Reportaasi: Avovesiuinti koukutti – Anna ja Henna uivat luonnonvesissä läpi vuoden: ”Talvella on ihanaa uida, kun ei tarvitse pelätä mitään!”

Anna Aittomäki ja Henna Tolvanen harrastavat avovesiuintia. Rakkaus lajiin ajaa luonnonvesiin ympäri vuoden, satoi tai paistoi.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Syksyn tullen uimaporukka on kutistunut. Anna (vas.) ja Henna jatkavat uintia ulkona talvellakin. Ekat kimppauinnit sovittiin WhatsApp-ryhmässä kesällä 2020.

Anna Aittomäki ja Henna Tolvanen harrastavat avovesiuintia. Rakkaus lajiin ajaa luonnonvesiin ympäri vuoden, satoi tai paistoi.
Teksti: Mandi Säilä

Kaksikymmentäviisi askelta laituria pitkin, takit puukaiteelle ja tikkaita pitkin alas veteen. Keskipäivän aurinko ja harmaat pilvet vuorottelevat taivaalla, kun avovesiuinnin koukuttamat Anna Aittomäki, 49, ja Henna Tolvanen, 40, pulahtavat mereen Helsingin Munkkiniemen uimarannalla.

Tänään Aittomäki on vetänyt ylleen mustan, punapilkullisen märkäpuvun. Tolvanen ui uimapuvussa ympäri vuoden. Päitä peittävät kirkkaanoranssit neopreenimyssyt – eivät ehkä ne tyylikkäimmät, mutta erottuvat vedestä.

”Helpompi naarata”, Anna Aittomäki heittää.

Anna Aittomäki tietää, että uimassa pitää käydä monta kertaa viikossa tai kylmän sietokyky katoaa. © Sini-Marja Niska

Anna Aittomäki tietää, että uimassa pitää käydä monta kertaa viikossa tai kylmän sietokyky katoaa. © Sini-Marja Niska

”Vesi huuhtelee päätä konkreettisesti ja kuvaannollisesti. Siellä pääsee flow-tilaan, ja maalliset murheet unohtuvat”, Anna Aittomäki kuvailee. © Anna-Marja Niska

”Vesi huuhtelee päätä konkreettisesti ja kuvaannollisesti. Siellä pääsee flow-tilaan, ja maalliset murheet unohtuvat”, Anna Aittomäki kuvailee. © Anna-Marja Niska

Talvella, eli veden lämpötilan laskiessa noin kahdeksaan asteeseen, palettiin lisätään neopreenisukat ja -hanskat sekä lämmin myssy.

Vesi on rannassa matala, polvet osuvat pohjaan. Tolvanen vetää vielä uimalasit päähän. Naiset solahtavat pinnan alle, viileä vesi huuhtelee kasvotkin. Kädet kauhovat vettä, nopeusmittari näyttäisi noin kahdenkymmenenviiden metrin minuuttivauhtia. Välillä kellutaan.

Taustalle piirtyy Keilaniemen siluetti. Urbaanin kaupunkimaiseman ja luonnonveden yhdistelmä kiehtoo monia pääkaupunkiseuduin avovesiuimareita.

Veneilijöitä ja leijasurffareita tosin saa väistellä tuon tuosta, naiset vinkkaavat.

Kausi jatkuu ympäri vuoden

Keväällä 2020 pandemia sulki uimahalleja ja ajoi ihmisiä luontoliikunnan pariin. Facebookin avovesiuintiharrastajien Open Water Experience Finland -ryhmässä alkoi käydä kuhina ja jäsenmäärä kasvaa. Myös Aittomäki ja Tolvanen tapasivat toisessa uimareiden some-ryhmässä ja alkoivat sopia tapaamisia livenä pienemmällä porukalla.

Kesällä ja syksyllä naiset kävivät uimassa joka päivä. Kun veden lämpötila viime syksynä alkoi tippua, jäi uintiryhmästäkin yksi kerrallaan porukkaa pois. Aittomäen ja Tolvasen uinnit jatkuivat vielä senkin jälkeen, kun Espoon Kaitalammen rantaan ilmestyi VARUSTEHÄKKI SULJETTU -kyltti.

Sama kyltti on taas rannalla, ja Kaitalammen uimareiden Facebook-ryhmässä julistettu, että kausi 2021 on nyt uitu.

”Ja höpsistä, kausihan jatkuu vielä jäiden tuloon!” nauraa Aittomäki.

Virallisesti avovesiuintikausi Suomessa sijoittuu huhtikuun ja syyskuun välille. Talvella puhutaan yleensä avantouinnista. Anna Aittomäki ja Henna Tolvanen vetävät talvellakin puolen tunnin lenkkejä, joskin hitaampaan tahtiin.

Tänä vuonna syksy saapui nopeasti. Ilman lämpötila on laskenut yhdeksään asteeseen. Munkkiniemessä vesilämpömittari näyttää yhtätoista astetta: viileämpää kuin Itäkeskuksen uimahallin kylmävesialtaassa. Pudotus lämpimän kesän kahdenkymmenenkuuden asteen lukemista on dramaattinen.

Vanhempi herra tömistelee laituria pitkin, laskeutuu hyiseen veteen ja lähtee rivakasti kauhomaan. Muutama muukin rohkea on vielä tullut pulahtamaan. Suuri osa on kuitenkin siirtynyt taas avattujen uimahallien suojiin.

Anna Aittomäkeä ja Henna Tolvasta on turha enää halleihin houkutella muuten kuin piipahtamaan. Etenkään nyt, kun suunnitelmissa on osallistua ensi vuoden helmikuussa talviuinnin joukkueviestiin. Sitä varten pitää karaista itseään kylmässä vedessä.

Tavallaan nyt, lämpimän kesän jälkeen, eletään vuoden kylmimpiä aikoja avovesiuinnille, sanoo Henna Tolvanen. Kylmään totutteleminen tapahtuu nimittäin pikkuhiljaa ja joka vuosi uudestaan. Kylmän sietokykyä pitää myös pitää yllä.

“Sietokyky laskee parissa kolmessa viikossa. Uimassa pitäisi käydä kolme kertaa viikossa, jotta se myös pysyy”, kertoo Aittomäki.

Rannalle omien tavaroiden päälle jätettävään lappuun tekstataan tärkeät tiedot siltä varalta, että uimareissulla sattuisi jotain. © Anna-Marja Niska

Rannalle omien tavaroiden päälle jätettävään lappuun tekstataan tärkeät tiedot siltä varalta, että uimareissulla sattuisi jotain. © Anna-Marja Niska

Kaupungin syke ja luontokokemus yhdistyvät Helsingin edustan uimapaikoilla. Anna Aittomäen mielestä kaupunki näyttäytyy erilaisena vedestä kuin maalta käsin, vähän kuin avaruusperspektiivistä. © Anna-Marja Niska

Kaupungin syke ja luontokokemus yhdistyvät Helsingin edustan uimapaikoilla. Anna Aittomäen mielestä kaupunki näyttäytyy erilaisena vedestä kuin maalta käsin, vähän kuin avaruusperspektiivistä. © Anna-Marja Niska

Talvella pitkien uimalenkkien rinnalle tulee talviuinti eli ”uikkaridippailut” ja uimiset avannoissa. Vaikka tulisi räntää, aina on lähdettävä. © Anna-Marja Niska

Talvella pitkien uimalenkkien rinnalle tulee talviuinti eli ”uikkaridippailut” ja uimiset avannoissa. Vaikka tulisi räntää, aina on lähdettävä. © Anna-Marja Niska

Parempi uni ja mieli

Henna Tolvanen on ajanut paikalle suoraan työpalaverista. Auton takakontissa on aina valmiina uikkarit, uimalasit, pyyhe ja evästä. Jos päivän aikataulu antaa myöten, niin lounastauon ja uintikeikan voi yhdistää.

Munkkiniemi on lähellä ja loistava arkikohde.

”Pukukopit, vessat, laiturit ja kaikki – tämähän on ihan luksuspaikka!” naiset huomauttavat.

Joka rantaan ei noin vain surauteta autolla. Välillä painellaan pitkiäkin matkoja luontopolkuja pitkin rantaan varustekassit olalla, Aittomäki muistuttaa. Monessa paikassa ei ole mukavuuksia, ja esimerkiksi pukukoppien puuttuessa uima-asut vedetään päälle paksun uimatakin suojissa.

Lähiseudun merenrantauintipaikat ovat Aittomäen suosiossa juuri siksi, että niihin pääsee nopeasti ja usein.

”Seurasaaren kolmen ja puolen kilometrin pituinen ympäriuinti on täydellinen yhdistelmä kaunista luontoa ja urbaania maisemaa”, hän vinkkaa.

Myös Nuuksion kansallispuiston järvissä on rauhallista erämaatunnelmaa. Kaitalampi on ”base camp”, jossa on ”mahtava fiilis, kun uimahenkiset ihmiset tapaavat toisiaan”. Henna Tolvasen suosikkeja ovat Kaitalammen lisäksi Mustikkamaa ja Pyhäselän oman saaren lähialueet.

Tolvanen työskentelee juristina ja kertoo avovesiuinnin kasvattaneen stressikynnystä ja paineensietokykyä. Vaativatkin työasiat asettuvat kokoisikseen meren sylissä. Tolvasella avovesiuinti vaikuttaa positiivisesti myös unenlaatuun. Hän kuvaa itseään huonoksi nukkujaksi, mutta kun on pulikoinut kymmenasteisessa vedessä puoli tuntia, niin unen päästä saa kummasti kiinni.

Muita avovesiuinnin plussia ovat muun muassa luonnon läheisyys ja hyvä seura.

”Porukassa pysähdytään höpöttelemään välillä, ja parasta tässä onkin yhteisö, ihmiset”, Tolvanen sanoo.

Läpi harmaiden jäiden

Viime talvena Itämeren jäähileinen vesi ei Aittomäkeä ja Tolvasta säikäyttänyt. Taukoa harrastuksesta pidettiin vain paikoin lopputalvesta, kun umpijää oli kirjaimellisesti läpitunkematon. Silloin tyydyttiin pulahtamaan avannossa.

”Tammikuussa olimme Uunisaaressa, meri oli jäätymässä ja vielä muutaman metrin rannasta auki. Jään reunan paksuus vaihteli muutaman millin ohuesta vahvempaan, josta ei enää päässyt läpi. Siinä sitten edettiin varoen ja rikottiin jäätä uimahanskat edellä, ettei jään terävä reuna viillä kaulaa tai ihoa. Mutta meillä oli aivan kreisin hauskaa!” naiset sanovat.

Anna Aittomäki ottaa mielellään valokuvia vedestä käsin, ”rajapinnasta”, ja tallentaa Instagram-tililleen tuokioita uimareissuiltaan. Kuvissa maisemat ja säät vaihtelevat, ja välillä mennään hurjankin näköisissä olosuhteissa.

Huhtikuussa Kaitalammella kuvatussa videossa Aittomäki huhkii kymmenen senttiä paksujen jäälohkareiden seassa. Jää ei anna periksi, joten nainen mönkii kohti railoa, jota pitkin pystyy puskemaan ja rikkomaan muutaman sadan metrin väylän vastarannalle.

”Silloin naurettiin, että olo oli kuin drinkkilasissa jäiden seassa uisi!”

Uiminen saa siis olla myös, ja ennen kaikkea, hauskaa. Viime vuoden elokuussa uintiporukka järjesti venetsialaiset pimeäuinnit, avovesillä tietenkin. Hämärään saatiin juhlan tuntua ja makua, kun Aittomäki hinasi lasten uimaveneellä kuohuviinit vesille.

”Alkoholittomat vesillä”, Aittomäki muistuttaa.

Turvallisuus ennen kaikkea

Puhelin, evästä, juotavaa, puhalluspilli, paineside, avaruuspeite, astmalääkkeet. Anna Aittomäen vanavedessä kulkee uimarinpoiju, eräänlainen perässä vedettävä kelluke, ja poijussa uimarin turvasetti.

”Jotkut naureskelevat tälle varautumiselle. Mielestäni vaiva on kuitenkin pieni turvaan nähden.”

Henna Tolvasella on oma neonkeltainen poijunsa, jonka kuivapussissa on puhelin ja auton avaimet.

Avovesiuinnissa ei ole erityisiä varustevaatimuksia, ja oikeastaan ainoa pakollinen varuste on uimataito.

Luonnonvesissä turvallisuusnäkökulmaa ei voi korostaa liikaa. Uimaliiton asiantuntija Krista Terämaa muistuttaa, että avovesissä ei ole uima-altaista tuttuja reunoja ja rajoja. Luonnonvedessä myös näkyvyys voi poiketa totutusta, vesi olla tummaa ja sameaa. Etenkin kylmän veden kanssa pitää olla tarkkana: kylmyys supistaa verisuonia ja altistaa esimerkiksi krampeille.

Tuoreille avovesiuimareille Terämaa antaa ohjeen uida rannan suuntaisesti, eikä koskaan yksin. Hän suosittelee myös tutustumaan lajiin etukäteen esimerkiksi lajikokeilun tai kurssien avulla. Kursseilla harjoitellaan muun muassa avovedessä suunnistamista, itsensä rauhoittamista ja hengitystekniikoita.

Anna Aittomäkikin on käynyt talviuintiverkkokurssin ja opastanut uusia uimareita. Kurssin myötä harrastukseen tuli mukaan tietotaitoa.

”Jälkikäteen saatoin kauhistella joistain asioista, että eihän näin olisi pitänyt tehdä!”

Aittomäki ja Tolvanen korostavat avovesiuinnissa oman kehon kuuntelemisen ja tuntemisen tärkeyttä. Kylmänsietokyky kehittyy pikkuhiljaa, ja se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä käy ollenkaan toiselle.

Jos huomaa, että puhe alkaa uidessa ja jutellessa sammaltaa, on jo kiire rannalle. Tolvasella näin kävi viime talvena. Kohmetta sai sulatella parkkipaikalla autossa kymmeniä minuutteja, ennen kuin hytinältä saattoi lähteä ajamaan.

”Silloin on kyllä mennyt pieleen”, Tolvanen sanoo.

Vedessä saattaa piillä myös muita yllätyksiä: uppotukkeja, kivenlohkareita ja etenkin rannan tuntumassa oksia. Open Water Experience Finland -ryhmässä on raportoitu oksien puhkomista neopreenihousuista, Tolvasella haalenevat jaloissa vielä kesällä rantakivikoiden raapimat haavat.

Aittomäki kertoo, että kerran Nuuksion Suolikas-järvessä vastaan ui käärme. Hän yritti hätistellä käärmettä roiskimalla vettä sen päälle, mutta otus tuntui pikemminkin innostuvan. Oliko kyseessä kyy, sitä Aittomäki ei jäänyt enää tutkimaan. Myös joutsenet voivat olla hurjia.

”Talvella on ihanaa uida, kun ei tarvitse pelätä mitään!” Tolvanen sanoo.

Anna Aittomäki ja Henna Tolvanen uivat talvisin niin kauan kuin voivat, vaikka jääpalojen seassa. © Sini-Marja Niska

Anna Aittomäki ja Henna Tolvanen uivat talvisin niin kauan kuin voivat, vaikka jääpalojen seassa. © Sini-Marja Niska

”Ilo, hymy, riemu, rauha, lepo, ystävät, virkistyminen”, listaa Anna Aittomäki asioita, jotka pulpahtavat mieleen vettä ja uimista ajatellessa. © Anna-Marja Niska

”Ilo, hymy, riemu, rauha, lepo, ystävät, virkistyminen”, listaa Anna Aittomäki asioita, jotka pulpahtavat mieleen vettä ja uimista ajatellessa. © Anna-Marja Niska

Avovesiuinti saa rakkauden syttymään aina uudelleen

Kun naiset nousevat vedestä, on uintia takana puoli tuntia. Tuosta niemeä kiertäen tulisi vielä kilometrin pituinen lenkki. Tavallisesti Aittomäki ja Tolvanen uivat kolmen kilometrin matkoja.

Naiset vetävät ylleen muhkeat, fleecevuoriset takit. Aittomäki hyppii kalliolla paljain jaloin ja tunnustaa viihtyvänsä muutenkin ilman kenkiä. Huulet vähän sinertävät, ”vaikkei ole kylmäkään”. Miltä nyt tuntuu?

”Aina yhtä ihanalta!”

Miten nämä tavalliset naiset ovat näin sinnikkäitä uimareita? Mereen hyppääminen saattaa kuulemma pelottaa itsensä tunnetusti koville pistäviä triathlonistejakin, ja useat avouinnin himoharrastajat heittävät talven tullen neopreenihanskat tiskiin.

Sekä Aittomäelle että Tolvaselle uiminen on luonteva tapa liikkua. Aittomäki oli koulun uintiryhmissä ”eka altaassa, vika altaassa”, Tolvasella on lapsuudesta kilpauintitaustaa. Naiset uskovat, että lihasmuistista löytyvä kokemus on edesauttanut pääsyä sisään lajiin. Kun oma uiminen on varmaa, veteen meneminen ei ole suoritus, ja uidessa voi keskittyä nauttimiseen.

Aittomäki ja Tolvanen korostavat, että kaikki uivat tyylillään ja toivovat, että vastakkainasetteluista voitaisiin luopua. Ei ole oikein tai väärin uida märkäpuvussa tai uimapuvussa, lähellä rantaa tai pidempää lenkkiä.

”Meillä oli juuri tosi hyvä keskustelu Twitterissä. Laitoin kuvan ja tekstin, että olimme neljäkymmentä minuuttia uimassa. Alkoi tulla vastauksia: mitä, mä olin eilen kolme minuuttia, mitä teen väärin. No et mitään – me vain ollaan eri tyyppejä!” Tolvanen sanoo.

Aittomäki tähyää jo seuraavaa haastetta, uintivaellusta. Mukaan voisi ottaa lanteille vyötettävän puhallettavan lautan, johon saa kiinnitettyä vaikkapa rinkan.

”Sen kanssa kun nousisi maihin, niin reissuun voisi yhdistää retken: mukaan saisi otettua myös riippumaton ja trangian”, Aittomäki haaveilee.

 

Kaakao ja tee lämmittävät uinnin jälkeen. Juominen on tärkeää uidessakin, etenkin pidemmillä lenkeillä ja kesäkuumalla, naiset muistuttavat. © Anna-Marja Niska

Kaakao ja tee lämmittävät uinnin jälkeen. Juominen on tärkeää uidessakin, etenkin pidemmillä lenkeillä ja kesäkuumalla, naiset muistuttavat. © Anna-Marja Niska

X