Kolmen lapsen isä Futh Kheun pelasti sen mitä pystyi tulvan alta – Alkuperäisväestön asuinsijat muuttuivat Mekongin patojen vuoksi vedenalaisiksi aavekyliksi Kambodzassa

Valtavaa Mekong-jokea valjastetaan yhä kasvavampaan sähkön tarpeeseen Kambodzassa – suomalaisten avustuksella. Meno muistuttaa muutenkin Lapin tekoaltaiden rakennusaikaa: paikallisväestö joutuu aina väistymään ison rahan alta pois.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Katto vain näkyy – muut rakenteet ovat vedessä. Kalastaja Futh Kheun, 39, tekoaltaan alle jääneen kotitalonsa päällä.

Valtavaa Mekong-jokea valjastetaan yhä kasvavampaan sähkön tarpeeseen Kambodzassa – suomalaisten avustuksella. Meno muistuttaa muutenkin Lapin tekoaltaiden rakennusaikaa: paikallisväestö joutuu aina väistymään ison rahan alta pois.
(Päivitetty: )
Teksti: Linda Martikainen

Vesi peitti kaiken alleen: kodit, temppelin, yhteiset tilat, viljelykset ja kalastusalueet. Kolmen lapsen isä, Futh Kheun, 39, pelasti sen mitä pystyi, mutta suurin osa perheen omaisuudesta jäi tulvan alle. Alkuperäisväestön, lao-yhteisön asuttama Srekor oli muuttunut vedenalaiseksi aavekyläksi.

Kheun seisoo yli vuosi sitten uponneen kotitalonsa katolla, joka pilkistää samean veden keskeltä.

”Koko elämämme oli täällä. Olen päättänyt jättää talon veteen todisteeksi hallitukselle tapahtuneesta. Osa kyläläisistä yrittää sukeltaa kotitalonsa perustuksia veden pohjasta, mutta minä haluan, että se mitä täällä tapahtui, ei koskaan unohdu.”

Kambodzan koillisosassa, maailman suurimpiin jokiin kuuluvan Mekongin sivuhaarojen alueella sijaitsevan Lower Sesan 2 -voimalan patovedet nousivat Kheun kotikylään lokakuussa 2017.

Kuivalla kaudella patoaltaan syvyys on kauttaaltaan noin viisi metriä, sadekaudella paljon enemmän.

Kalastuksesta ja viljelystä elantonsa saava Kheun ei näe yhteisönsä tulevaisuutta kovin valoisana. Hän ei silti suostu jättämään kotikyläänsä, vaan rakentaa parhaillaan uusia taloja kauemmas vesirajasta.

”Jos pato rikkoutuu, alajuoksun ihmiset ovat hengenvaarassa. Laosin patoturma on siitä esimerkki”, Kheun sanoo viitaten sikäläiseen Xe Pian Xe-Namnoyn vesivoimalaan.

Sen pato murtui viime heinäkuussa aiheuttaen kymmenien ihmisten kuoleman ja tuhansien kotien menetykset.

Futh Kheun perhe

Futh Kheun lapset Kanhana, 3, (vas.), Satiya, 8, ja Meta, 5 eivät pääse kouluun – opettajat muuttivat pois patoaltaan kylistä. Vaimo Thang Thai hoitaa kanoja ja valmistaa riisiviiniä myyntiin. Nea Ilmevalta / Otavamedia

Suomen oudot roolit

Kambodzan suurin vesivoimala Lower Sesan 2 avattiin joulukuussa 2018. Silloin alkoi myös sen kauan odotettu sähköntuotanto.

Avajaisissa puhunut pääministeri Hun Sen vakuutti edistävänsä maalaiskylien sähköistämistä. Hallitus kertoi maksavansa korvauksia padon alle asuntojaan menettäneille.

Ennen viime vaaleja Hun Sen lupasi myös alentaa sähkön hintaa.

Suomella on ollut ristiriitainen rooli Mekongin patohankkeissa. Vuoteen 2015 asti Suomi tuki Mekongin ympäristönsuojelua valvovaa jokikomissiota, mutta tuki loppui kun kehitysyhteistyövaroja leikattiin.

Samaan aikaan suomalainen Pöyry on konsultoinut monia Mekongin patohankkeita, myös Lower Sesan 2 -voimalaa.

Helsingin yliopiston Mekong-tutkija ja Siemenpuu-säätiön hallituksen jäsen Mira Käkönen pitää Lower Sesan 2 -patoa surullisimpana esimerkkinä luonnon ja asukkaiden kannalta.

Voimala sijaitsee erityisen monimuotoisella Sesanin, Srepokin ja Sekongin, eli 3S-jokien, alueella.

”Sillä on kaikkein isoimmat haittavaikutukset etenkin kalakannoille”, Käkönen sanoo.

Tulvan alle jääneet asutukset

Samoin kuin aikoinaan Lokan tai Porttipahdan seuduila, myös Srekorissa pinnan alle jääneistä asutuksista ei näy paikoitellen merkkejäkään. Nea Ilmevalta / Otavamedia

Pöyry ja vastuut

Kesällä 2012 joukko ympäristöjärjestöjä, muun muassa Siemenpuu-säätiö ja International Rivers, tekivät työ- ja elinkeinoministeriön alla toimivaan OECD:n yhteyselimeen kantelun Pöyryn roolista Laosin Xayaburin patohankkeessa.

Asiaa selvittäneet viranomaiset katsoivat, ettei Pöyry rikkonut OECD:n yhteisvastuuohjeistusta. Lausunnon mukaan se olisi silti voinut toimia hankkeessa vastuullisemmin, ja huomioida ympäristöön ja ihmisoikeuksiin kohdistuvat haitat paremmin.

Pöyryn Aasian vesivoimalatoiminnasta vastaavan Knut Sierotzkin mukaan yhtiö oli mukana lähinnä voimaloiden rakennnusvaiheessa.

”Toimeksiantomme on ollut teknistä valvontaa. Emme osallistuneet projektin ympäristö- tai sosiaalisten vaikutusten arviointiin,” hän sanoo.

Kauniit kalaportaat

Pöyry kertoo silti auttaneensa oma-aloitteisesti paikallisia ihmisiä.

”Saimme Kambodzan hallituksen lisäämään voimalasuunnitelmaansa kalatien ja siten säilyttämään kalojen vaellusreitit”, Sierotzki kertoo.

Mira Käkösen mukaan pelkät kalaportaat eivät kumoa kaikkia padon kalastajille tuomia vaikeuksia

”On kyseenalaista, kuinka vastuullista on edistää toimillaan näin haitallista hanketta.

Kalaportaiden lisääminen on positiivista, mutta ratkaisee kalavaikutuksia vain pieneltä osalta.”

Tunnetun Mekong-tutkijan Ian Bairdin mukaan Pöyryn portaat näyttäisivät sopivan vain joillekin isoimmista kaloista, ei kaikille kalalajeille.

Kalat

Alueen kalakannat yksipuolistuvat: patojen kalaportaita pystyvät käyttämään vain tietyt kalalajit. Nea Ilmevalta / Otavamedia

Tekoaltaan maisema

Pöyryn insinööreille pato on vain tekniikkaa, mutta altaan alle jääneissä kylissä elämä on muuttunut peruuttamattomasti.

Pystyyn kuolleet puut ovat kuin tuhkan peitossa. Kheun työntää kapean puuveneensä veteen. Jossain puiden välissä on hänen kalaverkkonsa, käytännössä koko perheen ruokaturva.

Kheun nostaa ruskeasta vedestä osan verkkoa ja ravistaa: ei mitään. Kanaali on muuttunut sameaksi järveksi, jonka hiljaiset laineet osuvat uponneiden rakennusten kattoihin. Ainoa asia mikä tässä apokalyptisessa kohtauksessa liikkuu, on Kheun vene.

Hän varoittaa, että harmaisiin puihin ei kannata koskea, sillä ne lahoavat helposti ja voivat romahtaa veteen. Kheun tarkistaa loput verkot ja laskee saaliin: kymmenen kalaa.

Pois kehityksen tieltä

Pääosin Kiinan luotsaamat Mekongin patohankkeet ovat olleet jo vuosia suuri puheenaihe. Joen ja sen sivu-uomien alueelle on kaavailtu rakennettavan peräti 200 patoa.

Mekongin sivujokien Sesanin ja Srepokin yhtymäkohdan lähelle avattu Lower Sesan 2 herätti laajaa kritiikkiä jo kauan ennen käyttöönottoaan. Voimalaa tekevät kiinalainen Hydrolancang International, kambodzalainen Royal Group sekä vietnamilainen Vietnam Electricity.

Hankkeen tieltä on jouduttu hakkaamaan metsää ja häätämään alkuperäisväestöä muualle.

Elinkeinon ja kotien menetyksiä on yritetty kompensoida uudelleensijoittamisilla.

International Rivers -järjestön mukaan osa kyläläisistä on kokenut nämä pakkomuuttoina.

Kheun on perheineen yksi uudelleensijoittamista vastustavista.

”Haluamme vain elää rauhassa täällä ilman, että meitä siirrellään tai meidän elämiimme puututaan. Olemme siihen kyllästyneitä”, Kheun sanoo.

Joku muu hyötyy

Patojen sähkön tuoma edistys ei jakaudu tasaisesti. Srekorissa elävä alkuperäiskansa ei hyödy itse vesivoimalabisneksestä mitenkään, sillä alueelta puuttuu sähkönjakeluverkko.

Kylä maksaa silti kovan hinnan kaukana kaupungissa asuvien sähkönkulutuksesta.
Suurin osa Mekongin alueen yli 70 miljoonasta ihmisestä saa proteiininsa kaloista, joiden lisääntymispaikat ovat nyt vaarantuneet. Yksin Lower Sesan 2 voi romahduttaa Mekongin kalakantoja jopa kymmenesosalla.

Srekorissa kaikki mango- ja kookospuut ovat hukkuneet pystyyn. Ne seisovat liikkumattomina tulvaveden keskellä ja näyttävät lavasteilta.

Mekongin suistoalueen eroosio sekä allastyömaiden vaatimat laajat metsähakkuut ovat myös uhka. Nopeimmin katoavat arvopuut, joita hakataan laittomasti myös padon ympäriltä, ei pelkästään altaiden tieltä.

Lower Sesan 2 -pato

Lower Sesan 2 -pato katkaisee joen kuin betoninen esirippu. Nea Ilmevalta / Otavamedia

Lisävoimaa tuo hiili

Tutkijat ja ympäristöjärjestöt pelkäävät, että patohankkeissa ei varauduta tarpeeksi ilmastonmuutokseen, uusiin rankkasateisiin ja luonnonmullistuksiin.

Kambodzassa on vain kaksi vuodenaikaa, kuiva kausi ja sadekausi, jolloin vettä tulee normaalistikin runsaasti. Mira Käkönen muistuttaa, että padot ja ilmastonmuutos eivät sovi hirveän hyvin yhteen.

”Jos patoaltaan kapasiteetti on täynnä ja vettä on pakko laskea, se pahentaa jo olemassa olevaa tulvaa entisestään. Padoilla voidaan vähentää tulvariskiä, mikäli ne rakennetaan lähtökohtaisesti sitä varten. Nyt niin ei ole tehty.”

Isot patoaltaat ovat myös valtava kasvihuonekaasujen lähde, kun kaikki eloperäinen aines hajoaa patoaltaiden pohjiin ja synnyttää metaania.

Kambodzan alueella pelkkä vesivoima ei myöskään riitä tarvittavan energiantuotantoon.

Kuivista kausista johtuen Kambodza täydentää energiantarvettaan hiilikaivoksilla, joita on noussut muun muassa turistienkin tuntemaan Sihanoukin kaupunkiin.

”Se argumentti, että padon rakentaminen olisi ilmastoystävällinen teko, ei ole pätevä. Suurpadot päinvastoin lisäävät ilmastohaavoittuvuutta.”

Perinteitä vaalien

”Tehdas ei ole rikki, mutta se on suljettu”, nauraa Kheun vaimo Thang Thai, 31.

Perheessä on kolme lasta.

Lasten hoitamisen lisäksi Thai huolehtii 30 kanasta sekä myy itse tekemäänsä riisiviiniä. Srekorin lapset eivät ole päässeet kouluun enää pitkään aikaan. Vesi saartoi koulun jo muutama vuosi sitten, jolloin opettajat lähtivät kylästä. Tällä hetkellä lapsilla ei ole muuta tekemistä kuin pyöriä vanhempiensa jaloissa ja auttaa rakentamisessa.

”Koulunkäynti kylässä on toissijaista ennen kuin kaikilla on jälleen kodit. Uuden buddhatemppelin rakensimme yhdessä heti ensimmäiseksi ja siellä on vietetty jo monia tilaisuuksia”, Kheun kertoo ylpeyttä äänessään.

Välittömästi tulvimisen jälkeen Kheun huolehti ensin siitä, että hänen 85-vuotias isänsä Noy Futh sai uuden talon noin kilometrin päähän tulva-alueesta. Seuraavaksi hän rakentaa loppuun oman perheensä kodin.

Srekor-kylän temppeli

Elämä voittaa: patotulvan jälkeen Srekor-kylän asukkaat rakensivat rannalle ensimmäisenä uuden temppelin. Nea Ilmevalta / Otavamedia

Yhteisön uskomukset ja perinteet istuvat lao-yhteisössä tiukassa.

Kheun isä muistelee eläneensä samassa paikassa ainakin 60 vuotta ja sanoo olevansa täällä onnellinen. Ihmiset eivät ole valinneet asuinpaikkaansa sattumalta.

Siihen ovat vaikuttaneet paitsi kalakantojen rikkaus ja viljelyyn otollinen maaperä, myös uskomukset.

Srekoriin jääneet asukkaat ovat vakuuttuneita siitä, että heille hallituksen kompensaationa järjestämä uusi asuinpaikka ei olisi sijainniltaan paras mahdollinen.

Siellä ei olisi eväitä onnelliseen elämään, he uskovat.

Pohjalta pintaan

Srekorin asukkaista vain harva osaa lukea tai kirjoittaa, joten tieto omista oikeuksista tai maan tapahtumista on huteraa.

Lao-yhteisön rakkaus kyläänsä on kuitenkin vankka. Srekor on antanut heille elämän ja elinkeinon, eikä omien juurien katkaisu tutulta maaperältä ole vaihtoehto.

Neljä miestä seisoo veneessä ja tuijottaa odottaen veteen. On Nou Phorn, 27, on nostamassa uponneen kotinsa jäämistöä veden pohjasta.

Hän on rakentamassa uutta taloa ja tarvitsee siihen entisen rakennnuksen betonipalkit, joiden päälle varsinainen talo tehdään.

Teng Vann

Teng Vann nostaa veden alle jääneiden talojen perustuksia uusiokäyttöön. Ne täytyy hakea 4-5 metrin syvyydestä. Nea Ilmevalta / Otavamedia

Talot rakennetaan perinteiseen tyyliin palkkien varaan, jotta ne säästyvät sadekauden tulvilta ja tällä kertaa Phorn aikoo nostaa talonsa entistä korkeammalle.

Vaarallisinta työvaihetta vedessä tekee 42-vuotias kahden lapsen isä Teng Vann.

Bensiinillä käyvään kompressoriin liitetty muoviletku hampaidensa välissä Vann sukeltaa viisi metriä syvään veteen, sitoo veden alla köyden pään betonielementin ympärille ja nousee pärskien pintaan. Phorn ja muut miehet alkavat kiskoa köyttä kaikin voimin. Välillä sidonta pettää ja elementti luiskahtaa takaisin pohjaan. Työ alkaa alusta niin kauan, kunnes kaikki palkit on nostettu.

Modernissa kaupungissa asuvat ihmiset eivät tunne maaseudulla asuvien ahdinkoa.
Kheun tietää tämän.

”Padosta hyötyvät ihmiset eivät näe sen haittapuolia. Ihmiset, jotka saavat sähköä, ovat vain iloisia ja onnellisia. He eivät kuitenkaan tiedä, millaiset vaikutukset heidän sähkön tarpeellaan on.”

Kohti voimalaa

Pieni kalastajakylä Sesan-joen varrella elää verkkaista aamupäiväänsä. Matka täältä Lower Sesan 2 –padolle kestää puuveneellä miltei tunnin verran.

Vene halkoo vettä voimakkaassa vastavirrassa, mutta lähempänä joentörmää meno on tasaisempaa. Putputtava moottorin ääni sekoittuu rannan puissa hurjana visertäviin lintuihin.

Ääni särkee korvia, vaikkei yhtäkään siivekästä erotu puiden seasta. Yksittäisiä kalastajia lipuu vastaan omilla veneillään ja he kaikki tervehtivät iloisesti.

Tunnin venematkan jälkeen valtava patorakennelma viimein kohoaa horisontissa. Se leikkaa maiseman kahtia kuin betoninen esirippu.

Padolle uskaltautunut kambodzalainen kalastaja ohjaa veneensä rannikolle, jolta näkee selvästi padon edustalla kieppuvat pyörteet. Tämän edemmäs ei pääse, kaikkea valvoo poliisi.

Kalastaja nousee veneestään ja astelee myllättyä rannikkoa pitkin lähemmäs patoa. Hän istahtaa ison kiven päälle kuin maksetulle maisemapaikalle, tuijottaa patoa ja veden levottomia liikkeitä. Tupakka palaa hiljalleen loppuun kalastajan sormien välissä.

Pieni ja suuri ovat tässä näytelmässä vastakkain.

X