Yli 60 pariskuntaa vietti joukkohäitä risteilyllä 1.1.2000 – Miten Jarnon ja Maaritin millenium-avioliitolle oikein kävi?

Millenium. Oli vuosituhannen ensimmäinen päivä, ja laiva oli lastattu rakkaudella – todellinen lemmenlaiva, joka purjehti kirjaimellisesti avioliiton satamaan.

Tarkemmin sanottuna 61 avioliiton.

Niin moni pariskunta oli tarttunut tilaisuuteen virallistaa suhteensa M/S Cinderellan Megahäiksi mainostetulla risteilyllä. Lisäksi yhdeksän jo vihittyä pariskuntaa piti laivalla hääjuhlansa.

Yhteensä 140 puolisoa, 140 pareittain sykkivää sydäntä, edessään yhteinen tulevaisuus.

Millenium-joukkohäät – miten pareille kävi?

Millennium-risteilyn häävalssina soitettiin Akseli ja Elina. Tämä kuva Cinderellan megahäistä julkaistiin Seurassa tammikuussa 2000. © Kari Santala / Otavamedia / JOKA / Museovirasto

Kun lemmenlaiva saapui takaisin satamaan, herrat ja rouvat nousivat maihin ja aloittivat uuden vuosituhannen vastavihittyinä.

Siitä on kaksikymmentä vuotta.

Jotkut ovat saaneet lapsia ja jotkut ehkä eivät, vaikka olisivat halunneet.Mikäli uskomme tilastoja, noista risteilyllä toisensa saaneista pariskunnista puolet ovat eronneet.

Joidenkin lemmen on arki nitistänyt.

Jotkut vain kasvoivat erilleen.

Jotkut ovat menneet jo uudestaan naimisiin.

Ja jotkut ovat sitten niin kuin nämä Sutiset.

Millenium-hääpari tänä päivänä! Jarno ja Maarit Sutinen ehtivät elää nuoruutta ja nähdä maailmaa yhdessä ennen Nean ja Leon syntymää. Tommi Tuomi / Otavamedia

Tammikuun 1. päivänä vuonna 2000 Cinderellalla avioituneet Jarno ja Maarit Sutinen juhlivat pronssihääpäiväänsä pari viikkoa sitten. Risteilyllä, tietysti.

Sutisilla on tiilitalo, kaksi lasta ja kultainennoutaja – ja rakkaus, joka kestää kuin Lada pakkasella.

Se koeteltiin jo hyvissä ajoin ennen papin aamenta merellä.

Jarno ja Maarit Sutinen viettivät pronssihääpäivänsä laivalla. Mukana oli parikymmentä alkuperäistä millenium-häävierasta – sekä tietysti lapset. Sutisten kotialbumi

Ensitreffit kankkusessa

Siitä illasta vuonna 1993 Jarno Sutisella ei ollut kovin kummoisia odotuksia, sillä oli hänen vuoronsa toimia kuskina.

Jarno oli 21-vuotias ja töissä lohjalaisessa Elcoteqissa, joka valmisti muun muassa matkapuhelimia. Harvalla sellainen tosin vielä siihen aikaan oli.

Iltaa vietettiin Lohjan Monacossa. Luultavasti illan mittaan kuultiin sen vuoden suurin hitti: Kaija Koon Kuka keksi rakkauden.

Kun kaveri pörräsi ympäri yökerhoa yrittäen löytää naisseuraa, Jarno tupakoi rauhassa baaritiskillä.

”Maarit tuli mun kanssa juttelemaan ja siitä se sitten lähti”, Jarno kertoo.

Sutisten kotoa on viitisen kilometriä Nummelan keskustaan, jossa kuljetaan harrastuksissa. Kymmenvuotias Leo pelaa jalkapalloa ja 16-vuotias Nea menestyy thainyrkkeilyssä jo aikuisia vastaan. Tommi Tuomi / Otavamedia

Maarit ei tosin ollut lainkaan elämänkumppania vailla, pikemminkin päinvastoin.
Nummelalainen parturi-kampaaja oli vasta 19-vuotias, mutta oli joutunut jo kokemaan joitakin karvaita pettymyksiä rakkaudessa.

”Olin ajatellut, että minähän en mitään äijää ota, vaan nyt pidän hauskaa. No, se meni vähän toisella lailla sitten”, Maarit naurahtaa.

Se meni nimittäin sillä lailla, että seuraavana päivänä Jarno haki Maaritin treffeille – ja vei tämän tapaamaan äitiään. Jarno oli jo kertonut kotona tavanneensa tulevan vaimonsa.

Maarit oli siitä autuaan tietämätön.

”Ja mulla oli ihan jäätävä kankkunen!”

Hän siis tapasi tulevat appivanhempansa hieman heikossa hapessa, mutta ei hän siinä vaiheessa osannut sellaista murehtia. Hänhän aikoi vain pitää hauskaa ilman mitään äijää.

Vaikka kyllä siinä jutteluhetkessä baaritiskillä tapahtui Maaritinkin mielestä jo jotain erityistä.

”Täytyy sanoa, että heti tuntui ihan erilaiselta. En tiedä, mikä siinä oli.”

Mikähän lie.

Ettei vain olisi ollut Se Jokin.

Pariskunta tapasi vuonna 1993. Vuonna 2000 vietettiin millenium-häitä. Ja nyt, 20 vuotta myöhemmin, rakkaustarina jatkuu.

Tuskien toinen vuosi

Ensitapaamisen jälkeen meni vain kolme kuukautta, kun Jarno kantoi kamppeensa Maaritin ja tämän ystävän kimppakämppään Nummelaan. Pian etsittiin ensimmäinen yhteinen asunto.

Alkuhuumaa kesti vuoden. Seuraavan vuoden nuoripari tappeli.

”Me ei tehty mitään muuta. Se oli oikeastaan yhtä helvettiä se toinen vuosi. Ei ollut vain yksi tai kaksi kertaa, kun tuon kamat oli jätesäkissä oven ulkopuolella”, Maarit sanoo.

Rakkautta riepoteltiin sinä vuonna niin huolellisesti, ettei Sutisten ole tarvinnut sen koommin palata asiaan – ei siihen, ollaanko vai eikö olla, ei tosissaan.

Juhannuksena 1998 Jarno ja Maarit menivät kihloihin Rantarockissa Hyvinkään vanhalla lentokentällä. Sinä vuonna festivaalilla esiintyivät muun muassa DJ Bobo, Pandora ja Scooter.

Tuore kihlapari Rantarockissa Hyvinkäällä 1998. Sutisten kotialbumi

Kihlajaiskuvassa nuoripari näyttää kameralle reteästi sormustettuja nimettömiään.
Sormien taakse piiloutui kaksi ujostelijaa, Sutiset sanovat nyt. Siinä asiassa he olivat nuorina samanlaisia.

Liikaan ujouteen saatiin lääkettä pian, kun Sutiset lähtivät maailmalle. Siitä oli kumpikin haaveillut; itse asiassa ensitapaamisen aikoihin Jarno oli suunnitellut hakevansa rauhanturvaajaksi ja Maarit au pairiksi.

Unelma ulkomaista voitiin toteuttaa yhdessä Jarnon työn ansiosta. Hän oli siirtynyt Elcoteqista Nokialle, jossa elettiin hurjia kasvun vuosia. Saunan lauteilla pariskunta sopi, että jonnekin lähdetään. Mutta ei kovin kauas.

Yhtenä päivänä Jarno sitten tuli kotiin ja ilmoitti, että nyt on kohde selvillä: Taiwan.

Ai jaaha, sanoi Maarit.

Ennen muuttoa olisi kuitenkin järkevää mennä naimisiin, jotta Maaritin ei tarvitsisi uusia viisumia vähän väliä. Kesäksi 2000 suunniteltuja häitä päätettiin aikaistaa käytännön syistä.

Silloin Maarit sattui kuulemaan Radio Novasta mainoksen Cinderellan Megahäistä.

Millenium-häät: Kirkkona yökerho

Jarno ja Maarit laskeutuvat millenium-hääväen eteen Cinderellan yökerhossa.  Sutisten kotialbumi

Vuosituhannen vaihtumisen nostattama millennium-huuma kohotti juhlatunnelmaa, mutta herätti myös monenlaisia pelkoja.

Joulukuussa 1999 Suomessa koettiin esimerkiksi joditablettien ostoryntäys: muutamassa päivässä myytiin yli miljoona tablettia. Vuosituhannen vaihtumisen pelättiin aiheuttavan katkoja tietojärjestelmissä, mikä voisi johtaa vaikka ydinvoimalaonnettomuuteen.

Sutiset eivät kuitenkaan jännittäneet maailmanloppua vaan oman avioliiton alkua. Läheiset olivat ottaneet ajatuksen risteilyhäistä vastaan innolla, ja Katajanokan terminaalista nousi Cinderellaan 43 Jarnon ja Maaritin sukulaista ja ystävää.

