Nuoret ensi kertaa ongella – ”Retkillä on ollut mukavaa tutustua muihin muualta Suomeen muuttaneisiin nuoriin ja suomalaisiin vapaaehtoisiin”

Maahanmuuttajataustaiset nuoret ja lastenoikeusjärjestö Planin vapaaehtoiset lähtivät kalaan. Syökö kala? Oppivatko nuoret enemmän seniori-ikäisiltä vapaaehtoisilta vai toisinpäin?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kesäillan tunnelma on leppeä.

Maahanmuuttajataustaiset nuoret ja lastenoikeusjärjestö Planin vapaaehtoiset lähtivät kalaan. Syökö kala? Oppivatko nuoret enemmän seniori-ikäisiltä vapaaehtoisilta vai toisinpäin?
(Päivitetty: )
Teksti: Eveliina Lauhio

Vanhankaupunginlahti kylpee ilta-auringossa. Big Fish -yrityksen kalastusopas Petri Rantala opastaa maahanmuuttajataustaisia nuoria kalastamisen saloihin. Moni heistä on ensimmäistä kertaa onkimassa. Onkimisen lisäksi tutustutaan eri kalalajeihin ja käydään läpi kalastuslupakäytäntöä.

”Mato on kalan karkki”, isänsä Petrin kanssa samassa yrityksessä työskentelevä Jaakko Rantala sanoo ja pujottaa sormien välissä kiemurtelevaa matoa ongen koukkuun.

Zahra Osman, 17, seisoo puisen pöydän vieressä ja seuraa tarkasti madon liikkeitä. Kun Jaakko tarjoaa ongenvapaa Zahralle, tämä pudistaa päätään.

”En halua koskea matoon. Se näyttää ällöttävältä”, Zahra sanoo ja ottaa askeleen kauemmaksi.

Zahran pikkusisko, Juweria Osman, 11, nappaa madosta kiinni ja pujottaa sen terävään koukkuun.

”Ottakaa vavat mukaan, mutta varokaa, etteivät siimat mene sekaisin. Nyt lähdetään kokeilemaan, syökö kala”, Jaakko huikkaa.

Juweria Osman

Zahran pikkusisko, Juweria Osman, uskaltautuu pujottamaan madon koukkuun. Tommi Tuomi / Otavamedia

Suomen puhdas luonto

Helsingin Pikku Huopalahdessa asuva Zahra muutti Suomeen viisi vuotta sitten Somaliasta. Zahran mukana muuttivat hänen äitinsä, isänsä ja seitsemän sisarusta. Suomessa lapsia on syntynyt perheeseen kaksi lisää.

Suomeen muutettuaan Zahra aloitti valmistavan koululuokan. Ensimmäinen tehtävä oli opetella uusi kieli. Sanojen tankkaaminen vei aikaa, koska suomen kieli ei muistuttanut mitään sellaista kieltä, jota Zahra olisi tuntenut entuudestaan.

”Se helpotti, että suomea kirjoitetaan samalla tavalla kuin lausutaan. Nykyään ajattelen, että suomi on helpompaa kuin englanti”, Zahra sanoo erinomaisella suomen kielellä.

Kielen lisäksi Zahralle oli uudessa kotimaassa outoa myös kaikki muu. Aurinko paistoi kesällä yölläkin, kaupungissa oli metsää, eikä päivää rytmittänyt tuttu minareetin kutsu.

Ensimmäinen talvi uudessa kotimaassa tuntui pitkältä ja pimeältä. Sen selätettyään Zahra on oppinut pitämään Suomen neljästä vuodenajasta.

”Tykkään Suomessa erityisesti luonnosta, lumesta ja metsän eläimistä. En hiihdä, enkä luistele, mutta kävelen mielelläni talvisessa metsässä. Suomessa luonto on kauniimpi ja puhtaampi kuin Somaliassa.”

Onkimista kaupunkimiljöössä

Helsingin Vanhankaupunginlahdella voi onkia kaupunkimiljöössä. Tommi Tuomi / Otavamedia

Synnyinmaastaan Zahra kaipaa sukulaisiaan ja ystäviään. Hän ei ole käynyt Somaliassa Suomeen muuttamisensa jälkeen.

”Haaveilen siitä, että voisin joku päivä palata Somaliaan ainakin vierailulle. Ensin haluan kuitenkin opiskella Suomessa itselleni ammatin. Haaveilen lääkärin urasta.”

Koulusta Zahra on saanut muutamia suomalaisia ystäviä. Helpointa on ollut tutustua muihin maahanmuuttajiin. Heidän kanssaan Zahra puhuu sekaisin suomea, somaliaa ja arabiaa. Zahra on osallistunut Plan International Suomi -järjestön maahanmuuttajataustaisille nuorille suunnattuun toimintaan jo muutaman vuoden ajan.

”Retkillä on ollut mukavaa tutustua muihin muualta Suomeen muuttaneisiin nuoriin ja suomalaisiin vapaaehtoisiin. Juttelen mielelläni vapaaehtoisten kanssa. He kannustavat ja ovat kiinnostuneita minusta.”

