Näkymättömät puurtajat – Roderick Paed on yksi Suomen 80 000 siivoojasta: ”Jos meitä ei olisi, paikat eivät pysyisi kunnossa, tunnelma olisi pilalla eivätkä ihmiset viitsisi edes tulla”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Filippiiniläinen Roderic Paed on siivonnut Helsingin Hartwall Arenaa kuusi vuotta. Myös hänen vaimonsa tekee välillä siivoustöitä, vaikka onkin varsinaiselta ammatiltaan kokki.
Filippiiniläinen Roderic Paed on siivonnut Helsingin Hartwall Arenaa kuusi vuotta. Myös hänen vaimonsa tekee välillä siivoustöitä, vaikka onkin varsinaiselta ammatiltaan kokki. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Meillä on 80 000 ihmistä, jotka pitävät koulut, kodit ja työpaikat puhtaina ja viihtyisinä. He hoitavat työnsä hiljaa ja näkymättömissä, kenenkään huomaamatta. Vai onko se koko totuus suomalaisesta siivoojasta?

Roderic Paed tarttuu moppiin. Helsingin Hartwall Arena on keskiviikkoiltapäivänä hiljainen. Katsomossa on vielä jälkiä edellisillan jääkiekko-ottelusta. Joltakin on kaatunut rappusiin virvoitusjuomaa.

Filippiineiltä kotoisin oleva Paed on siivonnut tapahtuma-areenaa kohta kuusi vuotta, siitä lähtien, kun hän sai työpaikan SOL Palveluista.

”Siivous oli tuolloin ainoita töitä, joita pystyin hakea. Tarjoilijoilta ja hotellityöntekijöiltä vaadittiin suomen kieltä”, Roderic Paed sanoo.

Kokemusta Paedilla kyllä oli. Kotona Filippiineillä hän oli työskennellyt 10-vuotiaasta. Ensin kaivamalla ojia ja kantamalla hiekkaa. Opiskeluaikoina hän teki yövuoroja pikaruokaravintolassa.

Päätettyään lähteä ulkomaille, hän keskeytti kirjanpitäjäopintonsa ja työskenteli monta vuotta Malesiassa tarjoilijana, kodinhoitajana ja lomakohteessa hovimestarina. Siellä eräs suomalaispariskunta huomasi hänet ja pyysi kodinhoitajakseen.

Suomeen Roderick Paed tuli vuonna 2008. Kuuden vuoden jälkeen hän alkoi etsiä uutta työpaikkaa, jossa olisi työaika ja työmäärää vastaava palkka.

SOL:illa Paed on noussut Hartwall Arenan yövuorojen valvojasta sekä Arenan että Telia 5G -jalkapallostadionin esimieheksi. Hänen vastuullaan on, että tilat ovat siistejä otteluiden, konserttien ja kokousten aikana.

”Silloin, kun tapahtuu, on todella kiire. Tarvitaan oikeaa asennetta, kärsivällisyyttä ja sydäntä tälle työlle. Ei täällä muuten viihdy pitkään”, Roderic Paed toteaa.

Siivousalan pelastajat ovat kotoisin muualta

Roderick Paed ja muut maahanmuuttajat ovat olleet 1990-luvulta lähtien siivousalan pelastus. Heistä saadaan etenkin pääkaupunkiseudulla työvoimaa, jota ei muuten löydy.

Alan asiantuntijajärjestön SSTL Puhtausala ry:n mukaan esimerkiksi hotelli- tai laivasiivoukseen erikoistuneissa yrityksissä, maahanmuuttajien osuus voi olla jopa 80 prosenttia.

Paedin 18:sta työkaverista kaikki ovat kotoisin jostain muualta, Gambiasta, Etiopiasta, Virosta, Latviasta ja Filippiineiltä. Koko Suomessa SOL Palveluiden työntekijöistä kolmannes on ulkomaalaistaustaisia.

Miesten osuus on kasvanut maahanmuuttajien takia, mutta edelleen alle viidennes Suomen 80 000 siivoustyöntekijästä on miehiä.

SOL-yhtiöiden viestintäpäällikkö Taija Paavola arvioi, että tulevaisuudessa maahanmuuttajien määrä alalla kasvaa. Työpaikkoja on koko ajan tarjolla, ja ala on helppo tapa tutustua suomalaiseen työelämään, sillä työn voi oppia tekemällä.

Alalla on myös helppo edetä. Lisäksi siivous sopii monenlaisiin elämäntilanteisiin, sillä sitä voi tehdä koko- ja osa-aikaisena ja eri vuorokauden aikoina. Suomen kielikään ei enää ole ehdoton vaatimus. Englanninkielistä koulutustakin lisätään koko ajan.

”Onneksi olemme löytäneet maahanmuuttajat,” Paavola toteaa.

Roderic Paed on aina saanut arvostusta työstään. Kerran eräs Hartwall Arenalla käynyt jopa tunnisti hänet kadulla toisella puolella Helsinkiä ja kiitti hyvästä siivouksesta.

Roderic Paed on aina saanut arvostusta työstään. Kerran eräs Hartwall Arenalla käynyt jopa tunnisti hänet kadulla toisella puolella Helsinkiä ja kiitti hyvästä siivouksesta. Tommi Tuomi / Otavamedia

Arvostus näkyy siivoojan palkassa

Minkä takia puhtausala ei sitten houkuttele työtekijöitä? Mistä huono maine ja alhainen arvostus oikein johtuvat?

Yhtenä syynä voi olla palkka. Kiinteistöpalvelualan työehtosopimuksessa vähimmäispalkat ovat 10,67–15,17 euroa tunnissa tai 1 718–2 442 euroa kuukaudessa riippuen työn vaativuudesta. Lähtötaso on sama kuin kaupanalalla.

Sopimusasiantuntija Jarkko Viitanen Palvelualojen ammattiliitossa (PAM) huomauttaa, että siivoojien palkat eivät kuitenkaan nouse kokemuksen mukana, sillä palkka perustuu työn vaativuuden arviointiin.

”Pienissä ja useimmiten työnantajaliittoihin järjestäytymättömissä yrityksissä, työ määritellään usein matalaan palkkaluokkaan, joten yritykset voivat teettää työtä halvemmalla.”

Noin 80 prosenttia siivoojista ansaitsee Pamin mukaan 10,67 euroa tunnissa eli 1 718 euroa kuukaudessa. Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan siivoojan säännöllisen työajan mediaaniansio on 11,06 euroa tunnissa.

Lisäksi ilta- ja yölisät ovat siivoojilla huonommat kuin kaupan alalla, 1–2 euroa tunti.

Osana ongelmaa ovat myös osa-aikaiset työsopimukset, joiden takia palkkaa nostavat arkipyhäkorvaukset jäävät monilta saamatta.

Kiire piinaa työssä siivoojia

Toinen siivoojantyön houkuttelevuuteen vaikuttava tekijä on kiire. Työn tiukka mitoitus on Viitasen mukaan alan suurin ongelma. Kiireen takia työn laatu huononee, mikä on johtanut siihen, että osa siivoojista tekee työnsä loppuun omalla ajallaan.

Tauot ja ruokatunnit jäävät pitämättä, kun niille ei ole aikaa tai paikkaa. Siivoojat rasittuvat niin henkisesti kuin fyysisesti. Räikeimmin kiire näkyy hotelli- ja laivasiivouksessa, mutta liian kovasta tahdista valitetaan PAM:iin kaikilta sektoreilta.

Viitasen mukaan kiireen ja palkkojen polkemisen syynä ovat asiakkaiden vuoden parin välein tekemät kilpailutukset, jotka saavat siivousyritykset lupaamaan työn yhä halvemmalla.

