Posio oli vaalien tasapainokunta, mutta löytyykö sieltä yhtään Väyrysen julkikannattajaa?

Paavo Väyrynen ja Matti Vanhanen saivat molemmat Posiolla presidentinvaaleissa 608 ääntä. Sen verran on mahdollisuuksia löytää täältä Väyrysen kannattaja.

”Kysy Vikeltä!” Paavo Väyrysen julkikannattajan löytäminen Posiolta muutti juttumatkan vaikeaksi.

Paavo Väyrynen ja Matti Vanhanen saivat molemmat Posiolla presidentinvaaleissa 608 ääntä. Sen verran on mahdollisuuksia löytää täältä Väyrysen kannattaja.
(Päivitetty: )
Teksti: Teksti Vesa Mäkinen – Kuvat Jussi Helttunen / Otavamedia
Jaa artikkeliLähetä vinkki

Tasapeli!

Sitä ei kukaan odottanut. Moni toivoi tasaväkistä tulosta, mutta että aivan tasan. Paavo Väyrynen ja Matti Vanhanen saivat molemmat 608 ääntä.

Posiolla kuului kohahdus jos toinenkin. Niitä lienee kuulunut kahvipöydissä pitkin pitäjää.

Ei tullut presidenttiä Väyrysestä, mutta eipä tullut Vanhasestakaan.

Väyrynen oli onnistunut jälleen punnertamaan itsensä esille, tällä kertaa yksin ja vanhaa alkukotiansa vastaan. Yksi Väyrynen vastasi koko keskustaa.

Se oli ainakin Posion tahto.

Posio sijaitsee Oulun seudulla.

Posio sijaitsee Lapin läänin kaakkoisosassa ja se luetaan kuuluvaksi Koillismaahan.

Nyt vanha johtaja on aloittanut kapinan uutta vastaan. Keskustan puoluekokous on reilun kuukauden kuluttua, ja Väyrynen aikoo haastaa istuvan puoluejohtajan Juha Sipilän. Keskusta tunnetaan puolueena, jossa johtajan takana seistään.

”Täällä on paljon Väyrysen miehiä”, kuuluu huoltoaseman nurkkapöydässä möreä murahdus.

Onko tosi, missä, näyttäkää malliksi?

Tykkyjen tienoota

Posio on aukko. Se sijaitsee kodan takaosan kankaassa.

Muinaisesta saamenkielisestä sanasta on myöhemmin tullut suvun, talon, kylän ja vajaa sata vuotta sitten pitäjänkin nimi.

Oulu on tänä talvena poikkeuksellisen talvinen. Useina talvina penkat alkavat nousta hiljalleen tien varrelle vasta reilusti poronhoitoalueelle tultua, Kiimingin jälkeen. 150 kilometriä koilliseen Koillismaa on usein Suomen lumisinta aluetta. Nyt lunta on suunnilleen metri. Pitäjät pienenevät ja valot vähenevät.

Posiolle noustaan hiljalleen. Perämeren rannasta sinne on noin sadan metrin korkeusero. Matkalainen miettii, mahtaako happi loppua.

Parin sadan metrin korkeusero on näillä seuduilla ilmaston kannalta paljon. Kostea meri-ilma tulee Pohjanlahdelta lounaistuulen mukana, ja juuri Pudasjärven ja Posion maaston kohoumilla se mossahtaa puihin uljaaksi, mystiseksi tykyksi.

Nyt ei ole matka sinne. Edessä on taajama, jonka kauppojen pihalla ei ole tavatonta nähdä poroja. Hotellin kulmalla on muovinen kodanmuotoinen valomainos. Se on ollut jo jonkin aikaa pimeänä.

Hiljaisia ovat nämä kylät nykyään. Vain yksi iso Valtra on marketin pihassa. Potkukelkkoja on kaksi.

Muuten on tuulikin vaiti.

Vaan parrat pärisevät.

Marko Puropudas ja Teijo Lämsä uskovat, ettei keskustan koskaan pitäisi unohtaa Väyrystä.

Takinpyörittäjät kahvikupin ääressä

Posio.

Isäntä istuu kahvikupin ääressä.

Hän lueskelee lehteä yksikseen ja välillä seuraa, kun nuorempi mieseurue innostuu.

”Pitääkö se paikkansa, kun sanotaan, että nuorena olet naisten kanssa ollut melekonen mies?”

”No on siinä vähän liioittelua.”

Seniorimies kuuntelee ja ottaa hörpyn kahvistaan. Hymyilee ja lukee lehteä.

Otetaanpa häneen kontaktia. Hyvät päivät toivotetaan.

”En minä rupea mitään nimelläni puhumaan”, hän toteaa.

Mutta viereisessä pöydässä on rempseä mies. Hän kertoo heti nimensä. Poropudaksen Marko.

Posiolainen monitoimimies.

Kun Väyrysestä kysytään, Markku innostuu: ”Kysy Vikeltä!”

Hän osoittaa senioriherraan, jonka kanssa jo juttelimme. Herra pudistaa päätään naureskellen. Ottaa kahvihörpyn.

Poropudas ottaa puheenvuoron takaisin, haluaa puhua väyrysläisistä.

”Niillä pyörii takki niin, että minäkään en pysy matkassa! Parhaimmillaan neljästä viiteen kertaa. Välillä on noitavainoa ja välillä mies paikallaan.”

Vieressä istuu ystävä Tauno Pätsi. Hänkin naureskelee, kun Väyrysestä tulee puhe. Mutta on näkemyskin.

”Jos hän sudenkaatolupia hommaa, me lähdetään äänestämään.”

Poropudas yhtyy ajatukseen.

”Jos vihreistä ja Väyrysestä olisi pakko valita, sitten Väyrystä äänestäisin.”

Väyrysläisyys lestadiolaisalueilla

Ulkona Posion taajamassa paistaa melkein aurinko. Potkukelkat ovat jo risteyksessä, ja mummot juttelevat. Kumpikaan ei millään haluaisi sanoa Väyrysestä yhtään mitään.

Kysykää miehiltä, on rouvien ohje. Ilmeisesti Paavo on enemmän miesten juttu.

Keskusta ei ole nyt tajunnut aivan kaikkea. Näin tuumataan kyläparlamentissa.

”Keskusta ei ymmärrä, että Väyrynen on mies, jota ei voi unohtaa.”

Se on Poroputaan näkemys. Hänen mukaansa ei ole aivan niinkään, että vain miehet olisivat Väyrysen kannalla. Ei ainakaan aina ole ollut niin.

”Mummo oli kova lestadiolainen”, Poropudas muistaa.

Keskustalaisuus on lestadiolaisalueilla ollut aina erityisen vahva aate. Erityisesti väyrysläisyyden on aikoinaan havaittu korreloivan, olevan yhtäläistä sen kanssa. Syistä ja seurauksista ei tiettävästi ole puhuttu niin paljon.

Ennen joitakin vaaleja Poroputaan mummo teki harjoitteita.

”Se oli 70- tai 80-lukua, kun mummo päiväkausia numeroa piirteli. Kysyin asiasta, ja vastasi, että Väyrysen numeroa harjoitteli. Se ei voinut mennä vikaan äänestyskopissa.”

Potkukelkka ja ohi suhahtava auto silloin tällöin – Posion raitti on hiljainen. © JUSSI HELTTUNEN / OTAVAMEDIA

Potkukelkka ja ohi suhahtava auto silloin tällöin – Posion raitti on hiljainen.

Viken salaisuus

Väyrynen oli jo tuolloin vähintään nouseva tähti.

Kemin maalaiskunnassa kasvanut ja Helsingin yliopistossa opiskellut Väyrynen pääsi ensimmäisen kerran eduskuntaan vuoden 1970 vaaleissa 23-vuotiaana.

Ministerinpaikkaa hänkin joutui sentään odottamaan 29-vuotiaaksi asti.

Presidenttiehdokkaana Väyrynen oli ensimmäisen kerran alle 40-vuotiaana, kun hän vuoden 1988 vaaleissa hävisi Mauno Koivistolle. Siinä roolissa hän on tehnyt itsensä tunnetuksi jopa nykynuorison keskuudessa.

”Kysy tuolta Vikeltä!” joku huudahtaa huoltoasemalla.

Ei Vikke halua vieläkään mainita mitään. Istuu edelleen pöydässään, ja naureskelee vaan nuorempien jolppien uteluille.

Ei se mitään, taustatyön tuloksena lehtiössä on jo joitain nimiä, jotka saattaisivat tunnustautua väyrysmiehiksi julkisesti.

Erityisesti yhtä miestä suositeltiin. Tosin puheluihin ja tekstiviesteihin ei ole tullut vastauksia. Ei hätää, etsivä löytää kyllä lopulta.

Lähdemme raitille, ja tapaamme potkukelkkarouvat uudelleen. Jos he kumminkin sanasen pari Paavosta?

Naureskellen toinen tokaisee, että me etelän miehinä haluaisimme eksotiikan vuoksi enemmänkin potkukelkat kuviin. No, emme me varsinaisesti etelän miehiä ole, mutta niinhän me haluaisimme.

Rouvat vinkkaavat, että menkääpä marketin eteen, siellä liikkuu ihmisiä.

Aaro Kivilahden mielestä on hyvä, että joku puhuu pohjoisen puolesta.

Aaro Kivilahden mielestä on hyvä, että joku puhuu pohjoisen puolesta.

”Höyrähkä ukko”

Marketin edessä toden totta on ihmisiä. Kaksi autoa on parkissa pysäköintialueella. Toyota Corollassa istuu isäntä lukien Ilta-Sanomia.

Taitaa odotella emäntää kaupasta.

Kop kop. Isäntä avaa ikkunan. Päivää! Mitä mieltä Väyrysestä?

Aluksi Aaro Kivilahdella ei ole sanottavaa oikein lainkaan. Sitten hän antaa lyhyen lausunnon.

”En ole muuten mitään mieltä, mutta siitä pidän, että hän on pohjoisen ihmisten puolella. Se on hyvä, että joku pitää ääntä täältäkin.”

Toisessa autossa istuu senioripariskunta. Lausunto on vielä ytimekkäämpi.

”Ollaan Ruotsin puolelta. Väyrynen ei kiinnosta yhtään!”

Poltkukelkkarouvien lisäksi marketin pihalta löytyy lopulta vain kaksi naista.

Nina Heiskanen on poikaystävineen muuttanut Kuopiosta vähän aikaa sitten Posiolle. Pariskunta sai töitä ovenkarmitehtaasta. Ainakin vielä nuoripari on viihtynyt piskuisella Posiolla.

”En seuraa politiikkaa”, Heiskanen toteaa.

Mutta kaipa Väyrynen sentään on tuttu?

Heiskanen on syntynyt juuri ja juuri 1990-luvulla eikä luonnollisista syistä ole ollut seuraamassa Väyrysen koko historiaa. Mutta nimi on tuttu ja mainekin hieman.

”Kova yrittämään”, Heiskanen sanoo pienen miettimisen jälkeen.

Vakuutamme, että ei mennyt harhaan.

Kaupan ovesta tulee topakan oloinen rouva. Rollaattori odottaa rappusen kupeessa.

Hänkään ei halua kertoa nimeään, mutta lähtiessään sanoo kyllä mielipiteensä Väyrysestä.

”Sehän on aivan höyrähkä se ukko. On niin kuin olisi aina oikeassa kaikessa. Aivan höpö mies!”

Huoltoasemaparlamentti: ”Väyrynen lähettää keskustan oppositioon”

Istumme taas huoltoasemaparlamentissa.

”Väyrynen on parasta teatteria, mitä politiikka voi kansalaisille antaa.”

Äänessä on taas Poroputaan Marko.

”Ei se sen sutkimpi ole kuin muutkaan.”

Päinvastoin: Väyrynen ei pöytäseurueen mukaan yritä vaikuttaa vähemmän sutkilta kuin on.

”Ehkä Väyrynen on perusmies. Sellaisiahan löytyy vähän kaikista puolueista. Mielenkiintoista olisi nähdä, miten häneen suhtauduttaisiin, jos ryhtyisi vihreäksi.”

Poroputaalla on näkemys myös tulevista vaaleista.

”Väyrynen lähettää keskustan oppositioon että kolahtaa. Hänen varpailleen on nyt astuttu.”

Perä-Posio

Posion perällä

Kun Perä-Posion kyltti tulee vastaan, osaa arvata, ettei olla vahvimmilla kasvukeskusalueilla.

”Ei täällä kouluikäisiä oikein enää ole”, sanoo melkein syntyperäinen peräposiolainen Kalle Karasti.

Kalle Karasti oli vasemmistolainen, siis keskustan kanssa kilpailevassa leirissä.

Kalle Karasti oli vasemmistolainen, siis keskustan kanssa kilpailevassa leirissä.

Hän on kutsunut ovelleen koputtaneet lehtimiehet sisään juttelemaan. Karasti itse ei ole aivan syntyperäinen, sillä hän kävi syntymässä evakossa Keski-Suomessa vuonna 1939. Lapin sodan jälkeen hän sitten on tilallaan asunutkin.

Ja iso on tila edelleen. Karasti on myös paikallisen metsästysseuran Perä-Posion Perän kunniapuheenjohtaja.

Hän ei ole väyrysläisiä, se meillä oli tiedossa.

”Olin aikoinaan valtuustossa vasemmiston miehiä.”

SKDL:n aikaan siis. Olitteko te korpikommunisti?

Karasti naurahtaa hieman.

”En nyt sen kummempi kommunisti, mutta mielestäni työväen pitää saada leipänsä.”

Karastin mukaan vasemmistolaisuus ei keskustalaisten eikä edes väyrysläisten keskuudessa ole kiivaimpinakaan aikoina ollut kirousten aihe.

”Ei ole koskaan ollut kylällä välit tulehtuneet. Samassa kyydissä mentiin valtuustoon.”

Eipä hajoteta!

Parin kilometrin päässä Karastin tilasta asuu vastakkaisen leirin edustaja, entinen keskustan valtuutettu. Niin ikään evakossa syntynyt periperäposiolainen poroisäntä Jorma Oikarainen on niitä aikoinaan samalla kyydillä Karastin kanssa kokoukseen menneitä.

”Meillä ei täällä ollut niin vahvaa luokkajakoa koskaan kuin isommissa kaupungeissa. Tavoitteet ovat olleet pitkälti samat.”

Oikarainen on yksi, jota meille on etukäteen vinkattu yhdeksi Väyrysen miehistä. Niinhän hän onkin ollut, mutta ei enää.

”Ihmetyttää kyllä se Väyrysen homma. En tykkää siitä, että on hajottanut puoluetta. Puolueita on Suomessa niin paljon, ettei enempää tarvita.”

Jorma Oikarinen oli Väyrysen mies. Nyt hän on vaimonsa Maijan kanssa pettynyt Väyrysen touhuihin.

Jorma Oikarinen oli Väyrysen mies. Nyt hän on vaimonsa Maijan kanssa pettynyt Väyrysen touhuihin.

Työ tehty

Keskusta tunnetaan hyvin uskollisena puolueen johdolle. Oikarainen on samaa mieltä. Aiempaa Väyrysen kannattamista hän ei piilottele eikä varsinkaan häpeä.

”Väyrynen oli hyvä mies. Aikaisemmin hänen ajatuksensa olivat pirun kirkkaita. Ja puhetta kun kuunteli, kuuli että on erinomaisen hyvä puhuja.”

On pakko kysyä Oikaraiselta vielä yhdestä pienestä yksityiskohdasta. Tarina kertoo, että muutama vuosi sitten Väyrysellä olisi ollut puhetilaisuus paikallisella kylätalolla, ja kuulijoita olisi ollut kaksi. Oikarainen olisi ollut toinen heistä.

”Saattaa siinä joskus olla käynyt niin”, Oikarainen lausahtaa.

”Television tentit ovat korvanneet puhetilaisuudet, ei väki enää lähde niihin.”

Saamamme tiedon mukaan kylätalolla oli samaan aikaan myös hirviporukan kokous, ja Väyrynen olisi ilahtunut luullessaan, että automäärä pihalla olisi johtunut hänestä. Tätä Oikarainen ei lähde vahvistamaan, eikä harmiksemme sano muistavansa Väyrysen ilmettä, kun totuus tälle oli valjennut.

Oikaraisen suurin toivo on, että politiikka palaisi keskustelevaksi. Väyrystä siihen ei hänen mielestään kuitenkaan enää tarvita.

”Olisi jäänyt eläkkeelle. Hän on päivätyönsä tehnyt.”

Jorma Metsärannan mukaan Posiolla on paljon vaiteliaita Väyrysen miehiä.

Jorma Metsärannan mukaan Posiolla on paljon vaiteliaita Väyrysen miehiä.

Väyrysen mies puhuu

Seuraavana päivänä aamukahvilla Posion Nesteellä ikkunapöydässä istuu Jorma Metsäranta. Hänen edessään on läjä veikkauskuponkeja, kuten eilenkin.

Metsäranta oli se, joka edellisenä päivänä huomautti, että Väyrysen miehiä piisaa. Nyt hän täydentää lausuntoaan.

”Ei kannattaisi kovin hylkiä Väyrystä, ei se yksin puhu. Väyrynen on rehellinen mies. Uskaltaa sanoa, jos on väärin.”

Metsäranta huomauttaa väliin, että ei ole väyrysläinen eikä ainakaan kepulainen.

”Kirjoita se isoilla kirjaimilla”, hän toteaa ja naurahtaa kuivasti.

”Mutta täällä on paljon vanhempia miehiä, jotka eivät nykymenoa hyväksi katso.”

Metsäranta viittaa Vikkeen, joka istuu taas kahvilla huoltoasemalla. Ja kieltäytyy hyväntuulisesti jälleen. Hänen lähdettyään kysyn joutessani, että mikä Viken sukunimi muuten on.

Kuultuani vastauksen, päässä alkaa raksuttaa. Vikkehän on juuri se mies, josta meille ennen Posiolle tuloa vinkattiin. Sama mies, jolta ensimmäisenä asiaa kyselimme. Sama isäntä, joka huoltoasemalla myhäili hymyillen, kun nuoremmat häntä ehdottivat puhujaksi.

Siinä hän istui koko ajan, ja häntä me etsimme.

Väyrysen mies.

Sellaiset eivät vaan tee itsestään numeroa näinä päivinä.

X