Reportaasi: Hylättyjen kissojen turvakoti paljastaa kriisin, mikä näkyy ja kuuluu Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen arjessa

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen arki
”Hyvin paljon työajasta menee ihan perushuoltoon, seuranpitoon jää vain vähän aikaa”, eläintenhoitaja Julia Juntunen toteaa. © Tommi Tuomi
Älä ota kesäkissaa, hoettiin kymmeniä vuosia sitten. Silti otettiin ja otetaan edelleen.

Sen kuulee heti ovelle. Talossa asuu kissoja. Vieno naukaisu, toinen vähän vaativampi perään. Kissat voi myös haistaa. Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen HESYn Konalassa sijaitsevan löytöeläintalon aamusiivous on parhaillaan kesken, siksi kissanpissan tuulahdus löytää nopeasti nenän.

”Tosi harva ymmärtää, että täällä työstä suuren osan vie juuri tämä eläintilojen siivous”, eläintenhoitaja Julia Juntunen kertoo.

Julia on parhaillaan siivoamassa parin neliön kokoista, lasiseinin rajattua eläinyksiötä, joita Konalassa on kymmeniä. Tässä pikku huoneessa elelee Kymeenlaaksosta löydetty kuuden kissan populaatio.

”Tällaiset populaatiot saavat usein alkuunsa vapaana ulkoilevista leikkaamattomista kissoista. Sitten nämä lisääntyvät hallitsemattomasti ja näistäkin osa on mitä luultavammin sukua keskenään.”

Tuhansista kissoista kukaan ei kanna vastuuta

Kymeenlaaksolaisjoukkio ei valitettavasti ole harvinaisuus. Suomessa elää samalla tavoin tuhansia kissoja, joista kukaan ei ota vastuuta.

Julia nappaa kissahiekkakopit alati häntä tarkkailevien kissojen edessä ja kerää kopeista paakkuuntuneet hiekat pois. Hän osoittaa mustavalkoista kissaa, joka köllii raukeana raapimispuun oksanhaarassa.

”Epäilemme vahvasti, että tuo Nuutti on tuore isä. Yksi tämän populaation naaraskissa synnytti pari viikkoa sitten poikaset”, Julia kertoo.

Nuutti ei raollaan olevien silmäluomiensa takaa tunnusta mitään, vaan jatkaa hyristen päivänokosiaan.

HESYssä syntyy joskus sinne jo kantavana muuttaneille kissoille pentuja. ”Kissanpentujen luovutusikä on meillä 14 viikkoa ja pyrimme siihen, että yhteen perheeseen muuttaa aina kaksi, jotta niistä on toisilleen seuraa”, Julia Juntunen kertoo. © Tommi Tuomi

HESYssä syntyy joskus sinne jo kantavana muuttaneille kissoille pentuja. ”Kissanpentujen luovutusikä on meillä 14 viikkoa ja pyrimme siihen, että yhteen perheeseen muuttaa aina kaksi, jotta niistä on toisilleen seuraa”, Julia Juntunen kertoo. © Tommi Tuomi

Vapaaehtois­työntekijä Heidi Koivukangas pyrkii käymään noi kerran viikossa pitämässä seuraa kissoille. © Tommi Tuomi

Vapaaehtois­työntekijä Heidi Koivukangas pyrkii käymään noi kerran viikossa pitämässä seuraa kissoille. © Tommi Tuomi

HESYssä on parhaillaan kaksi kissapoikuetta, jotka elävät samassa yksiössä. Cremello-kissanpentu Kirby on tottunut käymään näppärästi kahdella eri maitobaarilla. © Tommi Tuomi

HESYssä on parhaillaan kaksi kissapoikuetta, jotka elävät samassa yksiössä. Cremello-kissanpentu Kirby on tottunut käymään näppärästi kahdella eri maitobaarilla. © Tommi Tuomi

Vapaaehtoinen leikkihetki

Töms! Naapuriyksiön lasiseinään mäiskähtää tassu ja toinen. Kissamainen ketteryys on kaukana, kun kaksi kaverusta leikkii keskenään. Kiipeilypuu heilahtaa kuin notkea palmu kissan loikan alla.

Jokaisessa kissayksikössä on kissojen lisäksi raapimapuita, leikkikaluja, vähän huonekaluja, tai ainakin tuoli. Tuoli on suurimmaksi osaksi kissojen lekottelupaikka, mutta usein sille istahtaa myös joku vapaaehtoisista työntekijöistä. Vantaalainen Heidi Koivukangas istuu kuitenkin yhden yksikön lattialla polviensa päällä. Hän yrittää suostutella hienovaraisesti mustavalkoista kissaa kontaktiin kanssaan.

Heidi pyrkii käymään kerran viikossa kissojen vapaaehtoisena ihmisystävänä. Hän on napannut houkuttelevan värikkään kissalelun käteensä ja heiluttaa sitä sohvapöydän takana lymyilevän kissan edessä.

”Kaspian on tällainen aika omanarvontuntoinen herra, joka vaatii aikaa tutustumiseen”, Heidi kertoo.

Monet saapuvat kissat ovat arkoja ja suhtautuvat ihmisiin epäluuloisesti.

”Niillä saattaa olla joko huonoja kokemuksia ihmisistä tai sitten kokemusta ihmisistä ei ole aiemmin juuri lainkaan”, Julia selvittää.

Kaspian seurailee tarkkaan lelun höyhenten houkuttelevia kepeitä liikkeitä. Pian houkutus kasvaa niin suureksi, että sen on tarrattava etutassuillaan leluun kiinni. Kaspianin kaveri Savuleijona seuraa leikkiä välimatkan päästä nojatuolin uumenista.

Kissat ovat ystävystyneet HESYssä viettämänsä vuoden aikana niin hyvin, että ne myös halutaan sijoittaa samaan kotiin.

Sijoitusprosessi voi venähtää

Kissojen sijoitusprosessit ja -ajat vaihtelevat paljon. Joskus kissa ei ehdi olla HESYn tiloissa kuin hetken, joskus vierähtää vuosikin tai jopa yli.

”Etenkin tällaisten kahden koplien on välillä vaikea löytää uutta kotia, tai jos kissa on tosi aktiivinen”, Julia kertoo.

Kuka tahansa ei voi kävellä HESYn ovesta sisään ja napata kissaa kainaloonsa. Kissojen ja koirien hankinnasta eläinsuojeluyhdistyksen kautta on tehty tarkoituksella jonkin verran aikaa vievää. Ensin täytetään kyselylomake, odotellaan vastausta ja vasta sitten tullaan käymään. Sopivaan kissaan tutustutaan useammalla käyntikerralla.

”Ja silti jokaisen lemmikkiä harkitsevan pitää todella tarkkaan miettiä, onko voimia ja aikaa kissalle jatkaa luottamuksen rakentamista ja sosiaalistamista”, Julia toteaa.

Kissakavereita ja kaverikissoja

Kaspian on niin mielissään leikkituokiosta, että se antaa Heidin lopulta hetken rapsutella itseään. Syliin se ei sentään vielä heittäydy.

Kun Heidi kolme vuotta sitten aloitti vapaaehtoisvuorot talossa, hän ei tiennyt kissoista juuri mitään. Hän oli aina pitänyt itseään pikemminkin koiraihmisenä, mutta kun kissat tarvitsivat enemmän vapaaehtoisihmisiä, Heidi päätti kokeilla. Hän yllättyi. Etenkin kissojen sosiaalisuus ja leikkisyys olivat hänelle uutta.

”Samat piirteet yllättävät monet kissojen omistajatkin. Monesti kissa otetaan, kun ajatellaan, että siinäpä meille olisi vaivaton ja halpa lemmikki. Kissa tarvitsee kuitenkin paljon seuraa ja huolenpitoa ja se voi olla yllättävänkin energinen, suorastaan riehakas. Myös se, että kissa saattaa metelöidä ja juoksennella myös öisin, tulee monelle yllätyksenä”, Julia toteaa.

Heidin mielestä jokaisen kissasta haaveilevan kannattaisi ensin viettää paljon aikaa kissojen kanssa ja tarkkailla niitä.

”Täällä oppii koko ajan hurjasti kissojen käyttäytymisestä, ja silti jokainen on vielä oma yksilönsä. En muun muassa aiemmin tiennyt, että kissa räpyttelee silmiään, kun se rauhoittelee itseään tai että kissalaumassa on näin tarkka hierarkia”, Heidi sanoo.

Heidin kaltaisia vapaaehtoistyöntekijöitä tarvitaan jatkuvasti, sillä eläintenhoitajien aika on pitkälti sidottu juuri siivoamisurakkaan ja eläinten lääkitsemiseen ja hoitoon.

”Ihmiskontaktit ovat todella tärkeitä kissojen terveyden ja tulevan elämän kannalta. Ne auttavat niitä pärjäämään tulevissa kodeissaan”, Julia summaa.

Eläintenkuljettaja Veera Pöllänen tuo uusia kissoja taloon Viikin löytöeläintalosta. © Tommi Tuomi

Eläintenkuljettaja Veera Pöllänen tuo uusia kissoja taloon Viikin löytöeläintalosta. © Tommi Tuomi

Kissat tarvitsevat lain suojaa

HESYn tiloissa majailee parhaillaan 110 kissaa. Suurin osa kissoista on Uudeltamaalta, Viikin löytöeläintalosta, mutta myös huostaanoton kautta ja tarpeen mukaan muualtakin Suomesta. Huostaanottoon kissa tai koira voi joutua, kun omistaja ei eläinsuojeluilmoitustenkaan jälkeen ole tehnyt tarvittavia korjaustoimia eläimenpidossaan.

Suomessa puhutaan kissakriisistä, ja se näkyy myös Konalan kissaosaston arjessa. Vuosittain hylätään arviolta 20 000 kissaa. Noin tuhat tästä määrästä päätyy HESYn hoitoon.

Kontulassa ei ole tällä enää kovin montaa kissapaikkaa auki, vuoden hylkäyskiintiö alkaa siis olla täynnä. Vaikka valistustyötä kissojen aseman parantamiseksi on tehty jo vuosia, jopa vuosikymmeniä, tilanne ei tunnu paranevan. Siksi kissakriisiin pohditaan nyt erilaisia lainsäädännöllisiä keinoja, jolla ongelmaan voitaisiin tarttua.

Kissojen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti olisi pikimmiten saatava pakolliseksi – tai ainakin samalla aikataululla kuin koirien vastaava, vuoden 2023 alkuun.

”Nythän hylkääminen on tehty helpoksi, sillä kukaan ei tunnista metsistä ja autiotaloista löytyviä kissoja. Uskon, että kun kissojen siruttamisesta tulee pakollista, hylättyjen kissojen määrä vähenee selvästi”, Julia pohtii.

”Harva selviää hylättynä täysin vauriotta”

Tunnistamattomat kissat tulevat siis eläinsuojeluyhdistysten hoteisiin usein niin, että niistä ei ole tiedossa kuin paikkakunta, josta ne on löydetty. Sukupuoli saadaan selville, samoin ikä noin suurin piirtein, mutta kaikki muu jää hämärän peittoon.

Kissoille keksitään nimet ja ne teipataan lyhyitten luonnekuvausten lisäksi lasikopin ikkunaan kiinni. Itse hoito alkaa usein madotuksella ja rokotuksella – ja usein tarkastuksessa löytyy muutakin hoidettavaa.

”Harva selviää hylättynä täysin vauriotta”, Julia lisää.

Aina silloin tällöin taloon saapuva eläin on todella huonossa kunnossa. Monilla on tuomisinaan matoja ja muita loisia. Erilaisten nopeasti leviävien virusten, niin kuin herpeksen ja mykoplasman takia siivouksessakin on tarkat suojatoimet. Jokaisen yksikön eteen levitetään alustat, ettei lattian kautta leviä mitään tarttuvia tauteja kopista toiseen.

Julia Juntunen yrittää olla ajattelematta eläinten karuja taustoja. Hän pyrkii tekemään työnsä niin hyvin kuin pystyy, siitä on eläimille paras apu. Silti häntä kummastuttaa se, kuinka arvottomina niin monet pitävät kissoja.

”Ja osa on myös tietämättömiä. Kissa ei mitenkään pärjää Suomen talvessa, siitä on turha edes vängätä.”

Julia Juntunen syöttää vatsa­vaivaiselle ja sisaruksiaan heikko­voimaisemmalle kissanpennulle velliä ja nesteyttää sen työvuoronsa aikana, jotta se voimistuisi. © Tommi Tuomi

Julia Juntunen syöttää vatsa­vaivaiselle ja sisaruksiaan heikko­voimaisemmalle kissanpennulle velliä ja nesteyttää sen työvuoronsa aikana, jotta se voimistuisi. © Tommi Tuomi

Puhtaus ja hygienia ovat oleellinen osa HESYn arkea. Eläinten tauteja on vältettävä jatkuvalla siivoamisella ja ruokailuvälineistön puhtaanapidolla. © Tommi Tuomi

Puhtaus ja hygienia ovat oleellinen osa HESYn arkea. Eläinten tauteja on vältettävä jatkuvalla siivoamisella ja ruokailuvälineistön puhtaanapidolla. © Tommi Tuomi

Karvakaverin yksinäisyys

Kissojen lisäksi Konalan eläintalossa asustelee kymmenkunta koiraa, kaneja ja rottia.

”Kanien ja rottien viimeaikaiset löydöt ovat olleet todella surullisia. Niitä on löydetty roskakatoksista laatikkoon laitettuna”, Julia kertoo.

Koiria harvoin hylätään luontoon, mutta niilläkin on usein murheellisia tarinoita taustallaan.

”Kun ihmisillä alkaa omassa elämässä syöksykierre, se näkyy usein nopeasti myös eläimessä.”

Talon alakertaan on rakennettu keinonurminen tila, areena, jossa talon koirat voivat viettää valvotusti aikaa myös keskenään. Nyt lenkiltä hoitajansa Leyla Koiviston kanssa suureen tilaan saapuu 8-vuotias Lenni-beagle. Lenni on viettänyt jo melkein kaksi vuotta talossa, ja se on itse asiassa yrittänyt kotiutumista jo kertaalleen.

”Lenni on tosi ihmisrakas ja sillä tavalla erilainen beagle, että sillä ei ole riistaviettiä”, Leyla kertoo.

Lennin haasteet tulevat esiin pikemminkin siinä, että se tarvitse selkeästi oman ihmisen, ei perhettä, sillä Lenni ei tykkää asioiden jakamisesta. Ruokaansa se vartioi – ja omaa paikkaansa.

Leylaa harmittaa, että Lenni on joutunut odottamaan omaa ihmistään niin kauan, sillä hänen mielestään koira on varsinainen herrasmies, joka pitää myös muista hännällisistä seuralaisista.

Kiire katkaisee eläimen ja ihmisen välit

Viime aikoina koronakoirakeskustelu on käynyt melko kiivaana mediassa. On epäilty, että koronakoirista osa voi päätyä jopa eläinsuojelun piiriin. Se tuntuu ristiriitaiselta, kun samaan aikaan ihmiset jonottavat koiranpentuja kenneleistä ja maksavat aarteistaan jopa useita tuhansia euroja.

”Kyllä meidän siihen kaiken näkemämme jälkeen on varauduttava, että kun ihmiset alkavat siirtyä taas työpaikoilleen ja koirat jäävät yhä enemmän yksin koteihin, ongelmia alkaa syntyä. Jos eläin – on se sitten koira tai kissa – ei ole tottunut yksinoloon, se voi turvautua kaikenlaiseen häiriökäyttäytymiseen”, toteaa HESYn johtava eläintenhoitaja Marika Stillman, joka on tullut vilkaisemaan, mitä koira-areenalle kuuluu.

Marika on työurallaan nähnyt, että suurimpia syitä eläinten ja ihmisten välien katkeamiseen on juuri kiire. Kun lemmikille ei ole riittävästi aikaa, sen touhut alkavat näyttää yhä epäilyttävämmiltä. Tämä laukaisee herkästi ruman kierteen, jossa lopputuloksena on lemmikki, joka ei luota yhteenkään ihmiseen. Suhde pitää taas ajan kanssa luoda uudelleen, eikä se aina houkuta. Ihmisten on hänestä välillä vaikeaa sisäistää, ettei lemmikin pito koskaan ole ilmaista eikä vaivatonta.

”Siksi meidän työssämme henkinen palkkapäivä on aina se, kun täällä elellyt eläin löytää uuden, rakastavan kodin.”

Eteisestä, areenan vierestä kuuluu syvä naukaisu, perään toinen ja kolmas. Käytävälle on ilmestynyt kolme kissankoppaa. Ne eivät ole lähteviä, tänään yksikään kissa ei ole kotiutumassa, vaan Viikin löytöeläintalosta on saapunut muutaman kissakuljetuslaatikon verran uusia asukkaita. Ne täyttävät talon melkein vihoviimeiset kissapaikat.

Kissojen lisäksi hylättyjen kanien määrä tuntuu vain lisääntyvän. Tällä hetkellä HESYn tiloissa majailee 14 kania. © Tommi Tuomi

Kissojen lisäksi hylättyjen kanien määrä tuntuu vain lisääntyvän. Tällä hetkellä HESYn tiloissa majailee 14 kania. © Tommi Tuomi

X