

Simmarihiihto vedettiin ensi kerran 2022 Salosveden jäällä

”Aikaa ei oteta, sillä kyseessä ei ole kilpailu. Täällä haetaan rentouttavaa kylmän ja kuuman vaihtelua, vähän kuin avannossa ja saunassa käymisessä”, kertoo tapahtuman toinen järjestäjä Anne Partanen.

Hiihdonopettaja ja liikunnanohjaaja Anne ja kulttuurintuottaja Sirpa Lahti keksivät idean Simmarihiihtoon kolme vuotta sitten hiihtolomalla Levillä. Anne harmitteli tuolloin, ettei missään päässyt avantouimaan ennen saunaa. Ennen löylyjä naiset keksivät lähteä sivakoimaan pehmeään umpihankeen pelkät bikinit päällä.

Sosiaalisessa mediassa jaetut kuvat herättivät kiinnostusta, ja joku ehdotti tapahtuman järjestämistä. Anne ja Sirpa innostuivat ideasta, ja paikaksi he valitsivat tuttujen yrittäjien Kievari Rantapirtin Jämsässä.

Ensimmäisen kerran simmareissa hiihdettiin Salosveden jäällä vuosi sitten.

”Hullut Suomi-kummat vetoavat moniin. Elämässä ei koskaan ole liikaa hassuttelua”, Anne kertoo.

Tapahtuman järjestäjä Anne Partanen kehui, että sympaattisen kotikutoinen tapahtuma oli tulvillaan rohkeutta, hassuttelua ja suomalaisen talven iloa ja riemua. © Sara Pihlaja 

Tapahtuman järjestäjä Anne Partanen kehui, että sympaattisen kotikutoinen tapahtuma oli tulvillaan rohkeutta, hassuttelua ja suomalaisen talven iloa ja riemua. © Sara Pihlaja 

Positiivista hulluutta Jämsässä

Ensimmäiset hiihtäjät ovat ehtineet jo pysähtyä kilometrin mittaisen ladun puolivälissä odottavaan taukopisteeseen eli avantoon tai saunaan ja jatkaneet sitten sivakoimista. Lähtöpisteessä hiihtäjiä odottavat myös savusauna, poreallas ja palju.

Telttasaunasta tupruaa kodikkaasti savua. Lämpimiin haalareihin pukeutunut Jussi Koivulahti laittaa lisää puita telttasaunan pieneen kiukaaseen. Jussi on tullut auttamaan paikan isäntää ja on pystyttänyt telttasaunan, rakentanut tulistelualuetta ja sahannut avannon käsisahalla.

”Positiivista hulluutta”, Jussi myhäilee simmarihiihtäjien menoa katsellessaan.

Ladun vieressä on paksu, jäädytetty jäärata, jossa voi ajaa rallia joko omalla tai vuokratulla ralliautolla. Jussi paljastaa, että viime vuonna samaan aikaan Simmarihiihdon kanssa jäällä ajeli rallin maailmanmestari Kalle Rovanperä, joka oli ajeluttamassa jäällä rallivieraita.

Kievarin isäntä Timo Niinimäki kävelee telttasaunalle. Hän kertoo, että talvisin Rantapirtillä on enimmäkseen ulkomaisia asiakkaita, jotka haluavat kokea talvisia elämyksiä: pilkkikalastaa, tarpoa lumikengillä, ajella koiravaljakolla. Hiihto ei heitä kiinnosta.

Isäntä osoittaa vähän matkan päässä olevaa lasiseinäistä majoitusiglua. Siellä on jo viikon verran yöpynyt Etelä-Euroopasta tullut turisti, joka viihtyy lähellä luontoa.

”Tämä keskisuomalainen erämaisema on vähän kuin etelän Lappi. Meillä käy myös ulkomaisia autotestaajia uusien autojen kanssa ajelemassa jäällä. Täällä kuvataan myös paljon mainosfilmejä”, Timo kertoo.

