Minna Canth oli Kanttilan matami – Tällainen on tasa-arvon puolestapuhujan kotitalo

Minna Canthin ja tasa-arvon päivää vietetään 19.3. Kävimme Canthin lapsuudenkodissa, Kanttilassa, johon hän palasi leskeksi jäätyään pitämään isänsä putiikkeja. Kuuluisimmaksi muodostui kuitenkin Canthin kirjallinen salonki.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Minna Canthin keinutuoli oli hänen valtaistuimensa, jonka kanssa hän joskus tyttärensä mukaan kaatuikin. Talon sisustusta taas Juhani Aho kuvasi tyyliltään tavanomaiseksi porvariskodiksi. © Matias Honkamaa

Minna Canthin ja tasa-arvon päivää vietetään 19.3. Kävimme Canthin lapsuudenkodissa, Kanttilassa, johon hän palasi leskeksi jäätyään pitämään isänsä putiikkeja. Kuuluisimmaksi muodostui kuitenkin Canthin kirjallinen salonki.
(Päivitetty: )
Teksti: Katriina Lundelin

Ruskea puuovi narahtaa auki hämärään, kylmään eteiseen. Seiniä koristavat talon 200-vuotistapahtumaa varten maalatut graffitilauseet, jotka ovat aikanaan lähteneet yhden aikansa tulisimman ajattelijan, Minna Canthin, kynästä tai karanneet hänen huuliltaan.

”Minä vähät välitän, mitä muut sanovat.”

”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys.”

Seinällä roikkuu ilmoitustaulu ja lattialla tönöttää kuopiolaisen valo­kuvakeskuksen logolla varustettu messupöytä. Valkoiset lastulevyseinät ovat aitoa 70-luvun virastotyyliä, lattia ruskeaa vinyyliä. Toimeliaiden jalkojen sijasta sitä kuluttavat nyt ainoastaan pölykoirat.

Talo on seissyt kymmenen vuotta tyhjillään, eikä sen alkuperäisestä tunnelmasta ole sisätiloissa kuin muistot. On vaikea hahmottaa, että vasemman käden puolelle aukeavassa huoneessa vierailivat noin 130–140 vuotta sitten Suomen taiteen kultakauden tunnetuimmat nimet, kuten Akseli Gallén-Kallela, Pekka Halonen, Juhani Aho ja Jean Sibelius.

Minna Canthin salongin huone­kalut löytyvät yhä Kuopion kortteli­museosta. Ovaalin muotoinen pöytä oli sekä salonki­emännän työ­pöytä että mieluinen keskipiste seurustelulle ja kortinpeluulle.

Minna Canthin salongin huone­kalut löytyvät yhä Kuopion kortteli­museosta. Ovaalin muotoinen pöytä oli sekä salonki­emännän työ­pöytä että mieluinen keskipiste seurustelulle ja kortinpeluulle. © Matias Honkamaa

Kanttila oli Minna Canthin koti

Kanttilaksi kutsutun talon olohuone tunnettiin 1800-luvun lopussa kulttuurivaikuttajien keskuudessa nimellä Minnan salonki. Sen itseoikeutettu hallitsija, leskirouva Minna Canth, kutsui tilaa vain tuttavallisesti saliksi, kuten siihen aikaan herrasväen olohuoneita kutsuttiin. Salongissa naisasialiikkeen keskeinen hahmo kirjoitti myös tärkeimmät yhteiskuntakriittiset teoksena.

Mikään kartanohalli salonki ei ole. Sen kävelee päästä päähän muutamalla harppauksella. Historiallisessa huoneessa alkuperäisiä ovat enää seinien hirsirakenteet. Alkuperäisen salongin huonekalut löytyvät yhä Kuopion korttelimuseosta ja Minnan laajan kirjeenvaihdon perusteella tiedetään joitakin kiinnostavia yksityiskohtia huoneen 1880–1890-lukujen ulkoasusta.

Minna Canthin aikaan Kanttilaan kuljettiin sisäpihan kautta. Kahden erillisen rakennuksen välissä oli portti.

Minna Canthin aikaan Kanttilaan kuljettiin sisäpihan kautta. Kahden erillisen rakennuksen välissä oli portti. © Matias Honkamaa

Seiniä koristivat verenpunaiset tapetit, Minna Canthin Jyväskylän kodista tuoma sohva seisoi huoneen takaseinällä, toisessa nurkassa peikonlehti, toisessa fiikus. Talon valtaistuin oli keinutuoli, jota Canth Juhani Ahon mukaan tarjosi kyllä vierailleen, mutta jonka vieraat aina luovuttivat emäntänsä istuttavaksi. Keinunta yltyi villimmäksi, kun väittely salongissa kiihtyi. Jopa niin, että Canth oli välillä vaarassa kellahtaa selälleen.

”Siinä suri, iloitsi, unhotti huolensa ja souti pois suuttumuksensa, kun tyhmät, ahdasmieliset ihmiset ja ilkeät arvostelijat saivat hänen hermonsa joskus kiihtymään”, Aho kuvaa muistelmissaan Minna Canthista.

Canthin kirjallisen tuotannon kannalta merkityksellinen huonekalu oli soikea, nelijalkainen pöytä, jonka ääressä syntyi Työmiehen vaimo ja Köyhää kansaa -näytelmien kaltaisia teoksia.

Arvid Järnefelt, suomalainen klassikkokirjailija, joka nuorena viihtyi Canthin salongissa tiiviisti, on kuvannut Vanhempieni romaanissa, että pöydän reunat notkuivat kuppeja odottamassa kahvittelijoita. Kun kyläilijät saapuivat, sujautti Minna tekeillä olevan käsikirjoituksen pöytäliinan alle ja alkoi tenttaamaan:

”No, onko mitään uusia aatteita, kertokaa, kertokaa!”

Canth raahasi keinutuolinsa kesäisin kuistille, jossa hän ikävöi Jyväskylän kotinsa puutarhaa.

Canth raahasi keinutuolinsa kesäisin kuistille, jossa hän ikävöi Jyväskylän kotinsa puutarhaa. © Matias Honkamaa

”Minna saattoi leikkiä ja tanssia lasten kanssa, vaikka se oli ennenkuulumatonta”

Kanttila oli tunnettu siitä, että siellä olivat ovet kuvainnollisesti aina auki. Väkeä lappasi sisään ja ulos kuin hollituvassa. Ei tarvinnut kuin kurkata Kanttilan matalasta ikkunasta sisään ja katsoa, mahtoiko rouva C olla kotona.

Usein olikin. Minna Canth ei itse juurikaan matkustanut. Hän oli se, kenen luokse tultiin, jopa ulkomailta asti. Canth tunnetaan ennen kaikkea yhteiskuntakriittisistä näytelmistään, pitkistä novelleistaan sekä toiminnastaan naisasialiikkeen hyväksi.

Mutta millainen Kanttilan emäntä oli ihmisenä?

”Poikkeuksellinen”, vastaa kysymykseen tietokirjailija ja kirjallisuuskriitikko Terhi Jälänne-Kupias, joka on tutkinut Minna Canthia etenkin lukemalla tämän kirjoittamat noin 600 kirjettä sekä muita naisvaikuttajasta ja Kanttilasta löytyviä asiakirjoja.

Tietokirjailija Terhi Jälänne-Kupias tekee historiantutkimusta Minna Canthista. Lisäksi hän vetää kulttuurikierroksia, joissa esiintyy Canthina. Hänen asunsa on tehty Canthin vanhan asun mukaan: ”Ennen kuolemaansa Minna tilasi viitan, jonka mitoista olen päätellyt, että hän oli noin 175 senttinen. Canth ei myöskään pukeutunut mustaan, vaikka näin usein luullaan muutamien valokuvien perusteella.”

Tietokirjailija Terhi Jälänne-Kupias tekee historiantutkimusta Minna Canthista. Lisäksi hän vetää kulttuurikierroksia, joissa esiintyy Canthina. © Matias Honkamaa

”Minnan suhde lapsiin oli erikoinen aikana, jolloin lapsen asema ei ollut kummoinen. Esimerkiksi hänen poikansa saattoi kutsua mammaansa hassuksi. Missä tahansa muussa perheessä siitä olisi seurannut sapiskaa. Minna taas saattoi leikkiä ja tanssia lasten kanssa, vaikka se oli ennenkuulumatonta.”

Canth teki elämäntyönsä pohtimalla köyhän työväen asemaa ja naisten kohtaamaa eriarvoisuutta. Venäjän keisarikunnan alaisessa autonomisessa Suomessa avioitunut nainen tarvitsi yhä miehensä suostumuksen työnteolle, eikä tytöille tarjottu saman laajuista koulutusta kuin pojille. Suurten yhteiskunnallisten kysymysten lisäksi Canth pohti paljon myös aivan tavallista hyvää elämää.

Canth teki elämäntyönsä pohtimalla köyhän työväen asemaa ja naisten kohtaamaa eriarvoisuutta.

Rouva C:n tapaan kahvi kahvina

”Minnalla oli mielipide moneen nykypäivänäkin puhuttavaan aiheeseen. Hän on esimerkiksi ottanut kantaa karppaukseen. Eräs hänen ystävänsä oli päättänyt luopua viljoista, ja Minna paheksui tätä ankarasti toteamalla, että kyllä ihmisen on hyvä syödä ruisleipää ruoan kanssa ja nauttia lisäksi päälle lasi porteria silloin tällöin.”

Canthin omat kahvinjuontitavat sen sijaan eivät olleet nykysuositusten mukaiset: leskirouva saattoi kipata kurkustaan alas toistakymmentä kupillista päivässä. Minna Canthilla oli varsin futuristisia käsityksiä ruoasta, sillä hän visioi, että ruoan voisi muuttaa kaasuksi, jotta naiset vapautuisivat jatkuvan kokkaamisen sijasta lukemaan, kirjoittamaan ja opiskelemaan.

Kahvista hän ei silti ollut valmis luopumaan.

”Kahvin minä kuitenkin tahtoisin kahvina juoda!” oli Canth nauranut hersyvästi, kun kesken näiden ajatusten oli kahvitarjotinta kannettu sisään, kertoo Juhani Aho muistelmissaan.

Minna Canthille kuuluneita esineitä Kuopion korttelimuseossa: alkuperäisiä näytelmävihkoja, mustepullo ja ­sirotelusikka.

Minna Canthille kuuluneita esineitä Kuopion korttelimuseossa: alkuperäisiä näytelmävihkoja, mustepullo ja ­sirotelusikka. © Matias Honkamaa

Pop-up-kahvilassa Kauppa­keskus Minnassa pääsee tutustumaan Kanttilan remontti­suunnitelmiin.

Pop-up-kahvilassa Kauppa­keskus Minnassa pääsee tutustumaan Kanttilan remontti­suunnitelmiin. © Matias Honkamaa

Nuorison lietsoja

Eteisestä avautuu kulku myös toiseen huoneeseen, joka oli nykyisellä paikallaan jo Minna Canthin aikana. Ruokasali on ehkä puolitoista kertaa kuuluisan salongin kokoinen, ja sielläkin Canth herätti aikanaan pahennusta. Ruokasali oli kuopiolaisille nuorille tarkoitetun Oras-seuran kokoontumispaikka. Toisten lähteiden mukaan kokoontumispaikka oli Minnan tytärten kammari.

Seuran kokoontumisissa luettiin kirjallisuutta ja puhuttiin aatteista. Kuopiolaisia nuorten seurustelu Minnan kanssa arvelutti. Paheksuntaa ei vähentänyt se, että Canthin rouva luki nuorille näytelmiensä käsikirjoituksia. Löytyyhän teoksista aikalaisia kuohuttaneita hahmoja, kuten Anna Liisan nuori nainen, joka tappaa oman lapsensa. Historian ensimmäisen suomenkielinen rakastelukohtauskin löytyy Canthin teoksesta Salakari.

Leskirouva Canthin uumoiltiin istuttavan nuorten mieleen ateismia ja muuta jumalattomuutta niin, että toimintaa kauhistelivat papit ja opettajat Hämeenlinnassa asti. Kuopion piispaan välit taas olivat niin tulehtuneet, että piispa Gustaf Johansson vaihtoi kadun puolta osuessaan Canthin kanssa kaupungilla yksiin.

Valtio osti Kanttilan 70-luvulla ja remontoi virastotaloksi. Alunperin talo oli tarkoitus purkaa kokonaan.

Valtio osti Kanttilan 70-luvulla ja remontoi virastotaloksi. Alunperin talo oli tarkoitus purkaa kokonaan. © Matias Honkamaa

”Minä kun rakastan Jumalaani niin suuresti… minäkö sitten nuoria yllyttäisin epäuskoon! Mutta eihän ole minun käsitykseni Jumalasta samanlainen kuin heidän. Kyllä he siinä oikeassa ovat”, Minna päivitteli kirjeessään Juhani Ahon veljelle Kaarlo Brofeldtille.

Menikö ystävyyssuhde liian pitkälle?

Minna Canthia ei vieroksuttu Kuopiossa vain aatteenpalon vuoksi, vaan hänen suhteensa laadusta nuoreen Kaarloon juoruttiin. Ystävyyssuhde oli kehittynyt kaupunkilaisten mielestä liian pitkälle.

Keski-ikäisen naisen ja nuoren miehen välisen ystävyyden paheksunta oli sinänsä ristiriitaista. Syytettiinhän Canthia myös moralistiksi, koska tämä vaati, että nuorten miesten tulee pidättäytyä seksistä ennen avioliittoa. Aivan kuten naistenkin.

Romanttisesta suhteesta siis tuskin oli kyse. Oras-seuran nuoret kisailivat kuitenkin Kanttilan emännän huomiosta ja potivat vuoron perään mustasukkaisuutta.

Kaarlo Brofeldt pelkäsi Canthin luona viihtyneen Elias Erkon vievän paikkansa ”tädin” sydämessä. Tämän kihlattu Hilda Asp taas oli mustasukkainen Erkon ja Minna Canthin ystävyydestä.

Kanttilan alakertaan aiotaan remontin jälkeen avata kahvila. Talo oli alunperin yksi­kerroksinen, mutta sitä on aiemmissa remonteissa korotettu.

Kanttilan alakertaan aiotaan remontin jälkeen avata kahvila. Talo oli alunperin yksi­kerroksinen, mutta sitä on aiemmissa remonteissa korotettu. © Matias Honkamaa

Hersyvä ja ristiriitainen

Aikalaiset ovat kuvanneet Canthia hersyväksi. Hän nauroi ja innostui herkästi. Oli lempeä. Toisaalta hän oli erittäin tarkka: hänen kirjanpitonsa ansiosta tiedetään, että ajuri Kanttilasta hautausmaalle maksoi neljä markkaa. Vaatteet tehtiin kankaista, jotka eivät Minnan puodissa käyneet kaupaksi. Ehkä kaikkein eniten Minna Canth oli kuitenkin oikeudenmukainen.

”Minnakin osasi varmasti sivaltaa, mutta jos seurueessa joku intoutui pilkkaamaan, Minna käänsi keskustelun hienotunteisesti toiseen aiheeseen laskemalla leikkiä. Hän ei sallinut toisten halveksuntaa ja inhottavaa ilmapiiriä. Juhani Aho on sanonut, että Minna oli hellä, herkkä ja hehkuvainen. Ja se kyllä välittyy hänen kirjeistään”, sanoo tietokirjailija Terhi Jälänne-Kupias.

”Juhani Aho on sanonut, että Minna oli hellä, herkkä ja hehkuvainen.” – Terhi Jälänne-Kupias

Ehkä juuri Minna Canthin ihana luonne oli suurten ajatusten ohella syy, miksi hänen luokseen matkustettiin eri puolilta Suomea ja jopa ulkomailta asti. Canth oli kuitenkin myös ristiriitainen hahmo. Jälkipolvien itsenäisenä kauppiaana ja ajattelijana muistama leskirouva on esimerkiksi tunnustanut kirjeessään Elias Erkolle, että hän kadehti varakkaita rouvia, joiden miehet tuovat taloon ryynitarpeet.

”Minnalla oli rankkaa, vaikka hän usein kirjoittikin, että pärjää kyllä. Seuraavaksi hän tosin jo katui hiukan, että oli uskoutunut sellaista. Minusta on ihanaa, että hän uskoutui, koska siten hänen ajatuksensa saatiin jälkipolville.”

Minna Canthin perilliset perustivat Canthin kuoleman jälkeen osakeyhtiön, joka jatkoi Kanttilan kauppojen pyörittämistä. Kuvassa yläpuodin laskukirja vuodelta 1928.

Minna Canthin perilliset perustivat Canthin kuoleman jälkeen osakeyhtiön, joka jatkoi Kanttilan kauppojen pyörittämistä. Kuvassa yläpuodin laskukirja vuodelta 1928. © Matias Honkamaa

Uusi elämä Kanttilalle, lopultakin?

Kanttilan remontista on haaveiltu Kuopiossa ainakin 30 vuotta. Nyt joukko vapaaehtoisia ja ammattilaisia aikoo tehdä talosta Minna Canthin henkisen perinnön jatkajan.

Kanttilan nykytila, rapistuva 1970-lukulainen virastohelvetti, on surullista katsottavaa talon puhuttelevaan historiaan peilattuna. Talon alennustilaan on kuitenkin tulossa muutos, sillä Minna Canthin päivänä vuonna 2017 allekirjoitettiin kauppakirja, jolla talon hallinta siirtyi Kanttilan perintöä vaalivalle Minna Canthin talo ry:lle. Kulttuurialan yrittäjä Anja Lappi aloitti projektin johdossa.

Nyt yhdistys aikoo remontoida 10 vuotta tyhjillään seisoneen talon kulttuurikeskukseksi, jossa toimisi muun muassa taiteilijaresidenssejä ja näyttelytiloja. Suunnitteilla olevaa kokonaisuutta kutsutaan Minna Canth Akatemiaksi.

”Tärkeää on, että Minna Canthin henkinen salonki säilyy. Se oli Suomen ensimmäinen ajatuspaja. Samoissa tiloissa tulee toimimaan Suomen uusin ajatuspaja, tammikuussa perustettu Ajatuspaja Aatos”, sanoo Minna Canthin talo ry:n puheenjohtaja Seppo Karvinen.

Kulttuurialan yrittäjä, taide­hallinnon maisteri Anja Lappi johtaa Kanttilan remontin ja tulevan toiminnan suunnittelua.

Kulttuurialan yrittäjä, taide­hallinnon maisteri Anja Lappi johtaa Kanttilan remontin ja tulevan toiminnan suunnittelua. © Matias Honkamaa

Arvokas historia

Rakennuksen historiallinen arvo on merkittävä myös siksi, että se on osa historiallista Kuopiota: sen tiloissa on toiminut muun muassa Sisä-Suomen ensimmäinen kirjakauppa.

”Suomessa kaupunkikulttuuri on niin mahdottoman nuorta, että Kanttila on jo sen vuoksi säilyttämisen ja uusiokäytön arvoinen rakennus”, arvioi yhdistyksen hallituksen jäsen Atte von Wright.

Kanttila on seisonut nykyisellä paikallaan vuodesta 1820 saakka. Parisataavuotisen historiansa aikana rakennus on nähnyt monta omistajaa ja useamman remontin, joista osa on muuttanut talon luonnetta merkittävästi. Talon tuleva remontti aiotaan tehdä alkuperäisiä rakenteita säilyttäen, mutta nykyiset lastulevyseinät eivät sääliä ansaitse. Kaikki puretaan ja rakennetaan uudestaan.

”Koko alue on hieno. Snellmanin puisto on laitettu priimakuntoon, kirjasto ja luonnontieteellinen mu­seo ovat vastapäisellä kulmalla. Näen koko alueen kannalta tärkeänä, että Kanttila tulee kuntoon ja eläväksi osaksi kulttuuriyhteisöä”, sanoo hallituksen asiantuntija, kapellimestari Atso Almila.

Canthin salongin ikkunasta tulvii valoa. Huone ja koko Kanttila on tällä hetkellä tyhjillään.

Canthin salongin ikkunasta tulvii valoa. Huone ja koko Kanttila on tällä hetkellä tyhjillään. © Matias Honkamaa

Rahoitus uupuu

Kanttilan remonttihankkeet ovat aina aikaisemmin kaatuneet. Nyt näyttää kuitenkin paremmalta, sillä projekti on kerrankin niin pitkällä, että remontista on olemassa arkkitehtitoimiston suunnitelma. Lvi- ja sähkösuunnittelija on juuri valittu. Lopulliset kulut eivät ole vielä selvillä, mutta talon remontti tulee maksamaan arviolta noin neljä miljoonaa euroa.

Paikalliset ammattikorkeakoulu ja ammattikoulu ovat luvanneet antaa hankkeeseen suunnittelu- ja rakennustyötä, mutta pääosin rahoitus on vielä hankkimatta. Toivonsa yhdistys pistää erityisesti tieteen ja taiteen rahoittajiin, säätiöihin ja mesenaatteihin.

”Minna osasi kääntyä suurliikemiesten puoleen hankkeidensa kanssa. Nyt tällekin hankkeelle pitäisi löytää niitä kultaisia ukkoja ja akkoja, jotka tämän rahoittavat. Ja löytyykin”, uskoo Atte von Wright.

Lue myös: Tyttötuomari ja tasa-arvon puolestapuhuja – Tarja Halonen oli SAK:n ensimmäinen naisjuristi

X