Koko suku hurahti ralliin – Jämsäläisen Lindroosin suvussa rallikuskeja on jo neljässä polvessa

Sankka hiekkapilvi nousee korkeuksiin jämsäläisellä sorakuopalla. Eveliina Lindroos, 16, kurvaa 80 kilometrin tuntivauhdilla ohitse Honda Civicillään. Muulta liikenteeltä helposti suljettavalla pätkällä on hyvä testailla autoa seuraavaa kisaa varten. Parinsadan metrin kiihdytysmatkalla on yksi mutka ja radan päässä kääntöympyrä.

Seuraamme Eveliinan ajoa hyvän matkan päästä. Yleisössä on sukulaisia isoisosedästä pikkuveljeen. He katsovat menoa tyytyväisesti hymyillen.

Eveliina on kuulun jämsäläisen Lindroosin rallisuvun nuorinta kaartia. Ennen häntä sorateillä on hurjastellut jo kolme sukupolvea: edesmennyt isoisoisä Pauli, isoisosetä Harras, 83, Jouni-pappa, 65, ja Taina-mummi, 62, sekä isä Joonas, 39, ja täti Minna, 46. Pikkuveli Asseri, 12, mielii hänkin jo ralliradoille.

Alun perin Lindroosien rallihuuma syttyi 1960-luvun alussa.

”Ajoimme Paulin kanssa ensin jääradalla, sitten maaradalla. Viimeinen niitti taisi olla, kun kävimme katsomassa Jyväskylän suurajoja. Tuli semmoinen tunne, että tuonne pitää päästä ajamaan”, Harras Lindroos kertoilee tallin pienen kahvipöydän ääressä.

Koneiden ja autojen polttoöljyn- ja bensankatkuinen maailma oli veljeksille pienestä pitäen tuttu, sillä heidän isänsä pyöritti omaa maanrakennusyritystä.

Autoa pojat pääsivät ajamaan ensimmäisen kerran alle kymmenvuotiaina – soramontulla silloinkin.

Alakouluikäisenä sattui myös ensimmäinen ojaanajo. Harras väänsi tottumuksesta rattia väärään suuntaan, sillä hänen mäkiautossaan ratti toimi käänteisesti.

Vielä 83-vuotiaanakin ralli vie. Harras kisaa edelleen vanhalla Ford Escortillaan. Testiajoon hän ei kuitenkaan tällä kertaa ota osaa.

”Kun menee kisaan, sitä on seuraavalla viikolla kuin uudesti syntynyt”, Harras sanoo.

Ralli vaatii hyvät olosuhteet harrastamiseen – ja ne Lindrooseilta löytyy

Eveliinan parinkymmenen minuutin testiajo on ohi. Autossa kaikki näyttää olevan kunnossa.

Valkoisen konehallin pihalle pysäköityjen kuorma-autojen kyljessä komeilee teksti Maanrakennus J. Lindroos. Jouni on jatkanut isoisänsä ja isänsä jalanjäljissä.

Harraksen ja Paulin tapaan nuoremmatkin sukupolvet ovat kasvaneet koneiden ja autojen ympäröiminä. Minna sai jo 7–8-vuotiaana ensimmäisen oman autonsa, joka oli Lada 1200.

”Se oli just hyvä ja kestävä. Suunnilleen saman ikäisenä Joonas sai Saab 96:n. Ja nyt Eveliinalla ja Asserilla on ollut yhteiskäytössä vanha Ford. Sorakuopilla mekin olemme rällänneet”, Minna kertoo.

Lindrooseilla on ollut hyvät olosuhteet ralliharrastukselle. Hallissa on tilaa autoille. On huollon vaatimia työkaluja ja taitavia mekaanikkoja perhepiirissä. Alaikäisille kuskeille sopivat sorakuopat ovat kivenheiton päässä. Kerrostalossa kaupungin keskustassa asuvalle teinille tie ralliharrastukseen olisi paljon kivisempi.

Olosuhteet eivät ole ainakaan lähitulevaisuudessa heikkenemässä. Minna ja Joonas ovat perheyrityksessä töissä, ja Eveliina suuntaa syksyllä ammatilliseen oppilaitokseen logistiikka-alalle. Hänenkin tulevaisuuden suunnitelmiinsa kuuluu ura pyörökuormaajan ja kuorma-auton ratissa.

Auton kulut 50 000 euroa

”Vauhti, se ensimmäisenä tulee mieleen. Ja vapaus, vapaus ajaa niin kovaa kuin haluaa”, Eveliina kuvailee sitä, mikä rallissa viehättää.

Hän on riisunut kypäränsä ja ajohuppunsa ja seuraa nyt, miten isä Joonas kurvailee samalla radalla kuin hän äsken. Isän vauhti on vieläkin hurjempi kuin Eveliinan.

Muut ovat samaa mieltä ja lisäävät listaan vielä jännityksen, kilpailunhalun ja onnistumisen kokemuksen. Tuntuu hyvältä, kun pystyy ajamaan jonkin vaikean pätkän täydellisesti. Ajaessa myös oppii ja kehittyy.

Minnalle ja Eveliinalle ralliharrastus on lähinnä ajamista, mutta suvun miehille se on Joonasta lukuun ­ottamatta paljolti huoltamista.

Jouni on keskittynyt pelkästään huoltoon, ja Asseri on ainakin toistaiseksi Eveliinan päämekaanikko. Hän vaikuttaa tuntevan auton konepellin alaisen maailman poikkeuksellisen hyvin 12-vuotiaaksi.

Nyt hän tarkistaa hiekkakuopalla Eveliinan auton moottoria yhdessä suvun miesten kanssa. Hyvältä näyttää. Jouni kehaisee selvästi ylpeänä, miten Asseri kipaisee nuoremmakseen papalle tai isälle aina sen kulloinkin tarvittavan työkalun.

Miesten mukaan auton laittaminen on mukavaa, kun mitään suurempaa korjattavaa ei ole, mutta jos on liikaa hommaa, se käy työstä. Myös se harmittaa, jos sama paikka hajoaa toistuvasti, tai kun iso moottoriremontti keventää lompakkoa. Kaikkiaan ralliauto nielee vuodessa noin 50 000 euroa, jos mitään poikkeuksellisen suuria remontteja ei tarvitse tehdä.

Autot kokevat kovia – rallikuskeja ei edes jännitä

Työtä riittää, sillä ralliautojen huoltoväli on huomattavan tiuha tavalliseen perheautoon verrattuna. Yksin renkaita kuluu melkoinen määrä. Joonaksella saattaa mennä yhden kisan aikana jopa 12 rengasta.

Välillä auto kokee kisassa kovia.

”Varmaan kaikki autoni olen kaatanut eli mennyt niillä ympäri”, Minna sanoo.

Vaikka rallin hurjat ojaanajot ja pyörähdykset hirvittävät sivustakatsojaa, etenkin Lindroosien nuorimmat polvet vakuuttavat, että heitä ei pelota. Eveliina ei myönnä edes jännittävänsä. Perhoset ovat kutitelleet vatsassa tasan kerran: ennen aivan ensimmäistä kisaa.

Joonas ja Minna tähdentävät, että ralliautot on tehty kestämään koviakin tällejä. Turvakaaret ja poikittaistuet ovat jämeriä.

Isä Jouni kuitenkin myöntää jännittävänsä jälkikasvunsa ajaessa, ainakin vähän. Kalliota päin täysillä ajaessa voisi tulla pahaa jälkeä.

Viimeinen ralli raskaana ollessa

Ralli on myös Joonaksen ja Minnan äidin Tainan harrastus. Hänen tehtävänään on ralliin liittyvien paperitöiden kuten kisailmoittautumisten hoitaminen, eväiden tekeminen sekä ajopukujen huoltaminen ja peseminen.

”Minulle tämä ei ole mikään taakka. Olen vain hirveän iloinen, kun lapsenlapsetkin ovat rallista innostuneet. Se tuo heidät tänne mummin ja papan luokse tallille”, Taina sanoo.

Hän on kävellyt paikalle seuraamaan ajoa kotitalolta muutaman sadan metrin päästä.

Enää Taina ei kierrä kisoissa mukana vaan seuraa niitä netistä. Hän katsoo erikoiskokeen lähtöajan ja laskee mielessään, milloin auton pitäisi olla maalissa. Kun h-hetki on käsillä, hän tarkistaa, menikö ajo suunnitellusti vai tyssäsikö matka keskeyttämiseen.

Onpa Taina itsekin aikoinaan ajanut. Viimeiseksi jääneen ajonsa aikana Taina odotti kolmannella kuulla Joonasta. Sittemmin hän on istunut kartturin paikalla esimerkiksi tyttärensä Minnan kyydissä.

”Omat ajot sitten jäivät, kun elämässä oli paljon kaikkea muuta. Perhettä, talon rakennusta, töitä…”

Taina ei keksi ralliharrastuksesta mitään negatiivista. Päinvastoin se on rikastuttanut elämää, tuonut paljon ystäviä ja tuttavia.

Minna löi Keke Rosbergin Tunturirallissa

Jounin ja Tainan valkotiilisen kotitalon vieressä kohoava suuri halli on niin maansiirtokoneiden, kuorma-autojen kuin suvun ralliautojen tukikohta.

Hallin yläkerrassa vierailija kohtaa näyn, joka vetää hiljaiseksi. Palkintohuoneen seinät ovat täynnä toinen toistaan komeampia pokaaleja.

”Suurin osa näistä on minun ja Joonaksen, jonkin verran täällä on myös äidin ja isän pokaaleja. Eveliinan pytyt ovat hänellä kotona”, Minna esittelee.

Menestynein rallikuski-Lindroos on Joonas. Hänellä on viisitoista SM-mitalia, joista seitsemän kultaista. Minnalla on yksi SM-kulta naisten sarjasta vuodelta 1998. Mitali on ajalta, jolloin naisilla oli oma SM-sarjansa. Nyt naiset ajavat miesten kanssa samaa sarjaa.

Minnan uralle on mahtunut myös voitto formulalegenda Keijo ”Keke” Rosbergista. Tunturirallissa vuonna 2001 Minna löi Rosbergin puolellatoista minuutilla. ”Aikaisemmin en ottanut akkoja vakavasti näissä hommissa, mutta nyt on pakko”, Rosberg kommentoi tuolloin Ilta-Sanomien haastattelussa.

Eveliina ainoa tyttö nuorten kisoissa

Myös Eveliina janoaa menestystä. Hän kertoo haaveilevansa rallin Suomen mestaruudesta. Toistaiseksi plakkarissa on Lady Cupin voitto viime vuodelta, jolloin hän oli tätinsä Minnan kartturina. Tammikuussa 2024 ensimmäisen kisansa ajaneen Eveliinan paras sijoitus kuskina on tähän mennessä pronssisija.

Eveliina on ollut nuorten kisoissa ainoa tyttö. Jostain syystä tyttöjen ja naisten kiinnostus ralliin on hiipunut. Kun Minnan uran huippuvuosina kisoihin saattoi osallistua parikymmentä naista, nyt naispuoliset kisaajat voi laskea yhden käden sormilla.

”Naisia ja tyttöjä saisi olla enemmän”, Minna toivoo.

Rallimaailmassa sen paremmin Taina, Minna kuin Eveliinakaan eivät ole mielestään kokeneet syrjintää tai tytöttelyä.

”Pikemminkin on vähän sellainen spesiaali olo, kun on ainoa tyttö. Ja koulussa on ehkä enemmänkin ollut semmoista ihailua. Ysigaalassa sain rallidiplomin”, Eveliina sanoo.

Jotain viitteitä rallin maskuliinisesta maailmasta kuitenkin löytyy. Minna huomauttaa, että ennen naisten oli vaikea päästä karttureiksi kisaamaan miesten kanssa.

Nyt nuoria naisia on karttureina useampia: Enni Mälkönen, Reeta Hämäläinen ja Janni Hussi. Eveliinakin haaveili nimenomaan kartanlukijan paikasta ennen kuin kokeili ajamista.

Lue myös: Rallimaailmaan siirtynyt Janni Hussi kohtaa yhä ennakkoluuloja ja alusvaatekyselyitä: ”Nyt pidän puoleni eri tavalla kuin parikymppisenä”

Viikko valmistelua ennen rallia

Lindrooseille kertyy kisaviikonloppuja vuoden mittaan hieman alle kymmenen. Tavallisesti Joonas, Minna ja Eveliina osallistuvat samoihin kisoihin, joskin eri sarjoihin.

Kisojen valmistelu alkaa noin viikkoa ennen. Kisa-autot pitää huoltaa ja huoltoauto pakata. Pakattavaa on paljon kisa-asuista vararenkaisiin.

Ensimmäisenä kisapaikalle ajaa Joonas. Hän käy perjantaina kartanlukijansa kanssa läpi reitin ja laatii reittiä varten nuotit eli ajo-ohjeet. Nuorten kisoissa nuotteja ei sallita, joten Minna, Eveliina ja mekaanikko Asseri lähtevät matkaan vasta perjantai-iltana. Varsinainen kisapäivä on lauantai, jolloin ohjelmaan kuuluu kisan lisäksi auton katsastus ja ajopukujen tarkistus.

”Pukujen kanssa saakin olla tarkkana. Pienikin repeä­mä, niin puku hylätään. Se on turvallisuuskysymys”, Minna selittää.

Jo pelkkä puku asusteineen voi maksaa tuhansia euroja. Kenkien pitää olla tietynlaiset ohutpohjaiset, jotta polkimiin saa hyvän tuntuman. Haalarin aluspuku, sukat ja huppu ovat tulenkestävää materiaalia. Kypärässä on mikki ja radiopuhelin. Ilman niitä kartturi ja kuljettaja eivät pystyisi kommunikoimaan.

Itse kisan aikana Minna ja Eveliina vaihtavat välillä paikkoja. Eveliina kaasuttaa erikoiskokeet, mutta siirtymillä kokeelta toiselle ratin takana on Minna. Ajokortiton Eveliina ei siirtymiä saa vielä ajaa.

Jos hyvin käy, kisan jälkeen saa kavuta podiumille ruiskuttamaan kuohujuomaa. Sunnuntaina kisahuuma vaihtuu huoltotöihin ja huoltoauton tyhjentämiseen.

Poikkeusluvalla ajokortti

Jämsässä testiajon jälkeen Asseri pesee autot huolellisesti painepesurilla. Jouni-pappa on tarkka autojen siisteydestä. Puhtaaksi tulevat niin Eveliinan kuin Joonaksen autot, joiden moottorit ovat jo ajon jälkeen hieman viilenneet.

Kun Joonas ajaa kisa-BMW:nsä halliin, auton jyhkeä murina tuntuu korvissa.

Hallissa Joonas ja Asseri avaavat konepellin ja alkavat tutkia ilmanpuhdistinta. Se pitäisi vaihtaa.

Eveliinan ja Minnan ajatukset ovat jo ensi vuodessa, jolloin Eveliina täyttää 17 vuotta. Hakemus opetuslupaan ajokorttia varten on jo vetämässä. Liikenneopettajan koulutuksen saanut Minna on luvannut opettaa kummityttöään.

”Auton käsittely taitaa olla Eveliinalla hallussa. Keskitymme opinnoissa enemmän liikennekäyttäytymiseen”, Minna naurahtaa.