”Pitkässä juoksussa tällainen säästäminen kostautuu. Kun esimerkiksi lattiapitoja ei ehditä hoitaa kunnolla, ne joudutaan uusimaan paljon nopeammin.”

Tiina Tikkanen siivoaa koteja Oulussa

Tiina Tikkanen siivoaa koteja Oulussa Teija Soini

Räteistä mikrokuituihin

Kolmanneksi siivoojien arvostukseen saattavat vaikuttaa ajat, jolloin rikkaiden siivoustyöt tekivät köyhälistöön kuuluvat piiat. Ja katsottiinhan siivous 1950-luvulle asti työksi, jonka pystyi hoitamaan muiden hommien ohessa. Esimerkiksi kouluissa yksi ihminen saattoi hoitaa keittäjän, siivoojan, talonmiehen ja lämmittäjän työt.

Vasta 1950-luvulla siivouksesta alkoi tulla ammatti. Ensimmäinen siivousliike Suomen Puhdistuspalvelu perustettiin vuonna 1950.

Seuraavalla vuosikymmenellä siivoustyötä keskitettiin ensi kertaa virastoissa ja kunnissa omiksi yksiköikseen, joiden johtoon tuli koulutettu esimies. Ensimmäiset siivouspäälliköt aloittivat Tampereella 1962 ja Postipankissa 1963. Myös rivisiivoojia alettiin kouluttaa.

1970-luvulla alalle saatiin yhteiset standardit, joiden perusteella pystyttiin laskemaan työn vaatima aika. Se auttoi tasoittamaan työn laatua, hinnoittelua ja palkkausta. Siivoustyö oli kuitenkin raskasta ja palkka huono.

Vettä piti kantaa ämpäritolkulla ja lattiaa kuurattiin usein polvillaan. Uudet erilaiset kemikaaleja sisältävät pesuaineet olivat vahvoja, eikä niitä aina osattu käyttää oikein.

Iho-ongelmat ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet olivat yleisiä. Useimmiten siivoojat tekivät työtään aamuvarhain tai illan ja yön tunteina. Piti olla näkymätön. Ei ollut soveliasta siivota asiakkaan silmien alla.

Työttömyys toi alalle

”Kyllä siivoustyö on kehittynyt noista ajoista valtavasti,” sanoo puhtausasiantuntija Minna Kyllinen SSTL Puhtausala ry:stä.

Hän itse päätyi alalle vuonna 1990 jäätyään kaupan alalta työttömäksi. Puhtausalalla työvoimasta oli jo silloin pulaa ja Kyllinen meni rappusiivoojaksi.

”Ajattelin, että kesän ajan siivoan, mutta siivoojaksi en jää.”

Tiina Tikkanen huomauttaa, että olisi katastrofi, jos siivoojia ei olisi. ”Kyllähän sen kotonakin näkee, mitä tapahtuu, jos ei siivoa viikkoon.”

Tiina Tikkanen huomauttaa, että olisi katastrofi, jos siivoojia ei olisi. ”Kyllähän sen kotonakin näkee, mitä tapahtuu, jos ei siivoa viikkoon.” Teija Soini

Kyllisen paino putosi kesän aikana 8 kiloa. Raput pestiin edelleen kontaten rätillä, jota huuhdeltiin ämpärissä. Ranteet olivat koetuksella, kun rätti piti vääntää kuivaksi.

Puuvillalankaiset mopit olivat painavia käyttää. Työaika oli kuitenkin Kyllisen mieleen, aamukuudesta puoleenpäivään. Se jätti paljon aikaa kesärientoihin.

Rappusilta esimieheksi, kouluttajaksi ja asiantuntijaksi

Kesän jälkeen Minna Kyllinen palasi kaupan alalle, mutta työt eivät jatkuneet ja hän palasi siivouksen pariin. Hän siivosi kauppoja, ravintoloita, tehtaita, lentokoneitakin.

Vuosikymmenen kuluessa työvälineet kevenivät. Puuvillamopit ja -rätit vaihtuivat kevyisiin mikrokuituihin, ja työtavat muuttuivat ergonomisemmiksi.

Kyllinen kiinnostui alasta niin, että alkoi opiskella työn ohessa. Hän pääsi ensin esimieheksi, sitten kouluttajaksi ja on nykyisin asiantuntija.

”En ole varmastikaan ainut, joka on jäänyt alalle vahingossa. Parasta puhtausalassa on laaja skaala erilaisia tehtäviä ja hyvä etenemisen mahdollisuus.”

Kiinteistöpalvelualan työehtosopimuksen piirissä olevien työntekijöiden palkatkin nousivat 2010-luvulla lähes 20 prosenttia.

Merkittävin siivoojan arvostukseen vaikuttanut muutos on Kyllisen mukaan ollut kuitenkin 1990-luvulla alkanut työn siirtäminen virka-aikaan.

”Siivoojan arvostus nousi, kun tilojen käyttäjät näkivät hänet työssään. Päiväsiivous antoi siivoojalle kasvot.”

Kun töihin lähteminen ei koskaan harmita

Entä siivoojat itse? Mitä he ajattelevat kokemastaan arvostuksesta?

Lähes 40 vuotta siivoojan työtä tehnyt Tiina Tikkanen, 60, vastaa puhelimeen omakotitalossaan Oulussa. Takana on ennen kahdeksaa alkanut työpäivä, jonka aikana hän on siivonnut parinsa kanssa neljä kotia.

Nykyisessä työpaikassaan Pro-Kaks Kotityöpalveluissa Tikkanen on ollut kahdeksan vuotta. Sitä ennen hän siivosi rappukäytäviä, sairaalaa, toimistoja ja kokeili myös markettisiivousta.

”Se ei ollut minua varten. Tahti oli niin kova, ettei kaikkea millään ehtinyt tehdä. Kamalinta on, jos ei voi tehdä työtään niin hyvin, että kehtaa mennä seuraavana päivänä töihin.”

Tikkanen arvelee, että alan huono maine johtuu juuri siitä mielikuvasta, että siivooja puurtaa minimipalkalla isossa toimistossa illan hämärässä tai petaa sänkyjä sekuntikellon tikittäessä.

”Siivoojien aloituspalkat ovat surkeita. Työstä pitäisi kyllä maksaa niin, että ihminen pärjää ilman tukia. Onneksi olen onnistunut pitämään puoleni ja saanut aina sen, mitä olen pyytänyt.”

Muuten hänellä on siivoojana työskentelystä lähinnä hyvää sanottavaa. Koskaan ei ole harmittanut lähteä töihin.

Siivousvälineet ovat muuttuneet Tiina Tikkasen uran aikana kevyemmiksi, ergonomisemmiksi ja tehokkaammiksi. Nykyisin kiire on suurempi uhka siivoojien työturvallisuudelle kuin kemikaalit tai huonot työasennot.

Siivousvälineet ovat muuttuneet Tiina Tikkasen uran aikana kevyemmiksi, ergonomisemmiksi ja tehokkaammiksi. Nykyisin kiire on suurempi uhka siivoojien työturvallisuudelle kuin kemikaalit tai huonot työasennot. Teija Soini

Sosiaalisuus viehättää – työ ei ole yksin ahertamista

Työyhteisöissä Tiina Tikkanen on kokenut olevansa samanarvoinen muiden kanssa, olivat työkaverit sitten kemistejä tai arkkitehtejä. Muilla aloilla työskentelevät ystävät ovat aina olleet kiinnostuneita siivoojan työstä ja aika kuluu siivotessa nopeammin kuin paperitöissä, joita Tikkasen työnkuvaan on joskus kuulunut.

Työssä viehättää etenkin sosiaalisuus. Siivoaminen ei todellakaan ole yksinäistä pakertamista.

”Siivooja on ennen kaikkea asiakaspalvelija. Meiltä vaaditaan sydämensivistystä, kykyä ymmärtää erilaisia ihmisiä ja tilanteita ja toimia niiden mukaan. Pitää olla valmis juttelemaan asiakkaan kanssa mistä tahansa.”

Tikkasen mukaan vaatii keskustelu- ja ammattitaitoa voittaa esimerkiksi ikääntyneen asiakkaan luottamus, kun lapset ovat tilanneet tälle kotisiivouksen.

”Asiakas saattaa pelätä, että siivooja kaivelee laatikoita tai ei siivoa oikein. Kun vuosi on mennyt, pääsääntöisesti asiakas ei enää istu vieressä neuvomassa, vaan odottaa seuraavaa siivouspäivää.”

Hankalat tilanteet Tikkanen on usein ratkonut huumorilla. Esimerkiksi lääninhallituksessa 1980-luvulla Tikkasta harmitti keskusneidin tapa heittää roskat roskakorin viereen.

Niinpä hän jätti koriin viestin: ”Sodan syttyessä siirry tänne, koska tänne ei osu koskaan.” Miesten vessaan hän kirjoitti: ”Siirry lähemmäs, sillä se on lyhempi kuin luuletkaan.

Roskat olivat sen jälkeen korissa ja virtsan määrä pyttyjen ulkopuolella väheni.

Tikkanen sanoo toki tavanneensa kollegoita, jotka kokevat, ettei heidän työtään arvosteta. He ovat usein joutuneet alalle pakosta eivätkä ehkä arvosta työtään itse.

”Kyllä se minusta kiitollisuutta on, jos asiakas avaa oven hymyssä suin ja tarjoaa kahvit.”

Alan arvostus kasvaa

Yli neljäsosa siivousalalla työskentelevistä oli vuonna 2017 Tilastokeskuksen mukaan yli 55-vuotiaita. Yrityksissä mietitään jatkuvasti, mistä saada työvoimaa eläköityvien tilalle. Nuoret siivoavat usein vain väliaikaisesti, ennen kuin päätyvät muille aloille.

Alalla on kuitenkin myös nuoria tekijöitä. Yksi heistä on Koti puhtaaksi -yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja Saana Tyni, 31, joka on viime vuosina palkittu moneen kertaan hyvästä työnantajuudesta.

Yrityksen Helsingin toimistolla istuvista koordinaattoreista, asiakaspalvelijoista ja kääntymässä käyvistä siivoojista valtaosa on nuoria naisia.

”On totta, että siivoojia on kahta lajia. Niitä, jotka pitävät esimerkiksi välivuotta, ja niitä, jotka ovat tulleet alalle jäädäkseen,” Tyni sanoo.

Saana Tyni ja Jenna Moisio siivoavat koteja Helsingissä. Tosin Tyni ja Moisio tekevät nykyisin enemmän toimistotyötä kuin siivousta.

Saana Tyni ja Jenna Moisio siivoavat koteja Helsingissä. Tosin Tyni ja Moisio tekevät nykyisin enemmän toimistotyötä kuin siivousta. Tommi Tuomi / Otavamedia

Vaihtuvuutta hänenkin yrityksessään toki on, mutta työntekijöistä ei silti ole ollut pulaa. Nytkin Tynin liikekumppani ja aviomies Henri Haho valmistelee työpaikkahaastattelua, joka ei tosin ole ihan tavallinen.

Sinne saapuva nuori nainen on voittanut tuhat euroa viime vuoden työnhakijoiden välisessä arvonnassa.

Alalle houkutellaan eri keinoin

Arpajaiset on yksi niistä kikoista, joilla yritys houkuttelee työntekijöitä. Kikkoja on muitakin.

Palkkoja on nostettu yli alan vähimmäistason keskimäärin 11–13 euroon tunnissa, työtä tehdään vain arkena, työntekijät voivat ostaa yrityksen osakkeita ja saavat osallistua kehittämistyöhön.

Siistijöiltä lähti esimerkiksi se idea, että työ tehdään pareittain, eikä yksin, kuten perinteisesti on ollut tapana. Keinot lisäävät Tynin mukaan työssä viihtymistä, mikä puolestaan vaikuttaa sekä työntekijöiden pysyvyyteen että asiakkaiden tyytyväisyyteen.

”Aliarvostavaa asennetta kohtaa todella vähän. Enemmänkin tuntuu, että siivousalasta on tullut trendikästä. Yrittäjille löytyy esikuvia, eikä työ ole ollenkaan samanlaista juuriharjalla ja mäntysuopavedellä kuuraamista kuin silloin, kun mummoni teki samaa työtä. Työmenetelmien ja -välineiden takia työ on nyt paljon kevyempää ja vähemmän kuluttavaa.”

Jotain alan arvostuksesta kertoo sekin, että viime vuonna Koti Puhtaaksi sai yli 5 000 työhakemusta.

Yritys, joka vuonna 2011 elätti ainoastaan perustajansa, työllistää nyt pari sataa ihmistä Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Toimitusjohtajaa harmittaa, ettei itsellä ole juuri enää aikaa siivota.

”Kiloja alkoi heti tulla, kun jäin pois kentältä. Siivoojan työllä pysyy kunnossa, kunhan syö terveellisesti ja muistaa oikeat työasennot.”

Saana Tyni alkoi siivota ikäihmisten koteja jo kouluaikana. Alan yrittäjä hänestä tuli, kun asiakkaat halusivat imurin sijasta ostaa häneltä siivouspalvelua.

Saana Tyni alkoi siivota ikäihmisten koteja jo kouluaikana. Alan yrittäjä hänestä tuli, kun asiakkaat halusivat imurin sijasta ostaa häneltä siivouspalvelua. Tommi Tuomi / Otavamedia

Roderic Paed: ”Me olemme ainakin 50 prosenttia tapahtumista”

Hartwall Arenalla Roderic Paed vie mopin siivouskeskukseen. Seiniä reunustavat harjat, rikkalapiot ja muut siivoustarvikkeet. Pesukone pyörittää likaisia pyyhkeitä.

Huoneen perällä on Paedin työsoppi. Siellä hän suunnittelee aamupäivisin työvuoroja, tilaa siivoustarvikkeita ja pyytää tapahtumien ajaksi lisätyöntekijöitä, ennen kuin lähtee kotiin.

Niinä iltoina, kun on tapahtumia, hän palaa työpaikalle ja siivoaa kollegoidensa kanssa kaatuneita kaljoja ja kerää lattialle heitettyjä roskia. Vessat on siivottava, kun lavalla tapahtuu. Katsomo silloin, kun on väliaika. Koko ajan on kiire.

”Kun adrenaliini alkaa hyrrätä, alan rakastaa siivoamista ja kiireen tuomaa haastetta. Kun työ on tehty hyvin, on tyytyväinen olo. Haluan, että muutkin siivoojat lähtevät sillä mielellä kotiin”, Roderic Paed sanoo.

Yleensä palaute niin katsojilta, tapahtumajärjestäjiltä kuin areenan muulta henkilökunnalta on kiittävää.

Paedin mielestä arvostus on ansaittua. Hän ei halua, että ammattikuntaa kutsutaan ”pelkiksi siivoojiksi.”

”Me olemme ainakin 50 prosenttia tapahtumista. Jos meitä ei olisi, paikat eivät pysyisi kunnossa, tunnelma olisi pilalla eivätkä ihmiset viitsisi edes tulla.”

Lähteet: Jokainen siivota osaa? Ammattisiivouksen historiaa 1950–2000; Tarja Kujala ja Arja Wilkman, SSTL Puhtausala ry.

Lue myös: Mitä tehdä irtaimistolle homeongelman jälkeen: pitääkö kirjat polttaa ja ostaa uudet vaatteet sekä huonekalut? Sisäilma-asiantuntija vastaa

X