Reportaasi Etelä-Karjalasta: Liikkuva terveysasema ikääntyvien pelastus – Terveydenhoitaja Riitta Ahonen kiertää ja pitää vastaanottoa syrjäseuduilla

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Liikkuva terveysasema Mallu palvelee Helge Ojasta.
Ylämaalainen Helge Ojanen on Mallu- ja Riitta-fani. © Mikko Nikkinen
Riitta Ahonen kiertää Etelä-Karjalan syrjäseutuja autolla, joka on varusteltu terveysasemaksi. Erilaiset liikkuvat palvelut lisääntyvät tulevaisuudessa ympäri maata.

Iso vaaleansininen pakettiauto on pysäköity Ylämaan kylätalon pihaan. Tien toisella puolella kohoaa punatiilinen kirkko, jota ympäröivät jyhkeät männyt. Kylätie on hiljainen, mutta pakettiauton ympärillä käy trafiikki. Kyseessä on Mallu, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) liikkuva terveysasema ja sairaanhoitajan vastaanotto. Se kiertää maakuntaa alueilla, joilta on matkaa lähimmälle terveysasemalle ja joilla asuu paljon vanhusväestöä.

Sisällä Mallussa sairaanhoitaja Riitta Ahonen mittaa verenpaineita ja verensokereita, hoitaa pieniä haavoja, ottaa verikokeita, tarkistaa ihomuutoksia, huuhtelee korvia. Monella asiakkaalla on kohonnut verenpaine, tyypin 2 diabetes tai sydänsairaus.

Jalokivipitäjä Ylämaan terveysasema lakkautettiin vuonna 2013. Se herätti aikanaan kitkerää ja katkeraa vastustusta, mutta hiljalleen ylämaalaiset alistuivat kohtaloonsa. Asukkaille jäi kaksi vaihtoehtoa: joko ajaa 36 kilometrin päähän Lappeenrantaan terveyskeskukseen tai käydä Mallun vastaanotolla.

Erityisesti ikääntyneille liikkuva terveysasema Mallu on ollut pelastus.

Eksoten Mallu-auto kiertää kyliä. Ylämaalla se palvelee torstaisin. © Mikko Nikkinen

Eksoten Mallu-auto kiertää kyliä. Ylämaalla se palvelee torstaisin. © Mikko Nikkinen

Sydämen asialla

Yksi tyytyväisistä on Ylämaan Hujakkalan kylässä asuva Pentti Kohvakka. Jos Mallua ei olisi, hän joutuisi ajamaan säännöllisiin kontrolleihin Lappeenrantaan, jonne Hujakkalasta kertyy vielä kymmenen kilometriä enemmän kuin kirkonkylältä.

”Mitäs Pentille kuuluu?” Riitta kysyy, kun mies istahtaa vastaanotolle.

”Ei hyvää”, kuuluu vastaus. Pentin hemoglobiiniarvot olivat laskeneet niin alas, että hänen oli pitänyt käydä Lappeenrannassa tankattavana.

Mies kuvailee elävänsä jatkoajalla, sillä nelisen vuotta sitten hänen sydämensä pysähtyi kesken hirvimetsän.

”Kuin joku olisi kääntänyt sähköt pois.”

Tarkka syy sydämenpysähdykseen ei koskaan selvinnyt, mutta sen jälkeen hänelle asennettiin tahdistin, joten olo on nyt turvallisempi.

Verenohennuslääkettä hän on syönyt jo vuosikausia, ja siksi täällä nytkin ollaan, sillä veren hyytymisestä kertovaa INR-arvoa on seurattava tiuhaan. Veri ei saa olla liian paksua eikä liian ohutta.

Pentin kädet ovat kylmät, ja jotta Riitta saa otettua verikokeen sormenpäästä, hän tekee Pentille kumihanskasta lämminvesihauteen. Mallun retkiolosuhteissa on oltava kekseliäs.

Pieni tippa verta riittää.

”2,3 – se on hyvä. Voit jatkaa puolikkaalla lääkkeellä, ja kolmen viikon päästä tapaamme taas uudestaan”, Riitta ohjeistaa.

