Ilmavoimien legenda Jyrki Laukkanen liitää nyt purjekoneilla – ”Rakkaasta työstä on tullut rakas harrastus”
Jyrki Laukkanen ei malta pysyä maankamaralla, vaikka lensi työkseen 36 vuotta. Ilmavoimien legenda nauttii nykyään eniten purjelennosta.
Purjekone ulos Kymin ilmailukerhon hallista. Pian mestarilentäjä nousee virtausten mukana taivaalle.
Maan vetovoima ei kahlitse Suomen ilmavoimissa pitkään palvellutta miestä. Viime vuonna Jyrki Laukkanen, 77, vietti ilmassa satakunta tuntia purjekoneella. Vanhoilla moottorikoneilla hän lensi kymmeniä tunteja.
Kun kotkalainen Laukkanen nousee venäläisvalmisteisen MiG-21 -hävittäjän ohjaamoon Karhulan Ilmailukerhon lentomuseossa, hän muistaa ennen koneen käynnistämistä tehtävät, 96 varmistusta.
Sormi käy kojelaudan ja ovien vivuilla ja näppäimillä. Ajattelu tulee Laukkaselta englanniksi. ”On, off, on, off, check.”
Koelentäjän uransa aikana Laukkanen lensi Suomen ilmavoimissa noin 18 000 lentotuntia yli 150 lentokonetyypillä.
”Koneeseen noustessani en koskaan tuntenut olevani töissä. Olen saanut palkkaa siitä, että olen ollut onnellinen”, Jyrki Laukkanen kertoo.
”Nyt rakkaasta työstä on tullut minulle rakas harrastus.”
Jyrki Laukkanen lentää Kymin lentokentän yllä vuoden 1936 Gloster Gauntlet -hävittäjällä. Kone on tyyppinsä ainoa maailmassa. Lasse Laukkanen
Lentämisen lisäksi Jyrki Laukkanen toimii koelentokurssilla opettajana. Paraikaa hän on kirjoittamassa peräti 17. lentokonekirjaansa.
Tällä hetkellä Laukkanen on ainoa, joka osaa lentää kaksitasoisella Gloster Gauntlet II-hävittäjällä.
”Etelä-Afrikan liittovaltio lahjoitti Suomelle 29 hävittäjää vuonna 1940, mutta tämä on nykyään ainoa oman tyyppinsä lentokuntoinen edustaja maailmassa.”
Hän on vuodesta 1982 lähtien lentänyt Glosterilla lentonäytöksissä. Viime kesänäkin kaksitasoinen hävittäjä nousi Laukkasen ohjaamana Kymin lentokentältä näytöslennolle.
”Gloster on ainoa suomalainen, lentokuntoinen sota-ajan hävittäjä. Sillä lentäminen on Suomen historiaa ja lentoperinnettä, mikä ei saa vaipua unohduksiin.”
Laukkanen onkin jo alkanut kouluttaa itselleen manttelinperijää Glosterin ohjaamoon.
Jyrki Laukkanen istui 36 vuotta kestäneen uransa aikana lentokoneen ohjaimissa noin 18 000 tuntia. Tommi Mattila
G-voimat ottaa koville
Laukkasen ketterä askel vie lentomuseon hallissa vauhdilla lentokoneelta toiselle. 17 vuotta sitten hän jäi 60-vuotiaana koelentäjän virasta eläkkeelle, mutta suoritti vielä vuosikymmen myöhemmin Hornet-hävittäjälentäjien kuntotestin. Polkutesti otti voimille, mutta oli vaivan arvoista.
”Pääsin Hornetiin takaohjaajaksi ja sain myös lentää konetta.”
MiG-21 ja erityisesti malli 21F-13 on kuitenkin ”lentoenglantia” mieluusti puhuvalle Laukkaselle se ”real fighter”. Kyseisellä hävittäjällä Laukkanen on lentänyt peräti 21 kilometrin korkeudessa.
Yli kaksi kertaa äänennopeudella kulkeva hävittäjä nousee 10 kilometrin korkeuteen kahdessa minuutissa ja siitä vielä puolet ylemmäksi viidessä.
