Muusikko Mikko Saarelan muistometsä Ylöjärvellä – Eppu Normaalin biisintekijän läheiset tekevät surutyötä suojelemalla luontoa
Surutyötä voi tehdä myös suojelemalla luontoa. Näin kunnioitetaan muusikko ja biologi Mikko Saarelan muistoa. Hän on saamassa leskensä ja ystäviensä työn ansiosta muistometsän Ylöjärven Mastosvuorelle.
Luontokävelyt kuuluivat Eeva ja Mikko Saarelan arkeen. Nyt yksin jäänyt Eeva hakee lohtua mailta joille suunnitellaan puolison muistometsää.
Näkymät Ylöjärven Mastosvuoren kallioisilta harjanteilta ovat komeat. Nämä maisemat olivat myös muusikko Mikko Saarelan mieleen. Puiden lomasta näkee kirpeänä lokakuisena sunnuntaina kilometrien päähän.
”Eikä täällä kuulu edes liikenteen humu”, toteaa paikallisoppaana retkikuntamme metsään johdattanut Juha Torvinen.
Muistometsä Mikko Saarelan ystävien ja perikunnan hanke
Eppu Normaalin kitaristi on toiminut aktiivisesti yhtyeen edustajana Mikko Saarelan muistometsähankkeessa. Mikko Saarela oli Eppujen alkuvaiheen keskeinen tukipilari, ideologi ja biisintekijä.
Muistometsähanke syntyi Saarelan ystävien ja perikunnan hankkeena. Retkeä tehtäessä muistometsäkeräys oli tuottanut jo 28 000 euroa. Hanke etenee etappi etapilta.
Nyt uskotaan, että Luonnonperintösäätiö pääsee ostamaan runsaan 14 hehtaarin suuruisen tontin Ylöjärven kaupungilta heti alkuvuodesta 2020.
Saarelalle suunniteltua muistometsää ympäröi hevosenkengän muotoisena toinen, järven rantaan ulottuva suojeltu alue. Yhteensä näillä on pinta-alaa lähes 40 hehtaaria.
Alue sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Ylöjärven keskustasta ja kaupungintalon aukiolta, jolla sijaitsee Eppujen kunniaksi pystytetty rautaveistos Alamökki. Bändin, jolle teini-ikäinen Saarela antoi nimen Mel Brooks -elokuvan sanaleikin pohjalta.
Saarelan kappaleet ja tekstit jättivät lähtemättömän jäljen suomenkielisen rockmusiikin murrokseen ja kehitykseen, ja Mikko itse läheisiinsä.
Kuhilaat tarpovat metsää reippain askelin. Tapio Heikkilä
Mikko Saarelan muistometsä on Ylöjärven maisemissa. Välillä pysähdytään katselemaan luontoa ja tutkimaan sen yksityiskohtia. Tapio Heikkilä
”Kyllä tämä jotenkin jo tuntuu aivan Mikon paikalta”
Ylöjärveltä Helsinkiin opiskelemaan muuttanut Mikko Saarela valmistui aikoinaan iktyologiksi eli kalabiologiksi. Tammikuussa 2019 hän kuoli vaikeaan sairauteen.
Aikuiset lapset ovat jo muuttaneet omilleen. Lesken Eeva Saarelan ikävä on suuri, 33 onnellisen ja tiiviisti yhdessä vietetyn vuoden jälkeen. Muistometsähanke tarkoittaa hänelle myös tärkeää surutyötä.
Muistometsän retkikunnassa mukana ollut Eeva Saarelakin ihastelee Mastosvuoren maisemia.
”Kyllä tämä jotenkin jo tuntuu aivan Mikon paikalta”, hän huokaa, ja alkaa purkaa eväskorinsa sisältöä. Alkoholiton kuohuviini tarjoillaan oikeista laseista ja sienipiirakka maistuu.
Valtaosa retkeläisistä kuuluu Kuhilaisiin. Saarela ja muutamat muut biologianopiskelijat nimesivät kaveriporukkansa Kuhilaiksi 70-luvulla. Nimi ja yhteishenki ovat tallella, ystävyyssiteet säilyneet lujina.
Mikko Saarela kuoli tammikuussa 2019. ”Ikävä on suurin aamuin ja illoin”, sanoo Eeva Saarela. Yhdessä tehtyihin asioihin on vaikea palata yksin. Sara Pihlaja
Kuhilaiden ydinryhmä ja palmupontikkaa
Kuhilaitten ydinryhmään kuuluva ympäristöneuvos Tapio Heikkilä yllättää kaivamalla esiin Beninistä asti tuotua, karamelliviskipulloon pakattua juomaa.
”Sodabia eli palmupontikkaa”, Heikkilä selventää.
Afrikkalaista juomaa tietysti siksi, että Mikko Saarela teki muutamien ystäviensä kanssa kaksi pitkää retkeä mantereelle 1980-luvulla. Afrikkalainen musiikki innosti Saarelaa niin, että hän oli aikansa töissä Maailmanmusiikkikeskuksessa ja kirjoitti musiikista paljon artikkeleja.
Sodabin särpimeksi mutustetaan norjalaista kuivattua turskaa.
”Pitäähän kalabiologia kalalla muistaa!”
Matti Salminen on poiminut harjanteelle nousun aikana sieniä sievästi koristeltuun koriinsa.
Salminen muistaa Mikko Saarelan ystävänä, jonka kanssa keskusteli poikkeuksellisen paljon, eritoten pitkällä Afrikan-matkalla.
Salminen alkaa miettiä metsähankkeessa ahkeroineen Juha Torvisen nimittämistä Kunniakuhilaaksi. Muut Kuhilaat kannattavat ajatusta.
Muistot eivät katoa, kun ne sidotaan suomalaiseen sielunmaisemaan, vihreään metsään. Sara Pihlaja
Raskasta maastoa
Jukka Ruuhijärvi istuutuu alas vaimonsa Maritta Liedenpohjan viereen, kun tulee taas tauon paikka. Nuorempia Kuhilaita paria vuosikurssia vanhempi Anneli Leivo tutkii Mastosvuoren karttaa kännykästään. Erehtymättä hän johdatti seuruetta pitkin metsän nimellisiä poluntynkiä, kierrettävän suon sivuitse.
Viimeisenä levähdyspaikalle läähättää allekirjoittanut, kaupunkilainen toimittajamuusikko: koskemattomien ryteikköjen läpi tarpominen on tottumattomalle raskaampaa puuhaa kun koiran lenkkeilyttäminen Keskuspuiston metsäpoluilla.
Mieleen muistuu vanha juttu.
”Kuten Mikko kerran minulle sanoikin: sinä Pajukallio et ole ollut metsässä kuin soittaessasi”, kerron hengen tasaamisen lomassa.
Mikko Saarelan huumori saattoi sivaltaa sarkastisesti, mutta ystäviä se ei koskaan loukannut. Ja kun Mikko itse räjähti hersyvään nauruunsa, se myös tarttui.
Ja sitten jatketaan kohti seuraavaa harjannetta.
Muistometsäalue sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Ylöjärven keskustasta. Tapio Heikkilä
Matti Salminen katsoo takaa, kun Jukka Ruuhijärvi, Maritta Liedenpohja, Anneli Leivo, Juha Torvinen ja Eeva Saarela istuvat levähdyspaikalla. Tapio Heikkilä
Kohtalona haimasyöpä
Vajaat kaksi vuotta sitten Mikko Saarela odotti selitystä pitkään jatkuneelle laihtumiselleen.
”Syöpää se varmaan on”, hän totesi vaivihkaa suupielestään tammikuussa 2018, kun kyselin vointia ja tilannetta.
Diagnoosi saatiin vielä samassa kuussa: haimasyöpä. Hoidot aloitettiin ja uusia kokeiltiin, mutta kesän myötä kaikki jouduttiin lopettamaan tehottomina.
Syksyn pimetessä Mikko siirrettiin saattohoitoon Terhokotiin.
”Mitenköhän elin elämäni”, hän mietiskeli ääneen eräänkin kerran, kun laahustimme hitaammaksi käynyttä lenkkiä hoitokodin keskusaulan ympäri.
Hyvin, rakas ystävä, hyvin.
Viimeiseksi joulukseen Mikko pääsi kotiin perheen ja sukulaisten luokse.
Tammikuun alussa 2019 alkoi juosta eläke, jonka saamisesta Mikko huumorintajulleen tyypillisesti uutisoi sosiaalisessa mediassa.
Onneksi olkoon, nyt löytyy aikaa kaikelle tekemiselle, musiikille ja pienoismallien rakentelulle, riemuitsivat monet, tietämättä sairauden vakavuudesta.
Mikko Saarela kuoli 11.1.2019, viisi päivää ennen kuin olisi täyttänyt 61 vuotta.
Mikko Saarela oli Eppujen alkuvaiheen keskeinen tukipilari, ideologi ja biisintekijä.
Elämänarvot lauluissa
Jo ennakkoon loppuunmyyty Mikko Saarelan muistokonsertti pidettiin Tavastia-klubilla maaliskuun alussa.
Pitkän illan aluksi Helsingin Suutarinkylän peruskoulun – jossa Mikko toimi maantiedon ja biologian lehtorina – ysiluokkalaisten bändi esitti kaksi Eppu Normaalin yli 40 vuotta aikaisemmin levyttämää kappaletta.
Samat biisit kuultiin uudestaan illan lopussa, kun Eppu Normaali soitti setin varhaisia hittejään ja Mikon nuoruusvuosinaan kirjoittamia kappaleita. Konsertissa olivat tavalla tai toisella mukana kaikki bändit, joiden kanssa Mikko oli levyttänyt ainakin yhden albumin.
Organ kuului suomalaisen synapopin pioneereihin, U-Bayou puolestaan teki tunnetuksi louisianalaisen zydecon iloluontoisuutta.
Itse soitin Mikon kanssa Freud Marx Engels & Jungin kantreimmat varhaisvuodet, ja muistokonserttiin kootun FMEJ Tributen ohjelmisto koostui pelkästään Mikon Freukkareille tekemistä alkuperäiskappaleista ja joistain käännöksistä.
Tavastialla esitetyissä lauluissa eli vahvasti Mikko Saarelan arvojen ja ajatusten perintö, poikamainen verbaalihuumori ja yhteiskunnallinen satiiri, mutta myös suuri rakkaus luontoon ja sen suojeluun.
Levähdyspaikalla skoolataan ja kuvataan. Arto Pajukallio
Muistometsän kaunis luonto. Tapio Heikkilä
Pesämuna konsertista
Hyväntekeväisyyskonsertti oheismyynteineen poiki alkupääoman samana päivänä julkistetulle muistometsähankkeelle.
Eppu Normaali on säilyttänyt ylöjärveläisyytensä sekä yhtyeenä että useimpien jäsentensä asuinpaikkana.
Bänditoiminnan ympärille rakentunut Akun tehdas on lukuisten itsenäisten yrittäjien yhteistyönä toimiva tuotantotalo.
1970-luvun paheksutuista punkkareista sukeutuikin paikkakunnan ylpeys ja merkittävä työllistäjä, jolle myös Ylöjärven kaupunki osaa antaa arvoa.
Ylöjärvellä kasvanut ja koulunsa käynyt Mikko Saarela asui 40 vuotta Helsingissä, mutta säilytti läheiset suhteet Ylöjärvelle.
Oli luonnollista että myös muistometsä löytäisi sieltä sijansa. Siellä kelpaa Mikkoa muistavien, Suomen luontoa vaalivien käyskennellä.
Muistot eivät katoa, kun ne sidotaan suomalaiseen sielunmaisemaan, vihreään metsään.
Ja kun aika jättää uusistakin ihmisistä, jää jäljelle yhä metsä.