Markku Haapion omakotitalo on hyvän mielen huusholli, jossa korostuu isäntänsä sikamainen keräilyvimma

Kaakeliuuni olohuoneen nurkassa on aika iso syy siihen, miksi yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä Markku Haapio osti talon.

Uuni on 1910-luvun jugendluomus Turun Kaakelitehtaan mallistosta ja mielestäni erityisen hieno, paitsi kaunis myös käytännöllinen. Kylminä vuodenaikoina uransa toimittajana työskennellyt Markku Haapio pitää siinä tulia säännöllisesti.

Markku Haapio soittaa kotonaan musiikkia nappulat kaakossa

”Omakotitalon osto ei ollut minulle itsestäänselvyys. Olen asunut aiemmin monilla eri paikkakunnilla ja erilaisissa asumismuodoissa.

Tällä iällä ja kokemuksella muuttaisin melko varmasti kerrostaloon, jonnekin Turun keskustaan suuren puiston läheisyyteen. Istuisin siellä lasitetulla parvekkeella, nautiskelisin virvokkeita, en joutuisi huolehtimaan lumenluonnista tai ruohonleikkuusta enkä siitä, vuotaako katto tai pettääkö jossain putki.

Markku Haapio löysi turkoosin auton talon välipohjasta. Vieressä on muurin murtumisen aikoihin Berliinistä tuotu Trabant. Katri Lehtola

Nyt muuttoaikeet tuntuvat turhankin työläiltä, tavaraa on kertynyt vuosien aikana valtavasti. Vintin siivous on ollut monen vuoden tavoite, mutta työ on vieläkin tekemättä. Suurin syy on laiskuuteni, joten se siitä. Luojan kiitos tonttini on pieni, vain 450 neliömetriä.

Mutta on omakotitaloasumisessa hyvätkin puolensa. Koska seinänaapureita ei ole, voin mihin aikaan tahansa soittaa musiikkia nappulat kaakossa.

Kuuntelen monenlaista musiikkia, paljon klassista, rumpalivetoista jazzia ja oikein mielelläni klezmeriä. Ja onhan minulla jonkinlaiset rummutkin, niitä tulee tosin harvoin kiusattua. Luontoäiti on kelju, kun ei anna musikaalisuuden lahjaa kaikille.”

Taloa on vuosien aikana laajennettu moneen suuntaan. Alkuperäinen osa on arvioiden mukaan 1900-luvun alkupuolelta. Katri Lehtola

Alkujaan mökki

”Talon rakennusvuodesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta mitä ilmeisemmin se rakennettiin pieneksi muutaman kymmenen neliömetrin mökiksi joskus 1900-luvun alkupuolella. 20- ja 30-lukujen vaiheilla sitä laajennettiin.

Vuonna 2000 teetin taloon mittavat remontit, jolloin kattoa nostettiin metrillä ja yläkertaan saatiin kunnon asuintilat. Siellä minulla on nykyään makuuhuone sekä yksi työpiste ja lukunurkkaus.

Samassa rytäkässä korjattiin paljon muutakin: huonokuntoinen tiilikatto korvattiin peltikatolla, talon toinen pääty purettiin lahovaurion vuoksi kokonaan ja rakennettiin uudelleen, saunan ja kylpyhuoneen paikkaa siirrettiin, keittiökin uusittiin.

Neliöitä on tällä hetkellä arvioni mukaan noin 150.

Olohuoneen lukunurkan piipputyyny on peräisin Amos Rexin Magritte-näyttelystä. Ikkunalaudalla jolkotteleva puinen kameli on Tunisiasta. Katri Lehtola

Ruokailuhuoneen piirrustin ruutupaperille itse, ja arkkitehti piirsi luonnokseni puhtaaksi.

Tila on mielestäni onnistunut. Suuret ikkunat antavat näkymän puutarhan puolelle ja pitkän pöydän ääreen mahtuu ruokailijoita tarvittaessa kymmenen.

Etsin sopivaa pöytää aika monta vuotta. Lopulta iskin silmäni täyspuiseen järkäleeseen, joka on pohjanmaalaista käsityötä. Lapseni ovat naureskelleet, että pöytä lienee arvokkain esineeni – Carl Barksin koottujen ohella.”

Olohuoneen keinutuoli on huutokauppalöytö. Lukemista löytyy kätevästi hyllystä käden ulottuvilta. Katri Lehtola

Keittiö on sydän

”Erilaisten yhteensattumien kautta minulle on selvinnyt, että talossa asui aikoinaan puuseppä Otto Korhonen, joka kaveerasi tiiviisti Alvar Aallon kanssa tämän Turun vuosien aikana.

Aalto lienee paljon istuskellut täällä Oton talossa, jossa he yhdessä ideoivat, mitenkähän puuta saisi väänneltyä kaareviin muotoihin. Se tarina jatkui onnellisesti, Artekin kalusteet ovat yhä arvotavaraa.

