Lastenhoitajaksi maailmalle – Tuija Jussila, 56, lähti nannyksi Sveitsiin: ”Seikkailu on kesken - ehkäpä elämänkumppanikin vielä löytyy”
Avioeron jälkeen Tuija Jussila vei tavaransa varastoon ja muutti pieneen sveitsiläiskylään, jossa hän hoitaa kahta pikkupoikaa. Vapaapäivinä hän hurauttaa Strasbourgiin tai Nizzaan.
Tuija Jussila kannustaa kaikkia toteuttamaan omia haaveitaan.
Lastenhoitaja Tuija Jussila, 56, ja Axel, 5, ovat pienen sveitsiläiskylän kuuluisin kaksikko. He nimittäin ulkoilevat joka päivä, satoi tai paistoi. Kukaan muu ei tee samaa.
Axel tykkää erityisesti sadepäivistä. Silloin he kiertävät kylän vesilätäköt, ja Axel juoksee tai pyöräilee niiden läpi.
”Axel tykkää myös työkoneista. Kun kylällä rakennetaan, menemme seuraamaan tilannetta. Välillä nauran, että työmiehet ehkä luulevat minun katselevan heitä”, Tuija Jussila kertoo.
Neljä vuotta sitten hänen elämäänsä Suomessa tuli suuria muutoksia.
”Silloin muistin, miten hieno ja kasvattava kokemus vaihto-oppilasaika oli tyttärelleni.”
Vaikka Tuija ei ole erityisen seikkailunhaluinen eikä lukiossa hankittu kielitaitokaan ollut hyvä, hän päätti hakea nannyksi ulkomaille.
Kylän kirkonkellot soittavat yölläkin, päinvastoin kuin Sveitsin suurissa kaupungeissa. Kun Tuija kävi Suomessa, hän kaipasi kirkonkellojen ääntä. © Kati Schneider
Avioero ja muutokset elämässä
Ensin Tuija oli eronnut pitkästä avioliitosta. Pian sen jälkeen oli suljettu sisäilmaongelmien takia päiväkoti, jonka työyhteisössä hän oli viihtynyt 10 vuotta.
”Elämässä oli liikaa muutoksia, ja työmotivaatio oli hiukan hukassa. Pohdin, mitä uutta voisin vielä tehdä. Lapsenlapsia ei ollut tulossa, omat vanhemmat olivat vielä hyvässä kunnossa eikä uutta miestäkään ollut löytynyt.”
Avioeron jälkeen Tuija lähti yksin Lontooseen pitkäksi viikonlopuksi.
”Se oli tosi kivaa, ja selvisin kaikista tilanteista. Se antoi lisärohkaisua nannyn hommiin. Tavoitteeksi tuli työ englanninkielisessä maassa.”
Tuija oli työskennellyt 19-vuotiaasta asti päiväkodissa, lastensuojelussa ja koulussa. Pian hän löysi Nordic Nannies -firman kautta työpaikan: lastenhoitaja Sveitsissä. Kun hän tapasi perheen äidin Suomessa keväällä 2019, heillä synkkasi heti.
Perheen vanhemmat ovat vaativassa vuorotyössä, ja hankalien työaikojen takia lastenhoitaja asuu perheessä. Tuijasta ei tullut taskurahaa saava au-pair, vaan lastenhoidon ammattilainen, joka saa kunnon palkkaa ja neljä viikkoa vuosilomaa.
Tuija luopui vuokrakaksiostaan ja vuokrasi tavaroilleen yhdeksän neliön varaston. Hän pakkasi elämänsä kahteen matkalaukkuun ja lentolaukkuun ja lensi heinäkuussa 2019 Zürichiin.
”Yllätyin kylän pakahduttavan upeista maisemista: koko ajan näkee kauas.” © Kati Schneider
Tuija ja Axel kiipeävät usein kirkonmäelle, koska sieltä näkee koko kylän, myös oman kotitalon. © Kati Schneider
Uusia ja vanhoja harrastuksia kotikylässä
Ensimmäiset päivät uudessa kotikylässä olivat ikimuistoisia.
”Yllätyin sen pakahduttavan upeista maisemista: koko ajan näkee kauas.”
Tuija oppi pian kulkemaan alueella: ensin yhden kukkulan päälle ja sieltä seuraavaan kauniiseen kylään. Alueella on paljon virallisia, opastettuja reittejä.
”En ollut aikaisemmin mikään patikoija, mutta nyt olen hurahtanut kävelyyn.”
