Marja-Leena Helminen, 71, tuo iloa ikäihmisten arkeen: ”Kun tekee positiivisia asioita, saa itsekin hyvän mielen”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Marja-Leena Helminen teki pitkän uran hoitoalalla. Työssään hän oppi kunnioittamaan ihmisten erilaisuutta.
Marja-Leena Helminen teki pitkän uran hoitoalalla. Työssään hän oppi kunnioittamaan ihmisten erilaisuutta. © Rami Marjamäki
Eläkeläinen Marja-Leena Helminen kokee sydämen asiakseen kuunnella naapureitaan ikäihmisten keskuksessa. Hän uskoo halauksen ja välittämisen voimaan.

”Sinulla on tyylikäs uusi pusero. Se on mukavan värinen.”

Näin kauniisti kehuu Pirkko Luodelahti, 80, Marja-Leena Helmisen, 71, asua.

”Eihän tämä mikään uusi ole, mutta hieman pirteää väritystä pitää olla”, vastaa Helminen tyytyväisenä.

Kumpikin asuu Tampereella, Amurin kaupunginosassa sijaitsevassa Peurankalliokeskuksessa. Nyt siellä on alkamassa päiväruokailu. Mukaan lähtee Helmisen puoliso Pertti Helminen, 81, sekä Annikki Kaasinen, 82.

Siinä kulkiessaan he porisevat porukalla. Aihetta kysyttäessä Annikki kajauttaa hersyvän vastauksen.

”Kaikki tärkeät juorut tässä vaihdetaan, mutta niistä ei parane sivullisille kertoa, menee pian lehteen”, Luodelahti veistelee.

Tässä keskuksessa sosiaalisella kanssakäymisellä on iso merkitys.

Se kasvoi entisestään viime talvena.

Silloin Marja-Leena Helminen muutti Peurankalliokeskukseen.

”Jutustelu ja kuulumisten vaihtaminen on meille todella tärkeää ja piristävää. Marja-Leena on henkilö, jonka kanssa on helppo jutustella. Hänellä on aina aikaa ja mielenkiintoa ajatusten vaihtoon”, Kaasinen sanoo.

Mutta mikä ihme saa Marja-Leenan antamaan aikaansa samassa talossa asuville ihmisille, vaikka hän voisi viettää leppoisia eläkepäiviä itsekseen?

Yksi syy on Sirkka-Liisa Kivelä.

Keskuksen aulassa on taulu, jolle asukkaat voivat jättää toiveita henkilökunnalle.

Keskuksen aulassa on taulu, jolle asukkaat voivat jättää toiveita henkilökunnalle. Rami Marjamäki

Opit työntekoon

Marja-Leena Helminen työskenteli hoitoalalla yli 20 vuotta Nokian Pitkäniemessä, Mikkelin Moision sairaalassa sekä Tampereella eri sairaaloissa.

Työelämässä hän teki niin psykiatrisen erikoissairaanhoitajan kuin tavallisenkin hoitajan töitä. Hän ehti hankkia myös kouluttaja-psykoterapeutin pätevyyden.

Marja-Leena Helminen sanoo törmänneensä työelämässä samoihin haasteisiin, joita hoitoalalla on yhä.

”Kyllä silloinkin kiirettä riitti. Koin itse erittäin tärkeäksi antaa potilaille aikaa ja piristää heitä mahdollisuuksien mukaan, sillä päivät sairaalassa ovat monelle pitkiä. Yksinäisyys oli sellaisessa tilanteessa elävien keskuudessa tuntuva ongelma.”

Marja-Leena Helminen sanoo olevansa erittäin kiitollinen professori Sirkka-Liisa Kivelälle.

”Sain häneltä paljon oppeja työntekoon, koen Kivelän oppiäidikseni. Tärkein neuvo, jonka sain oli muistutus siitä, että potilaita täytyy kuunnella ja kunnioittaa sekä antaa heille aikaa.”

