Reportaasi: Näin löyly yhdistää saunojakansaa – Lue kolme tarinaa saunomisesta
Saunassa pestään selät ja synnit, mutta myös seurustellaan, kotoudutaan, lauletaan ja kasvetaan aikuisiksi turpeen ja nakkien kera.
Keijo ja Saroj käyvät saunasta monta kertaa vilvoittelemassa. Kesällä voi käydä myös viereisessä joessa.
Pimeästä mökkipihasta erottuu kaksi valopistettä. Keijo Savolan ja Saroj Ghimiren otsalamput loistavat kirkkaina, kun he kävelevät vastaan. Vaikka Kokkolan keskustaan on vain viisi kilometriä matkaa, eivät Keijon mökille kaupungin valot kajasta.
Nepalista kotoisin oleva Saroj on tullut vaimonsa Susmita Kadarian kanssa saunomaan Keijon mökille, keskelle sysipimeyttä. Siitä on tullut tapa.
”En oikeastaan koskaan lämmitä saunaa vain itselleni. Minusta sen lämmittäminen kymmenen minuutin takia, minkä siellä yleensä itse viihdyn, olisi sulaa hulluutta. Ja saunanjälkeiset keskustelut ovat minulle aina tärkeä osa saunomista”, Keijo kertoo.
Siksi Keijo nykyään saunoo useimmiten juuri Nepalista tulleiden ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa. Sellainen Sarojkin oli kahdeksan vuotta sitten, kun he tapasivat ensimmäisen kerran.
Keijon sauna 1980-luvulla rakennetussa mökissä on tosi pieni. Saunassa tunnelma pysyy tiiviinä. Päivi Karjalainen
Saunassa kotoutuu löylyn lämmössä
Kun Keijo jäi eläkkeelle työskenneltyään lähes 40 vuotta kauppaoppilaitoksen opettajana, oli hän helpottunut. Silti aika pian hän huomasi kaipaavansa yhteyttä nuoriin.
”Silloin noin kahdeksan vuotta sitten silmiini osui SPR:n ilmoitus, jossa etsittiin tukihenkilöitä ulkomaalaisille opiskelijoille. Päätin ilmoittautua kurssille.”
Ei mennyt kauaa, kun Keijo jo istui kahvilla parin nepalilaisen nuoren kanssa.
Suomenkielisten kaavakkeiden koukerot, hiihdon salat ja suomalainen elämäntyyli. Näissä kaikissa Keijo on opastanut viime vuosina nepalilaisnuoria. Myös saunomisessa.
Saunan jälkeen maistuu limu. Kumpikaan miehistä ei välitä oluesta. Päivi Karjalainen
Niin Saroj, hänen veljensä sekä muutama muukin opiskelija on käynyt Keijon mökillä saunomassa jo kahdeksan vuotta. Sarojn elämässä on ehtinyt ensimmäisen saunomisen jälkeen tapahtua paljon: hän on nyt Suomen kansalainen, hän puhuu erinomaista suomea ja on käynyt täällä armeijan. Hänellä on oma remonttifirma ja töitä lähes vuorokauden ympäri.
Ja saunomisesta Saroj on todella oppinut pitämään, itse asiassa hän on pitänyt siitä ihan ensi kerrasta lähtien.
”Meillä on kotona sähkösauna, käymme siellä Susmitan kanssa talvella säännöllisesti. Mutta täydellinen saunahetki syntyy täällä Keijon mökillä, puukiukaan lämmössä. Siinä on ihan omanlainen lämpö ja tuoksu. Käyn aina kolmisen kertaa löylyssä ja välillä ulkona vilvoittelemassa.”
Keijo muistaa, kuinka alkuun monet nepalilaiset halusivat ujouden takia saunoa shortseissa. Vuosien varrella kaikki ovat kuitenkin tottuneet alastomuuteen. Sarojn ja hänen vaimonsa lisäksi säännöllisiksi saunojiksi on jäänyt Sarojn veli ja pari muuta opiskelijaa. Sauna lämmitetään aina 70–80-asteiseksi ja sen päälle ruokaillaan.
”Olen tainnut onnistustua tässä kotouttamiskoulutuksessani ainakin saunakulttuurin suhteen, sillä minun ei tarvitse koskaan nykyään pyydellä nuoria saunomaan. He osaavat ehdottaa saunailtoja jo itse”, Keijo naurahtaa.
Nuorissa on elämän valo
Susmita keittää kahvia ja kattaa pöytään Keijon leipomat mustikka- ja lohipiirakat. Saroj käy lisäämässä puita saunan luukkuun. He pyörivät kotoisasti, kuin olisivat Keijon perhettä.
”Pidän heitä perheenäni. Kun minulla ei ole omaa perhettä, niin nautin, kun näen optimistisia nuoria ympärilläni. Heissä näen elämän valoisat puolet, kun oman ikäiset alkavat jo olla aika kyynisiä. Täytyy vain muistaa, ettei itsekään vahingossa kommentoi asioita kyynisesti, kun toiset ovat positiivisia”, Keijo toteaa.
Saunan jälkeiset keskustelut ovat löylyttelyä tärkeämpiä, Keijo pohtii. Päivi Karjalainen
Saroj kutsuu Keijo usein suomalaiseksi papakseen. Susmita kutsuu häntä nimellä ba, isoisä.
”Sarojn kanssa tapaamme viikoittain. Hän saattaa soittaa ihan keskellä päivää, että voisin tulla kahville.”
Saunakahvien jälkeen Saroj ja Susmita menevät vielä kahdestaan saunaan.
Keijo jää ihastelemaan pimeyden keskelle pystytettyjä Nepalista tuotutuja pihavaloja.
Turvetta kuumiin aaltoihin
Neljä naista popsii popcorneja ja juo vettä. He valmistautuvat saunomaan Metsäkansan Aino-klinikan turvesaunassa.
”Popcorneja syödään suolan takia, ja vettä riittää yksi lasillinen ennen löylyjä. Sitä juodaan lisää janon mukaan saunojen välissä”, kertoo turvesaunan omistaja ja saunottaja, gynekologi Leena Larva.
Hän pitää turvesaunoja naisille suvultaan lunastamassa talossa Valkeakosken Metsäkansassa. Larva aloitti turvesaunahoidot viisitoista vuotta sitten tutkiessaan, miten vaihdevuosioireita voisi helpottaa. Silloin hän matkusti kotoaan Helsingistä säännöllisesti lämmittämään saunaa ja passaamaan saunojia sekä tutkimaan, miten turvesauna vaikutti naisten terveyteen.
Ennen saunaa naiset juovat vettä ja syövät suolaisia popcorneja. Petra Kotro
Nykyään 73-vuotias Larva saunottaa naisia enää silloin kun jaksaa. Monet, kuten lempääläläinen Kirsi Kallio, on käynyt saunoissa jo kauan ja oikeastaan lähes aina, kun se vain lämpiää.
”Ihaninta tässä on kokonaisvaltainen rentouden ja virkeyden yhdistelmä, joka minut valtaa turvesaunan jälkeen. Joskus on polvi kipeä tai kiukkuinen olo, mutta ne häviävät saunoessa. Meillä on täällä hauskaa, nauramme ja laulamme kovaan ääneen”, Kirsi kertoo.
Leena Larvan mielestä laulaminen ennen kaikkea rentouttaa, ja joidenkin mielestä se saa löylyn tuntumaan leudommalta. Tosin 60-asteinen sauna ei muutenkaan polta.
Naiset ovat valmiina turvesaunaan! Päähän laitetaan tässä vaiheessa pieni märkä pyyhe oloa viilentämään. Petra Kotro
”Istumme aina alkuun saunassa noin kymmenen minuuttia. Leena heittää löylyä kiukaalle, jonka yläpuolelle on aseteltu kuppiin suolaa, ja me saunojat alamme laulaa. Sitten menemme pesuhuoneen puolelle laittamaan lämmenneelle iholle turvetta, ja taas Leena auttaa. Kylmä turve tuntuu ihanalta ja se ihollamme palaamme takaisin saunaan”, Kirsi kertoo.
Parinkymmenen minuutin saunomisen jälkeen turve pestään iholta pois, Leena Larva kietoo naiset kylpytakkeihin ja sujauttaa jalkoihin tohvelit. Naiset istuutuvat lepotuoleihin makoilemaan ja juomaan yrttiteetä ja Larvan tarjoilemaa pikkusuolaista.
Olo on tässä vaiheessa saunomista yleensä jo niin raukea, että usein istuksitaan vain rauhassa.
”Alkuvaiheessa nukahdin yleensä aina”, Kirsti hymähtää.
Ninja-kissa hyppää usein Kirstin mahan päälle. ”Ihan kuin se aistisi kissaihmisen, minulla on nimittäin viisi kissaa kotona”, Kirsti kertoo. Petra Kotro
Passaus hoitaa sielua
Leena Larvan Ninja-kissa hyppää saunan jälkeen lepotuolissa istuvan Kirstin vatsan päälle. Niin se tekee yleensä aina. Joskus, se latkaisee pienet huikat Kirstin vesilasista.
Viimeiset viisi vuotta Kirstin ystävä Irja Hyvärinen on ollut mukana turvesaunaringissä.
”Onhan tämä ihana paikka, kukapa meitä vanhoja naisia kotona näin passaisi”, Irja nauraa.
Myös viime syksystä lähtien turvesaunoissa käynyt Sinikka Lintunen on samaa mieltä.
”Minäkin ihastuin siihen, että itselle on omaa aikaa. Tämän jälkeen vain nautin olostani, en tee mitään ihmeellistä.”
Leena Larva on saunottaja, joka tykkää passata asiakkaitaan. Petra Kotro
Aina saunoessa ei puhuta paljon, joskus voidaan olla hyvinkin hiljaa. Laulaminenkin on porukasta kiinni. Kun yksi sitten aloittaa Kalliolle kukkulalle, yleensä kaikki tarttuvat säveleen kiinni.
Sinikka tuli alun alkaen etsimään apua turvesaunasta vaihdevuosivaivoihinsa, ja hän on huomannut, etteivät kuumat aallot vaivaa häntä nykyään juuri lainkaan.
”Uskon vakaasti, että se johtuu lymfakierrosta. Turvesauna voi vaihdevuosioireiden lisäksi helpottaa myös laskimoverenkierron häiriöistä kärsiviä ja vähentää turvotuksia”, Leena Larva kertoo.
Hän on nähnyt niin paljon hyviä vaikutuksia, että jaksaa siksi edelleen ajella melkein parisataa kilometriä suuntaansa saunottamaan naisia.
”Saunapäivisin minulle tulee helposti 5 000 askelta pelkistä valmisteluista. Ja siivous on lähes kuin meditoitia. Virkistyn tästä aina itsekin, kun näen miten muut nauttivat. Kohtaamiset rentouttavat meitä kaikkia.”
Hiphoppia ja nakkeja
Sauna lähes joka ilta. Se on espoolaisen Ekosen perheen iltarutiini. Edelleen, vaikka perheen kolmella teini-ikäisellä pojalla on harrastuksia lähes joka ilta.
”Jos pitää valita, että saunommeko vai syömmekö yhdessä, niin yleensä käy niin, että saunomme”, perheen äiti, Mira Ekonen kertoo.
Mira oli jo lapsena kova saunoja.
”Isäni oli rakennusmies, ja hän halusi aina työpäivän päätteeksi puhdistaa työpölyt saunomalla.”
Ekosten perheen sauna on vanhan omakotitalon kellarissa. Isossa pesuhuoneessa on entisen kiukaan paikalla soma tulisija ja uudempi sauna on louhittu kallioon, sillä talo on rakennetu rinteeseen.
”Kun lapset olivat pienempiä, paistoimme aina silloin tällöin nakkeja tuossa takan ääressä saunan jälkeen”, perheen isä Jani Ekonen kertoo.
Pesuhuoneen pienessä takassa on paistettu useat nakit, kun lapset olivat nuorempia. Nyt Aatos, Aarne ja Alpo ovat jo niin isoja, että yhteisessä paistohetkessä on tiivis tunnelma. Susa Junnola
Aarnen Tallinnasta ostama tuliaissaunahattu kuuluu edelleen saunan vakiorekvisiittaan. Susa Junnola
Pienempinä pojat ottivat kaiken ilon irti saunomisesta. Yksi rutiini oli alasti talon ympäri juokseminen löylyjäähdyttelynä.
”Meillä taisi muutenkin olla käytössä tuo talon ympäri juokseminen. Sitä pojat joutuivat välillä käskystä tekemään, kun kierrokset kävivät liian kovilla”, Mira nauraa.
Nyt 12–17-vuotiaat pojat eivät enää juokse taloa ympäri.
”Saunomiseenkin on tullut uusi piirre, että he haluavat saunoa yhä enemmän keskenään. Tällaiset muutokset tapahtuvat yleensä kesälomien jälkeen. Yhden kesän jälkeen loppui iltakirjan ääneenlukeminen, viime kesän jälkeen väheni yhteissaunominen”, Jani toteaa.
Pojilla on ollut viime aikoina saunassa mukana myös kaiutin.
”Ollaan sovittu, että soitetaan kappaleita, joita muut eivät ehkä ole kuulleet, ja sitten arvostellaan ne”, Aatos, veljeksistä vanhin, kertoo.
Niin saunan lauteilla on kuunneltu hiphoppia, räppiä ja poppia löylyjen lomassa.
”Itse kun kuuntelisin lähinnä Puhelinlangat laulaa -tyyppistä”, Jani hymähtää.
Saunassa nautiskellaan. Ekosten saunainnostus kasvoi, kun he muuttivat keskimmäisen lapsen synnyttyä vanhaan puutaloon Espooseen. Susa Junnola
Saunassa ei ole kiire
Ekosten saunailloissa on muutama sääntö. Saunoessa ei kirota, eikä puhuta tietokonepeleistä tai töistä.
”Näiden päätösten jälkeen meidän saunassa on riidelty huomattavasti vähemmän”, Jani toteaa.
Mutta muista peleistä puhutaan. Perheen pojat pelaavat niin jalka- kuin koripalloa.
”Muistan vieläkin, kuinka lauteilla on joskus katseltu kännyköiltä jalkapallon MM-kisoja. Silloin tunsin itseni aika ulkopuoliseksi”, Mira hymähtää.
Asiasta huomauttaminen ei kuitenkaan auttanut.
”Nehän ovat sentään MM-kisat!” oli Jani puolustautunut.
Pihalle pääsee jäähdyttelemään suoraan pesuhuoneesta. ”Enää lapset eivät sentään juokse alasti vilvoittelemassa, niin kuin nuorempina”, Mira Ekonen nauraa. Susa Junnola
Nykyään, kun elämä vanhempien kiireisten töiden ja harrastusviemisten ja -tuomisten kanssa on todella aikataulutettua, sauna on se paikka, jossa kiire viimein loppuu. Vaikka jutut ovat yleensä todella arkisia, ne ovat kuitenkin yhteisiä juttuja. Siinä piilee Mira Ekosen mielestä saunan pyhyys.
”Sauna päättää päivän, se on siihen hyvä, puhdistava rituaali.”
Pojat alkavat hiljalleen ihan fyysisesti venyä ulos pienehkön perhesaunan mitoista, mutta silti saunaan heitä ei tarvitse pakottaa.
”Pari vuotta sitten kävimme Virossa reissussa. Lapset saivat ostaa jotain kotiinviemistä. Keskimmäinen poika osti hirveän ruman huovutetun saunahatun. Se päässä hän saunoi varmaan vuoden.”