Se on paras ajanviete, sillä muutaman ruokapaikan lisäksi kylässä ei ole muuta viihdykettä.
Työpäivän päätteeksi lastenhoitaja tekee usein tunnin kävelylenkin. Sitten hän palaa omaan tilaansa, joka on 40 neliön yläkerta perheen kodissa. Sinne on avoportaat, eikä välissä ole ovea.
”Elämän äänet kuuluvat tietysti puolin ja toisin, mutta ne eivät minua häiritse. Minulla on oma vessa ja suihku, mutta ei keittiötä. Sopimukseeni kuuluu täyshoito, vapaapäivinäkin. Illat vietän enimmäkseen yläkerrassa, jossa viihdyn hyvin.”
Illalla huoneessaan Tuija jumppaa videoiden avulla, neuloo, kuuntelee äänikirjaa, päivittää Instagramia tai katsoo tabletilta suomalaisia suoratoistopalveluita. The Voice of Finland ja Tanssii tähtien kanssa ovat hänen suosikkejaan.
Supersosiaalisella Tuijalla on Suomessa laaja ystäväpiiri, mutta yllätyksekseen hän on huomannut viihtyvänsä uneliaan pikkukylän rauhassa. Siellä ehtii miettiä omaa elämäänsä.
Hyväntuulinen Linus on kova touhuamaan ja leikkimään. Hän on juuri oppinut kävelemään. © Kati Schneider
Välipalaa syödessä suunnitellaan iltapäivän puuhia. Pitäisikö askarrella? Axel on kova puhumaan, ja pöydässä keskustellaan koko ajan. © Kati Schneider
Arjen pelisäännöt
Arki Sveitsissä rullaa hyvin. Joka toinen viikko Tuija kuljettaa Axelin pariksi tunniksi lähikaupungin Suomi-kouluun. Vuosi sitten Tuija vei Axelia viereisen kylän Spielgruppe-kerhoon kahdesti viikossa, mutta elokuussa 2021 Axel aloitti esikoulua vastaavan kindergartenin neljänä päivänä viikossa.
Kun perheen äiti sai toisen lapsen ja oli äitiyslomalla, Tuija lensi puoleksi vuodeksi Suomeen.
”Kun palasin tammikuussa, Axel sanoi suloisesti minua parhaaksi joululahjakseen.”
Tuijasta tuntui hyvältä palata perheeseen hoitamaan Axelia ja 1-vuotiasta Linusta.
”Olen kiintynyt perheeseen. Haluan työpanoksellani antaa äidille rauhallisen paluun työelämään. Kun Linus vähän kasvaa, käymme pihalla leikkimässä ja katsomassa kylän eläimiä.”
Tuija on yllättynyt, että yhteiselo perheen kanssa on sujunut niin hyvin. Lastenhoitaja tuntee itsensä tasa-arvoiseksi perheessä. Kaikki kuuntelevat ja kunnioittavat toistensa mielipiteitä.
”Mukavinta on se, kuinka toisilleen tuntemattomat ihmiset voivat ajatella niin samalla lailla lastenkasvatuksesta. Se on minulle tärkeää. Käymme välillä kasvatuskeskusteluja, joissa päivitämme poikien arjen säännöt. Katsomme, että meillä kaikilla on samansuuntaiset toimintatavat.”
Kodin pintapuolinen järjestys kuuluu Tuijan työhön, mutta ei varsinainen siivoaminen. Hän pyrkii kuitenkin osallistumaan kodinhoitoon silloin, kun lastenhoito antaa myöten.
”Kokkailu on minulle täällä uusi aluevaltaus. En nimittäin ole mikään keittiöihminen, ja tämän kerroin jo työhaastattelussakin.”
Onneksi perheen isä ja äiti tekevät herkullista ruokaa. Lämmin ateria syödään kahdesti päivässä.
”Minäkin pyöräytän joskus ruokaa Samasta padasta -kirjan ohjeiden mukaan. Esimerkiksi porkkana- ja pinaattiletut maistuvat kaikille.”
Kävelyretkillä näkee hevosia ja lehmiä, mutta eniten Axelia kiinnostavat työkoneet ja autot. © Kati Schneider
Korona-aikana Tuija opetteli Youtuben avulla kutomaan sukkia. © Kati Schneider
Maassan maan tavat
Autolla ajamiseen Tuijan on täytynyt totutella, sillä ajoväylät ovat usein kapeita ja ajokulttuuri on dynaamisempaa kuin Suomessa.