Telttasauna oli tämän vuoden uusi juttu. Kosteita mutta napakoita löylyjä kehuivat kaikki. © Sara Pihlaja

Telttasauna oli tämän vuoden uusi juttu. Kosteita mutta napakoita löylyjä kehuivat kaikki. © Sara Pihlaja

”Tämä on minun tapani nollata ja rentoutua”

Hiihtäjä kultaisessa uima-asussaan saapuu avannolle vilvoittelemaan. Ensin hän istahtaa porontaljapenkkien päälle tulistelupaikalle riisumaan monot pois jalasta ja pulahtaa sitten avantoon.

Lare Lautiainen on se hiihtäjä, joka lähti matkaan Borat-asussa mutta vaihtoi kultasimmareihin kesken lenkkiä. Asu vaihtui porealtaan vieressä piilossa muiden katseilta.

Lare kertoo nauttivansa hulluista tapahtumista: hän osallistui juuri rinta- ja vapaauintiin talviuinnin SM-kisoissa, ja Simmarihiihdon jälkeen hän juoksee upottavassa lumessa, kiipeilee ja ui avannossa Winter Warrior -kisassa Ylläksellä. Kesällä puolestaan ohjelmassa on aina Nakukymppi Padasjoella.

”En koskaan mene katsomaan toisten urheilua, sillä sellainen ei sytytä minua yhtään. Tämä on minun tapani nollata ja rentoutua.”

Lare Lautiainen oli niin innokas, että hän osallistui kaikkiin kolmeen lähtöön. ”On jännän freessi olo tämmöisen tapahtuman jälkeen”, hän kommentoi. © Sara Pihlaja 

Lare Lautiainen oli niin innokas, että hän osallistui kaikkiin kolmeen lähtöön. ”On jännän freessi olo tämmöisen tapahtuman jälkeen”, hän kommentoi. © Sara Pihlaja 

Hulluttelu hauskinta

Poreammeesta nousee höyryä ja vesi pulputtelee houkuttelevasti. Jämsäläinen Tanja Lauri istuu jo lämpimässä porealtaassa. Hän on hiihtänyt kilometrin ladun rauhallisesti kolme kertaa ja tullut sitten savusaunaan ja porealtaisiin. Kesken hiihdon hän pulahti myös avannossa ja lämmitteli telttasaunassa.

Työkaveri houkutteli Tanjan mukaansa viime vuonna, ja tänä vuonna hän oli ensimmäinen ilmoittautuja.

”Osallistun mielelläni kivoihin tapahtumiin, ja tykkään kokeilla kaikkea uutta. Olin juuri talviuinnin SM-kisassa Peurungassa. Uin 25 metriä rintauintia naiset 50 -sarjassa. Osallistuin myös villasukkajuoksun SM-kisoihin Orivedellä ja potkukelkkailun MM-kisoihin Multialla.”

Tanja harrastaa talviuintia, juoksua, hiihtoa, jumppaa, joogaa, tanssia ja suunnistusta. Hän hiihtää säännöllisesti, koska hyvät hiihtoladut alkavat kotiovelta. Yleensä reitti on 18 kilometriä, mutta joskus hän sivakoi reilut 30 kilometriä.

”Simmarihiihdossa hauskinta on hulluttelu. Tänä vuonna avanto, telttasauna ja palju olivat mukava uusi lisä. Tulen ensi vuonna uudestaan, tämähän on jo perinne.”

Tanja Lauri ja Mika Lampinen pulahtivat kilometrin lenkin jälkeen avantoon ja jatkoivat sen jälkeen hiihtoa. © Sara Pihlaja 

Tanja Lauri ja Mika Lampinen pulahtivat kilometrin lenkin jälkeen avantoon ja jatkoivat sen jälkeen hiihtoa. © Sara Pihlaja 

Teekkarihenkistä jäynää ja vedätyksiä

Hetken päästä pipopäiset ja Borat-asuiset kaverukset Hannes Laasonen ja Mika Lampinen astuvat poreisiin. Hekin ovat toista kertaa Simmarihiihdossa.

”Hannes houkutteli minut tänne viime vuonna mainitsemalla, että ’Et uskalla lähteä’. Minulla tahtoo tällaisissa asioissa uskallus riittää hyvinkin pitkälle”, Mika nauraa.

Tänä vuonna Mika lupasi hankkia molemmille uudet uima-asut tamperelaisesta naamiaisasuliikkeestä. Hän osti tietenkin Hannekselle vähän niukemmat mankinit kuin itselleen.

”Vedätys onnistui eli Hannes huomasi tilanteen vasta ladulla. Siinähän ei meinannut tulla naurusta loppua millään.”

Hannes myhäilee ja sanoo entisenä teekkarina olevansa tottunut monenlaiseen jäynään. Simmarihiihdon saaman media- ja somenäkyvyyden perusteella hän epäilee olevansa maanantaina työpaikallaan Jämsänkosken paperitehtaan ruokalassa ykköspuheenaihe.

”Ja onhan meillä Mikan kanssa pyrstöissämme monta sponsoritarraakin. Kaikki ovat Jämsän seudulla toimivia yrityksiä, meidän molempien yhteistyökumppaneita. Raha ei vaihtanut omistajaa, mutta hyvä mieli liikkui”, Hannes sanoo.

Molemmat miehet hiihtävät Jämsänkoskella myös pidempiä lenkkejä vaatteet päällä. Tähänkin liittyy hyväntahtoinen huijausyritys. Hannes oli pitkään haastanut Mikaa hiihtämään, koska arveli voittavansa tämän. Mika alkoi viime talvena Hannekselta salaa treenata hiihtoa vähän kovemmin.

”Hannes haastoi minut hiihtolenkille ja suostuin, kunhan saan valita reitin. Hän yllättyi ja lannistui henkisesti kovasta kunnostani jo ensimmäisessä nousussa. Hiihtolenkin jälkeen hän totesi, ettei ikinä lähde kanssani hiihtämään muualle kuin Simmarihiihtoon”, Mika nauraa.

Simmarihiihtoa Hannes kiittää tunnelmaltaan mukavaksi, jossa tosikkomainen vääntäminen loistaa poissaolollaan. Hänelle riitti yksi kierros, sen jälkeen telttasauna kutsui.

Mika veti kolme lenkkiä, vilvoitteli avannossa sekä teki aina välillä lumienkeleitä hangessa – sukset jalassa. Se muuten vaatii erityistä tekniikkaa!

”Suunnittelen jo ensi vuotta, ja panokset kovenevat. Mutta eipä paljasteta vielä liikoja.”

Kehopositiivista meininkiä Simmarihiihdoissa

Kun Rantapirtin oven avaa, sisältä tulee vastaan tuoreen pullan tuoksu. Emäntä Pirjo Niinimäki on valmistanut sekä kasvis- että lihakeittoa simmarihiihtolaisille. Heille on rajattu pieni oma tila ravintolasta, jonka toisella puolella moottorikelkkailijat pitävät kahvi- ja munkkitaukoja.

Jämsäläinen Riina Saarinen on jo pukeutunut suorituksensa jälkeen ja tullut Rantapirttiin keitolle. Hän kertoo hiihtäneensä viime vuonna Simmarihiihdon kymmenenvuotiaan tyttärensä kanssa, joka nyt oli valitettavasti kipeänä.

”Hassuttelu on hauskaa, sillä eihän kukaan normaalisti hiihdä noin vähissä vaatteissa. Hiihdin kuusi kilometriä eli lenkin kuudesti. Kävin saunassa kaksi kertaa lämmittelemässä. Minulle jäi hyvä itsensä ylittämisen fiilis, en nimittäin yleensä repäise missään asiassa.”

Riina myöntää, että hänelle on kesälläkin vaikeaa mennä vähissä vaatteissa rannalle, koska hän ei ole sinut vartalonsa kanssa. Niinpä hänestä tuntui jälkikäteen todella hyvältä erityisesti se, että hän kehtasi näyttäytyä vähissä vaatteissa ja vielä hiihtää samalla.

”Sain paljon viestejä ja pelkkää positiivista palautetta. Ensi vuonna muutama kaveri haluaa lähteä mukaan!”

”Tämä oli hillittömän hauska tapahtuma ja oli hyväntuulista porukkaa”, toteaa hiihtäjille keittoa tarjoillut yrittäjä Pirjo Niinimäki. © Sara Pihlaja

”Tämä oli hillittömän hauska tapahtuma ja oli hyväntuulista porukkaa”, toteaa hiihtäjille keittoa tarjoillut yrittäjä Pirjo Niinimäki. © Sara Pihlaja

Tapahtuman järjestäjä Anne Partanen kehui, että sympaattisen kotikutoinen tapahtuma oli tulvillaan rohkeutta, hassuttelua ja suomalaisen talven iloa ja riemua. © Sara Pihlaja 

Tapahtuman järjestäjä Anne Partanen kehui, että sympaattisen kotikutoinen tapahtuma oli tulvillaan rohkeutta, hassuttelua ja suomalaisen talven iloa ja riemua. © Sara Pihlaja 

Suksille vuosien jälkeen

Päivän toinen lähtö on täyteen buukattu. Lähtöviivalla tyllihameisiin ja samba-asuihin pukeutuneet naiset räpsivät kuvia toisistaan ja asuistaan.

Stetsonhattuun sonnustautunut leidi tunnustaa, ettei ole hiihtänyt alakoulun jälkeen. Hän ei edes muista, miten monot kiinnitetään suksiin. Tapahtuman järjestäjän Annen mies, järjestelyissä auttanut hiihdonopettaja Matti-Jussi Partanen ryntää herramiesmäisesti kiinnittämään siteet. Sitten naiset lähtevät matkaan.

”Moni on suksilla ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Hiihto on saattanut jäädä koulussa traumaattiseksi kokemukseksi. Hyvä, jos tällä tapahtumalla saadaan luotua uusi, positiivinen suhde hiihtämiseen”, Anne toteaa.

Hiihtokunto ja -tekniikka eivät näyttele suurta osaa Simmarihiihdossa, sillä jokainen hiihtää sen verran kuin hyvältä tuntuu. Myös kehopositiivisuus on läsnä, sillä kaikenlaista vartaloa näkee enemmän ja vähemmän peittävissä uima-asuissa suksien päällä.

Pienet pukeutumis- ja peseytymistilat rajoittavat osallistujamäärää. Tällä kertaa tapahtumaan ilmoittautuneita oli vajaat 50 ympäri Suomea.

Järjestäjillä on silti maltillinen kasvu mielessä. Ensi vuonna he suunnittelevat pidentävänsä hiihtoaikaa, kasvattavansa ryhmäkokoa tai järjestävänsä kaksi lähtöä. Tai sitten hiihdon jälkeen voisi kuunnella elävää kantelemusiikkia rentoutusteltassa.

”Kaikkien pitäisi haastaa itsensä johonkin hassuun, sillä siitä tulee itsensä voittamisen fiilis. Itselleen nauraminen ja hyppy pois arjesta ovat erittäin tervettä”, Anne summaa.

Mika Lampinen, Hannes Laasonen ja Tanja Lauri olivat ensimmäiset ilmoittautuneet sekä viime vuonna että tänä vuonna. ”Kun kotikulmilla on näin hullu tapahtuma, niin sitä ei jätetä väliin!” © Sara Pihlaja 

Mika Lampinen, Hannes Laasonen ja Tanja Lauri olivat ensimmäiset ilmoittautuneet sekä viime vuonna että tänä vuonna. ”Kun kotikulmilla on näin hullu tapahtuma, niin sitä ei jätetä väliin!” © Sara Pihlaja 

X