Lännenharrastuksen lumous vie mukanaan – Vietä lomasi kuin 1800-luvulla

Jaa kaverilleTilaa Seura
Rootsinpyhtään leiri
Rootsinpyhtään leirillä eletään, yövytään ja vietetään 150 vuoden takaista arkea. © Erik Tiessalo
Jo parinkymmenen vuoden ajan Suomessa on ollut ihmisiä, jotka haluavat viettää vapaa-aikansa 1800-luvulla.

Kesäiseen aamuun heräävän Ruotsinpyhtään ruukin laitumella avautuu näkymä kuin vanhoista lännenelokuvista.

Uudisasukkaiden teltoista kuuluu astioiden kolinaa, ensimmäisten nuotioiden päällä kiehuu kahvipannu, siankylki ja kananmunat käristyvät pannuilla. Aamutoimissaan häärivillä miehillä ja naisilla on 1800-luvun vaatteet, muutamalla keikkuu revolverivyökin lanteilla.

Jostain kuuluu banjon viritysääniä.

Vain intiaanit puuttuvat – tai ei sentään.

Aukean toisella puolella, kivenheiton päässä, on pari tiipiitä. Siellä sulkapäinen mies huoltaa nuoliaan.

”Kyllä täältä kaikkia löytyy: turkismetsästäjiä 1800-luvun alkupuolelta, lännenelokuvien ystäviä, bluegrass-muusikoita, intiaaneja, mikä nyt ketäkin kiinnostaa ja viehättää,” sanoo lännenmies Mark Stone, oppaamme.

Mark Stone

Mark Stone on COWS:n leirielämän veteraaneja. Erik Tiessalo

Aitoutta vaalien

Lännenharrastajien Classic Old Western Society of Finland (COWS) -yhdistyksen järjestämä Rootsinpyhtää Rendezvous, lännenhistorian elävöitysleiri, on pystytetty tänne jo 13 kesän ajan. Nyt yhdistys viettää 20-vuotisjuhliaan.

Muitakin vastaavia lännentapahtumia on, mutta tämä pariviikkoinen kesäleiri vaatii pelisääntöineen eniten sitoutumista.

Leirissä on liikuttava ulkoisesti aikakauteen sopivissa asuissa. Kännykkään kailottamista tai stereoiden soittoa ei suvaita, ei myöskään liiallista viinaksilla läträämistä tai yleistä kesämökkimölinää.

Ruoka tehdään niin autenttisilla menetelmillä kuin voi.

”Pidetään hauskaa mutta sopivalla tyylillä, kunnioitetaan toisten paneutumista harrastukseensa. Sallivuus on myös tärkeää. Oma teltta on yksityistä aluetta. Ei siellä kukaan käy kyttäämässä, katsooko joku kännykästä viestit tai käyttääkö hyttyskarkoitinta”, sanoo Mark, arkielämässä Mauri Kiviranta.

Classic Old Western Society of Finland ry.

  • Perustettu 1999 lännenharrastuksen edistämiseksi.
  • Aktiivijäseniä noin 200.
  • Järjestää historian elävöittämisleirejä, perinnetapahtumia ja cowboy-ammuntakilpailuja.
  • Ensimmäiset leirit järjestettiin ampumakilpailujen yhteyteen ampumaradoille, ettei harrastajien tarvinnut vaihtaa vaatteita ja lähteä yöksi pois kisa-alueilta.
Classic Old Western Society of Finland ry

Classic Old Western Society of Finland ry Erik Tiessalo

Lännenkulttuuriin kuuluvat aseet

Lännenkulttuuriin kuuluvat aseet ovat leirillä aidonnäköisiä, mutta muovikuulia ampuvia jäljitelmiä. Erik Tiessalo

Useimmat osallistujista, etenkin COWS-yhdistyksen jäsenet käyttävät täällä itselleen varattua taitelija- tai aliasnimeä.

Näinhän suomalaissiirtolaisillekin 1800-luvun Yhdysvalloissa tapahtui: vaikeat nimet väännettiin nopeasti amerikkalaisemmiksi.

Tunnelman lisäksi kyse on myös yksityisyyden suojaamisesta.

”COWS-yhdistyksen toiminta alkoi 1800-lukulaisen perinneammuntaharrastuksen ympäriltä, ja moni ei edelleenkään halua julkisilla foorumeilla kuuluttaa että kotona on ampuma-aseita,” Mark kertoo.

Ammuntaa länkkärileirillä

Tämän niityn nopein, Little Cassino näyttää taitojaan airsoft-revolverilla, Tornado Tex seuraa. Erik Tiessalo

Valtaosa yhdistyksen jäsenistä harrastaa yhä cowboy-ammuntaa, jossa käytetään 1800-luvun mallin mukaan rakennettuja tai aitoja sen ajan pyssyjä.

Mutta ei täällä.