Tuijalla on periaatteessa päivätyö, mutta vanhempien vuorotyön takia lastenhoitaja ”päivystää” usein aamuyöllä ja on töissä joskus viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Niistä korvauksena hänellä on peräti 12 vapaapäivää kuukaudessa.
Jokaisen Sveitsissä asuvan on otettava pakollinen noin 300 euroa kuussa maksava sairausvakuutus. Sen turvin saa perushoitoa, mutta lisävakuutuksia on tarpeen ottaa muun muassa ambulanssikuljetuksia varten. Tuija on ottanut noin 350 euroa kuussa maksavan vakuutuksen. Lisäksi työnantaja on ottanut hänelle työhön liittyvän vakuutuksen.
”Toisaalta maksan tuloistani veroa vain neljä prosenttia. Sveitsissä on alhainen veroprosentti.”
Sveitsissä kaikki on lähellä. Kahden päivän vapaalla Tuija matkustaa johonkin lähikaupunkiin ja yöpyy useimmiten hotellissa. Kahden vuoden aikana hän on nukkunut yli 30 hotellissa.
Sveitsin julkinen liikenne on hyvä. Tuijan kotikylästä lähtee pari kertaa tunnissa bussi lähikaupunkiin, josta pääsee junalla ympäri Sveitsiä. Ostamalla 185 frangia vuodessa maksavan etukortin saa melkein puoleen hintaan bussi- ja junaliput.
”Sen isompia suunnittelematta lähden sinä päivänä, kun vapaani alkaa. Varaan majapaikan usein vasta junassa. Viimeksi päätin matkustaa Delémontiin, jonka lähellä on myös mielenkiintoinen Saint-Ursannen keskiaikainen kylä. Kävelen, katselen, käyn kahvilla.”
Kiinnostaviin kaupunkeihin on Sveitsistä lyhyt matka. Lontoo, Bordeaux, Nizza, Porto, Nantes, Alicante, Malaga, Madrid, Barcelona, Berliini, Hampuri, Frankfurt, Strasbourg – kaikki jo tuttuja paikkoja Tuijalle.
”Sveitsiläiskaupunkien museo-, kirkko- ja puistokiintiö täyttyi jo jossain vaiheessa.”
Tuija jakaa upeita kokemuksiaan Instagramissa.
”Laitan Instaan kuvia ystävien, vanhempien ja lasten iloksi. Vanhempieni kanssa puhun videopuheluita ja näytän heille samalla maisemia.”
Tuija tekee päivittäin kävelylenkin. Tätä näkymää hän kuvailee sveitsiläiseksi sielunmaisemakseen. © Kati Schneider
Seikkailu on vielä kesken
Tuija on toki tutustunut myös paikallisiin miehiin. Tinderin kautta löytyi mukava sveitsiläismies Chris, jota hän tapaili vuoden ajan vapaa-aikanaan. He kävivät yhdessä patikoimassa. Hänen kauttaan Tuija tutustui sveitsiläiseen kulttuuriin.
”Suhteen kehittäminen on kuitenkin vaikeaa, kun kumpikaan ei puhunut omaa äidinkieltään. Kun tulin Suomeen puoleksi vuodeksi, en halunnut hänen odottavan minua. Niinpä päätimme olla vain ystäviä. Hän kävi kesällä luonani Suomessa, ja sain esitellä Helsinkiä hänelle.”
Nyt Tuija on tapaillut pari kertaa 20 vuotta Sveitsissä asunutta brittimiestä. Hän löytyi FB dating -sovelluksen kautta.
”Hänen kanssaan voin ehkä parantaa englannintaitojani. Minähän halusin englanninkieliseen maahan vahvistamaan kielitaitoani, mutta päädyin maahan, jossa puhutaan ranskaa, saksaa ja italiaa ja englantia vai heikosti. En tuhlaa aikaani saksan opiskeluun, koska kielten oppiminen on minulle vaikeaa.”
Tuijan työsopimus on toistaiseksi voimassa, mutta hän arvelee jatkavansa pestiä vähintään vuoden.
”Yhtään en ole lähtöäni katunut, ja seikkailu on vielä kesken. Olen oppinut paljon itsestäni. Ennen olin kova sisustamaan ja minulla oli eri kukkaruukut pääsiäiseksi, jouluksi ja kesäksi. Enää tavara ei merkitsee mitään, vaan elämykset ovat nousseet arvoon. Ehkäpä elämänkumppanikin vielä löytyy.”
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 3/22.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti