Lapin kevät houkuttelee matkailijoita nauttimaan pitkään lumisista talviharrastuksista ja auringonpaisteesta
Lapin valtavat etäisyydet näkyvät parhaiten juuri nyt. Maakunnan etelärajalla ilmassa alkaa olla jo merkkejä kesästä, kun Käsivarressa eletään vielä täyttä talvea jään ja lumen keskellä. Kävimme katsomassa, miten kevät etenee Lapin koko pituudelta.
Norjalaismiehet aloittivat hiihtovaelluksen Pältsan ja Moskugaisin tunturimassiivien suuntaan Kilpisjärven yli.
Keväällä on pohjoisessa laaja skaala. Käsivarren Lapissa talven väkevä ote kestää usein niin pitkään, että takatalvesta voidaan puhua naureskelematta vasta kesäkuun lumisateissa. Tavallinen talvi nimittäin jatkuu täällä reippaasti vapun yli.
Lähes 500 kilometriä etelämpänä Lapin maakunnan rajalla Pudasjärven Iso-Syötteellä talvi alkaa jo pääsiäisen aikaan muuttua lempeämmäksi.
Näiden ääripäiden väliin jää talventuotantotehdas nimeltä Levi.
Jos lumi katoaisi, Levillä sitä voitaisiin tehdä uudestaan melkein väkisin lumetusjärjestelmällä, joka on kuin tieteiselokuvasta.
Kevään pakkaset
Kilpisjärvellä rakkakivikko irvisteli vapun jälkeen tuntureiden harjanteilla ja etelärinteillä jo paljaana.
Se ei johdu poikkeuksellisen nopeasta kevään etenemisestä, vaan siitä että tämä talvi jätti tuomatta odotetun runsaat lumisateet. Lunta oli ja on, muttei niin metrisiin kinoksiin asti kuin mihin täällä on totuttu. Siksi valmiiksi ohut lumipeite on alkanut jo sulaa paikoista, joihin aurinko pääsee helottamaan täysillä.
Kevättä tämä on, vaikka pakkanen voi yhä laskea pariinkymmeneen asteeseen.
Viimeisenä auringonvalo sipaisee Saanatunturin kylkeä ja sitten Mallan varjo nousee pahtojen yli. Otto Ponto
Talvikalaa ja suksijoita
Kylänraitilla eli Kilpisjärveä halkovalla valtatie 21:lla liikutaan harvakseltaan. Norjalaista lohta etelään kuskaavat itäeurooppalaiset rekat rymistelevät ja karavaanarit hiissaavat kumpaankin suuntaan. Melkein jokaisella kylän parkkipaikalla auton perässä könöttää kipattu perävaunu.
On menty kalalle tunturijärville, ja kelkka on jättänyt jäähän jälkensä.
Jos osuu oikealla hetkellä parkkipaikalle, voi nähdä useankin farmariauton, jonka ikkunat ovat paksussa kuurassa, yön nukkujien jäädyttäminä.
Aamuisin, auringon herättäminä autoista ilmestyy ihmisiä: matkalaiset kuoriutuvat talvimakuupusseista määrätietoisin liikkein ja muitta mutkitta suksivat reppu selässä hiihtämään Mallan taakse.
Niin nytkin.
Teemu Vaara-Aho ja Julius Rosenberg ajelivat Turun lähistöltä Kilpisjärvelle laskemaan tuntureilla. Miehet majoittuivat ajan patinoimassa ranskalaisessa matkailuautossa. Otto Ponto
Satun paikalle, kun tunturikoivikosta kuuluu urheilujuhlan humua. Turkulaiset veikot palaavat laskuretkeltä Mallan pohjoispuolelta. Puuterilumen alueita on löydetty.
Viimeiset metrit tullaan kelkkauraa vapaata tyyliä, ehkä mogrenia.
Majapaikkana odottaa kermanvaalea 1990-luvun ranskalainen matkailuauto, jonka sisällä on tunnelmaa. Miehet kertovat nautiskelevansa tunturikylän rauhasta ja kevään valosta.
Tunturiseikkailu jatkuu aikanaan riehakkaaseen kevätjuhlaan Kuusamoon, jos Citroen niin suo.
Kevät sulattaa ja kuivattaa ensimmäisenä tiet. Turkulaiset jatkoivat Kilpisjärveltä Rukalle Spring Break -tapahtumaan. Otto Ponto
Eläimet rinteeseen
Vielä pääsiäisen ja vapunkin aikaan Levitunturissa on täysi hulina päällä. Eikä ihme: talventuotantotehtaassa laskettelijoita käy talven mittaan yli 700 000.