Kalastusta kaupungissa

Kalastus vaatii kärsivällisyyttä. Tommi Tuomi / Otavamedia

 

Vapaaehtoistyöhön

Yksi Planin vapaaehtoisista on helsinkiläinen Monica Lindeman, 69. Hän oli haaveillut jo pidempään vapaaehtoistöiden tekemisestä. Kun Monica jäi neljä vuotta sitten eläkkeelle koulutuspäällikön tehtävistä, haaveen toteuttamiselle oli aikaa.

”Olin toiminut jo vuosia Planin kummina, joka maksoi kuukaudessa kannatusjäsenmaksua. Kysyin, voisiko kuukausittaisen maksun korvata vapaaehtoistyöllä, sillä eläkkeellä minulla on enemmän aikaa kuin rahaa.”

Monica Lindeman

Vapaaehtoistyötä tekevä Monica Lindeman auttaa Zahraa selvittämään sotkuun menneitä siimoja. Tommi Tuomi / Otavamedia

Avantouintia, kuorolaulua ja kulttuuria harrastava Monica on osallistunut vapaaehtoisena projekteihin, joissa tutustutetaan maahanmuuttajataustaisia nuoria Suomeen. Monica on ollut mukana kerhoissa ja retkillä, vienyt nuoria museoihin ja askarrellut heidän kanssaan kukka-asetelmia. Yksi hauskimmista päivistä oli CV-klinikka, jossa tuettiin nuoria kirjoittamaan työhakemuksia.

”Nautin siitä, että sain olla mukana houkuttelemassa nuorista esiin heidän parhaita piirteitään. Tuntui hyvältä nähdä, miten nuoret ovat täynnä yrittämisen halua. Jokainen haluaa löytää oman paikkansa yhteiskunnassa.”

Jokainen kohtaaminen arvokas

Monica toimii vapaaehtoisena aina silloin, kun se sopii hänen aikatauluihinsa. Yleensä Planin yhteyshenkilö ottaa häneen yhteyttä ja ehdottaa päivää. Keskimäärin Monica on mukana vapaaehtoistoiminnassa noin kerran kuussa.

Monican pitää kiireisinä monien harrastusten lisäksi lastenlasten hoito.

”Olen monta kerta puhelimessa harmitellut ja pyytänyt anteeksi, jos en pääse. Silloin Planin vapaaehtoistyön koordinaattori on sanonut minulle, että ei ole syytä pyydellä anteeksi. Vapaaehtoistyön idea on juuri se, että sitä tehdään silloin, kun itselle sopii. Jokainen kerta ja kohtaaminen nuoren kanssa on arvokas.”

Petri Rantala

Afganistanista Suomeen muuttanut Bator Shoaib kuuntelee tarkasti onkikonkari Petri Rantalan ohjeistusta. © Tommi Tuomi / Otavamedia

Vapaaehtoiset ovat nuorten kanssakulkijoita ja aikuiskontakteja Suomesta. Jutellaan niitä näitä, uppoudutaan syvälliseen keskusteluun tai ollaan mukana selvittämässä sekaisin menneitä siimoja. Kommunikointi vapaaehtoisen ja nuoren välillä tapahtuu pääasiassa suomeksi. Joskus käytetään muutamalla sanalla apuna englantia.

Monicalle vapaaehtoisena toimiminen merkitsee ennen kaikkea mahdollisuutta tavata ihmisiä, joita hän ei välttämättä muuten kohtaisi.

”Vaikka en voi sanoa ymmärtäväni, miltä tuntuu aloittaa arjen rakentaminen alusta vieraassa maassa, olen saanut arvokkaita kurkistusikkunoita elämään. Vapaaehtoistyö herättelee katsomaan maailmaa eri näkökulmista.”

Eksotiikkaa maahanmuuttajataustaisille

Kello on puoli seitsemän illalla. Tunnelma on harras. Somaliasta, Kiinasta, Virosta, Thaimaasta ja Venäjältä Suomeen muuttaneet nuoret ja heidän vanhempansa onkivat kesäillassa vaiti.

Hiljaisuuden rikkovat 7-vuotiaan afganistanilaispojan, Bator Shoaibin, riemunkiljahdukset. Hän on yhtä innoissaan jokaisesta sintistä, joka nappaa kiinni syöttiin.

Bator Shoaib

7-vuotias Bator Shoaib tuulettaa, kun hän saa ensimmäisen kalasaaliinsa. Tommi Tuomi / Otavamedia

Pian Zahrakin tuntee onkivapansa päässä nykäisyn. Hän nostaa ylös ensimmäisen kalansa. Se on pieni särki. Matoon koskeminen tuntui Zahrasta ällöttävältä, mutta kalan hän irrottaa reippaasti koukusta. Ennen kuin Zahra laskee kalan muoviämpäriin, hän poseeraa elämänsä ensimmäisen kalansaaliin kanssa kameralle.