Keittiön suunnittelin myös itse, kaapit ovat lämpökäsiteltyä koivua. Keittiössä tuleekin oleiltua paljon, sillä olen aina pitänyt ruoanlaitosta.

Keittiön Markku Haapio suunnitteli itse. Vanha lattia säilyi remontissa. Katri Lehtola

Italialainen lihanuija on usein käytössä. Suolasirotin lähti mukaan Turkin matkalta. Katri Lehtola

Opin perustaidot aikoinaan äidiltäni. Ja kun toimittajan urallani päädyin keskittymään ruokajuttuihin, tein paljon yhteistyötä taitavien kokkien kanssa. Samalla opin ruoanlaittoa itsekin.

Kokkailen mielelläni ystävilleni. Ruokailuseuraa saan myös lapsistani, jotka perheineen vierailevat silloin tällöin. Silloinkin, kun olen yksin, laitan itselleni usein lounasta, mieluummin ihan alusta asti. Tosin Turussa on paljon myös hyviä lounaspaikkoja, pysyviä suosikkejani ovat Mami ja Kivi.

Ruoanlaitossa käytän mielelläni sellaisia ruhonosia, joita ihmiset normaalisti eivät käytä. Tällaisia ovat esimerkiksi sisäelimet. Syön myös paljon kalaa. Yksi suuri suosikkini on norssi eli kuore, mutta kyllä kaikki kotimaiset kalat ovat erinomaisia ruokakaloja.”

Ruokailutilaan löytyi lopulta täyspuinen pitkä pöytä, joka on pohjanmaalaista käsityötä. Katri Lehtola

Sikamainen vimma

”Huonekalut ja sisustusesineet ovat kertyneet sattumanvaraisesti.

Minulla on taipumus keräillä kaikenlaisia hauskoja tavaroita, ulkomaanmatkoilta tuon yleensä mukanani ainakin jotain pientä.

Kirjoja minulla on tuhansittain ja olen järjestänyt ne vähän aihepiiriensä mukaan.
Yläkerrassa ovat scifit ja sarjakuvat, ruokailuhuoneessa keittokirjat, olohuoneessa peruskauno, työhuoneessa tietokirjat. Aulaan portaiden alle olen rakentanut kirjahyllyt juoma-aiheisille niteille.

Puinen piippumies löytyi kirpputorilta. Katri Lehtola

Lumisadepallot ovat Markun mukaan yksittäin mitä suurinta kitschiä, mutta kun niitä on paljon, ne muodostavat hauskan ryhmän. Katri Lehtola

Minun on vaikea luopua kertyneistä esineistä. Monta kertaa on käynyt niin, että kun olen antanut jonkin tavaran pois, huomaan viikon tai parin kuluttua, että olisinkin tarvinnut sitä.

1990-luvun alussa löysin kirpputorilta sympaattisen näköisen pienen koristeporsaan. Siitä alkoi sikamainen keräilyvimma, joka lähti jossain määrin käsistä.

Tällä hetkellä porsaita taitaa olla yhteensä 500–600. Kun lopulta aloin saada tuliaisiksi ja lahjoiksi pelkkiä porsaita, ymmärsin, että hankkeelle täytyy laittaa stoppi. Sikakirjan ehdin kyllä kirjoittaa.”

Markun sikakokoelmaan kuuluu noin 500-600 erilaista porsasta. Katri Lehtola

Useita lempipaikkoja

”Lempipaikkani talossa vaihtelee vuorokaudenajan mukaan.

Luen aktiivisesti, mutta vuorokaudenajasta riippuu se, mitä ja milloin.
Aamuisin ja iltapäivisin keskityn sanoma- ja aikakauslehtiin olohuoneessa. Iltaisin lukusoppeni on yläkerran lukunurkkaus, jolloin luen enimmäkseen romaaneja ja sarjakuvia.

Toimittajan urastani minulle on jäänyt selkeä päivärutiini. Kirjoitan edelleen melko paljon ja minulla on erinäisiä projekteja työn alla. Alakerran työhuone on ”oikeita töitä” varten.

Pieniä installaatioita on syntynyt ympäri taloa puolivahingossa. Taulu on turkulaisnaivisti Markku Kososen maalaama. Katri Lehtola

Yläkerrassa Markku Haapio lukee iltaisin romaaneja ja sarjakuvia. Katri Lehtola

Yläkerran vanhan Billnäsin kirjoituspöydän ääressä puuhailen muita askareita.
Sain pöydän aikoinaan Karistolta. Kustannustalo muutti, ja suuresta osasta hienoja huonekaluja luovuttiin. Pöytä toimi tuolloin Kariston kirjallisen johtajan kirjoituspöytänä.

Kuulemani mukaan Eino Leinokin olisi sen äärellä kirjoittanut joitakin runoja. En tiedä pitääkö tarina paikkansa, mutta uskon siihen.

Hyviin tarinoihin kannattaa aina uskoa.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 3/20.

Lue myös: Leena Harjunpään unelma toteutui – Nyt vanhan pohjalaistalon pihapiirissä seisoo myös Suomen pienin kivikirkko

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti