Kuvareportaasi kalastaja Jouko Saaren arjesta Muoniossa - Pohjoisessa sään ja kelien vaikutusta ei voi saaressa asuva aliarvioida

Muonion mantere on vain kilometrin vesimatkan päässä. Silti vesi on luonut saaressa asuvien omavaraisten ja -ehtoisten eläjien maailman.

Historiallisen helteinen kesä muutti tämän maailman pelisääntöjä hetkeksi. Kaikki on ollut etuajassa tänä vuonna. Jäät lähtivät jo toukokuun puolivälin jälkeen. Silloin siika liikkui muutamia päiviä kylmässä vedessä, muttei enää sen jälkeen, kun vesi oli lämmennyt.

Etukenoisen vuoden on huomannut saaren länsipuolella Martinniemessä koko elämänsä asunut Jouko Saari, kalamies ja yksi neljästä saaren vakituisesta asukkaasta.

Ensimmäisen kerran hän oli kalareissulla pienessä kopassa isänsä veneen pohjalla. Sieltä hän katseli taivasta ja tähtiä. Hän kasvoi järveen kiinni.

Martinniemi on Isosaaren länsirannalla. Saaren arkimaailman rajat ovat kilometreissä mitaten liki toisiaan. Taustalla häämöttävät tunturit eivät ole juuri Jouko Saarta kutsuneet. Keimiötunturilla hän on käynyt muutaman kerran, mutta Pallaksella ei koskaan. ”Ei sinne turhanpäiten tule hyökättyä”, hän sanoo. © OTTO PONTO

Saari kalastaa yleensä yksin. Hän on rakentanut perämoottoriin tarranauhalla reiteensä kiinnitettävän kepin, jolla voi ohjata venettä samalla kun nostaa tai laskee verkkoja. Kuiva kesä laski järven veden pintaa niin, ettei venettä meinaa saada kalavajan eteen. © OTTO PONTO

Helle pelotti: kuolevatko arvokalat?

Pohjoisessa saaressa sääpuheella ei täytetä kiusallista hiljaisuutta. Säät ja kelit vaikuttavat kaikkeen.

Helteet lämmittivät Lapin vesiä niin, että kalakuolemia pelättiin Torniojoella ja Inarijärvellä. Hilloja kerättiin viikkoja etuajassa. Männyntaimet pudottivat neulasiansa.

Sää on vaihdellut aina. Saaren lapsuus 1950-luvulla oli kolea ja sateinen. Jos makoili maassa, vaatteet kastuivat. Keskemmältä saarta löytyy vanhojen metsäpalojen jälkiä. Tulistelun kanssa on saanut aina olla tarkkana.

Ahven kestää lämmintä vettä siikaa paremmin. Saari haki syömäkalat katiskasta. Pienimmät ja ylimääräiset kalat hän heitteli takaisin järveen. © OTTO PONTO

Isosaarelainen ruokakori helteisessä heinäkuussa. Kalan syömiseen Saari ei kyllästy, koska kalaa voi valmistaa monella tapaa. © OTTO PONTO

Kun on kylmää, kaikki täällä jäätyy

Viime vuonna Muoniossa satoi lunta vuoden jokaisena kuukautena. Saari ajeli Jerisjärven jäällä moottorikelkalla vielä kesäkuussa.

Kylmää Muoniossa on talvisin yhä. Saari jakoi postia saareen vuosikymmenet. Hurjana vuoden 1999 talvena moottorikelkka ei meinannut lähteä -50 asteen pakkasella käyntiin. Silloin piti lämmittää kulkupeliä lisälämmittimellä.

Saari mittailee veden lämpötiloja pintalämpömittarilla. Se kertoo, milloin on sopivan lämpöistä kalastukseen.

Talvella Saari mittasi myös öisen tähtitaivaan lämpötilan: -60 astetta celsiusta.

Illalla Saari oli katsellut YouTubesta videoita erilaisista ahvenenperkuutekniikoista. Pienten kalojen putsaamiseen menee aikansa, kuten luontaistalouden kaltaisesti elämiseen. ”Toimistotyöläisen työpäivä ei riitä juuri koskaan”, Saari arvioi. © OTTO PONTO

Muutos näkyy sitten kun meitä ei enää ole

Martinniemen pihalla on laakeita monttuja. Ne jäivät synkän kuusikon juurista. Kun Jouko Saaren isovanhemmat rakensivat talon 1907, kuusikkoa jätettiin tilan pohjoisreunalle tuulensuojaksi.

Sieltä ei saanut taittaa oksaakaan. Kovalla tuulella vanhan ladon eteen kinostaa yhdessä yössä niin, että räystäs juuri näkyy.

Toissatalvena tuuli käväisi Pallastuntureilla hirmumyrskylukemissa. Loppiaismyrsky kaatoi kuusen, ja latva hipaisi kattoa.

Ilmastonmuutoksen Saari uskoo näkyvän Muonion leveysasteilla kunnolla vasta oman aikansa jälkeen. Miesmuisti on lyhyt, eikä Saari kehtaa aikaisista keväistä tai myöhäisistä talvista lausua ilman sääpäiväkirjaa.

Järven pohjoispäässä on Keimiöniemi, jonne Saari vie saaliinsa. Sieltä bussi vie kalat Kittilän kauppoihin myyntiin. Länsirannalta Kumpulantieltä haetaan posti, ja sieltä Saari ajaa mopolla Muonion kirkonkylälle kauppaan, jos tarve on. ”Bensaan menee enemmän rahaa kuin mitä saaliista saa.” © OTTO PONTO

Kiitos tekniikan, päivän sään tietää äkkiä

Kalastajaa sää enää harvoin yllättää. Satelliittiennusteet ovat tarkkoja ja päivittyvät usein. Enimmäkseen Saari seuraa säätä suomalaisista palveluista, mutta norjalaiset ennustavat pohjoisen säätä hyvin.

Ennen satelliitteja luoteistuuli pääsi yllättämään. Luoteen suunnassa maa-asemia oli harvassa. Yllättävä luoteistuuli sotki verkot ja teetti turhaa työtä.

Keli kyllä teettää pikkuharmia. Kerran Saari heitti illalla verkot, mutta aamulla järvi oli jäässä. Verkkoja nostaessa tuuli nousi ja painoi jäät liikkeelle. Jään reuna leikkasi verkoista kohot.

Kallisarvoisia verkkoja naarattiin järven pohjasta koko päivä.

Toimistotyöpäivän tunnit eivät riitä, jos elää Jouko Saaren tavoin.

Luonto ja vuodenajat saavat riittää viihteeksi ja huvitukseksi.

Martinniemen tilan viimeinen asukas seuraa maailmanmenoa internetistä. Ruotsin radion meänkielisten uutisten kuuntelu on mukavaa viihdettä. Puolisoa Jouko Saari ei ole löytänyt, vielä. ”Pitäisi olla tällaisissa oloissa kasvanut, muuten ei viihdy”, hän sanoo.
Tuikku-kissa närppii keitettyä ahventa. Se on tottunut isäntänsä tavoin syömään Jerisjärven siikaa. © OTTO PONTO