Yksi aikakausi päättyi pääkaupunkiseudun leirintäsaaressa: vapaan telttailun kausi Kaunissaaressa on nyt ohi

Jaa artikkeliTilaa Seura
Elokuun viimeisenä lauantaina vietettiin vielä venetsialais­juhlaa.
Elokuun viimeisenä lauantaina vietettiin vielä venetsialais­juhlaa. © Sini-Marja Niska
Kaunissaaressa on telttailtu 60 vuotta. Saaren vakivierailijat loivat sinne omat yhteisönsä, ja teltoista kasvoi asumuksia kesäkeittiöineen ja terasseineen. Nyt Helsingin kaupunki lopetti vanhan maailman tavat.

Kevät 2020 toi muitakin yllätyksiä kuin koronan Kaunissaaren telttailijoille. Kun vuorovene alkoi toukokuussa liikennöidä Vuosaaren ja Kaunissaaren väliä, ja edessä oli vuoden kohokohta: kesä saaressa luonnon keskellä, poissa kaupungin hälinästä, tiedossa oli myös 60-vuotisen taipaleen loppu.

Kaunissaaren vakituiset kävijät olivat joutuneet tänä vuonna allekirjoittamaan erilaisen kolmen kuukauden telttapaikkasopimuksen. Siihen oli ilmestynyt uusi präntti: ”Kauden 2020 päättyessä telttailija purkaa oman telttapaikkansa ja kuljettaa omat tavaransa mantereelle. Purkamisesta aiheutunut jäte lajitellaan ja sijoitetaan kaupungin edustajan osoittamaan paikkaan.”

Huhuja saaren kohtalosta on ollut kautta aikain, mutta muutosta on osattu viime vuosina jo pelätäkin, koska Sipoon saaristossa olevan Kaunissaaren aluemaanomistaja Helsinki käynnisti 2015 saarta koskevan ranta-asemakaavaprosessin. Nyt kaava on astunut voimaan, ja muutos varma: jatkossa telttoja ei saa enää pystyttää ranta-alueelle, vaan niille osoitetaan paikka sisäsaaresta, eikä telttoja tai mitään muutakaan irtainta voi varastoida saaressa talven yli. Kiinteistä, esimerkiksi laudoista tehdyistä telttapohjista ja terasseista tuli myös virallisesti kiellettyjä.

Pitkäaikaisille telttailijoille Helsingin päätös oli kova pala. Monet ovat rakentaneet omaa leiripaikkaansa saaressa vuosien ajan: nikkaroineet telttapohjia, pystyttäneet niiden päälle jopa parinkymmenen neliön telttoja ja sisustaneet ja varustaneet niitä ihan kesäasunnoiksi.

Telttojen pihoille on askarreltu pesupaikkoja, keittopisteitä ja terasseja. Perinteisesti nämä lisävarustukset on jätetty saareen talviteloille odottamaan seuraavaa kevättä. Tänä syksynä kaikki piti purkaa. Aikaa tyhjentämiselle annettiin vuokrakauden loppuun eli syyskuun puoliväliin asti.

Sari Silen, 53, istuu saaren saunan seinustalla Tomo-koiran kanssa ja kuvailee tilannetta sydäntäsärkeväksi.

”Kaunissaari on ollut tavallisen duunarin mahdollisuus kesänviettopaikkaan ja raikkaaseen luontoon kaupungin lähellä. Ei ole tarvinnut investoida mökkiin tai omistaa autoa, ja koirankin on voinut ottaa mukaan. Eivätkä kaikki täällä ole varustelleet asumuksia niin kuin puhutaan.”

Naisten saunaporukka ympärillä komppaa Sileniä.

Saaren meren­rantasauna on suosittu. Naisten vuorolla pohdittiin, halutaanko Kaunissaaresta muovata mökkeilypaikka.

Saaren meren­rantasauna on suosittu. Naisten vuorolla pohdittiin, halutaanko Kaunissaaresta muovata mökkeilypaikka. © Sini-Marja Niska

Lisää mökkejä

Sari Silen sanoo, ettei hänelle ole selvää, mihin uusilla säännöillä pyritään. Samaa on kuulemma pohtinut moni muukin vakiotelttailija. Se saaren vakiporukassa tiedetään, että tuore kaava mahdollistaa yli kolmenkymmenen mökin rakentamisen alueelle. Huhut Kaunissaareen suunnitteilla olevasta mökkikylästä tai ”uudesta Nuuksiosta” vellovat sitkeinä.

Helsingin kaupungin ulkoilupalvelupäällikkö Stefan Fröberg muistuttaa, että kaava mahdollistaa suunnitelmat, mutta ei edellytä niiden toteuttamista. Kyse on hänen mukaansa ”erittäin pitkän aikavälin suunnitelmasta”, eikä varsinaisia aikatauluja ole asetettu. Korona-aikakin on niellyt kaupungin niukkoja määrärahoja entisestään.

Mökeille olisi kuitenkin kysyntää. Fröbergin mukaan Kaunissaaren kolme vuokramökkiä varattiin keväällä täyteen alle kymmenessä minuutissa. Ensi vuonna mökkejä tulee kaksi lisää, kun aiemmin eri seurojen käytössä olleet mökit avataan vuokralle.

Helsingin tavoitteena on, että se vastaisi lähinnä saariston infrasta eli välttämättömistä palveluista ja rakenteista, jotka eivät vie sen työntekijöiden aikaa kuten nykyinen lipunmyynti ja telttapaikkojen rahastaminen. Kaikenlaiset palvelut kahvilasta alkaen halutaan ulkoistaa yrittäjille.

Nämä muutokset kuuluvat Helsingin merelliseen strategiaan 2030, joka on yksi Helsingin kärkihankkeista. Merellisellä strategialla pyritään lisäämään pääkaupungin saariston, siis myös Kaunissaaren, vetovoimaisuutta ja houkuttelemaan ”uusia kävijöitä uusista kohderyhmistä”.

”Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas. Itse en ole ikinä joutunut kärsimään muiden huonosta käytöksestä.” –Arja Tsurkka

Helsinki järjesti aiheesta myös nettikyselyn viime vuonna. Siinä tiedusteltiin, mikä saisi vastaajat vierailemaan Kaunissaaressa. Fröberg kertoo, että avoimissa vastauksissa toivottiin erityisesti perheystävällisyyttä, laadukkaita ravintolapalveluja ja saaristolaisruokaa.

Vastauksissa toistui myös maininta häiriökäyttäytymisestä. Anonyymeissa kommenteissa valitettiin, että ”henkilöitä on tavattu alkoholin vaikutuksen alaisina”. Puhuttiin känniläisistä, ördäyskulttuurista ja saaren pitkästä maineesta kaljoittelu­satamana.

”Pieniin yhteisöihin mahtuu kaikenlaista porukkaa”, muistuttaa saaressa yli viisikymmentä vuotta käynyt Arja Tsurkka, 68. Murto-osa telttailijoista voi pilata koko joukon maineen.

”Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas. Itse en ole ikinä joutunut kärsimään muiden huonosta käytöksestä.”

Yhteisöllisyys on tärkeää. Saaren eteläinen keittokatos on perinteinen kokoontumis- ja ruoanlaittopaikka.

Yhteisöllisyys on tärkeää. Saaren eteläinen keittokatos on perinteinen kokoontumis- ja ruoanlaittopaikka. © Sini-Marja Niska

Yli 50 kesää takana

Arja Tsurkka tuli Kaunissaareen ensimmäistä kertaa 16-vuotiaana äitinsä kanssa. Vuosi oli 1968. Tsurkka ihastui saareen heti. Erityisesti luonto on saanut hänet palaamaan aina uudelleen. Tsurkalle Kaunissaari on ollut rakas kesäkoti jo yli viidenkymmenen vuoden ajan.

Liikuntarajoitteiselta Tsurkalta koko kesäksi tarvittavien tavaroiden tuominen ja vieminen edestakaisin joka vuosi ei onnistu. Saaren sisäosiin metsään, uudelle teltta-alueelle ei myöskään ole esteetöntä pääsyä, ja mökkeily ei houkuta – telttailu on juuri se juttu.

Saana Salminen on telttaillut Kaunissaaressa koko ikänsä. Reetta-tytär on saarelainen neljännessä polvessa.

Saana Salminen on telttaillut Kaunissaaressa koko ikänsä. Reetta-tytär on saarelainen neljännessä polvessa. © Sini-Marja Niska

”Ja se meri on niin kauhean tärkeä. Tuntuu järkyttävältä ajatella, että tämä oli tässä. Että enää eivät kaverit soita tammikuussa puolivitsillä, että onko jo kassit pakattuina saarta varten. Minulle tämä ei ole vain paikka, vaan elämäntapa”, Tsurkka huokaa.

”Suren myös sitä, että lapsenlapset jäävät paitsi tästä kaikesta. Täällä oppii, miten eri tavalla voi elää, ja että se voi olla jopa ihanaa. Ihan vain oleminen.”

”Suren myös sitä, että lapsenlapset jäävät paitsi tästä kaikesta. Minulle tämä ei ole vain paikka, vaan elämäntapa.” –Arja Tsurkka

Kun Tsurkka lähtee saaresta vanhoilta leiripaikoilta viimeisen kerran, ja vuorovene irtautuu Kaunissaaresta kohti Vuosaarta, laiturilla seisovat vilkuttavat tapansa mukaan lähtijöille. Tällä kertaa kyyneleet ovat herkässä.

Tsurkan tytär Saana Salminen, 35, on telttaillut saaressa kaksikuisesta asti. Nyt mukana ovat kumppani Jiippo Juntunen ja lapset Reetta, 4, ja Jaakko, 7. Perhe jää vielä saareen purkamaan omaa telttapaikkaansa. Jatkossa Salmisen perheen kesät vietetään Tammelan kesämökillä, saaressa käydään ehkä pikkuteltalla.

Totte Kautonen kerää telttapaikkojen purkamisesta jääneitä tavaroita. Tavarat kasataan jäte­lavoille ja kuljetetaan mantereelle.

Totte Kautonen kerää telttapaikkojen purkamisesta jääneitä tavaroita. Tavarat kasataan jäte­lavoille ja kuljetetaan mantereelle. © Sini-Marja Niska

Teltat pois rannoilta

Helsinki osti Kaunissaaren vuonna 1959, ja siitä tuli nopeasti kaupunkilaisten keskuudessa suosittu kesäpaikka. Kerrotaan, että 1960-luvulla saaressa oli parhaimmillaan jopa 1 500 telttailijaa samaan aikaan. Telttakyliä nimettiin Helsingin kaupunginosien mukaan: Pikku-Kontula, Roihuvuori, Vallila. Yhteiset telttakesät hitsasivat vakiokävijät tiiviiksi porukaksi.

Helena Lantto, 57, on telttaillut Kaunissaaressa viisitoista vuotta, ja pahoillaan muutoksesta.

”Kun telttapohjat viedään, niin mitä jää? Me olemme aikanaan raivanneet maastosta nämä paikat itse. eikä etenkään nukkuminen juurakkoisessa maastossa ainakaan vanhemmalle ihmiselle ole mukavaa. Tilaa täällä kyllä riittäisi kaikille.”

Erityisesti saaren eteläpuolen si­leät, kallioiset rannat ja meren läheisyys ovat houkutelleet telttailijoita samoille paikoille vuodesta toiseen. Vuosikymmenten aikana pienet harjateltat vaihtuivat huvilatelttoihin, ja vakituiset kävijät alkoivat rakentaa paikkoja, jotka sopivat paremmin koko kesän oleiluun. Tiettyjen alueiden ”varaaminen” puolikiinteillä rakenteilla ja sanattomilla sopimuksilla ei ole ollut tosin kaikkien mieleen.

Helena Wagner (oik.) on tullut auttamaan Merja Könöstä purkamaan telttapaikkaa. Yli viisikymmentä vuotta saaressa telttaillut Könönen jää kaipaamaan saaresta erityisesti ihania ihmisiä.

Helena Wagner (oik.) on tullut auttamaan Merja Könöstä purkamaan telttapaikkaa. Yli viisikymmentä vuotta saaressa telttaillut Könönen jää kaipaamaan saaresta erityisesti ihania ihmisiä. © Sini-Marja Niska

Koska jatkossa telttailulle on osoitettu rajattu paikka saaren metsäisestä keskiosasta, merinäköaloista ei tarvitse enää kiistellä. Kaupungilta kerrotaan, että ranta-alue rajataan pois telttailulta muun muassa siksi, että herkkää rantakasvillisuutta halutaan suojella kulutukselta. Telttojen ei myöskään haluta näkyvän mereltä.

Stefan Fröberg sanoo ymmärtävänsä kausitelttailijoiden mielipahan ja surun, mutta muutoksia on tehtävä.

”Pyrimme tuottamaan uudistuksella myös hyvää mieltä. Tavoitteena on avata saarta kaikille, jotta yhä useampi saisi nauttia merellisestä Helsingistä. Nyt telttailualue saadaan myös siivottua, ja telttailulle on määritelty edelleen isot alueet. Saareen saa myös jatkossakin tulla telttailemaan koko kesäksi.”

Laiturille kokoonnutaan vilkuttamaan reittialuksen tulijoille ja lähtijöille. Osa ei aio enää uusien sääntömuutosten myötä palata telttailemaan.

Laiturille kokoonnutaan vilkuttamaan reittialuksen tulijoille ja lähtijöille. Osa ei aio enää uusien sääntömuutosten myötä palata telttailemaan. © Sini-Marja Niska

Katkeavat perinteet

Kaksi naista tyhjentää hiljalleen komean näköistä telttapaikkaa. Anne ja Suski ovat käyneet saaressa kolmenkymmenen vuoden ajan, ja nykyisessä paikassa Suski on pitänyt telttaansa viimeiset pari vuotta. Nyt tuore, laudoista rakennettu telttapohja, terassikalusteet ja pihakeittiö tarvikkeineen joutavat roskalavalle.

Naiset viittilöivät metsän suuntaan huvittuneina: tuonne sitten ensi vuonna pitäisi pystyttää teltat. Maasto on osin umpiryteikköä. Myös he muistuttavat, että ovat itse raivanneet oman telttapaikkansa oleilukelpoiseksi.

Naiset sanovat, että keskustelisivat mielellään yhä vaihtoehdoista päättävän tahon kanssa. Yhteisistä pelisäännöistä olisi voitu sopia, ja tavaroiden talvisäilytyksestä he olisivat valmiit vaikka maksamaan vuokraa. Kun talvisäilytystä ei ole, naiset epäilevät, että edessä on siirtyminen kertakäyttökulttuuriin.

”Tuntuu, että kaikkiin ehdotuksiimme vastataan ei, ei, ei. Mahdollisuuksia kyllä olisi, mutta onko tahtoa? Rakastan kuitenkin saarta ja sen luontoa niin paljon, että kyllä minun on ensi keväänä tultava vielä katsomaan, mitä täältä silloin löytyy”, Suski sanoo.

Suski ja Anne ovat käyneet Kaunissaaressa 30 vuoden ajan. ”Tuntuu, että nyt meidät vakikävijät halutaan häätää.”

Suski ja Anne ovat käyneet Kaunissaaressa 30 vuoden ajan. ”Tuntuu, että nyt meidät vakikävijät halutaan häätää.” © Sini-Marja Niska

Viimeiset venetsialaiset

Saaren halki kulkevan tien pielessä makaa pöytiä, joita peittävät vielä kukikkaat vahaliinat. Muovilaatikoissa on hylättyjä astioita, ja jätesäkistä pilkistää hyväkuntoinen retkialusta.

Vähän kauempana kaivinkoneen metallinen kauha haukkaa leukoihinsa lautakasan toisensa jälkeen. Tukkikärry kiikuttaa lastin jätelavalle, jonne on kasattu telttoja, pressuja ja kestopeitteitä. Lavan pohjalla makaa kyljellään pallogrilli.

Kerrotaan, että jotkut vakitelttailijat ovat olleet niin pettyneitä Helsingin päätöksiin, etteivät he ole tulleet saareen tänä vuonna ollenkaan. Moni on purkanut tavaransa jo aiemmin kesällä, ja pieni osa on jättänyt kaiken saaressa olevan omaisuutensa niille sijoilleen: telttapaikkoja on jätetty purkamatta ja tavarat hakematta.

Telttailu­kauden loppuun mennessä saaren on oltava tyhjä. Kukaan ei tiedä, mikä saaressa ensi keväänä odottaa.

Telttailu­kauden loppuun mennessä saaren on oltava tyhjä. Kukaan ei tiedä, mikä saaressa ensi keväänä odottaa. © Sini-Marja Niska

Kun telttakausi on virallisesti ohi, kaupunki kerää hylätyt ja jäljelle jääneet rakenteet ja tavarat, lajittelee ne ja kuljettaa vuokraamallaan veneellä pois saaresta. Sitä ennen saaressa vietetään viimeisiä venetsialaisia, jäähyväisiä.

Niemennokassa roihuavasta venetsialaiskokosta erottuu lautoja. Kukaan ei halua miettiä, palaako siellä oma telttapohja. Illan tummuessa ravintola-alue alkaa täyttyä, terassilla tanssitaan livebändin esittämän Albatrossi-sovituksen tahtiin. Uusi ravintoloitsija kerää kehuja, kun alkuun kalliin tuopin hinta on saatu kohdilleen. Saaristolaisruokaakin on tarjolla.

Villi kaatosade rämähtää taivaalta aivan yllättäen, ja juhlijat säntäävät piha-alueen juhlakatoksen tai auringonvarjojen alle.

Helena Lantto kietoo kuoritakkia tiukemmin ympärilleen. Sateenvarjokin löytyy.

”Meitä kausitelttailijoita ei sade haittaa. Satunnaiset vierailijat saattavat pettyä, kun täällä kastuu. Mutta me ollaan täällä, satoi tai paistoi. Siitä tässä on kyse.”

Kaunissaari jää odottamaan talvea ja uudenlaista alkua.

X