Sairaanhoitaja Riitta Ahonen puhdistaa Pentti Kohvakan sormenpäätä verikokeen ottoa varten. © Mikko Nikkinen

Sairaanhoitaja Riitta Ahonen puhdistaa Pentti Kohvakan sormenpäätä verikokeen ottoa varten. © Mikko Nikkinen

Kumihanskasta tulee lämminvesihaude. © Mikko Nikkinen

Kumihanskasta tulee lämminvesihaude. © Mikko Nikkinen

Liikkuva terveysasema tarjoaa myös hammashoitoa

Jo yksitoista vuotta Etelä-Karjalan kyliä kiertänyt Mallu tuli turvaamaan Eksoten haja-asutusalueilla asuvien ikäihmisten palveluja. Toki asiakkaina voi olla ketä vain, myös nuoria, aikuisia ja lapsiper­heitä.

Muualta kuin Ylämaalta ei ole lopetettu terveysasemia, mutta pieniä terveydenhoitajan toimipisteitä on lakkautettu Mallun toiminta-aikana. Ylämaan lisäksi Mallu palvelee Etelä-Karjalan pohjoisosassa Parikkalan seudulla, Luumäen Jurvalassa sekä muutamilla alueilla Lappeenrannassa.

Riitta on tehnyt töitä Mallussa vuodesta 2016. Muina kuin Mallu-päivinä hän työskentelee sairaanhoitajana terveyskeskuksessa.

”Työ pyörien päällä on ihan samaa, vaikka puitteet ovatkin erilaiset.”

Teknologia mahdollistaa sen, että tarvittaessa Riitta voi ottaa etäyhteyden päivystävään lääkäriin ja konsultoida tätä. ­Digikameraa Riitta käyttää muun muassa ihomuutosten kuvaamiseen. Lääkäri voi antaa muutoksesta lausunnon kuvan perusteella.

Mallun ensimmäinen versio oli muokattu matkailuauto, seuraavaa oli hieman paranneltu, ja nyt liikkuu moneen mukautuva neliveto.

Sisätilat ovat todellinen ammattijärjestäjän taidonnäyte. Tarvikekaappien ja -laatikostojen lisäksi autoon mahtuvat lavuaari, mikro, sivupenkit sekä hammashoitotuoli ja hammashoidon välineitä.

Kolmena päivänä viikossa Mallussa työskentelevät nimittäin hammashoitajat. Auto kiertää haja-asutusalueiden kouluja tekemässä koululaisten hammastarkastuksia paikan päällä.

Lääkärit pyörille?

Eksote on ollut liikkuvien palveluiden kehittämisessä edelläkävijä, jonka ratkaisuihin on käyty tutustumassa Lappia ja ulkomaita myöten. Mallun lisäksi Etelä-Karjalassa toimii liikkuva laboratorioauto Malla sekä yhden hengen liikkuva päivystysyksikkö, joka on ambulanssia kevyempi vaihtoehto äkillistä hoitoa vaativissa tilanteissa. Myös aikuisten psykososiaalisissa palveluissa on liikkuvaa toimintaa.

Erilaisia liikkuvia hyvinvointi- ja terveyspalveluja on toki muuallakin. Eri puolilla Suomea pyörien päälle on viety muun muassa rokotuksia, silmätutkimusyksikköjä, suunhoidon yksikköjä, kotisairaaloita ja kuvantamispalveluja.

Liikkuvien ratkaisujen hyöty on siinä, että niillä voidaan vastata monenlaisten asiakasryhmien tarpeisiin muuntuvasti ja joustavasti.

Sote-uudistus ja hoitotakuun tiukentuminen merkitsevät sitä, että tulevilla hyvinvointialueilla mietitään entistä kiihkeämmin palveluverkon järjestämistä niin, että keskeiset perusterveydenhuollon palvelut voitaisiin turvata lähipalveluna.

Eksoten palvelupäällikkö Satu Simolin uskoo, että liikkuvat palvelut tulevat lisääntymään. Hän pitää niitä kilpailukykyisenä vaihtoehtona terveysasemien kiinteille toiminnoille.

”Ne ovat kustannustehokas ratkaisu turvata syrjäkylien terveydenhuolto. Liikkuvia palveluja puoltaa sekin, että vanhat terveysasemat alkavat olla tiensä päässä eikä rahaa niiden peruskorjaamiseen ole.”

Yksi haaste on henkilöstöpula, erityisesti lääkäripula. Eksotessa ei ole suunnitelmia lääkäreiden lähtemisestä pyörien päälle, mutta jossain muualla sekin voi olla varteenotettava vaihtoehto.

”Uskon, että lääkäreitä on helpompi saada töihin liikkuviin yksiköihin kuin haja-asutusalueiden terveysasemille. On ihan mahdollista, että tulevaisuudessa meillä on liikkuvia yksiköitä, joissa työskentelee hoitaja–lääkäri-työpari”, ennustaa lääkintöneuvos Tapani Hämäläinen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Hämäläinen lisää, että osaamisen vieminen sinne, missä sitä tarvitaan, on tärkeämpää kuin se, millaisissa puitteissa ihmisiä hoidetaan.

Kiitos Mallulle ja Riitalle

Helge Ojasella on pitkät hiukset ja korvakoru. Maarianhaminassa syntynyt mies on jo vuosikymmeniä sitten kotiutunut tänne Suomen itärajalle. Uransa hän teki Rajavartiolaitoksella.

Helge juttelee Riitalle kuin vanhalle tutulle. Vanhoja tuttujahan he ovatkin, sillä Helge käy säännöllisesti Mallun vastaanotolla. Hän on sydänsiirtopotilas – uuden sydämen Helge sai jo 22 vuotta sitten – ja lisäksi hän sairastaa kakkostyypin diabetesta. Nyt myös selkä on alkanut kiukutella. Selkä on jo kuvattu, mutta tuloksia ei ole vielä kuulunut.

”Kun tulee ikää, ihmiselle käy kuin vanhalle autolle – kremppaa ilmestyy joka puolelle”, Helge miettii.

Hän on tullut nyt tarkistuttamaan verensokeriarvonsa. Diabeteslääkitys aloitettiin joulukuussa ja kotimittauksissa on näyttänyt siltä, ettei verensokeri ole laskenut vielä yhtään.

Riitta mittaa Helgeltä verensokerin sormenpäästä. Ilmeisesti lääkitys on nyt alkanut purra, koska arvo on normaali. Lisäksi Riitta ottaa laskimosta pitkäaikaisen sokeriarvon. Tämä näyte hänen on vietävä päivän päätteeksi laboratorioon tutkittavaksi.

Kunnallispolitiikassakin mukana ollut Helge on ollut Mallun puolustaja alusta asti.

”Mallu on erittäin hyvä meille sivukyläläisille, erityisesti vanhemmalle väelle. Nuoret ovat sitä mieltä, että koska heillä on muutakin asiaa kaupunkiin, he voivat samalla hoitaa siellä terveyskeskuskäyntinsä.”

Kiitosta saa myös Riitta.

”Hän jaksaa kuunnella meitä, näitä minunkin höpinöitäni. Koska hän tuntee meidät, hän tietää jo melkein etukäteen, mikä asia on.”

Kerran, kun Helge joutui sairaalaan eikä tullut kontrollikäynnille, Riitta soitti Helgen vaimolle kysyäkseen miehen perään. Se huolenpito tuntui Helgestä kotoisalta.

Nyt Riitta lupaa soittaa Helgelle seuraavana päivänä verikokeen tuloksista.

Ulkona tuuli pyyhkii pilviä pois ja aurinko vilkuttaa kuin olisi kevät. Helge lähtee­ kävelemään kotiin yhdessä vaimonsa kanssa­, joka on sauvakävellyt miestään vastaan.

Kohtaamiset ovat lämminhenkisiä, sillä Riitta on oppinut tuntemaan asiakkaat hyvin. © Mikko Nikkinen

Kohtaamiset ovat lämminhenkisiä, sillä Riitta on oppinut tuntemaan asiakkaat hyvin. © Mikko Nikkinen

Kylmäpäisyyttä tarvitaan

Riitta viihtyy työssään, sillä se on itsenäistä ja monipuolista. Päivä voi tuoda eteen mitä vain, eikä aina ole mahdollista konsultoida lääkäriä vaan päätöksiä on tehtävä omaan ammattitaitoon luottaen.

”Pidän myös siitä, että tässä työssä asiakassuhteet muodostuvat pitkiksi. Tunnen asiakkaat, heidän taustansa ja sairautensa. Koen, että meidän välillä vallitsee vankka luottamus.”

Monelle voi olla kynnys matkata terveyskeskukseen, mutta tutun hoitajan vastaanotolle on helppo tulla.

”Kyllä Riitta hoitaa, he sanovat.”

Riitta Ahonen on kyllä melkoinen pak­kaus. Sairaanhoitajan työn lisäksi hän hoitaa paljon muutakin, kuten tietotekniikkaa ja autoa. Kylillä apu ei ole lähellä, vaan on pärjättävä yksin. Mallun ajamiseen tarvittavan C-ajokortin Riitta ajoi jo vuonna 2009 hetken mielijohteesta. C-korttia tarvitaan, sillä vaikka Mallu näyttää pakettiautolta, se luokitellaan kuorma-autoksi painonsa takia.

Työn ikäviä puolia ovat huono työergonomia, katkeilevat tietokoneyhteydet sekä henkisen ja fyysisen väkivallan riski.

”Joskus Mallun vastaanotolle saattaa tulla arvaamattomasti käyttäytyviä mielenter­veys- ja päihdepuolen asiakkaita. Onneksi olen selvinnyt kaikista uhkaavista tilanteista katsomalla silmiin ja puhumalla.”

Työn ikäviä puolia ovat takkuilevat nettiyhteydet, jotka toimivat nyt kuitenkin paremmin kuin Mallun alkuvuosina. © Mikko Nikkinen

Työn ikäviä puolia ovat takkuilevat nettiyhteydet, jotka toimivat nyt kuitenkin paremmin kuin Mallun alkuvuosina. © Mikko Nikkinen

Kyljet puhtaiksi ja varikolle

Päivän aikana Riitta ehtii ottaa vastaan 11 asiakasta Ylämaalla. Suurin osa on varannut ajan etukäteen, mutta Malluun voi tulla myös ilman ajanvarausta. Välillä Riitta käy syömässä lounasravintolassa perunamuusia ja uunimakkaraa. Sitten jaksaa taas.

Riitan työpäivä alkoi jo aamuvarhaisella, sillä ennen Ylämaalle tuloaan hän huristeli Luumäelle Jurvalaan, jossa Mallu pysähtyy kolmen viikon välein. Tällä kertaa Jurvalaan ei ilmestynyt kuitenkaan yhtään ­asiakasta.

”Korona sekoitti pakkaa. Ennen pandemiaa Jurvalassa oli pieni vakituinen asiakaskunta, mutta nyt kävijämäärät ovat vähentyneet. Ehkä se kertoo myös siitä, että maaseutu autioituu entisestään”, Riitta miettii.

Kello kolme iltapäivällä Riitta nostaa portaat sisään, irrottaa jatkojohdon ja nousee kuljettajan pukille. Lappeenrantaan päästyään hän ajaa keskussairaalan laboratorioon viemään verinäytteet ja sen jälkeen paloasemalle huuhtelemaan Mallun painepesurilla.

”Tiet olivat sen verran kuraisia, enkä halua, että lika pinttyy Mallun kylkiin.”

Päivän päätteeksi Riitta jättää Mallun varikolle, josta hän hakee sen jo seuraavana aamuna. Vuorossa ovat vastaanotot kahdessa Lappeenrannan kaupunginosassa.

Sairaanhoitaja Riitta Ahosesta on moneksi. Kylillä joutuu pärjäämään yksin. © Mikko Nikkinen

Sairaanhoitaja Riitta Ahosesta on moneksi. Kylillä joutuu pärjäämään yksin. © Mikko Nikkinen

Lue myös: Rintakivuista kärsinyt Raili sai ensiavun kotonaan – Liikkuva päivystysyksikkö helpottaa ensihoidon paineita Etelä-Karjalassa

X