Viipurilaisen Monrepos’n puiston kovaotteisesta entisöinnistä tuli kansainvälinen skandaali ja restauroijien kiistakapula
Joidenkin mielestä tämä on rikospaikka. Toisten mielestä täällä on menossa normaali historiallisen kohteen restaurointi. Venäläiset korvaavat alkuperäistä Monrepos'n puistomiljöötä helppohoitoisemmalla muovilla, graniitilla ja jäljitelmärakennuksilla.
Päärakennuksen takana ollut kirjasto purettiin maan tasalle jo viime vuonna. Rakennukset pystytetään uudelleen osittain jäljitelminä.
Vielä kesällä 2018 toinen Monrepos’n puiston 1760-luvulta peräisin olleesta kahdesta päärakennuksesta, kirjasto, seisoi Viipurin Suomenvedenpohjan rannalla. Toki huonokuntoisena, mutta kuitenkin pystyssä.
Nyt talon paikka on typötyhjä. Kirjasto perustuksineen on purettu.
Vieressä oleva kartanon päärakennus on vielä paikoillaan, mutta henkitoreissaan ja ainakin osittaista purkamista odottaen. Pääovi rempottaa auki, ja hyinen kevätviima kulkee esteettä sisään.
Rannassa mylläävät kaivinkoneet, ja luontaisesti muokkautunut puiston rantaviiva pakotetaan muovieristein ja graniittilohkarein alkuperäistä linjakkaammaksi.
Puiston keskeisen osan vanhoista puista valtaosa on jo poissa, ja vanhojen kukkien ja pensaiden juuret ovat tuhoutuneet raskaiden koneiden alla.
Herkkää puistoa jyllätään nyt raskailla koneilla sekä käsin. Juha Metso / Otavamedia
Neptunuksen puu lähti
Monrepos’n puiston pitkään odotettu restaurointi alkoi vaivihkaa syksyllä 2017. Töiden piti valmistua tulevana kesänä, mutta työt viivästyvät ainakin kesään 2020 vesirakentamisongelmien vuoksi.
Heti töiden alettua rakkaasta puistosta tuli kahden vastakkaisen restaurointitavan kannattajien kiistakapula.
Kiistan voittaja näyttää olevan näkemys, jonka mukaan historiallisten kerrostumien tai rakennusten ja ympäristön alkuperäisyyden säilyttäminen ei ole tärkeää. Jäljitelmäkin käy, koska se palvelee paremmin matkailutarkoituksia.
Käytännön vastuussa Monrepos’n kunnostuksesta on pietarilainen julkisomisteinen FISP-säätiö, joka hallinnoi Maailmanpankilta hommaan saatua noin 30 miljoonan euron rahoitusta.
Syksyllä 2017 työt alkoivat pikavauhtia noin 2500 puun kaatamisella. Puuston kuntoa ei juuri arvioitu tai pohdittu sairaiden puiden hoitomahdollisuuksia.
Moottorisaha pilkkoi myös Neptunuksen temppeli -huvimajan luona olleen ikonisen rantamännyn, joka oli tuttu Monrepos-maalauksista ja -valokuvista.
Lukemattomat venäläiset ja ulkomaiset restaurointiasiantuntijat ja tavalliset kansalaiset kauhistuivat.
Puistossa on havainnekuvia tulevasta miljööstä. Juha Metso / Otavamedia
Niinistöönkin vedottiin
Vuoden 2018 alussa Venäjällä alettiin kerätä presidentti Vladimir Putinille sekä Venäjän kulttuuri- ja ympäristöministeriöille osoitettua nettiadressia tuhotöitä vastaan. Allekirjoituksia kertyi lähes 120 000.
Myös maailmanlaajuinen kulttuuriperinnön vaalimiseen erikoistunut Icomos-asiantuntijajärjestö pöyristyi herkän puistomiljöön tuhoamisesta.
Icomos on muun muassa YK:n kasvatus-, tiede ja kulttuurijärjestön Unescon asiantuntijana, kun maailmanperintöluetteloon nimetään uusia kohteita.
Maaliskuussa 2018 Icomosin Pietarin-osasto vetosi Suomen presidenttiin Sauli Niinistöön, jotta tämä käyttäisi vaikutusvaltaansa Suomen ja Venäjän yhteisen historiallisen perinnön tuhon estämiseksi. Taustalla oli presidentti Tarja Halosen onnistunut lobbaaminen Putinin suuntaan Viipurin Alvar Aallon kirjaston restauroimiseksi.
Tasavallan presidentin kansliasta kerrotaan Seuralle, että Niinistö ei ole vastannut kirjeeseen.
”Kirjeen sisältämä huoli Monrepos’n puistoon liittyen on otettu tiedoksi”, todetaan kuitenkin kansliasta.