Palveluohjaaja Katri Salmi (oik.) ja Marja-Leena Helminen, joka osallistuu keskuksen toiminnan kehittämiseen yhteisessä Toriraadissa.

Palveluohjaaja Katri Salmi (oik.) ja Marja-Leena Helminen, joka osallistuu keskuksen toiminnan kehittämiseen yhteisessä Toriraadissa. Rami Marjamäki

Marja-Leena oppi työelämässä kunnioittamaan ihmisten erilaisuutta.

”Osa meistä on vetäytyviä, osa enemmän ulospäin suuntautuneita. Jokaiselle täytyy antaa aikaa tulla tutuksi omaan tahtiinsa.”

Peurankalliokeskuksessakin osa ihmisistä on ujompia ja hiljaisempia kuin toiset. Marja-Leena ymmärtää heidän tutustuvan uuteen ihmiseen oman yksilöllisen aikataulunsa mukaisesti.

Itseään hän kuvailee naiseksi, joka ei jännitä ja ujostele ketään.

”Se helpottaa tutuksi tulemista ja tuo uusia tuttavia. Jos joutuisin olemaan ilman keskusteluseuraa, en tiedä mitä tekisin.”

Iloisella ja seurallisella Marja-Leenalla on toinenkin puoli. Myös hänen elämäänsä on mahtunut surua.

Mikä on asuessa, kun samasta talosta löytyy niin kampaamo kuin kauneushoitolakin.

Mikä on asuessa, kun samasta talosta löytyy niin kampaamo kuin kauneushoitolakin. Rami Marjamäki

Suru on tuttu vieras

Kovin paikka oli pikkuveljen poisnukkuminen pari vuotta sitten.

”Ainoa veljeni menehtyi nukkuessaan sydänkohtaukseen vain 65-vuotiaana, eli samanikäisenä kuin isänikin kuoli.”

Suru on ymmärrettävästi tuttu vieras Peurankalliokeskuksessa, sillä asukkaat ovat iäkkäitä.

”Kun joku nukkuu pois, puramme mieltämme jutustellen ja toisiamme tukien. Toisen asukkaan kuolema koskettaa aina.”

”Nämäkin elämäntapahtumat on hyväksyttävä ja yritettävä löytää synkkiin tunnelmiin iloa pienistä asioista. Niitä ovat vaikkapa toisen viereen istuminen tai kahville kutsuminen ”, Marja-Leena Helminen sanoo.

Tärkeintä raskaina hetkinä on saada pieni kosketus tai hymy. Sellainen antaa voimaa jatkaa eteenpäin.

Rauha Laatta uskoo halauksen voimaan.

Rauha Laatta uskoo halauksen voimaan. Rami Marjamäki

Marja-Leenan kanssa samassa kerroksessa asuva Anneli Lehto, 81, sanoo Peurankalliokeskuksen ilmapiirin muuttuneen entistäkin positiivisemmaksi Marja-Leenan tulon myötä.

”Marja-Leenasta säteilee ilo ja auttavaisuus, hänen kanssaan oleminen on yksinkertaisesti piristävää.”

Lehdon mukaan Marja-Leena osaa karkottaa synkän mielialan ja apeat ajatukset.

”Marja-Leena saa pelkällä läsnäolollaan aikaan valoisan tunnelman. Hän osaa jutella positiivista asioista, kuten vaikkapa aurinkoisesta säästä tai tarjolla olleesta hyvästä ruoasta.”

Kosketuksen tärkeys

Peurankalliokeskuksen tietokonehuoneessa asukkaat voivat surffailla netissä. Läheisellä seinällä on taulu, johon asukkaat voivat jättää toiveita henkilökunnalle.

Marja-Leenan mies Pertti arvostaa elettä.

”Meistä asukkaista pidetään hyvää huolta. On tärkeää, että voimme esittää henkilökunnalle erilaisia toiveita.”