”G-voimien vuoksi kypärä on kahdeksan kertaa painavampi kuin maan pinnalla. 20 kilometrissä niskat ovat todella koetuksella.”
Purjelentokone ilmassa. istockphoto
Varovainen lentäjä
Jyrki Laukkanen kuvailee itseäänvarovaiseksi lentäjäksi. Hän ei ole hakenut lentämisestä ”adrenaliiniryöppyjä” vaan on välttänyt riskejä lentokoneen ohjaamossa.
”Liian monta liian rohkeaa kaveria on päässyt lentokoneella hengestään.”
Laukkanen teki koelentäjän uransa aikana neljä pakkolaskua, joista kolmessa hän onnistui laskeutumaan koneella lentokentälle.
”Kerran jouduin laskeutumaan sysmäläiselle pellolle. Kone siinä kärsi, mutta mies säilyi ehjänä.”
1980-luvun alussa Laukkaselle oli tyrkyllä kyyti avaruuteen. Neuvostoliitosta lähetettiin Ilmavoimien koelentueeseen kutsu kosmonauttikoulutukseen. Pestiä tarjottiin Laukkaselle, mutta hän kieltäytyi.
”Kouluttautuminen olisi kestänyt kolme vuotta. Ja mitä iloa siitä olisi ollut, jos olisin kököttänyt sojuzin ohjaamossa kuin Laika-koira?”
Suomen Ilmavoimien konetunnus Karhulan lentomuseon hävittäjässä. Tommi Mattila
Innostuminen purjelentämisestä
Ensimmäisen yksinlentonsa Laukkanen teki Harakka II -liitokoneella 16-vuotiaana vuonna 1958. Liian innokkaan miehen käsissä kone lähinnä pomppi ilmassa. Mutta siitä lähtien Laukkasen elämä on ollut lentämistä.
Purjelentoa harrastaneen Marian Laukkanen tapasi lentokentällä yli 40 vuotta sitten. Mariasta tuli Laukkasen vaimo. Hän lopetti lentämisen kolmannen lapsen jälkeen. Perheen lapsilla ei ole ollut lentämiseen paloa.
Laukkasen mukaan lentäminen on helppoa. Huomattavasti vaikeampaa on hallita lentokoneen kaikkia järjestelmiä. Laukkanen sanoo uusimpien lentokoneiden ohjaamoja ”tietokonekeskuksiksi”.
”Peruslentäminen on samanlaista kuin ennenkin, mutta lentäjien teknisen osaamisen vaatimustaso kasvaa, kun lentokoneissa käytettävä tietotekniikka kehittyy.”
Laukkanen ei enää haikaile hävittäjien ohjaamoon, ja moottorikoneillakin lentäminen on jäänyt vähemmälle. Mutta purjelennosta hän innostuu.
”Purjekoneissa ei tarvitse kytätä mittareita, moottoria tai näppäimiä. Pystyy keskittymään olennaiseen eli lentämiseen.”
Lentäjän intohimo on yhä nousta ilmaan. Tommi Mattila
Ylivoimainen kiusaus
Edellispäivänä Laukkasen ei pitänyt lentää, mutta kentän siivoustalkoiden jälkeen kiusaus kävi ylivoimaiseksi. Laukkanen hinattiin vinssillä purjekoneessa ilmaan.
Jos Ilmavoimien legendaksikin kutsuttu koelentäjä ei ole ilmassa, lentokentällä tai kirjoita kirjaa, hän saattaa katsella elokuvia. Yksi lempielokuvista on Paluuta ei ole (1954), jossa nähdään Laukkasen lempinäyttelijä John Wayne. Elokuvassa lennetään DC-4 -matkustajakoneella Hondurasista kohti San Franciscoa.
”Lentokoneen kaksi moottoria syttyvät palamaan, mutta kone saadaan lopulta tuotua perille.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 4/20.
Juttua muokattu 12.5. klo 22:03: korjattu koneen nimi Hawkista Hornetiksi.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti