Vuoropäälliköt Miska Jääskeläinen (vas.) ja Pekka Aho valvovat valppaana itärajaa. © Juha Metso
Vuoropäälliköt Miska Jääskeläinen (vas.) ja Pekka Aho valvovat valppaana itärajaa.

VAALIMAAN TULLISSA

Jaa artikkeli
Tuuli humisee Vaalimaan rajanylityspaikalla. Itärajan lokakuinen torstaiaamu on kuulas ja kirkas. Maa vihertää vielä, mutta rajan­ylityspaikan aluetta reunustavat tuulessa keinuvat lehtipuut ovat saaneet syksyn sävyjä.

Vaalimaan tullipäällikön sijainen Anna-Liisa ­Mäkelä tervehtii iloisesti ja kertoo, ettei ehdi viipyä pitkään, sillä hänen päivänsä kuluu uusien oppisopimuksella palkat­tavien työntekijöiden työhaastattelujen parissa. Tullialan ammattitutkintoon opiskellaan itse töitä tekemällä sekä Tullikoululla Pasilassa. Oppisopimusajalta maksetaan täysi palkka.

Aivan rajan tuntumassa on useita suuria sinisiä kylttejä, joissa lukee Venäjä neljällä eri kielellä, suomeksi, ruotsiksi, venäjäksi ja englanniksi. Raja näyttää siltä kuin sen yli voisi vain kävellä, vaikka liikennemerkkien symbolit sen kieltävät.

Paikalle saapuvat tullin vuoropäälliköt Miska Jääskeläinen ja Pekka Aho ovat myös sonnustautuneet huomioliiveihin. Niitä käytetään työturvallisuussyiden vuoksi, koska työntekijät liikkuvat jatkuvasti liikenteen seassa.

Tullissa on siirrytty sukupuolineutraaleihin titteleihin, mutta vanhasta ajasta muistuttaa Jääskeläisen sininen nimikyltti, jossa lukee ”esimies”.

Tullissa 27 vuotta töissä ollut Jääskeläinen kertoo, että Vaalimaan rajalla kävi 1990-luvulla amerikkalaisia turisteja ihmettelemässä rautaesirippua.

”He kävivät ihmettelemässä, että eikö rajalla tosiaan ole järeämpää aitaa.”

Vaikka järeät aidat ja varusmiesvartio puuttuvat, vapaus on todellisuudessa illuusio. Ylityspaikkaa seurataan tarkalla silmällä muutamasta kymmenestä monitorista.

Rajan liepeillä on myös säteilyvalvontalaitteita. Laitteet tunnistavat gamma- ja neutronisäteilyä.

”Tšernobylin onnettomuuden jälkeen joku alkoi huolestua, että pitäisiköhän ­säteilyäkin seurata”, Pekka Aho kertoo.

Vaalimaalta

Ruskan kauniit värit koristavat rajanylitys­paikkaa.

”Tšernobylin onnettomuuden jälkeen joku alkoi huolestua, että pitäisiköhän säteilyäkin seurata”

Hiljainen päivä

Vaalimaan rajaylityspaikka on yksi Suomen itärajan vilkkaimmista. Tavaraliikenteen määrät ovat suurimmat juuri Vaalimaalla ja henkilöliikenteessäkin lähes samalla tasolla läheisen Nuijamaan kanssa. Alkuiltapäivästä rajan aavalla asfalttikentällä on kuitenkin varsin hiljaista.

Rekkaliikenne kulkee, kuten ennen pandemiaa, mutta myös niiden osalta päivä on alkanut rauhallisesti. Rekkasumaa purkamaan tehty, kapasiteetiltaan 400-paikkainen rekkaparkki ammottaa lähes tyhjänä.

”Lounasaika se on Venäjälläkin”, Miska Jääskeläinen toteaa.

Punainen rekka ajaa tullin pihaan. Rekkaa ajaa siniseen verryttelyasuun pukeutunut pietarilainen Igor Orban. Auton etuosaa koristavat karvanopat ja viiririvi. Sivuikkunoiden kulmiin on liimattu hämähäkinseittitarrat.

Igor Orban esittelee vuoropäällikkö Aholle mustaa kansiotaan, jossa on rajalla tarvittavat asiakirjat. Orban ei ole monisanainen, mutta vastaa myös toimittajan kysymyksiin. Tällä kertaa hänellä on lastinaan eristemineraalivillaa. Joskus hän kuljettaa myös vaikkapa kahvia.

Pekka Aho pyytää Orbania esittelemään rekan ja käy sen läpi. Kokenut tullimies pystyy arvioimaan nopeasti, onko rekka sallituissa mitoissa, onko se teknisesti Suomen tieliikenteeseen kelvollinen ja onko autossa tai kuskissa jotain epäilyksiä herättävää.

”Meillä on teemoja, mihin kiinnitämme huomiota. Ensin teemme alustavan kaistatarkastuksen, ja jos löydämme jotain kiinnostavaa, otamme rekan halliin tutkittavaksi”, Aho kertoo.

Igor Orban lähtee sisälle tullauskeskukseen jonottamaan tiskille asiointikansion­sa kanssa, jotta hän pääsee jatkamaan matkaansa. Keskuksessa noin kymmenhenkinen tulliselvityshenkilöstö istuu tieto­koneiden ääressä radion soidessa ­vaimeana taustalla. Rekkamiesten asiakirjat on koottu pinoon, josta ne yksi kerrallaan käsitellään.

Tullauskeskuksessa tulli tekee passintarkastuksen ja tulliselvityksen, sekä vastaanottaa myös asiakkaiden puheluita.

Pekka Aho tarkastaa pietarilaisen rekkakuskin Igor Orbanin asiakirjoja. © Juha Metso

Pekka Aho tarkastaa pietarilaisen rekkakuskin Igor Orbanin asiakirjoja.

Läpivalaisu auton avulla

Tyhjässä henkilöautojen tarkastushallissa on italialainen, hieman kulunut ajoneuvonosturi, jonka avulla päästään katsomaan autojen alle. Sen pinnasta näkee, että se saa osansa ureapitoisesta venäläisestä tiesuolaliuoksesta, jota tulee talvisin autojen mukana.

Autot tarkistetaan joka puolelta. Siksi rekkojen tarkastushallissa on myös valjaita, joiden avulla autojen syynäys lintuvinkkelistä onnistuu turvallisesti.

Partioauto ohjaa liikennettä, joka on menossa läpivalaisuun. Vaalimaalla on nyt käytössä Nuijamaan tullista tullut läpivalaisuauto, sillä vakituinen läpivalaisulaitteisto on uudistusremontissa. Rekan lailla ajettava läpivalaisuauto helpottaa ja nopeuttaa suurien kohteiden tarkistamista.

Kun röntgensäde ammutaan rekan läpi, kuuluu piippaava ääni. Kuva valmistuu analysoitavaksi noin kymmenessä minuutissa.

Kuorma-autoon rakennettu läpivalaisulaite nopeuttaa suurten ajoneuvojen tarkistusta huomattavasti. <span class="typography__copyright">© Juha Metso</span>

Kuorma-autoon rakennettu läpivalaisulaite nopeuttaa suurten ajoneuvojen tarkistusta huomattavasti.

Takavarikoituna kaikkea maan ja taivaan väliltä

Jääskeläinen ja Aho esittelevät tarkastushallin takana sijaitsevan huoneen, jossa on selvityksessä olevia takavarikoituja esineitä. Pienessä huoneessa ei ole huumeita tai Kalašnikov-kiväärejä, mutta nurkassa komeilee ylväästi yläviistoon katseleva kissamaiseen asentoon täytetty susi.

Miehet nostavat laatikosta esiin painavat, kivipäällysteiset ja metallisydämiset mysteeriesineet. Heidän geologikollegansa oli tunnistanut ne meteoriiteiksi.

”Rajalle tuodaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, nämä ovat sieltä taivaalta”, Aho sanoo.

Meteoriitit ovat hurjan tyyriitä, niitä käytetään esimerkiksi kellotauluihin ja koruihin. Kyseisten kimpaleiden yhteenlaskettu verotusarvo on noin 300 000 euroa.

Yhdestä korista pilkistää siroja aasialaiseen tapaan koristeltuja norsunluisia esineitä. Huoneessa on myös kasoittain tupakkaa, muutama kori saksalaista olutta, turkooseja fluorisoivia kasvihuonekaasupulloja ja samaan värimaailmaan sulautuvia lonkerolaatikoita.

Tullikoirat ovat nyt toisaalla, mutta niistä muistuttaa lattialle jäänyt keltainen palkkiopallo.

Valtiolle tuomitut alkoholit hävitetään viemäriin kaatamalla, savukkeet päätyvät energiajätteeksi. Erilaiset jätteet tuhotaan hävittämiseen erikoistuneiden yhteistyökumppaneiden toimesta tullin valvonnassa. Osa Tullin haltuun ottamista esineistä ja asioista palautuvat tullimuodollisuudet hoitaneille omistajilleen ja osa myydään huutokaupassa.

Vaalimaalta

Rajalla tullin haaviin jää aika erikoisiakin tavaroita, kuten täytetty susi ja pala meteoriittia.

Odotus voi kestää

Pietarista saapuva päivittäinen linja-autoliikenne on palannut reitilleen. Raja-aseman pihassa seisoo keltainen bussi.

”Linja-auton matkustajat viettävät tullissa pitkän tovin, koska täytyy selvittää, voivatko he tulla Suomeen ja ovatko korona-asiat kunnossa. En tiedä jaksaisinko itse jonotella”, Pekka Aho kertoo.

Henkilöliikenteen määrä on korona-aikana pudonnut roimat 90 prosenttia. Halvan polttoaineen perässä kulkevia kansalaisia ei juuri ole. Pääasiassa rajan ylittävät kaksoiskansalaiset.

Tullin sisätiloissa on edelleen voimassa maskipakko ja paikalla toimii Kymsoten koronatestausasema.

”Venäjän tautitilanne on Suomea pahempi ja asiaan on suhtauduttava tarvittavalla vakavuudella”, Miska Jääskeläinen huomauttaa.

Sisätiloissa passintarkastuspisteen lisäksi on läpivalaisulaitteisto sekä myös pelkistetty henkilöntarkastushuone, jossa joskus joudutaan suorittamaan perusteellisempi, päällysvaatteiden alle kohdistuva tullitarkastus. Ruumiin ontelot voidaan tarkastaa vain sairaalassa lääkärin toimesta. Normaaliaikana tällaisia tarkastuksia tehdään keskimäärin kerran kuussa.

Alhaalla sijaitsevat myös jykevin metalliovin varustetut väliaikaisputkat, jonne henkilö tarvittaessa laitetaan odottamaan tullin tutkijoita. Alakerran perällä sijaitsee myös henkilökunnan käytössä oleva punttisali.

Rajan yli vain hyvästä syystä

Venäläinen pari pyrkii Suomeen punaisessa Suzukissaan. Helakanpunaiseen Mikki Hiiri -takkiin sonnustautunut nainen kävelee edestakaisin auton ympärillä. Hänen housujensa ruutukuvio toistuu vierellään seisovan nahkatakkisen miehen paidassa.

Pekka Aho tutkii auton läpikotaisin, penkkejä ja konepeltiä myöten. Sen tarkemmin Aho ei halua paljastaa havainnointitekniikkojaan, jotta väärintekijät eivät inspiroituisi.

”Tämä on ikään kuin piilota ja etsi -leikki, jossa pitää muistaa hirveä määrä eri säädöksiä. Ei niitä kaikkia ulkoa muista, mutta vuodet ovat opettaneet paljon. Ennen epävarmoina hetkinä täytyi juosta tietokoneen ääreen, nykyisin älypuhelimet säästävät askelia.”

Selviää, ettei Suzuki-parilla ole lupaa saapua maahan, sillä pätevä syy puuttuu. Heillä ei ole kaksoiskansalaisuutta, sukulaisia tai kiinteistöä Suomessa. Pari joutuu palaamaan Venäjälle.

Vaalimaalta

Pekka Aho tutkii punaista Suzukia rutiinilla. Ahon silmä on harjaantunut 20-vuotisen uran aikana.

Harva uskaltaa uhmata varustautuneita tullimiehiä

Miska Jääskeläinen kertoo, että Venäjän keskiluokan vaurastuminen näkyy rajalla. Piraattilevyt uupuvat, enää ei piiloteta ­kilpikonnia rintaliiveihin tai tupakkaa risottoon.

Kaikista äveriäimpiä venäläisiä rajalla ei kovin usein näe, sillä he laittavat usein asianhoitajat hoitamaan Suomen bisneksiään. Suurimmat henkilöruuhkapiikit osuvat esimerkiksi venäläisten lomasesongin loppuajalle elokuulle ja loppuvuodelle ennen suurta uudenvuodenjuhlaa.

Itärajalla tarvitaan kielitaitoa. Miska Jääskeläinen puhuu sujuvaa venäjää, mutta kertoo, että älypuhelimen sanelumenetelmällä toimivasta kääntäjästä on ollut apua muiden kielten kanssa. Välillä kommunikaatiossa täytyy vähän sumplia, mutta­ toistaiseksi ”kukaan ei ole jäänyt hihaan roikkumaan”.

Tullivirkailijat saavat usein osakseen myös vihamielisyyttä. Tilanteissa jaksamisessa auttaa työpaikalla vallitseva sisä­piirihuumori ja hyväntahtoinen naljailu. Pekka Aho ja Miska Jääskeläinen ovat kumpikin viihtyneet kuitenkin alalla kauan.

”Joillekin tämä työ sopii, joillekin ei. Elämäntapaoppaat sanovat, että seitsemän vuoden välein pitäisi vaihtaa työpaikkaa. Olemme Pekan kanssa tästä aika lailla myöhässä”, Miska Jääskeläinen sanoo.

Harva kuitenkaan uskaltaa uhmata varustautuneita tullimiehiä. Lähes kaikki uhkaavat tilanteet myös saadaan hoidettua voimakeinojen sijaan puhumalla.

Vaalimaan tulli

Läpivalaisun esihenkilö Anu Koskela näyttää eräässä läpivalaisussa otettua röntgen­kuvaa, josta on nähtävissä betonielementteihin kätketyt kielletyt aineet. <span class="typography__copyright">© Juha Metso </span>

Läpivalaisun esihenkilö Anu Koskela näyttää eräässä läpivalaisussa otettua röntgen­kuvaa, josta on nähtävissä betonielementteihin kätketyt kielletyt aineet. © Juha Metso 

  • Vironlahdella sijaitseva Vaalimaa oli Neuvostoliiton portti Porkkalaan jo ennen virallista raja-asemaa vuosina 1944–1956.
  • Virallinen raja-asema avattiin kylmän sodan aikana 63 vuotta sitten 1. heinäkuuta 1958.
  • Salakuljetusten määrä kasvoi 1970-luvulta alkaen. Alkoholin rinnalle tulivat myös huumeet ja dopingaineet.
  •  Huomattavin Vaalimaalla paljastunut huumesalakuljetus on vuodelta 2005, jolloin turkkilaisesta rekasta löydettiin 50 kiloa heroiinia.
  • Rekkaliikenne kasvoi Vaalimaalla merkittävästi 1990-luvun ja 2000-luvun alun taitteessa
  •  Raskaan liikenteen ja henkilöliikenteen eriyttäminen ja moottoritie E18:n valmistuminen ovat helpottaneet rekkaruuhkia.
  •  Vaalimaan tullin läpi ajoi 142 399 rekkaa ja 630 755 matkustajaa vuonna 2020. Edellisvuonna, ennen koronaa luku olivat noin 160 600 rekkaa ja 2,463 miljoonaa matkustajaa.

Lähteet: Vaalimaan tulli sekä 60 vuotta kahden maailman ­portilla Vaalimaan tulliasema 1958–2018 -historiikki

X