Tietokonehuoneessa Helmisiä odottavat 91-vuotias Rauha Laatta, 82-vuotias Raili Kivistö sekä 87-vuotias Aarno Ojanen. Rauha tosin yrittää hymyssä suin hieman huijata ikäänsä.

”Minähän olen vasta kahdeksankymppinen.”

Raili Kivistö on heti mukana samassa juonessa.

”Sinähän näytätkin sen ikäiseltä, etkä yli yhdeksänkymppiseltä.”

Rauha Laatta (vas.), Marja-Leena Helminen, Pertti Helminen ja Raili Kivistö juttelevat usein ajankohtaisista asioista.

Rauha Laatta (vas.), Marja-Leena Helminen, Pertti Helminen ja Raili Kivistö juttelevat usein ajankohtaisista asioista. Rami Marjamäki

Rauha muistuttaa halauksen ja kosketuksen tärkeydestä.

”Ne ovat hyvin merkittäviä, minäkin olen saanut tänään jo halauksia. Nyt voitaisiin kuitenkin halata taas lisää”, sanoo Rauha ja nousee rollaattorinsa takaa seisomaan.

Marja-Leena on asiasta samaa mieltä. Kaikki nousevat ylös ja halaavat toisiaan.

”Halauksella ja välittämisen näyttämisellä on suuri voima. Se on tärkeää elämässä.”

Aidon ilon tuoja

Vaikka asukkaista välittyy iloinen ja positiivinen vire, on olemassa asioita joista ei juurikaan puhuta.

”Emme puhu politiikasta, silloin ei olla erimielisiäkään”, Raili Kivistö sanoo.

Keskustelun lomassa paikalle saapuu palveluohjaaja Katri Salmi. Hän kiittää Marja-Leenan panosta Peurankalliokeskuksessa.

”Hän on positiivinen ihminen ja aidon ilon tuoja, joka ei teeskentele. Marja-Leena osaa nähdä maailmaa laajalla katsannolla. Hän on myös jäsen Tori-raadissamme, joka tuo asukkaiden toiveita esille ja osallistuu toiminnan kehittämiseen.”

”Meistä jokainen voi jo pelkällä hymyllä piristää toisen päivää. Kun tekee positiivisia asioita, saa itsekin hyvän mielen”, Marja-Leena huomauttaa.

Hyvä mieli tulee myös yhdessä tekemällä.

Seinällä komeilee kutomalla tehty Suomen lippu, joka on valoilla koristeltu. Se on Rauha Laatan tekemä.

”Tein sen kun Suomi täytti sata vuotta. Niitä suunniteltiin ja tehtiin yhdessä toisten kanssa. Sellainen on mukavaa ja piristävää”, Laatta sanoo.

Pirkko Luodelahti vaihtaa mielellään kuulumisia ennen ruokailuun menoa.

Pirkko Luodelahti vaihtaa mielellään kuulumisia ennen ruokailuun menoa. Rami Marjamäki

Huoli luonnosta ja ilmastonmuutoksesta

Marja-Leenalla ja Pertillä on tapana jäädä aulaan istuskelemaan ruokailun jälkeen. Jos vaikka joku haluaisi jutella.

”Meistä kummastakin tuntuu hyvältä olla paikalla, jos joku kaipaa juttuseuraa.”

”Puhumme muiden asukkaiden kanssa paljon säästä. Sitä kautta on esillä myös monien huoli luonnosta ja ilmastonmuutoksesta.”

Viime aikoina keskustelut ovat koskeneet Kuopion koulusurmaa, mikä on nostanut surua pintaan. Moni asukas on ilmaissut huolensa nuorten hyvinvoinnista ja jaksamista.

”Nuoret ja heidän asiansa ovat hyvin tärkeitä.”

Lue myös: Ennen lottovoittoa rankka elämä ehti viedä Heikin jopa roskalaatikkoon asumaan – Nyt lottovoittaja auttaa varoillaan kärsiviä lapsia

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 11/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X