”Joskus vuosituhannen alussa leireillä saattoi nähdä oikeita aseita, varsinkin jos leirit olivat ampumakisojen yhteydessä”, kertoo Captain Anacletus Sims, COWS:n sihteeri.

Nyt ihmisten ilmoilla liikutaan aidonkokoisten ja -painoisten airsoft-revolverien kanssa.
Biohajoavia muovikuulia ampuvilla aseilla pystyy myös kilpailemaan Ruotsinpyhtäänkin niityllä, ilman että virkavalta tulee paikalle.

Intiaanitkin käyttävät tylppiä harjoitusnuolia.

Markku Savolainen (vas) ja Juha Menna

Markku Savolainen (vas) ja Juha Menna näyttävät miten nuoli, lähtee vaistolla kohti maalia. Erik Tiessalo

Pakoa nykyajasta

Lehmipoikien ja -tyttöjen leiri on virallisesti pystyssä pari viikkoa.

Muut paikalla olevat, intiaanit tai yksittäiset eläytymisharrastajat saattavat olla leiriniityllä päivän pari tai lähes koko kesälomansa.

Mark on ollut lähes jokaisessa Suomessa vuodesta 1999 asti järjestetyssä COWS:n perinnetapahtumassa.

Hän tietää, miksi niin moni ihminen haluaa luopua edes hetkeksi kellon ja kännykän ylivallasta: kokeillakseen pystyykö irrottautumaan omaan rauhaansa.

”Tällaisessa 1800-luvulla käymisessä perusasiat ovat helppoja. Vatsa kertoo milloin on nälkä. Kun päivä päättyy tai väsyttää liikaa, mennään nukkumaan. Jutellaan elävien ihmisten kanssa. Jos ei huvita jutella, tuijotetaan nuotiota tai kuunnellaan sadetta”.
Periaatteessa lännenväki tekee siis samaa kuin ne ihmiset, jotka katoavat lomillaan sähköttömille ja kaivottomille kesämökeille.

Intiaanien nuoliviinit

Intiaanien nuoliviinit on tehty riistaeläinten nahoista. Erik Tiessalo

Hiusten letitystä

Intiaanit saavat Wild Cat Annielta apua lettiensä viimeistelyyn. Erik Tiessalo

Samasta vapauden tunteesta puhuu Wild Cat Annie, COWS:ssa 20 vuotta sitten aloittanut Anita Tuomilehto.

”Yhdellä leirillä satoi 28 tuntia putkeen. Joskus on mennyt vesiastiat ja -letkut jäähän. Siinä mitataan ihmisen sitkeyttä”, hän kertoo. Kolme edellisleiriä jäi häneltä välistä, ei tosin luonnonolosuhteiden vaan työpaikan vaihdon aiheuttaman lomanpuutteen ja erilaisten perhetapahtumien takia.

”Aina tänne on kaivannut. Tämä on niin irtiottamista normaalioloista. Lapsetkin ovat kasvaneet täällä, yhteisessä komennossa.”

Annie kiittelee, että perheen teinikin suostui vielä tällä kertaa lähtemään nuorempien sisarusten kanssa mukaan leirille.

”Se ei ole itsestäänselvyys eikä pakko, eikä tarvitse ollakaan.”

Mad Cat Molly

Mad Cat Mollyn ja muiden muusikkojen banjot soivat bluegrassia pitkälle aamuyöhön asti. Erik Tiessalo

Talvi hidastaa

Yhdysvalloissa erilaisia western-yhdistyksiä ja elävöitystapahtumia on tukuttain.

Olipa kyse sitten Yhdysvaltain sisällissodan 1860–1865 keskeisistä taisteluista, sheriffien ja lainsuojattomien kuuluisista yhteenotoista tai intiaanihyökkäyksistä, jokaiselle halukkaalle harrastajalle löytyy tilaisuus päästä elämään kuvitteellisesti samoja asioita uudelleen aidoilla paikoilla.

Kääntöpuolena rapakon takana ovat tiukat roolirajat: koristeelliset Tex Willerit ja John Wayne -imitoijat nauretaan ulos autenttisuutta vaativien puritaanien tilaisuuksista.

”Meillä ei ole niin ehdotonta. Tänne mahtuu. Yhdistyksen jäsenmäärä on pysynyt aika samana alusta asti: jokunen vaihtaa harrastusta, muutama tulee tilalle. Nyt kun airsoft-aseet ovat tulleet välineistöön, se näkyy houkuttavan nuorisoakin”, Anacletus Sims kertoo.

Mutta mitä lännenharrastajat tekevät talvella?

”Moni tekee aiheeseen liittyviä käsitöitä, koruja tai vaatteita, tai harrastaa jotain aivan muuta. Turkismetsästäjillä on ollut talvivaelluksia umpihangessa, mutta meidän mukavuudenhaluisten pitää ottaa kesästä kaikki irti”, Mark sanoo.

Liharuokaa

Ruoka on raskaan preeriatyön raatajien mukaista. Vihanneksiakin saa toki syödä. Erik Tiessalo

X