Moottorisahalla voi veistää muutamassa tunnissa pihalleen miehen kokoisen karhun – Kurssilla opetellaan sahan käyttöä ja pidetään hauskaa

Jaa artikkeliLähetä vinkki
moottorisahaveistokurssi
Aikaisemmin moottorisahaa käyttäneet kävivät innolla pöllin kimppuun. Vasemmalla polvillaan Outi Hurskainen, oranssissa asussa Timo Seppälä, pöllin takana parrakas Esa Leppänen ja äärimmäisenä oikealla pöllin päädyssä Peetu Hannukainen. © Sara Pihlaja
Moottorisahat saivat kyytiä, kun harrastajat veistivät isosta kuusipöllistä yhteisen taideteoksen. Moni mukana olleista oli sahan kahvassa ensimmäistä kertaa.

Tampere-talon vieressä Sorsapuistossa on kylmän kosteaa joulukuisena iltana, mutta valtavan kuusipöllin äärellä on lämmin tunnelma. Arpaonni on suosinut yhdeksää ihmistä, jotka osallistuvat Kaupunkipuu taideteoksena -veistotapahtumaan.  Moottorisahataiteilija Juha Käkelän vetämä moottorisahaveistokurssi opettaa osallistujille moottorisahan käyttöä ja puun veistämistä sahalla.

Halkaisijaltaan metrin paksuisen rungon työstäminen yhteiseksi taideteokseksi alkaa suunnittelulla. Aika pian syntyy nojatuoli-idea, sillä siitä saisi mahtavan selfien kuvauspisteen! Puisto-osasto on luvannut, että teos saa olla Sorsapuistossa ainakin vuoden.

Sorsapuistossa oli aikoinaan eläintarha, joka lopetettiin vuonna 1972. Siellä elelivät myös leijonat Tam ja Pere. Porukka innostuu, että eiköhän veistetä niiden muistoksi leijonanpääreliefit nojatuolin molempiin päihin! Puun ulokkeissa ja oksantyngissä voi nähdä selviä aihioita muillekin eläimille: kirahvi, karhu, puuma ja sorsa.

Miehen kokoinen karhu syntyy muutamassa tunnissa

Tampere haki yhdessä 19 pirkanmaalaisen kunnan kanssa Euroopan kulttuuripääkaupunkinimitystä vuodelle 2026. Vaikka voitto meni Ouluun, Operaatio Pirkanmaa -hanke hyödyntää haun aikana tehtyä työtä. Yksi kulttuuritapahtumista on tämä kolmipäiväinen moottorisahaveistokurssi, jota Käkelä ehdotti. Hänellä on takanaan 25 vuotta veistämistä moottorisahan kanssa. Kaikki lähti vahingossa hirrenveistokurssilta, jossa tukista tulikin hanhi.

”Se vei mennessään, aloin veistää lisää ja sahasin monta vuotta takapihallani Ylöjärvellä. Muotoilua oppii vain tekemällä. Nyt pidän kursseja, kilpailen, tuomaroin sekä teen tilaustöitä. Eniten tilataan karhuja syntymäpäivälahjaksi miehille, joilla on jo kaikkea. Kierrän ympäri Suomea tekemässä pihapuihin veistoksia. Miehen kokoinen karhu syntyy 3–4 tunnissa.”

Juha Mäkelä opastaa Taru Kiiskeä ja Peetu Hannukaista käyttämään moottorisahaa. © Sara Pihlaja

Juha Käkelä opastaa Taru Kiiskeä ja Peetu Hannukaista käyttämään moottorisahaa. © Sara Pihlaja/

Polttamalla pintaa kevyesti sen kolmiulotteisuus näkyy selvästi. © Sara Pihlaja

Polttamalla pintaa kevyesti sen kolmiulotteisuus näkyy selvästi. © Sara Pihlaja/Otavamedia

Nyt alamme veistää!

Seuraavana päivänä Käkelä ajaa pakettiautonsa puistoon pöllityömaan lähelle ja nostaa sahat ja turvavälineet esille. Jokaiselle on varattu turvakengät, turvahanskat, suojalasit, kuulonsuojaimet ja metsurin viiltosuojahousut. Jos sahan ketju osuisi housuihin, se tukkeutuu ja lakkaa pyörimästä.

Eilisestä kylmästä illasta viisastuneena kurssilainen Kati Korhonen toi kotipihaltaan metallisen tulisijan, jonka ääressä voi penkeillä istuen paistaa makkaraa, keittää kahvia ja lämmitellä.

”No niin, ryhtykäämme veistämään ja annetaan kaupunkipuulle uusi elämä. Ei oteta paineita lopputuloksesta, ja pidetään tekeminen turvallisena ja mukavana. Sahan kanssa ei kannata kävellä takaperin, koska silloin voi helposti kompastua puupalikoihin”, Käkelä muistuttaa.

Hän itse loukkasi olkapään mennessään juuri taaksepäin niin, että kompastui puupalaan, jolloin saha lensi kädestä. Siksi nyt myös kerätään haravalla palikat heti pois veistotyömaalta.

Lue myös: Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikuntaa – senioreille suunnatulla liikuntakurssilla saa vinkkejä hyvinvointiin

Moottorisahaveistokurssi tarjoaa opetusta eri tasoisille

Aikaisemmin moottorisahaa käyttäneet aloittavat veistämisen itsenäisesti sillä aikaa, kun opettaja näyttää muille alkeet. Kaikki sahat on tankattu, joten niillä voi huoletta päristellä puoli tuntia. Pitkään veistänyt, kilpailuihinkin osallistunut Esa Leppänen tarttuu ensimmäisenä sahaan.

”Mistä tietää, että sahasta on bensa loppumassa? kysyy Virpi Muikku.

Käkelä vastaa moottorin äänen muuttuvan erilaiseksi. Heti äänen muuttuessa kannattaa saha sammuttaa ja tankata. Se saattaisi vielä toimia minuutinkin, mutta menisi niin kuivaksi, että käyntiin vetäminen olisi hidasta.

”Moottorisaha voi tuntua pelottavalta, mutta se on hyvin hallittavissa. Sen käyttö on mukavaa ja turvallista. Sahaa ei tarvitse puristaa, vaan siitä voi pitää rennosti kiinni”, Käkelä huomauttaa.

Hän opastaa kaikille oikeaoppisen sahankäytön, eli kuinka se laitetaan käyntiin ja kuinka tankataan.

”Opetellaan myös tekniikkaa ja tekemistä”, Käkelä kertoo ja näyttää samalla oikean sahausasennon.

Hän kehottaa pitämään taukoja ja juomaan vettä, sillä kuivaa kuusipuuta jynssätessä tulee hiki. Sahaa ei tarvitse painaa voimalla puuhun, vaan sen kannattaa antaa vain viedä.

Aluksi otetaan suorilla leikkauksilla palasia pois puusta. Käkelä ohjeistaa, että pienillä sahoilla voi mennä hitaasti jurnuttaen, ei tarvitse olla kaasu pohjassa.

”Jätteeksi jää paljon sahanpurua. Olen alkanut hyödyntää sitä pakkaamalla tiiviisti maitopurkkeihin. Niitä voi käyttää vaikka saunan lämmitykseen.”

Moottorisahakurssi © Sara Pihlaja

Puun veistettyä pintaa viimeistellään kaiverrustyökalulla. © Sara Pihlaja /Otavamedia

moottorisahaveistokurssi

Taideteoksen tekeminen yhdessä innosti valtavasti kurssilaisia. © Sara Pihlaja/Otavamedia

Moottorisaha surisee myös bioöljyllä

Juha Käkelä kertoo käyttävänsä moottorisahoissaan vain rypsipohjaisia bioöljyjä ja alkylaattibensiiniä, jossa ei ole rikkiä eikä bentseeniä. Polttoaine on puhtaampaa kuin perinteinen bensiini.

Hänellä kuluu vuosittain 300–400 litraa teräketjuöljyä, ja sitä valuu myös maastoon ja purun mukana kulkeutuu vaatteisiin, hengitykseen ja ihoon. Siksi rypsiöljypohjainen on terveellisin vaihtoehto.

”Minulla on parikymmentä sahaa aktiivisessa käytössä. Huollan ne itse, ja ennen tätä tapahtumaa meni koko päivä siinä hommassa. Teroitan ketjut, putsaan ja hion laipat sekä tankkaan sahat. Ketjukotelon puhdistan aina paineilmalla.”

Moni kokee ruohonleikkuukoneen käynnistämisen vaikeaksi. Narua saa nykiä ja nykiä, mutta moottori vain hörähtää. Moottorisahassa on vähän samaa tuntua, sekään ei aina käynnisty heti.

Käkelä näyttää kädestä pitäen, että ensin painetaan kerran sahan ”tissiä”, jotta kaasuttimeen menee bensaa. Sitten annetaan ryyppyä, ja vasta sitten saha kiskaistaan narusta käyntiin.

”Minä lupaan laittaa sahat käyntiin, niin ei tarvitse opetella joka sahan ominaisuuksia. Ne ovat nimittäin kuin vanhoja miehiä, jotka toimivat hyvällä päällä ollessaan. Lämpimälle sahalle ei kannata antaa ryyppyä, koska silloin se ei lähtisi käyntiin lainkaan. Kylmälle annetaan ryyppyä.”

Lue myös: Upea pukuloisto kruunaa empire-juhlan – Näin valmistaudutaan aikamatkalle Helsinki 1812 -tanssiaisiin

Millainen moottorisaha sopii aloittelijalle?

Kati Korhonen nauraa haluavansa kiltisti käyttäytyvän sahan, sillä hän vähän pelkää vempelettä. Myös Virpi Muikku ­toteaa, että pieni ja kevyt saha olisi aloittelijalle mieleen. Kummallakin on kokemusta puun veistämisestä vain taltoilla.

Muikku vielä varmistaa, miten päin saha pitää olla kädessä.

”Ei väliä. Minä olen vasuri, mutta pidän oikean käden kaasulla ja vasemman kahvalla. Alkuun kannattaa pitää vasenta kättä kahvan päällä”, Käkelä vastaa.

Muikku ottaa akkukäyttöisen kevyen sahan, jonka akun saa kätevästi selkäreppuun. Se tuntuu sirolta ja kevyeltä eikä tärise kauheasti.

”Se on kevyt käyttää ja pieneen työstöön mukava. Sillä voi tehdä silmiä, hampaita, korvia ja neniä. Tässä ei ole ryyppyä lainkaan. Akku kestää 3–4 tuntia, mutta öljyä pitää muistaa laittaa puolen tunnin välein”, Käkelä muistuttaa.

Alkuun päästyään Muikku toteaa touhun olevan niin mukavaa, että ajankulukin unohtui. Hän aikoi ensin muotoilla ketun, mutta puusta löytyi kohta, jossa oli selvä sian kärsä. Siitä voisi yrittää tehdä possun.

Pikkutarkkaan tekemiseen saha ei vielä naisten käsissä taitu. Saha on kevyt, mutta ensikertalaisilla sahan käyttö tuntuu käsissä ja hartioissa.

Käärme ja lintu syntyivät monen veistäjän yhteistyönä. © Sara Pihlaja

Käärme ja lintu syntyivät monen veistäjän yhteistyönä. © Sara Pihlaja/Otavamedia

Linnun hahmo tuli täydelliseksi polttamalla pintaa tummemmaksi kevyesti nestekaasupolttimella. © Sara Pihlaja

Linnun hahmo tuli täydelliseksi polttamalla pintaa tummemmaksi kevyesti nestekaasupolttimella. © Sara Pihlaja/Otavamedia

Moottorisahaveistokurssi tarjoaa vastapainoa työlle

Jari Rantanen lämmittelee käsiään nuotiolla ja paistaa tikussa makkaraa. Hän kertoo olevansa Saarioisilla kolmivuorotyössä, mutta vastapainona työlle opiskelee jo neljättä vuotta Sara Hildenin Akatemian kuvataiteen perusopintoja aikuisille.

”Kun tiesin pääseväni tänne, pyysin hyvissä ajoin vapaata töistä. Osaan käyttää moottorisahaa, mutta uusia ideoita kaivataan aina”, Rantanen kertoo.

Hän oli huomannut, että yhdessä kohdassa puupölliä oli pieni kolo. Siihen syntyi 15 minuutissa nyrkin kokoinen pöllö kuin onkaloon.

”Kohta poltan sille mustat silmät kaasupolttimella. Se puskee korkealla paineella nestekaasun puun pintaan ja värjää sen.”

Timo Seppälä pitää kahvitaukoa ­nuotion lämmössä ja kertoo tulleensa kurssille Seinäjoelta.

”Pohjanmaalta peruuntui moottorisahaveistokurssi ja siksi tulin tänne. Tein aamupäivällä pukumiehenä tilitoimistotöitä firmamme Tampereen konttorissa ja iltapäivällä tulin tänne moottorisahamieheksi. Mahtavaa, kun pääsee kokeilemaan eri sahoja!”

Taru Kiiski haki tapahtumaan, sillä hän halusi oppia käsittelemään moottorisahaa. Uusi kädentaito on hauskaa ja tyystin erilaista tekemistä kuin työ veroasiantunti­jana.

”Minua ilahduttaa erityisesti tapahtuman ajatus yhdistää taide moottorisahan käytön opettelun tekniikkaan. Jo suunnittelussa mielikuvitus lähti laukkaamaan, koska puussa on niin paljon ulokkeita, joista eläinteema syntyy helpolla.”

Kiiski on aloittanut puuhun käärmeen luomisen.

”Aika syviä viiltoja saa tehdä, että käärmeen muoto löytyy.”

Kiiski yllättyi positiivisesti sahan käytön näppäryydestä. Vaikka se on järeä kone, niin laipan kärjellä saa pientäkin jälkeä aikaiseksi. Vasta-alkajana hän toki jännittää lihaksiaan, ja selkä sekä kädet väsyvät.

”Minulla on vielä suunnitelmissa veistää lintu. Se kuoriutuu siitä, kun puu näyttää nokalta siinä kohtaa.”

Jokainen veistäjä kävi paistamassa makkaraa lounaaksi, sillä mihinkään pidemmälle ei kukaan malttanut lähteä työmaalta. © Sara Pihlaja

Jokainen veistäjä kävi paistamassa makkaraa lounaaksi, sillä mihinkään pidemmälle ei kukaan malttanut lähteä työmaalta. © Sara Pihlaja/Otavamedia

Timo Seppälä veistää eläimen nokkaa moottorisahan kärjellä. © Sara Pihlaja

Timo Seppälä veistää eläimen nokkaa moottorisahan kärjellä. © Sara Pihlaja/Otavamedia

Insinööri innostui moottorisahataiteesta

Peetu Hannukainen työskentelee Nokialla insinöörinä, mutta vapaa-aikanaan hän suorittaa Sara Hildénin Akatemian kuvataiteen perusopintoja. Neljäs vuosi lähestyy loppuaan.

”Moottorisahaveistokurssi sai minut innostumaan kovasti, sillä minua on aina kiinnostanut moottorisahaveistäminen. Moottorisahaa olen kokeillut pari kertaa, mutta en ole veistänyt mitään aiemmin. Toivon oppivani uutta siinä määrin, että pystyn itsenäisesti veistämään teoksia.”

Lisäksi Hannukaista kiehtoo kurssissa se, että teos tehdään julkiselle paikalle Tampereella.

”On mukavaa jättää oma kädenjälki kaupunkiympäristöön.”

Ohikulkevat ihmiset pysähtyvät puistossa katsomaan, kuvaamaan ja juttelemaan. On aika poikkeuksellista nähdä moottorisahatyöskentelyä kaupungin keskustassa.

”Kahden päivän jälkeen olen tosi innostunut, ja saanut hyvin tuntumaa moottorisahan käyttöön. Sain veistettyä myös itseäni tyydyttävää jälkeä, vaikka olin ensimmäistä kertaa tekemässä”, Hannukainen pohtii.

Tuolin toisessa päädyssä oleva leijona on miehen työmaa.

”Virheitäkin toki tuli aluksi, mutta sahasin sitten vain syvemmälle ja sain virheet pois. Aion ostaa sahan itselleni, ja ehkä käyn vielä moottorisahakurssillakin.”

Lue myös: Reportaasi: Näin jäte hyödynnetään materiaalina tai energiana – Kukkuroinmäen käsittelykeskus on Etelä-Karjalan kiertotalouden sydän

Moottorisahaveistokurssi hitsaa porukan yhteen

Outi Hurskainen on lähes koko ajan työn touhussa. Hän kertoo olevansa niin innostunut, ettei malta lopettaa. Sahatessa hän uppoaa niin flow-tilaan, että ei edes muista aikaa. Työ imaisee hänet täysin mukaansa.

”Superfyysistä tämä on, ja haba tulee kipeäksi, kun koko ajan pitää kantaa sahaa eri asennoissa.”

Hurskainen työstää karhua ja pöllöä samassa teoksen nurkassa.

”Karhun hahmo oli jo valmiina, kuorin ja muotoilin sille vain korvat.”

Lahdessa asuvalle Hurskaiselle moottorisahaveistokurssi on tuttu on kansalaisopistosta, hänellä on oma moottorisaha ja paljon kokemusta veistämisestä. Täällä hän on saanut kokeilla monia sahoja. Niissä on eroja, kuten vaikka ompelukoneissa.

”Kolmepäiväinen moottorisahaveistokurssi hitsasi meidät hienosti yhteen. Vaikka jokaisella oli oma kohtansa puussa, ne yhtyvät toisiinsa käärmeen avulla. Yhteisteos on näyttävämpi kuin olisi ollut monta pientä veistosta”, Hurskainen toteaa.

Moottorisahaveistokurssi teki myös Taru Kiisken tyytyväiseksi.

”Ajatella, että me tekijät olimme toisillemme entuudestaan vieraita ja puolet vieläpä ensikertalaisia. Parissa päivässä todella oppi uuden kädentaidon.”

Kati Korhonen komppaa, että aloittelijoiden ja enemmän tehneiden yhdistelmä toimi hyvin. Heistä sai itsevarmuutta ja toisaalta opettajalla oli aikaa vasta-alkajille.

”On tosi kivaa tehdä yhdessä muiden kanssa. Yksi teki jo vartissa huikean leijonanpään rungon. Minä vähän kopioin sitä toiseen päähän, ja toinen sahailija jatkoi siitä.”

Yhteisteos viimeisteltiin hiomalla pintaa ja polttamalla sitä kevyesti nestekaasupolttimella. Lopuksi siihen kiinnitettiin kyltti, jossa oli kaikkien tekijöiden nimet.

moottorisahaveistokurssi

Tervetuloa istumaan! Näin hieno penkki syntyi, kun moottorisahaveistokurssi oli kestänyt kaksi päivää. © Sara Pihlaja

X