Suomen luonto tarjoaa eksotiikkaa monille maahanmuuttajataustaisille, joiden synnyinmaassa luonto ja ilmasto voivat olla hyvin erilaiset.

”Moni pitää metsää pelottavana paikkana. Jotkut kärsivät villieläinpelosta.

Toimintamme yksi tarkoitus on saada Suomeen muuttaneet nuoret menemään luontoon ja löytämään luonnon hyvää tekevät vaikutukset”, Planin luontokotouttamisen hankkeen koordinaattori Anu Roverato sanoo.

Zahra Osman

Zahra Osman pitelee elämänsä ensimmäistä kertaa kalaa kädessään. Tommi Tuomi / Otavamedia

Elinikäinen ystävyys

Joskus käy niin, että satunnainen kohtaaminen vapaaehtoistoiminnassa syvenee ystävyydeksi. Maija-Liisa Jääskeläisellä on tästä kokemusta.

Hän tuli Planin toimintaan mukaan vuonna 2013.

”Muistan edelleen ensimmäisen vapaaehtoistyön keikkani. Olin kuokkimassa peltoa Kumpulan siirtolapuutarhassa Helsingissä.”

Tuolloin Maija-Liisa ei vielä tiennyt, että peltotöistä alkaisi elinikäinen ystävyys.

Kumpulan maata kääntäessään Maija-Liisa tutustui nepalilaiseen perheeseen. Maija-Liisa tutustui ensin perheen nuoreen ja ystävystyi sen jälkeen tämän äidin kanssa. Kun perheen tytär synnytti muutaman vuoden päästä lapsen, Maija-Liisaa onniteltiin isoäitinä.

”Minut adoptoitiin mummoksi. Se tuntui silloin todella hyvältä, ja on minulle edelleen tärkeä juttu. Olen oikeastaan isomummo, sillä olen sen ikäinen, että voisin hyvin olla perheen äidin äiti.”

Maija-Liisa Jääskeläinen

Maija-Liisa Jääskeläinen on löytänyt vapaaehtoistoiminnasta ystävikseen nepalilaisen perheen. Tommi Tuomi / Otavamedia

Maija-Liisa on osallistunut nepalilaisen perheen arkeen ja juhlaan.

”En olisi uskonut, että tällaista voi seurata pellon kuokkimisesta. Vapaaehtoistoimintaan osallistumisen jälkeen katselen maailmaa eri silmin kuin aikaisemmin. Olen oppinut kohtaamisista lämpöä ja avoimuutta.”

Maija-Liisan mielestä on hienoa, että Helsingissä voi nykyään viettää monikulttuurista elämää.

”Minun ei ole tarvinnut matkustaa, vaan maailma on tullut luokseni. Riittää, että olen avannut sydämeni.”

Metsään suoraan kotiovelta

Aurinko paistaa vielä korkealla, vaikka kello käy jo kahdeksaa. On aika perata kalat.

Kalastajat kerääntyvät uteliaina Jaakko Rantalan ympärille seuraamaan, miten kala fileroidaan.

kalan käsittelyä ja perkaamista

Illan aikana ehditään opetella myös kalan käsittelyä ja perkaamista. Tommi Tuomi / Otavamedia

Kalan käsittely ei ole Zahralle tuttua, mutta sen syöminen on mieluista.

”Pidän Suomessa siitä, että täällä on paljon hyviä ja terveellisiä ruokia. Suomi on ylipäätään vapaa maa. Täällä voi syödä ja pukeutua niin kuin itse haluaa.”

Zahran vieressä seisova Monica nyökyttelee. Hänenkin mielestään vapaus on Suomen parhaita puolia. Myllypurossa asuvasta Monicasta tuntuu etuoikeutetulta se, että hän pääsee metsään suoraan kotiovelta.

”Olen kertonut vapaaehtoistoiminnassa nuorille jokamiehenoikeuksista. Marjastus ja sienien poimiminen ovat monille uusia juttuja. Toivon, että nuoret löytävät luonnosta voimaa ja paikan rentoutua.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 7/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

Toimintaa maahanmuuttajanuorille

  • Plan International Suomi -järjestöllä on hanke, jossa maahanmuuttajat tutustuvat Suomen luontoon.
  • Luontoon tutustuminen on osa kotouttamista. Tarkoitus on vahvistaa lasten, nuorten ja heidän perheidensä kotoutumista ja osallisuuden kokemuksia.
  • Hanke rohkaisee osallistujia löytämään uusia tapoja luonnossa liikkumiseen, vahvistamaan osallistujien luontosuhdetta ja löytämään luonnosta hyvinvointia lisääviä elementtejä. Esille nostetaan myös luonnonsuojelun yhteys ilmastokysymyksiin.
  • Planin kaikki maahanmuuttajaprojektit on suunnattu nuorille, jotka ovat muuttaneet Suomeen noin 13–15-vuotiaina. Järjestö työskentelee myös heidän perheidensä kanssa.
X