Joulukuusi – Näin se kasvatetaan siemenestä juhlan keskipisteeksi

Holman tilalla Paimiossa kuusia kasvatetaan jo toisessa polvessa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Esko Holma hakee katseellaan sinisiä nauhoja, joilla on merkattu tänä vuonna kaadattavaksi valitut puut.

Holman tilalla Paimiossa kuusia kasvatetaan jo toisessa polvessa.
(Päivitetty: )
Teksti:
Miikka Järvinen

Kuusimeri näyttää jatkuvan silmänkantamattomiin. Parimetriset puut ovat viivasuorissa riveissä, joiden välissä vilahtaa metsurin oranssi kypärä.

Moottorisaha laulaa. Tyvi rasahtaa poikki. Holman tilan emäntä Hanna Holma on toipumassa flunssasta, joka iski pahimpaan mahdolliseen aikaan. Joulukuusien sadonkorjuu on tavattu aloittaa itsenäisyyspäivän viikolla.

”Aikataulussa ei ole montaa päivää varaa, mistä voisi joustaa. Viime viikonloppuna aloitettiin ja tämän viikon loppuun mennessä pitää olla valmista.”

Holman tilalla Paimiossa kaatuu myyntiin joka vuosi noin tuhat joulukuusta. Yhteensä tilalla on kuusipeltoa noin kymmenen hehtaaria. Nyt korjattavana oleva osuus on pinta-alaltaan pari hehtaaria.

Mukana työssä ovat emännän puoliso Maido Rei, isä Esko Holma, naapurin mies ja neljä thaimaalaista kausityöntekijää.

Kuusipellon käytävältä ajaa mönkijä, jonka perävaunu on lastattu täyteen vastakaadettuja kuusia. Maido työntää koko peräkärryn nurin. Tämä on nopein tapa tyhjentää.

Kausityöntekijät tuuppaavat kärryn sisällön kuusi kerrallaan pakkauskoneeseen, joka on telineellä seisova lasikuituinen putki. Yksi kavereista työntää kuusen sisään, toinen pyöräyttää putkilomaisen verkon tyven ympärille kiinni ja kiskaisee kuusen ulos toiselta puolelta ulos.

Verkko leikataan poikki puukolla ja paketti nostetaan auton vetämän ison peräkärryn lavalle. Homma hoituu liukuhihnavauhdilla.

Tasaista ja tuuheaa

Holman tilalalla tehtiin sukupolvenvaihdos pari vuotta sitten. Vihannesten viljely siirtyi Hannan vastuulle. Metsät jäivät Esko-isälle. Joulukuusia kasvatetaan yhdessä. Tänään Eskon vastuulla on moottorisahan käyttö.

”Meidän kuuset kasvavat pelloilla. Tämä on kolmen vuoden pellon ensimmäinen sadonkorjuu. Nyt valitaan parhaat päältä, samoin seuraavana vuonna. Kolmantena vuonna kaadetaan loput ja koko homma alkaa alusta. Yhden kuusen kasvatus taimesta vie noin kahdeksan vuotta. Tähän tulee lisäksi taimikasvatus, noin 2–3 vuotta”, Hanna kertoo.

Istutushetkellä taimet ovat korkeudeltaan 20–30-senttisiä. Sinne tänne on jätetty leveämpiä käytäviä, joita pitkin mönkijä peräkärryineen mahtuu noutamaan kaadetut kuuset. Rivivälit on mitoitettu sen mukaan, että välistä pääsee ajamaan ruohonleikkurilla.

Heinän leikkaaminen on yksi kuusiviljelmän hoitotoimista keväästä syksyyn. Trimmaaminen eli muotoon leikkaus tehdään pari kertaa vuodessa. Ensimmäinen kierros on kevättalvella, kun pakkaset ovat ohi ja lumi on alkanut sulaa, mutta kasvukausi ei ole vielä alkanut. Toinen kierros tehdään heinäkuussa.

”Trimmauksessa tarkistetaan, että kuusella on vain yksi latva. Kilpalatvat napsitaan pois. Lähes aina kuusta tarvitsee lyhentää. Myös oksia lyhennetään, jotta saadaan tasaisen tuuhea lopputulos.”

Tavoitteena on suomalaisen kauneusihanteen mukainen eli symmetrinen ja joka suunnasta tasainen kuusi.

”Kuusi voi olla harvempi tai tuuheampi, molemmille on kysyntää, kunhan se on tasainen. Nurkkakuusia ei kukaan halua.”