Sutiset pulittivat reissusta tarjoiluineen yhteensä noin 30 000 markkaa.

Jarnolla ja Maaritilla oli risteilyllä mukana 43 läheistä. Sutisten kotialbumi

Yli 60 parin joukkohäissä oli tarkka aikataulu. Vihkimiset suoritettiin neljässä erässä neljän eri papin toimesta, ja kirkon virkaa toimitti laivan yökerho.

Yksi kerrallaan morsiusparit laskeutuivat alas portaita kukin koristellun kaaren alitse tanssilattialle.

Papin eteen pariskunnat asettuivat kolmeen puolikaareen. Jarnon ja Maaritin paikka oli takarivissä. Vaikka ympärillä oli kohtalotovereita, kumpaakin jännitti, sillä pian edessä oli se hetki, kun pitäisi sanoa omalla vuorollaan ”tahdon”.

”Kun tiesi, että kohta se rupeaa luettelemaan nimiä. Ettei vaan missaa omaa nimeään”, Maarit kertoo.

”Ja että kuuleekohan se pappi sinne eteen asti”, Jarno lisää.

Jännitys laukesi vasta, kun päästiin kättelemään omia vieraita ennen seisovan pöydän tarjoiluja.

Häämuistot on kerätty albumiin. Kuvista löytyy myös megahäissä esiintynyt Tommi Läntinen. Sutisten kotialbumi

Vaikka kyseessä olivat massahäät, se ei vähentänyt juhlan tuntua mitenkään. Tilaisuus tuntui omalta ja erityiseltä.

”Sitä moni kysyi, että mitenkäs, kun siellä on niin monta paria ja sen pitäisi olla oma spesiaalipäivä. Oli kuitenkin hauskaa katsella muita pareja ja toisten hääpukuja”, Maarit sanoo.

Sutisilla oli pariksi tunniksi varattu oma kabinetti, jossa saatiin juhlia omalla väellä. Ja kun oltiin laivalla, seurue ei myöskään päässyt hajoamaan, vaan yhdessä nautittiin vielä aamupalakin.

Sitten oli aika suunnata kaukomaille. Edessä oli vuosien seikkailu – mutta myös koko yhteiselon pelottavin tilanne.

Synnytyssalista teholle

Avioliittonsa ensimmäisen kymmenen vuoden aikana Jarno ja Maarit Sutinen asuivat Taiwanissa, Yhdysvalloissa, Japanissa ja Saksassa. Jarno työskenteli asiakaskouluttajana, muun muassa 3G-verkon käyttöönotossa.

Yhdysvaltoihin Sutiset muuttivat oltuaan Taiwanissa reilun vuoden. Syyskuun 11. päivänä 2001 he olivat Las Vegasissa ja saivat nähdä, miten elämää kuhisevan kaupungin kadut autioituivat terrori-iskun jälkeen.

Kun Maarit alkoi odottaa lasta, Sutiset päättivät palata Suomeen 2002. Tuntui turvallisemmalta synnyttää kotimaassa. Mutta kävikin niin, että Jarnosta oli tulla leski ja yksinhuoltaja.

Maarit oli kokenut jo odotusaikana tarvitsevansa sektion. Sitä ei kuitenkaan Suomessa kovin kevein perustein saa. Vasta synnytyksen alettua todettiin, että lapsi ei mahdu tulemaan alateitse.

Hätäsektio sujui hyvin, mutta pian sen jälkeen Maaritin vointi romahti. Hänet jouduttiin viemään ambulanssilla Naistenklinikalle, missä hän oli yhdeksän päivää tehohoidossa. Jarnolle sanottiin, että Maaritin kohdussa oli revennyt kiinnikkeitä.

Sutiset eivät kyseenalaistaneet selitystä. He olivat helpottuneita siitä, että Maarit selvisi, ja sitä paitsi heillä oli iloisempaakin ajateltavaa – ihana vastasyntynyt tyttö hoidettavanaan. Hän sai kasteessa nimen Nea.

Nean ollessa taaperoikäinen Sutiset asuivat kolme vuotta Tokiossa, sitten Münchenissä siihen asti, kunnes Nea meni kouluun. Sutisten kotialbumi

Sutiset uskaltautuivat lapsentekoon toistamiseen

Sutiset olivat tulleet Suomeen jäädäkseen, mutta työ vei Jarnoa edelleen niin usein ulkomaille, että oli järkevämpää muuttaa sinne, missä isäkin oli suurimman osan ajasta. Ensin koti perustettiin Tokioon, myöhemmin Müncheniin.

Kun Nea varttui, Sutiset halusivat hänelle sisaruksen. He kuitenkin pelkäsivät, miten Maarit kestäisi synnytyksen, kun oli ensimmäisellä kerralla joutunut hengenvaaraan. He pyysivät silloin nähdäkseen hätäsektion epikriisin.

Se oli melkoinen järkytys. Leikkauksessa oli tehty virhe: yksi kohdun verisuonista oli jäänyt sulkematta. Se selittikin Jarnon huomion siitä, miten Maaritin vatsa oli sektion jälkeen alkanut oudosti turvota.

Toisaalta se tarkoitti sitä, ettei Maaritin keho ollutkaan ”pettänyt”. Sutiset uskaltautuivat lapsentekoon toistamiseen, ja Leo syntyi elokuussa 2009 etukäteen suunnitellulla sektiolla.

Perheellä oli jo Nean syntymän ajoista lähtien ollut tukikohta Suomessa, moottoritien varresta Vihdistä ostettu omakotitalo. Sinne he palasivat pysyvästi vuonna 2010, kun Nea aloitti koulunkäynnin.

Sen jälkeen elämä on ollut tasaista – jopa hieman tasapaksua, Jarno sanoo.

”Viikot menee näin vaan”, hän sanoo ja napsauttaa sormiaan.

Jos maailmalla kulkeminen kasvattaa, niin yhtä lailla selviytymisen taitoa vaatii lapsiperheen arki.

Kuopus Leo ehti viettää Saksassa vuoden. ”Kun lähtee ulkomaille, se vahvistaa tai erottaa. Kyllä se vahvisti meitä”, Maarit sanoo. Sutisten kotialbumi

Millenium-häistä 20 vuotta: ”Jos me erottaisiin, maailmankirjat olisivat oikeasti sekaisin”

Joka toinen viikko Jarno ja Maarit Sutinen pitävät autossa turpakäräjiä.

He käyvät nykyään molemmat töissä Nurmijärven Ferrometallilla. Jarno katseli aikansa Nokian yt-neuvotteluja ja otti lähtöpaketin jo 2012.

Maarit toimi Suomeen palattuaan nelisen vuotta kampaamoyrittäjänä mutta totesi, ettei pitkäaikainen haave ollutkaan lopulta hänen juttunsa.

Nyt hän tekee varastohommia kahdessa vuorossa, ja joka toinen viikko työmatka voidaan kulkea samalla autolla. Silloin puhutaan halki ne asiat, joita ei ole tarkoitettu jälkikasvun korville.

Yksi Sutisten pitkän liiton salaisuus on klassikko: vastakohdat täydentävät toisiaan. Maarit on temperamenttinen, Jarno rauhallinen. ”Hyvissä määrin ollaan toistemme vastakohtia. Osataan nähdä kolikoista molemmat puolet ja usein löydetään se kultainen keskitie, jolla mennään”, Jarno sanoo. Tommi Tuomi / Otavamedia

Keskusteluapua liittonsa säilyttämiseksi Sutiset eivät ole koskaan tarvinneet. Asioista on pystytty puhumaan, ei ehkä heti konfliktin hetkellä mutta myöhemmin.

”Kaverit on sanoneet, että jos me erottaisiin, maailmankirjat olisivat oikeasti sekaisin”, Maarit sanoo.

Hän on tullut vuosien mittaan toista vastaan siinä, ettei hän oikein enää jaksa pitää mykkäkoulua niin kuin nuorempana. Sitä Jarno ei voinut sietää.

Missä Jarno on sitten tullut vastaan?

”Kaikessa”, hän naurahtaa. ”On niitä myönnytyksiä joutunut molemmat tekemään. Kumpikaan ei ole päässyt helpolla.”

Kahdenkymmenen yhteisen vuoden kunniaksi Jarno ja Maarit ovat suunnitelleet samanlaisen tatuoinnin ottamista käsivarteen.

Se olisi äärettömän merkki, sellainen pötköttävän kahdeksikon näköinen. Toiseen silmukkaan on tarkoitus tatuoida sana Family.

Ja toiseen Love.

Lue myös: Morsiamet paljastavat, miten uskomattomin tavoin häät saavat huomionhakuiset läheiset juonimaan ja riitelemään – ”Siskoni ilmoitti, ettei tule häihin, jos isä tulee”