Risto Rönkkö, 83, on talkooväkensä veturi – Golfkenttää raivaavan porukan keski-ikä on 75-vuotta: ”Puhutaan politiikkaakin, mutta ei riidellä”
Pusikot kaatuvat ja pajukot lakoavat Oulun Sankivaaran golfkentällä. Metsäveljiksi nimetyn talkooryhmän keski-ikä on miltei 75 vuotta.
Kari Mononen raivaa golfkentän talkoissa lepikoita omalla, Italiassa valmistetulla raivaussahallaan.
Raivaussaha lähtee ensimmäisellä nykäisyllä käyntiin, ja varren päässä pyörivä terä alkaa haukata ahnaasti pajukon varsia ja koivuntaimia. Vihreät lehdet kahisevat ja puruja varisee ilmassa. Pusikosta tulee tasaista.
Oululainen Risto Rönkkö, 83, nostaa kypärän visiiriä ja vilkuilee ympärilleen. Ruskettuneille kasvoille leviää hymy. Rönkön suu käy, mutta puhetta ei pärinältä kuule. Oulun Sankivaaran golfkentän 17 ja 18 väylän välisellä joutomaalla on käynnissä kuusi raivaus- ja kaksi moottorisahaa.
Huoltoautot kiskovat ohuilla rungoilla ja oksilla kukkuroilleen lastattuja peräkärryjä nuotiopaikalle. Tuli on vielä hetken kitulias, mutta liekit kasvavat vihreiden lehtien uumenista pilkottavassa kolossa, kokko ritisee ja alkaa hulmuta. Kirkkaalle taivaalle nousee sankka savu.
Golfkentän laitamilla ahertaa raivaustöissä yli kaksikymmentä Metsäveljiksi itsensä nimenneen talkooporukan jäsentä. He ovat ryhtyneet töihin aamuyhdeksältä, ja sahat soivat, vesurit hakkaavat ja haravat rätisevät, kunnes pajukoiden tilalla on sileää maanpohjaa.
Vuosikymmeniä yhdessä talkoilleilta Metsäveljiltä raivaus käy rivakasti, mutta mikä innostaa miehet kerta toisensa jälkeen tarttumaan vesuriin ja ripustamaan raivaussahan valjaat olkapäilleen?
Kirskahduksia ja rääkäisyjä rinteessä
Metsäveljet ovat talkoilleet Oulun Sankavaaran golfkentällä sen perustamisesta lähtien vuodesta 1992. Raivauskausi käynnistyy keväällä hiihtokauden jälkeen ja jatkuu syksyn ensilumiin saakka. Tiheimmillään talkoita pidetään kahdesti viikossa. Kesällä kenttämestari hälyttää Metsäveljet hoitamaan vain kiireellisiä tapauksia.
Kaikkiaan Metsäveljiin kuuluu reilut neljäkymmentä jäsentä. Porukan epävirallinen veturi Risto Rönkkö on hiljattain laskenut Metsäveljien keski-iäksi vähän vajaat 75 vuotta. Talkootunteja porukalle kertyy Rönkön mukaan vuoden aikana noin tuhatkunta.
Aktiivigolffareina Metsäveljet pitävät huolta omasta kentästään. Viheriöiden kunnossapito on kuitenkin Oulun Golf Oy:n ammattilaisten vastuulla. Metsäveljien tehtävänä on raivata noin 150 hehtaarin kokoisen kentän katvealueita.
”Kun lepikoita poistetaan, näkyvyys kentällä paranee. Kentän yleisilme säilyy siistinä ja hyttyset pysyvät loitolla, kun tuuli pääsee tuivertamaan avarassa maisemassa”, Rönkkö kertoo.
Taas yksi peräkärryllinen tyhjennetään nuotioon. Käryävät koivunlehdet lemahtavat ja savu sakenee. Alempana rinteessä kirskahtaa ja raivaussaha rääkäisee. Terä on kolhaissut kiveä.
Palokunta viheriön varrella
Nuotio nousee hetkittäin korkeiksi liekeiksi ja painuu taas matalaksi, savuavaksi keoksi, kun tulen päälle nostetaan täydessä lehdessä olevia oksia. Nuotiovastuussa on tällä kertaa oululainen Pekka Kopsala, 74.
Hän kertoo, että golfkentälle on muutamaan kertaan tullut palokunta, koska sankka savupilvi on säikäyttänyt lähistön asukkaita.
”Nykyään olemme tarkkoja siitä, että talkoista ja tulenpidosta tehdään hyvissä ajoin ilmoitus viranomaisille, eikä paloautoja ole enää ilmaantunut väylien varrelle.”
Kopsala on pelannut golfia parikymmentä vuotta ja talkoillut Metsäveljien riveissä kahdeksan vuoden ajan. Hän luonnehtii raivaustyötä fyysiseksi ja henkiseksi luomukuntoiluksi. Talkoot ovat myös sosiaalinen tapahtuma.
”Meistä samanhenkisistä ihmisistä on muodostunut kaveripiiri. Talkoiden ja golfin pelaamisen lisäksi käymme katsomassa pesä- ja jalkapalloa ja jääkiekkoa”, Kopsala kertoo.
Hän kohentaa pitkällä kepillä lehtien uumenissa pilkottavaa hiillosta ja jatkaa:
”Talkoissa kuulee hyviä juttuja. Joskus puhutaan politiikkaakin, mutta ei riidellä. Porukka on tullut vuosien myötä niin tutuksi, että meidän kesken voi kursailematta sanoa oman mielipiteensä asiaan kuin asiaan.”
Verryttelyä vesurin varressa
Oulun ensimmäinen golfkenttä rakennettiin Oritkarin lentokentän alueelle puhtaasti talkoovoimin vuonna 1964.
”Pelaamaan pääsyn edellytyksenä oli tehdä alkuverryttelyksi tunti talkootöitä”, Risto Rönkkö kertoo.
Kun golfharrastus yleistyi Oulussa, Oritkarin kenttä kävi pian ahtaaksi. Vuonna 1968 Kaukovainion kaupunginosaan rakennettiin uusi kenttä rahoituksen puutteen takia hyvin pitkälti talkootyöllä.
Kun nykyinen Sankivaaran 27-reikäinen kenttä valmistui reilut kolme vuosikymmentä sitten, kentän hoidosta alkoivat vastata ammattilaiset. Sankivaaran kentän 9-reikäinen laajennus toteutettiin vuonna 2004.
”Kentän talkoiden pioneerina voi pitää teknisen työn opettajaa Martti Kalliokoskea, jonka käsissä syntyivät väylätaulut, opasteet ja katokset”, Rönkkö kertoo.
Talkootyöllä on Oulun golffareiden keskuudessa pitkät ja kunniakkaat perinteet. Reijo Ohinen, 88, kertoo, että maaseutukylissä talkoot olivat ennen välttämättömiä, jotta maatilojen työt saatiin tehtyä.
”Ehkä nuorempi väki ei ole oppinut tekemään töitä yhdessä. Tänä päivänä sekä työt että kanssakäyminen muiden kanssa tapahtuu päätteen äärellä”, Ohinen pohtii.
”Moottorisaha ja vesuri lienevät nuoremmille melko vieraita työkaluja.”
Ohinen asettaa haravan peräkärryä vasten pystyyn ja avaa retkituolinsa jalat.
Talkoissa on tauon paikka.
Tahtia tantereeseen
Viheriölle viettävä rinne on jo raivattu, mutta metsän reunassa ja etäämpänä, notkossa matalan kumpareen alla lainehtii vielä auringossa kirkkaanvihreänä loistavaa pusikkoa.
Paljon on jo tehty, mutta päivän urakka ei ole vielä täysi.
Metsäveljet istuvat rykelmänä retkituoleillaan. Nuotio ritisee ja savuttaa. Eväsleivät on otettu esille, termospullon korkki narahtaa kierteillään ja höyryävää kahvia lorisee valkoiseen kuppiin.
Puoli vuosisataa ammatikseen muusikkona työskennellyt Osmo Kumpuvaara, 70, nostaa harmonikan kotelostaan syliinsä ja alkaa näppäillä. Puheensorina vaimenee, ja hanurin palkeet venyvät ja painuvat kasaan. Pitkävartinen, musta kumisaapas polkee soiton tahtia tantereeseen.
Risto Rönkkö nousee retkituoliltaan ja käy kaatamassa kaikkien talkoolaisten pieniin pikareihin Veterano-brandya.
Metsäveljet kohottavat talkoomaljan.
Löytöjä pusikon juurelta
Porukka hajaantuu äkkiä. Raivaus- ja moottorisahat alkavat taas päristä, täysiä kuormia kiskotaan nuotiopaikalle. Tuli suhisee ja ritisee ennen kuin hulmahtaa ilmiliekkeihin.
”Kenenkään ei tarvitse määrätä, kuka mitäkin tekee”, Risto Rönkkö sanoo.
”Kaikki osaavat tehtävänsä.”
Metsäveljet suunnittelevat kentän katvealueiden raivaukset yhdessä kenttätoimikunnan ja -mestareiden kanssa. Oulun Golf Oy:n henkilöstö huoltaa ja varustaa työkalut ja kuljetusvälineet aina talkoolaisille valmiiksi.
Oululainen Kari Mononen, 85, on kuitenkin tuonut talkoisiin oman Italiassa valmistetun raivaussahansa.
”Omalla sahalla varoo tarkemmin kiviä kuin lainavehkeellä”, Mononen toteaa.
Hän on aikanaan syntynyt Helsingissä ja tullut ottolapseksi oululaiselle maatilalle.
”Nyt olen asunut sillä samalla tilalla 75 vuotta. Maatilan töitä en enää juurikaan tee. Talkoissa raivaaminen on suorastaan ilo, kun työtä saa tehdä mukavassa porukassa.”
Ennen kuin Mononen käynnistää raivaussahansa hän kyykistyy ja poimii lepikon juurelta valkoisena hohtavan golfpallon.
Niitä on kertynyt hänelle jo aamupäivän aikana kuusi kappaletta.
”Vaikka pallot eivät paljon maksa, ilmaiset pallot ovat aina kotiin päin”, Mononen toteaa.
”Rivistä poistuneiden tilalle on tullut nuorempia”
Alun perin talkoolaiset tunnettiin Puskatoimikuntana, mutta ajan myötä kutsumanimi vaihtui Metsäveljiksi.
Risto Rönkkö ei osaa sanoa, miksi talkooväki muuttui Baltian maissa neuvostomiehitystä vastustaneiden ja metsässä piileskelleiden vastarintaliikkeen sissien kaimoiksi.
”Se taisi olla silkkaa huumoria. Porukassa on aiemmin ollut myös naisia, mutta tällä hetkellä talkoilijat ovat pelkästään miehiä. Totta kai naisetkin ovat tervetulleita ryhmään”, Rönkkö kertoo.
Huoltoauton nuotion äärelle vetämässä kuormassa on jo pitkäksi kasvaneita koivuja. Moottorisaha pärähtää ja Osmo Kumpuvaara kahlaa vihreiden lehtien sekaan. Pian koivut ovat nuotioon sopivina pätkinä. Kokko sihisee, palaneet lehdet käryävät ennen kuin nuotio alkaa taas roihuta.
Vuosien myötä iäkkäiden Metsäveljien jäsenistö on vaihtunut. Rönkkö kertoo, että aina kun saadaan tieto talkoolaisen kuolemasta, talkoissa vietetään tämän kunniaksi hiljainen hetki ja lähetetään omaisille suruadressi.
”Rivistä poistuneiden tilalle on tullut nuorempia, alle 70-vuotiaita jäseniä. Suurista ikäluokista saadaan vielä vereksiä voimia, joten siinä mielessä talkoiden tulevaisuus näyttää valoisalta”, Rönkkö kertoo.
Loputtomasti ei kuitenkaan kukaan voi pelata golfia ja talkoilla.
”Se pitää vain hyväksyä, että sekä askel että lyönti lyhenevät.”
Pilkottavat kannot
Reilun kolmen tunnin ahertamisen jälkeen urakka on tältä erää ohi. Siitä, missä ennen rehotti silmien edessä pusikkoa, näkee nyt pitkälle viheriöille saakka.
Oulun Golfkerhon ja Oulu Golf Oy:n hallituksen puheenjohtajakin toiminut, vielä junioriksi Metsäveljien riveissä laskettava Jukka Rissanen, 69, on työn jälkeen tyytyväinen.
”Jos lyönti lähtee tiiaus- eli aloituslyöntipaikasta sivuun, niin pallo löytyy helpommin raivausjäljestä kuin pusikon uumenista.”
Peräkärryt kolahtelevat, kun työkalut lastataan niiden kyytiin. Huoltoautot hurahtavat käyntiin ja talkoolaiset alkavat poistua työmaaltaan. Pajukoiden paikalla pilkottavat nyt valkoisina pienet kannot. Nuotion savuavat rippeet jäävät viheriöitä parturoivien kenttätyöntekijöiden vartioitavaksi.
Risto Rönkön mielessä on jo tulevana, mahdollisena talkookohteena väylien 5 ja 15 välinen metsäsaareke. Sen siistivät Metsäveljet. Tai sitten sinne otetaan lampaita maisemointitöihin.