Alhaalla parkkipaikalla katumaasturien rivit kiiltävät ja katupölypilvet leijailevat ihan kuin Ruuhka-Suomen kaupunkien keskustoissakin. Hiekoitushiekkaa on täälläkin kulunut.
Gondolihissiin näkyvällä jyrkimmällä rinteenpätkällä on monta nimeä: bläkki, maailmancup. Jos jossakin laskettelurinteessä Suomessa löytää kiipeliin jääneitä laskettelijoita, niin vahvoilla on tämä kumpu, josta rinteen jyrkin osa alkaa.
Ensi kertaa laskevan silmiin pudotus voi näyttää hurjalta. Silti mäki houkuttelee magneetin lailla suksikansaa kokeilemaan taitojaan ja uskallustaan. Aina kumpaakaan ei ole riittävästi.
Tunturi-Lapin kausityöläiset ehtivät kiireiden hellittäessä Kilpisjärvelle kokeilemaan splitboardeja eli suksiksi halkaistavia lumilautoja, joilla kavutaan omin voimin tuntureiden päälle. Otto Ponto
Alkutalvesta rinteen sisälle työnnetään vettä, jotta alusta on tänne harjoittelemaan ja kisaamaan tuleville pujottelun maailmanhuipuille riittävän jämäkkä.
Tavalliselle harrastajalle mäki on tuolloin pelkkää jäätä.
Keväällä aurinko jo hieman pehmentää rinnettä, mutta perustus pysyy jämäkkänä pitkään. Ja nyt kun vakavamielisin kilpailu- ja treenauskausi on takana, täälläkin rinteessä alkaa hulluttelun aika. Lasketaan hassuissa hiihtopuvuissa tai bikineissä – koska nyt voidaan.
Yksisarviseksi ja naudaksi pukeutuneet miehet aprikoivat, miten jyrkkää Levi Black -rinnettä kannattaisi laskea. Otto Ponto
Nytkin yhtäkkiä kummulle ilmestyy eläinhahmoja: lehmä, sonni ja yksisarvinen.
Lehmä ja sonni aprikoivat ääneen, miten jyrkimmän kohdan uskaltaa laskea.
Yksisarvinen on hiljaisempaa sorttia. Sonni lähtee ensin, tiristyy muna-asentoon eikä taida kääntyä kertaakaan. Lehmä kurvailee hallitusti perässä.
Yksisarvisella meno on ilmavaa. Märkä lumi singahtelee suksista ja välkkyy keskipäivän raa’assa valossa.
Pilkkikilpailijat vaeltavat ajan päätyttyä saaliiden punnitukseen Suomen eteläisimmän tunturin Iso-Syötteen juurella. Otto Ponto
Viimeiset kisapilkit
Jonkin matkaa etelämpänä, Lapin rajalla kesän haistaa jo ilmassa. Tuulessa ei ole enää sitä hyytävyyttä kuin edes Levillä, saati Kilpisjärvellä.
Iso-Syötteellä pilkitään kilpaa. Täällä Suomen eteläisimmän tunturin juurella on muutamia vuosia järjestetty pilkkikilpailu tekolammessa, josta tunturin lumitykit ottavat vetensä.
Puolankalainen Seppo Heikkinen kiertää pilkkikisoja keväisin. Muutamaa viikkoa ennen Syötteen kisaa 87-vuotias Heikkinen pilkki ikäluokkansa neljänneksi Kemissä suomenmestaruuskisoissa. Otto Ponto
Toista vuotta Syötteen kisaan osallistunut Ronja Ylilehto pitää pilkkimistä ylivertaisena kevätpuuhana. ”Kalan saaminen on jännää.” Otto Ponto
Nuorimmat kilpailijat ovat koululaisia ja vanhin 87 vuotta. Saaliita nostellaan pienin elein muovipusseihin. Käsin kairaa pyörittäviä on jonkin verran, mutta enemmistö turvautuu akkuporakoneen avittamaan kairaan. Muutaman kilpatunnin jälkeen lammelle muodostuu keskittymiä paikkoihin, joista ahventa kai nousee hyvin.
Kisan loppupuolella voidaan jo vaihtaa avantonaapurin kanssa tietoja hyvistä pilkkijärvistä, joista jäät ovat jo ohentuneet niin ettei niille ole menemistä.
Saaliit punnitaan läpinäkyvissä muovipusseissa. Voittajan pussi painaa reilusti yli kolme kiloa.
Sitten kevätihmiset köpöttelevät autoihinsa. Pilkkikausi alkaa päättyä, kesä saa tulla.