Uuden Neptunuksen huvimajan rakensi vuonna 2018 pietarilainen rakennusliike lahjoituksena. Neuvostoliitto purki alkuperäisen. Juha Metso / Otavamedia
Vuosi sitten huhtikuussa Venäjän kulttuuriministeriön alainen federaation tieteellis-metodinen neuvosto vaati töiden pysäyttämistä. Kunnostustöiden lähtökohdaksi oli ainakin paperilla otettu 1800-luvun alun puistosuunnitelma, jota ei ollut koskaan toteutettu sellaisenaan. Neuvoston mielestä tämä oli virhe.
Neuvosto vaati, että töiden aloittaminen ilman Venäjän lain edellyttämää restaurointikohteen tarkkaa määrittely- ja dokumentointimenettelyä todetaan laittomaksi ja että Monrepos’n restaurointia varten perustetaan asiantuntijaryhmä korjaamaan jo aiheutuneita tuhoja.
Arvovaltaiset vetoomukset kaikuivat kuuroille korville, sillä rakentajat olivat jo vauhdissa.
Rantaan paljon graniittia
Icomosin Pietarin-osaston puheenjohtaja, pietarilainen arkkitehti Sergei Gorbatenko vaikuttaa ahdistuneelta.
Hän ei voi ymmärtää, miksi Monrepos’ssa on tuhottu alkuperäistä puistoa ja rakennuksia ja ryhdytty rakentamaan sinne vieraita, uusia elementtejä.
Monrepos’hon on tulossa muun muassa muotoon leikattujen pensaiden puutarha, sadevettä hyödyntävä niin sanottu sadepuisto ja säleikköpuutarha, joita puistossa ei koskaan sen historiassa ole ollut.
”Monrepos kuolee”, sanoo Gorbatenko.
Yksi parhaiten puistoon perehtyneistä ihmisistä on suomalais-sveitsiläinen historiantutkija ja vanhojen puistojen tuntija, Aalto-yliopiston dosentti Eeva Ruoff.
Hän vietti puistossa paljon aikaa 1990-luvulla ja kirjoitti Monrepos’sta ja sen alkuperäisestä von Nicolayn omistajasuvusta kirjan.
Monrepos’n puisto sijaitsee saaressa Suomenvedenpohja-lahden rannalla Viipurin keskustan pohjoispuolella. Juha Metso / Otavamedia
Valtavien maansiirtotöiden jäljitä puistossa on nyt paljon kuraista louhikkoa. Juha Metso / Otavamedia
”Kuvat antavat vaikutelman puiston varsinaisen luonteen tuhoamisesta eli raskaimman tavan mukaisesta rakentamisesta. Nyt siellä asennetaan esimerkiksi valtaisia graniittilohkareita rannalle, jonka piti olla mahdollisimman luonnonmukainen,” Ruoff kuvailee muutostöitä.
”Esimerkiksi kyläläisten hevosten annettiin aikoinaan käydä juomassa Monrepos’n rannalla”, sanoo Ruoff.
Nyt luonnonmukaiset polut on kuitenkin korvattu kaivinkonein kaivetuilla väylillä, ja päällystetty moderneilla pintamateriaaleilla.
Rakenteilla olevan uuden hallintorakennuksen kerrotaan jäljittelevän alueen kartanotyyliä. Rakennus ei silti ole puinen, vaan ”puuta imitoivaa kuitubetonilevyä”.
Juha Metso / Otavamedia
”Rikos maata kohtaan”
Pietarilainen restaurointiasiantuntija, maisema-arkkitehti ja Monrepos’sta kirjankin kirjoittanut Alla Kištšuk vieraili puistossa maaliskuun lopussa.
Järkyttynyt Kištšuk lähestyi vierailun jälkeen rakennuttajaa, FISP-säätiön johtajaa Aleksei Vasiljevia ja maan kulttuuriministeriötä kirjeellä.
”Lähetän teille esitykseni Monrepos’n tuhoamisesta ja valokuvia todisteeksi puistossa tapahtuvasta huliganismista, joka tapahtuu teidän tilauksestanne. Teitä pidetään viisaana ihmisenä, mutta tämä on yksinkertaisesti rikos maatamme ja kulttuuriamme kohtaan”, Kištšuk kirjoitti Vasiljeville.
Aleksei Vasiljev kertoo Seuralle, ettei ole saanut Kištšukin kirjettä. Hän korostaa, että viranomaiset Moskovassa ovat hyväksyneet puiston hankesuunnitelman.
”Jos en noudata sitä, syyttäjä tulee kimppuuni kysymään mitä tapahtuu”, hän sanoo.
Ludwigsteinin näköalatorni maalattiin takavuosina kehnoilla maaleilla, jotka nyt rapisevat. Juha Metso / Otavamedia
”Toteutan vain projektia”
Kirjastorakennus on jo maan tasalla, eikä sen alkuperäisistä rakenteista kuten kaakeliuuneista ole mitään jäljellä. Myös päärakennus puretaan ainakin osittain.
Vasiljevin mukaan kyse on silti entisöinnistä, sillä rakennukset aiotaan pystyttää uudelleen hyödyntäen ainakin hyväkuntoisimpia hirsiä.
Samalla taloihin rakennetaan lisätiloja, yleisövessoja sekä täysin moderni lämmitys- ja muu tekniikka.
”Vanhan uunin tilalle voidaan rakentaa uusi ja päällystää se vanhoilla kaakeleilla. Mutta emme enää koskaan saa nähdä, millainen oli aito ja alkuperäinen lämmitysjärjestelmä ja miten esimerkiksi savupiiput oli rakennettu. Meillä on enää jäljennös”, suree viipurilainen toimittaja-bloggaaja ja historiantuntija Andrei Kolomoiski.
Aleksei Vasiljev pitää yhä kiinni kannastaan, että jäljitelmänkin rakentaminen on entisöimistä.
”Venäläiset restauroijat ovat maailman parhaiden joukossa, ja heidän työnsä kutsuminen remontiksi on loukkaavaa”, sanoo Vasiljev.
Toisaalta puistoon istutetaan ja rakennetaan täysin uusia elementtejä, joita ei koskaan ole siellä ollut. Miten sellaista voi kutsua historiallisen kohteen entisöinniksi?
”No, en minä tiedä… Mutta minun on toteutettava annettu projekti. Teemme töitä ihmisille, emme historioitsijoille. Te muistelette vanhaa Monrepos’ta, mutta uudet ihmiset tottuvat uuteen Monrepos’hon”, sanoo Vasiljev.
Entisiä luonnonmukaisia rantoja muokataan nyt rakennetummiksi. Juha Metso / Otavamedia
Puistosta tuli lypsylehmä
Venäjän raskas korruptio ja entisöinnille myönnetty 30 miljoonan euron rahoitus ovat kysymyksiä herättävä yhtälö.
Korruptioepäilyjä ovat vahvistaneet 2000-luvun alun tapahtumat. Silloin venäläislehdet kertoivat, että FISP-säätiön epäiltiin Vasiljevin johdolla siirtäneen Maailmanpankin rahoja Caymansaarten veroparatiisin kautta korkeille virkamiehille.
”Vaikka otettaisiin huomioon sekin, että restaurointikäsityksiä voidaan ymmärtää eri tavoilla, niin en näe Monrepos’sa tehdyissä toimissa mitään restaurointiin viittaavaa. Näen vain pelkkää hävitystä ja sitä, että kunnostusta on käytetty lypsylehmänä rahojen saamiseksi”, arvioi Eeva Ruoff.
”Syyttäjä on tutkinut Monrepos’n rahojen käytön, eikä mitään ole varastettu”, muistuttaa säätiön johtaja Vasiljev.
Suojelijat ”vieraan vallan asialla”
Monrepos’n puiston kunnostaminen on käynnistänyt suoranaisen informaatiosodan kovakouraisia kunnostustöitä puolustavien ja niitä arvostelleiden asiantuntijoiden välillä.
Maaliskuussa 2019 Monrepos’n puiston virallisilla kotisivuilla julkaistiin tiedote, jossa todettiin Icomosin rakennetun perinnön komitean puheenjohtajan, saksalaisen Siegfried Endersin, kehuneen puiston kunnostustöitä. Enders kävi paikanpäällä kesällä 2018.
Tiedotteessa ei kerrottu, mitä kaikkea epävarmuustekijöitä Icomos oli restauroinnista löytänyt.
Enders lähettikin korjaavan tiedotteen, jossa hän muistutti esimerkiksi Icomosin laatimista puurakennusten restauroinnin suosituksista. Hän toivoi, että niitä noudatettaisiin puistossa.
Suomalaisten juoni
Myöhemmin pietarilainen Moika78-uutissivusto väitti uutisessaan, että Monrepos’n puiston ympärillä liikkuu vieraan valtion nimissä toimivia ”epäilyttäviä organisaatioita” ja ”epämääräisiä aktivisteja”, jotka yrittävät sanella miten restaurointi pitäisi tehdä.
Tällä Moika78 viittasi Icomosin Suomen-osaston maaliskuiseen julkilausumaan, jossa oli pahoiteltu Endersin puheiden harhaanjohtavaa käyttöä.
Moika78:n mukaan Suomen Icomos nurisee vain siksi, että kunnostuksessa on otettu lähtökohdaksi puiston venäläinen historia eikä sen suomalainen aikakausi.
Todellisuudessa Suomen Icomos on toivonut, että Monrepos’ssa noudatetaan kansainvälisesti hyväksyttyjä historiallisten kohteiden restaurointi- ja konservointiperiaatteita.
Virkamies kertoi
Moika78:n jutun kirjoittanut toimittaja kertoi Seuralle saaneensa juttunsa väitteet ”Leningradin oblastin virkamieheltä”, jota hän ei lähdesuojan takia halunnut nimetä.
Toimittaja selitti, ettei osaa suomea eikä juuri englantiakaan. Sen takia hän ei edes ollut yrittänyt varmistaa kertomiensa asioiden todenperäisyyttä suomalaisista lähteistä.