Trimmauksen leikkausarvet eivät saa pistää silmään. Vielä pari vuotta vanha arpi näkyy, jos sitä etsimällä etsii. Arvet umpeutuvat ja katoavat neulasten joukkoon, kun leikkaus tehdään oikeaan aikaan.

”Täytyy pitää huolta, että trimmauksessa leikataan ensimmäisenä ne alueet, jotka tullaan myymään seuraavana jouluna. Tärkeintä on, etteivät arvet ole pihkaisia. Loppusyksystä leikattu oksan tyvi alkaa sisälle tuotaessa vuotaa pihkaa, ja leikkauskohtaan tulee valkoisena loistava leikkausjälki.”

Tuholaisten kallis maku

Holman tilalla pyritään saamaan myyntikuntoon 90 prosenttia viljellyistä kuusista. Hävikkiä tulee vuosien varrella väkisinkin.

”Kuusivarkaita ei meidän tilalle ole käynyt, vaikka kyllähän niitä juttuja toisinaan kuulee. Uskon, että ihmiset hahmottavat sen enemmän varastamiseksi, jos kuusi haetaan luvatta viljelmältä kuin kunnan metsästä.”

Esko Holman mukaan varkaita pahempia hävikinaiheuttajia ovat kauriit, jotka ovat syystä tai toisesta ihastuneet tilalla viljeltävistä lajeista niihin kalliimpiin.

”Kauriit ovat ihastuneet palsamipihtaan ja mustakuuseen. Kauriit käyvät ottamassa niistä parfyymia, mutta ne eivät suinkaan suihkuttele sitä kainaloon vaan hierovat pihkaa sarviinsa”, Esko kertoo.

Kun kauris hajustaa sarvikruununsa hieromalla sitä kuusen runkoa vasten, se katkoo samalla puun oksat ja höylää kaarnan irti.

”Se on entinen puu, mutta menee hyvään tarkoitukseen,” Esko jatkaa.

Palsamipihdan (Abies balsamea) kasvatus on Hannan mukaan koeluontoista, koska laji ei luontaisesti menesty Suomessa. Joulukuusena sillä olisi kuitenkin kysyntää, ja asiakkaat ovat valmiita maksamaan siitä korkeamman hinnan kuin tavallisesta metsäkuusesta (Picea abies). Holmat kasvattavat myös hopeanharmaasta vivahteestaan tunnettua serbiankuusta (Picea omorika).

”Olen saanut näiden pihtojen siemenet Kanadasta, kun olin siellä opiskelijavaihdossa. Tässä rivissä on ihan hyvän näköisiäkin yksilöitä, mutta ei oikein riittävästi. Pihta on vaikea kasvatettava, mutta jotkut asiakkaat haluaisivat joulukuuseksi nimenomaan pihdan, ja he myös osaavat myös kysyä sitä.”

Työpaikkaromanssi

Hortonomiksi 2007 valmistunut Hanna on opiskellut puutarhataloutta Hämeen ammattikorkeakoulussa. Perheyrityksessä työskentelevän virolaisen puolisonsa kanssa hänellä pääsi kehittymään perinteinen työpaikkaromanssi.

”Maido tuli kymmenen vuotta sitten tilallemme kesäksi töihin, mutta jäikin tänne. Hän puhuu venäjää, ja se auttaa varsinkin Ukrainasta, Latviasta ja Virosta tulevien kausityöntekijöiden kanssa”, Hanna kertoo.

Keväästä syksyyn tilalla viljellään kuusipeltojen ohella vihanneksia. Syksyllä suurin osa keikkatyöläisistä palaa kotiin, mutta neljä thaimaalaista jatkaa jouluun saakka, kunnes kuuset on kaadettu, pakattu ja kuljetettu myyntiin.

”Thaimaalaiset työntekijät asuvat tilallamme. Yksi heistä on vakituisena, ja kolmella on seitsemän kuukauden mittainen sopimus joka loppuu jouluun.”

Pisimpään eli yhdeksättä vuotta tilan hommissa on Prateep Chanwigkarn. Hänen siteensä Holman perheeseen on muita kiinteämpi, sillä Hannan serkku eli Eskon veljenpoika on naimisissa Prateepin siskon kanssa.

Perhepiirin kautta Thaimaahan luodut kontaktit ovat auttaneet kausityöntekijöiden rekrytoinnissa.

”Meidän kaikki työntekijämme ovat kaikki Prateepin ja hänen siskonsa tuttuja”, Hanna kertoo.

Peräkärry alkaa olla täynnä. On aika kuljettaa kuorma varastolle odottamaan ensimmäistä myyntipäivää.

Tarkkaa jalostusta

Kasvihuoneiden katteet on rullattu talveksi alas lukuun ottamatta yhtä, joka toimii kuusivarastona. Seinustoille on ripoteltu telineitä, joita vasten puut asetellaan nojaamaan.

”Halli tulee aivan täyteen. Tänne mahtuvat kaikki meidän korjaamamme joulukuuset. Nuo tummemmat tuolla ovat mustakuusia. Ne kasvavat Kanadan soilla, joilla muut puut eivät kasva. Laji kasvaa hitaasti ja vaatii 12–13 vuotta ennen kuin siitä saa joulukuusen”, Esko kertoo.

Pitkäjänteisyyttä työ vaatii muutenkin. Kasvattajan täytyy ajatella paitsi sitä, mitä asiakkaat haluavat, myös sitä, millainen kysyntä on noin vuosikymmenen kuluttua.

Kanadasta kotoisin olevan mustakuusen (Picea mariana) markkinarako on selkeä. Siihen tulee paljon pieniä käpyjä, toisin kuin vastaavan kokoiseen metsäkuuseen. Tämä piirre viehättää monia. Lajin mieto tuoksu tekee siitä myös paremmin sopivan kuusen allergisille ihmisille.

Kävyt ovat yksi syy myös latvakuusien suosioon. Modernin metsätalouden vuoksi latvakuuset ovat kuitenkin lähes kadonneet markkinoilta. Tämän päivän metsäkoneet kun eivät enää jätä latvaan kahta metriä ehjää puuta, vaan oksat silputaan irti rungon koko matkalta.

Hanna Holman mukaan on silti edelleen pieni asiakaskunta, joka haluaa jouluksi nimenomaan runsaskäpyisen latvan.

Katteettomissa kasvihuoneissa on taivasalla seuraavan kevään istutuksiin meneviä taimia. Siemenistä kasvatettavat taimet pidetään ulkona kesät talvet.

”Me haemme siemenet Virosta. Suomalaiseen metsäkuuseen tulee keväällä hallavaurioita, koska puu on jo aloittanut kasvunsa, kun keväthalla tulee. Virossa on pidempi kesä, joten kasvukausi alkaa kaksi viikkoa myöhemmin, koska puut ”tietävät”, että ne ehtivät kasvattaa kävyt ja siemenet kesän aikana. Virolaisesta siemenestä idätettyyn kuuseen ei keväthalla ehdi iskeä”.

Esko hypistelee taimiruukuissa olevia pikkukuusia, jotka lähemmin tarkasteltuina eivät olekaan mitään tavallisia taimia.

”Nämä on vartteita. Kun löydetään hyviä yksilöitä, niistä otetaan vartteita eli oksanpäitä, niitä liitetään näihin”, Esko osoittaa taimien varsia ja jatkaa:

”Näistä kasvatetaan emopuita. Myöhemmin näistä otetaan pistokkaita, joista juurrutetaan taimia. Tarkoituksena on, että saadaan hyvämuotoisia puita, joita ei tarvitse leikata niin paljon.”

Perheen oma juttu

Kuusikauppa nytkähtää toden teolla käyntiin joulukuun puolivälissä. Kauppiaille sesonki on lyhyt ja intensiivinen.

”Suurimman osan myymme itse. Meillä on kolme myyntipaikkaa, Turun tuomiokirkolla, Kaarinassa ja Halikossa. Tämä on vahvasti perhejuttu. Veljeni Tuomas tulee mukaan myymään, ja meillä on pieni kilpailu, kumpi myy enemmän. Täytyy myöntää, että veli petraa koko ajan. Se vaikuttaa varmaan asiaan, että hänestä on tulossa kauppatieteen maisteri”, Hanna sanoo.

Hintahaarukka Holman kuusilla on leveä. Pienet kuuset ja toispuoleiset lähtevät parista kympistä. Malliyksilöstä tai normaalia isommasta saa pulittaa lähemmäs satasen.

”Tällä hetkellä näyttää, että suuntaus on menossa kohti pienempää kokoa ja luonnollisempaa muotoa. Kuusi saa olla vähemmän tuuhea. Sellainen trendi, että oksien läpi ei saa näkyä yhtään runkoa, on jo menossa ohi.”

Viime vuosina suosittujen pikkukuusien kysyntä on ollut kymmenen prosentin luokkaa. Turun tuomiokirkolla jokaisella myyjällä on hieman erilaiset puut, ja Holman tila on erikoistunut isompiin kuusiin, joten pienempiä menee aika vähän.

Kotimaisuuden arvostus on palannut kuusikauppaan. Vuosituhannen vaihteessa Euroopan tärkeimmässä joulukuusien tuottajamaassa oli ylituotantoa, joten sieltä tuotiin edullisia puita Suomeen. Esko murahtaa, että Tanskasta tuodut kuuset olivat juuri niitä, jotka eivät kelvanneet muille.

Pontikkaa ja tunnelmaa

Esko Holmalla on vuosikymmenten kokemus joulukuusten myynnistä. Ostotilanteen sääntönä on, että tinkiä saa, ja viisi euroa on kauppiaalla aina varaa pudottaa.

”Myyntipaikalle tuli nuori pari, jolla oli tosi paljon lapsia. Äiti sanoi lapsille, ettei isällä ole rahaa ostaa kuusta. Menin isän tykö ja sanoin, että saat katsoa ihan millaisen kuusen vaan. Hän kysyi hintaa. Sanoin, että sinulle se ei maksa mitään. Muistan aina sen hetken, kun isä palasi lasten luo kuusen kanssa”, Esko muistelee.

Huiputtaminen tai ylimielisyys eivät kuitenkaan tepsi. Vanhempi miesasiakas oli yrittänyt jallittaa Eskon Tuomas-poikaa väittämällä, että tämän kuusilla oli aivan väärät hinnat.

”Poika sanoi, että tämä on oikea hinta, ja minä olen sen kaksi kertaa vuodessa leikannut, joten tiedän. Siihen loppui tinkaaminen”, Esko nauraa.

Hieman erikoisempi kohtaaminen sattui polkupyörällä kuusikaupoille saapuneen asiakkaan kanssa.

”Minulla oli yksi puu, jossa oli mutka keskellä, ja muut kauppiaan naureskelivat sille. Sitten tuli mies pyörällä ja kysyi mitä maksaa. Kahdella kympillä sen myin. Lähtiessään kaveri huusi perään, että ’kommenttia on tullut joka joulu ja tulee tänäkin vuonna’.”

Tavallisemmallekin asiakkaalle kuusen osto on herkkä tai vähintäänkin erityislaatuinen tilanne. Onhan oiva joulupuu juhlan keskipiste.

”Sanotaan, että turkulainen on sellainen, että se ei puhu itsestään mitään. Mutta kuusta ostaessaan se kysyy, mitä kuuluu ja kertoo omat kuulumisensa”, Esko paljastaa.

Holman tilalla on omat vakioasiakkaansa, jotka tulevat vuodesta toiseen ja sukupolvesta toiseen. Hinta ei kuusikaupassa ole pääasia vaan sosiaalinen kanssakäyminen.

”Turun tuomiokirkolla oli yhtenä vuonna kaveri, jolla oli pieni teltta. Se käski ihmisiä sisään glögille, yliopiston henkilökuntaa enimmäkseen. Sillä pahuksella oli pontikkaa, jota se tarjosi minullekin. Haki sillä vähän juhlatunnelmaa”, Esko jatkaa.

Vain parasta

Kuusikauppa jatkuu joulukuun puolivälistä aatonaattoon, jolloin se loppuu kuin seinään. Sen jälkeen alkaa kuusikauppiaiden oma joulunvietto.

”Olen todella tarkka, millainen kuusi kelpaa omaan kotiin. Olemme vielä aatonaattona myymässä, joten kaikki ovat jotenkin väsyneitä siihen. Aattoaamuna kuusi koristellaan. Lapsuudesta on jäänyt sellainen perinne, että minä ja Tuomas hoidetaan koristelu”, Hanna Holma kertoo.

Parin vuoden takaisen sukupolvenvaihdoksen yhteydessä Holman tilalla ei tarvinnut lausua kahta sanaa siitä, kumpi sisaruksista tilaa jatkaa.

”Olen kerran vaihdattanut perheen joulukuusen alle 10-vuotiaana, kun kuuset vielä haettiin metsästä. Minulle ei kelvannut se, mikä tuotiin. Menin isän kanssa metsään ja osoitin, että tuo”, Hanna kertoo.

”Samalla tavalla huolehdin nyt asiakkaistani. Meillä on vakituisia asiakkaita, jotka sanovat, että samanlainen kuin viime vuonna. Se on ihan paras palaute mitä voi saada. Riittävän vanhojen asiakkaiden toiveet täytyy muistaa. Se kuuluu tähän työhön.”

X