Reportaasi: Bingo kerää yhä väkeä Helsingin Töölössäkin

Jaa artikkeli
© Rosemarie Särkkä
© Rosemarie Särkkä
Seurojentaloilta tuttu bingokone rahisee myös Helsingin kulttuurikaupunginosassa Töölössä. Numeropallojen taiasta nauttii täysi tupa kaikenikäisiä pelaajia.

Muistatko 80-luvun mainion tv-sarjan Sisko ja sen veli sekä Tuija Ernamon esittämän bingoemäntä Tuijan happaman äänen: sininen 12, keltainen 30, punainen 28…

No, tämä bingo ei ole sinne päinkään.

Ollaan korttelipubissa Helsingissä, kivenheiton päässä Olympiastadionista ja Sibelius-monumentista. Janoinen Lohi on yksi kaupungin seitsemästä niin sanotusta kalaravintolasta.

Bingoa johtaa kaikkea muuta kuin happamasti baarimestari Jonna Suojasalmi, jolle kantikset ovat antaneet hellittelynimen Justiina. Jonna on kolmannen polven helsinkiläinen, pubibingon äiti ja sielu. Auktoriteetti ilman kaulinta.

Jonna pyöräytti Justiinan bingon käyntiin elokuussa 2018. Pandemia pakotti tauolle, mutta perinne saatiin elvytettyä viime lokakuussa koronapassin turvin. Kerran kuussa sunnuntaisin Töölön ytimessä pelataan vanhaa kunnon lappubingoa.

Hiljaisuutta, peli alkaa! Jonna Suojasalmea ­totellaan kuin entis­aikaan koululuokassa.  © Rosemarie Särkkä

Hiljaisuutta, peli alkaa! Jonna Suojasalmea ­totellaan kuin entis­aikaan koululuokassa.  © Rosemarie Särkkä

Bingohullu pikkulikka

Oi lapsuus, oi nuoruus! Retrobingon tunnelma on kuin mummolan lämmin viltti, jonka alla on tilaa kaikille sukupolville.

”Jonna on mahtava tyyppi. Hän tekee tätä suurella sydämellä”, kiittää kalaketjun ravintoloitsija Teemu Lehto.

Justiinan bingossa teema vaihtuu vuodenkierron mukaan. Ystävänpäivänä pukeudutaan pinkkiin, näin pikkujouluaikaan tonttulakkeihin ja blingblingiin.

Jonna tunnustaa hurahtaneensa bingoon jo pikkulikkana.

”Suklaarasian kuvat silmissä käytiin äidin kanssa. Olen pelannut aina, myös ulkomailla ja laivoilla. Haluan tarjota bingon yhteisöllisen kokemuksen asiakkaille.”

Töölöläisten olohuoneessa ei ole väliä onko pöytäkaverin ammatti konservaattori, keittiömestari, toimitusjohtaja vai duunari. Bingo vie.

Vaakaa ja pystyä

Bertta 13, Iivari 22, Niilo 40, Gabriel 52, Otto 64, Bertta 10, Bertta 3.

Kovin on berttaista alku. Ei tule vaakabingoa tällä menolla.

Pelin pointtina on saada mahdollisimman nopeasti vaaka- tai pystyrivi. Illan edetessä kierroksia lisätään ja lopulta pitää olla täysi ruudukko. Pallot pomppivat sattuman ­lakien mukaan.

Kuuluu vain Jonnan napakka numeroluku, kun pubiväki rastii kuponkeja. Kynällä. Bingokone on niin perinteinen kuin olla voi, tuttu veivattava pönttö.

Kilisevät nettibingot ja hallit ovat siellä toisessa maailmassa, jossa pelaamisella on vähän ikäväkin klangi. Baarissa pelataan huvin vuoksi. Maksuna on koronapassi – ja senkin saa yhteiskunnan piikkiin.

Bertta 14, Niilo 43. Hartiat alkavat nousta. Yhden päässä, eikö se nyt osu.

Jonna lukee tilanteen:

”Olkapäistä kiinni, pyöritetään eteen ja taakse, ravistellaan ranteita. Kädet yhteen lyö!”

Kaikki tottelevat kuin pyhäkoulussa. Loitsu tehoaa.

Bingo!

Seuraintaloilta startti

Illan ensimmäinen onnistuja on Hannele Heporauta. Aloittelijan tuuria, tai sinne päin.

”Pelasin edellisen kerran melkein 40 vuotta sitten lapsuudenmaisemissa Vesannolla. Seurojentalolla muistaakseni. Menin sinne ensimmäisen poikaystäväni kanssa”, Hannele kertoo.

Paikka käy järkeen, onhan pikkukylien seurataloilla pelin alkukoti.

Supisuomalaiselta tuntuva bingo on oikeasti ikivanha italialainen onnenpeli, 1500-luvulta peräti. Meille se saapui vasta 1968 ylivieskalaisen eläinlääkärin rouvan Ebba Forsbergin Ruotsin-tuliaisena.

Rouvan aatoksena oli hankkia varoja paikallisen uimahallin rahoittamiseen, koska Ruotsissakin varainkeruu oli toiminut tuottoisasti.

Villitys levisi valon nopeudella maan halki. Kahvipaketit, astiastot, perämoottorit ja kinkut olivat himoittuja palkintoja urheilupuulaakien ja jopa ompeluseurojen bingoilloissa.

Suomen laki kielsi rahapalkinnot, mutta lahjakortteja sai jakaa. Köyhässä Suomessa voitoilla oli suuri arvo. Mummot kisasivat potista myssyt tutisten.

Sukupolvien perinne

Pelkästä hyvästä mielestä ei pääkaupungissakaan bingota. Voittaja-Hannelen palkintopussukasta löytyy – kuinka ollakaan – paketti Juhla Mokkaa, suklaakeksejä, sipsejä, puteli Justiinan bingo-olutta sekä sponsorien teepaita.

Pikkujoulubingossa istuu pöydällinen sponsoreita leikkimielellä ja rivejään himmaillen. Yksi tosipelaaja porukasta löytyy, isänsä kaverina piipahtanut Paavo, 7. Paavo on juomatalo Servaalin tuotepäällikön Pasi Lehtisen poika.

Ekaluokkalaiselta Paavolta rastittaminen käy loistavasti, mutta eräs asia kummas­tuttaa:

”Kuka toi Bertta on?”

Aikuiset pelaajat eivät ihmettele. Kaikilla on jokin sukupolvikokemus pelistä.

”Hämeentien ratikkavarikolla oli kuljettajien järjestämä bingo. Käytiin mummon kanssa”, Marko Lehmonen kertoo.

”Työkaverit oli vähän että oho, kun kerroin meneväni sunnuntaibingoon. Kai ne on itsekin täällä ensi kerralla.”

Retro on trendikästä

Markon puolison Laura Lehmosen äiti ja isoäiti ovat olleet ahkeria bingoajia. Eikä missään kehien takana, vaan Eduskuntatalon vieressä Nervanderinkadulla.

”Kahviastiasto ja kamera on takavuosilta plakkarissa. Viime kerralla tytär bingosi täällä päävoiton, studiokuvauksen. Se on täydellinen! Poika tulee Amerikasta jouluksi, ja käytämme palkinnon silloin”, Laura kertoo.

Hän osti bingokoneen kotiinkin. Tytär lainasi sitä työpaikkansa pikkujouluun, jossa juhlaväki hullaantui täysin.

Bingo iskee nuorisoon. Retro on trendikästä.

Bingoten eläkkeelle

Tonttulakkisten Lehmosten pöydässä on sukukattaus. Lauran houkutteli mukaan pikkuveli Lauri Palmio, joka on mukana puolisonsa Mari Ikosen kanssa.

”Onnellisten pöytä”, porukka fiilistelee.

Nimelle on monipuolisesti katetta. Bingo nasahtaa seurueelle kahdesti, ensin Marille ja kohta perään Laurille. Tuotepalkintojen jalokivi on Justiinan omin käsin tekemä jallusinappi. Maidoton ja munaton.

”Mielikuviini lapsuuden Inkeroisista on piirtynyt kahvipaketti ja eläkeläiset. Niinpä minut tuotiin tänne bingoon, kun 37 työvuoden jälkeen kävelin laivasta ulos”, merillä uransa tehnyt Mari naurahtaa.

Lauri Palmio ja puolisonsa Mari Ikonen olivat onnekkaita. Molemmille tuli bingo ja palkinto. © Rosemarie Särkkä

Lauri Palmio ja puolisonsa Mari Ikonen olivat onnekkaita. Molemmille tuli bingo ja palkinto. © Rosemarie Särkkä

Justiinan nimikko-olut ja omatekoinen jallusinappi kuuluivat palkintovalikoimaan. kuva: Rosemarie Särkkä © Rosemarie Särkkä

Justiinan nimikko-olut ja omatekoinen jallusinappi kuuluivat palkintovalikoimaan. kuva: Rosemarie Särkkä © Rosemarie Särkkä

Pääkopan hoitoa

Samoihin aikoihin bingon kanssa Suomeen saapui käsikirjoittaja Neil Hardwick. Nuori britti asetti eteemme peilin, josta näkyi niin tarkka kuva, että koko Suomea alkoi naurattaa. Tankki täyteen, Reinikainen, bingo-Tuija ja tämän nahjusveli, Ilmari Saarelaisen esittämä Immu muistetaan myös Töölössä.

Maailma on muuttunut, vai onko sittenkään?

Korona on herätellyt suomalaisten nostalgian. Tietokoneella nyhräämisen vastapainoksi leivotaan, neulotaan, retkeillään, pelataan lautapelejä.

Tietovisoissa saatetaan mitellä etevyydestä hapan maku suussa, mutta onnenpeli bingossa tunnelma on leppoisa. Tarkkaavainen pitää silti olla, eikä avaruusnäkökään olisi haitaksi. Pääkoppa kiittää.

Meksikolainen Haydée Tujillo sai bingosta ylimääräisen bonuksen:

”Opin nopeasti numerot suomeksi.”

Bingo on välinelaji

”Haiskahtaa vilungilta. Tommi huijasi jo ala-asteella!”

Palkintorohmu Tommi Lehtiranta joutuu pelikavereiden hyväntuulisen kuittailun kohteeksi.

Jonna komentaa pulinat pois. Bingoemäntä Ella Kokki tarkistaa konkarin rivin: oikein on.

Usein sattuu montakin voittajaa samalle kierrokselle. Miten, se on jo syvempää matematiikkaa tai silkkaa taikaa.

Markku Mäkelä putsasi edelliskerralla voittopöydän täydellisesti ja saa jälleen oikean rivin. Kaapit ovat jo täynnä kamaa. Onko reilua, Markku?

”Täysin sattumaa. Ei bingossa voi taktikoida.”

Aloittelijoille tiedoksi, että bingoon kannattaa varustautua oikealla pelivälineellä. Se on kynä. Kuulakynä ja numeroita täynnä oleva ruudukko ovat huono yhdistelmä hämyisässä pubivalossa.

Anna Talvitien punainen bingotussi erottuu taustasta selvästi.

”Ammattipelurille ammattivehkeet. Äiti tämän minulle hankki. Tänään ei kyllä auta tussi eikä edes lempinumero Otto 69”, Anna vitsailee.

Bingoemäntä Ella Kokki jakaa tärkeät laput. © Rosemarie Särkkä

Bingoemäntä Ella Kokki jakaa tärkeät laput. © Rosemarie Särkkä

Verrytelläänpä välillä. Taavi Vuokkovaara (vas.), Anna Talvitie ja Tommi Hautala tekevät työtä käskettyä. Voittokahvit on jo plakkarissa. © Rosemarie Särkkä

Verrytelläänpä välillä. Taavi Vuokkovaara (vas.), Anna Talvitie ja Tommi Hautala tekevät työtä käskettyä. Voittokahvit on jo plakkarissa. © Rosemarie Särkkä

Koko perheen voimin

Hu! Huhu!

Lämmennyt pubikansa valmistautuu viimeiseen kierrokseen kuin kotiyleisö Huuhkajien peliin. Syke nousee.

”Voitoilla ei ole väliä. Kaikki mikä pöytään tulee, tulee perheeseen”, Eero Sillman sanoo.

Pöydässä istuu Eeron tyttöystävä Mona Kylmänen, äiti Merja, isä Urpo ja sisko Noora Sillman.

Voittoja sataa ämpärikaupalla. Merja voittaa lisäksi arvalla pääpotin, studiokuvauksen.

”Miniä kävi bingossa ensin. Me muut seurattiin perässä”, iloinen suurvoittaja kertoo.

Sillmanit tulivat Helsinkiin varta vasten Järvenpäästä. Kotikaupungin bingot ovat vanhemmille tuttuja lapsuudesta. Kahvipaketteja mummon kanssa, totta kai.

Urpo muistaa myös paikat.

”Häkkisen autokoulu ja paikallinen urheiluseura. Rahabingojakin oli, mutta en saanut pikkupoikana tietenkään rahasta pelata.”

”Näissä bingoissa meininki on toinen. Tärkeintä on yhdessäolo.”

Merjaa huvittaa musta voittoämpäri, jossa lukee yhden sponsorin, Mallaskosken slogan Synkkyydestä syntynyt, pimeässä pantu. Niin suomalaista.

”Ehkä hienoin minkä olen nähnyt! Ollaan me ämpärihullua kansaa. Mihinkähän miljoonat avajaisämpärit on varastoitu… mutta ymmärrän jonottamisen, kun täkynä on lahjakortti.”

Seura reppari Bingo Janoinen lohi kuva: Rosemarie Särkkä © Rosamarie Särkkä

© Rosamarie Särkkä

Sillmanit ovat hurahtamassa bingoon koko perheen voimin. Äiti Marja Sillman voitti pääpotin, tytär Noora Sillman yhden palkinnon, miniä Mona Kylmänen ja poika Eero Sillman joutuvat odottamaan seuraavaa kertaan.  © Rosemarie Särkkä

Sillmanit ovat hurahtamassa bingoon koko perheen voimin. Äiti Marja Sillman voitti pääpotin, tytär Noora Sillman yhden palkinnon, miniä Mona Kylmänen ja poika Eero Sillman joutuvat odottamaan seuraavaa kertaan.  © Rosemarie Särkkä

Valokuvaaja Filip Smeds ojentaa Merja Sillmanille pääpalkinnon, 250 euron lahjakortin studiovalkuvaukseen.  © Rosemarie Särkkä

Valokuvaaja Filip Smeds ojentaa Merja Sillmanille pääpalkinnon, 250 euron lahjakortin studiovalkuvaukseen.  © Rosemarie Särkkä

 Toni Lindfors sai kottin viemiseksi sinappia ja Justiinan jallusinappia.  © Rosemarie Särkkä

Toni Lindfors sai kottin viemiseksi sinappia ja Justiinan jallusinappia.  © Rosemarie Särkkä

Mitä pukki tuo?

Pari tuntia tiukkaa keskittymistä on takana. Jonna kasaa pelikamppeita seuraavaa kertaa varten. Joulukuun kinkkubingoon on hyvä varata pöytä.

Nuorin osanottaja Paavo on lähtenyt iltapuuhiin, mutta vannonut tulevansa kinkkubingoon, jos saa luvan.

”Mieti mikä tarina. Olet tuossa snadina faijan kanssa, fiilis tarttuu, perinne jatkuu”, Mika ”Lade” Lahdenkivi pohtii.

”Jonnan bingossa on hyvä rytmi, se on sopivan lyhyt eikä liian tiheään. Simppeli, lämmin, kotoisa.”

Pöydissä kiertää salaperäinen lista. Vaikuttaa siltä, että bingoäiti Jonna saa paitsi työnantajaltaan Momentinilta myös asiakkailta joulupaketin.

Ooh, se onkin upea!

Ei toki paljasteta, eihän vielä ole joulu.

X