Reportaasi Puumalasta: Mummin ja papan mökillä lomailevat lapsenlapset nauttivat uintimaratoneista ja päiväsaduista

Jimi ja Alina hyppivät riemusta, kun pääsevät mummin ja papan Puumalan-mökille viettämään kesää. Annukka ja Ari Toivola vievät lapsenlapsia mustikkaan ja kalaan, mutta uimista ei voita mikään.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Mummolan tunnelmallisella mökkitiellä kelpaa Alinan ja Jimin kirmata. Mummi Annukka Toivola seuraa mukana. © Pihla Liukkonen

Jimi ja Alina hyppivät riemusta, kun pääsevät mummin ja papan Puumalan-mökille viettämään kesää. Annukka ja Ari Toivola vievät lapsenlapsia mustikkaan ja kalaan, mutta uimista ei voita mikään.
Teksti: Teksti

Nauru kuuluu kauas, kun Jimi, 4, ja Alina Salomaa, 5, juoksevat uimarenkaidensa kanssa kivettyä polkua pitkin mökiltä alas rantasaunalle. Mummi Annukka Toivola, 57, seuraa perässä pyyhkeitä ja pillimehuja kantaen. Alina huomaa polun vieressä pieniä söpöjä kantarelleja ja poimii ne tottuneesti mekkonsa helmaan.

”Kun pappa tulee huomenna, hän voi tehdä meille näistä kantarellikeittoa. Ja ehkä voisimme kerätä mustikoitakin”, Alina suunnittelee.

Rannalta vie mökille kivetty polku. Sitä on mukavinta kulkea mummin kanssa käsi kädessä. © Pihla Liukkonen

Rannalta vie mökille kivetty polku. Sitä on mukavinta kulkea mummin kanssa käsi kädessä. © Pihla Liukkonen

Kantarellisato kerätään kätevästi uintireissulla. © Pihla Liukkonen

Kantarellisato kerätään kätevästi uintireissulla. © Pihla Liukkonen

Mökillä riittää tekemistä

Heti aamupalan jälkeen mummolan Puumalan-mökillä mennään pihalle tai lämpimällä ilmalla rantaan, kuten tänäänkin. Lapset leikkivät järvessä ja mummi istuu rantatuolissa nauttimassa auringosta ja Saimaan Ummistonveden maisemasta.

Annukka on lasten kanssa enimmäkseen ulkona. Siellä on luontevaa opettaa näitä tunnistamaan sieniä, marjoja ja muitakin kasveja.

”Käymme mustikassa, kalastamme, tulistelemme laavulla metsässä ja nautimme olostamme. Eilen paistoimme pihan pienessä grillikodassa lounaaksi ensin makkaraa ja jälkiruuaksi grillasimme vaahtokarkit. Lapset olivat innoissaan.”

Mummi laittaa madon koukkuun. Innokas kalastaja Jimi toivoo ahvenia. © Pihla Liukkonen

Mummi laittaa madon koukkuun. Innokas kalastaja Jimi toivoo ahvenia. © Pihla Liukkonen

Mummolan mökillä saa uida niin paljon kuin sielu sietää! © Pihla Liukkonen

Mummolan mökillä saa uida niin paljon kuin sielu sietää! © Pihla Liukkonen

Sitten saunaan

Rantasauna on jo miedosti lämmin, kun mummi ja pikku-uimarit kipuavat lauteille lämmittelemään. Alina selvittää, että yleensä mökillä ensin saunovat tytöt eli hän ja mummi. Sitten on poikien eli papan ja Jimin vuoro.

”Mutta minä niin tykkään saunomisesta, että saatan jäädä poikien vuorollekin. Olen myös alkanut istua jo ylälauteilla. Kotona minulla on nukke mukana suihkussa ja löylyssä. Saan aina pillimehua saunan jälkeen”, Alina kertoo tyytyväisenä.

Alina, Jimi ja mummi juoksevat löylyn höyryisinä Saimaaseen. Uiminen on koko porukan mielestä ihanaa, ja täällä sitä herkkua on tarjolla vaikka aamusta iltaan.

Mummi pulahtaa joka aamu järveen, mutta lasten uintihalut heräävät auringon myötä. Rantaan paistaakin aurinko koko päivän.

”Viime kesänä ihmettelimme, miksi Alina kulki aina tiettyjä kiviä pitkin järveen uimaan. Hän perusteli kulkevansa vaaleanpunaisia tyttöjen kiviä pitkin ja viereinen poikien kivikaista on Jimiä varten. On hauskaa, että lapset luovat omia perinteitään mökillä.”

Sukupolvelta toiselle

Saunomisen jälkeen Annukka kuivailee lapsia takkahuoneessa ja tarjoilee pillimehuja. Hän kertoo, että hänen miehensä Arin täti, Mirja Ross, muutti Puumalan Viljakansaaresta 1970-luvun alussa Ruotsiin miehensä kanssa. Myöhemmin hän halusi perheelleen tukikohdan vanhoille kotiseuduilleen ja rakennutti vuonna 1994 mökin tukikohdaksi Suomen-vierailuilleen.

”Kuusi vuotta sitten Mirja kysyi meidän halukkuuttamme ostaa paikka. Hänen omilla lapsillaan ei nimittäin ole tunnesidettä mökkiin. Siksi heillä ei ollut halua sitoutua kiinteiden isojen kustannusten ja talven peruslämmön maksamiseen. Mirja toivoi mökin kuitenkin pysyvän suvussa. Teimme kaupat.”

Mirja-tädille ja hänen miehelleen Björnille jäi elinikäinen käyttö­oikeus. He ovat mökillä kesäisin kuukauden verran. Yli 80-vuotias Mirja tulee aina vapun aikoihin laittamaan rakasta puutarhaa kesäkuntoon.

”Peruspuurtamisen jälkeen minun on helppo kitkeä ja pitää se kauniina”, Annukka sanoo.

Mökillä vietetään kaikki pyhät

Toivolat viettävät kaiken vapaa-aikansa ympäri vuoden tiiviisti mökillä. Usein koko suku juhlii siellä niin joulut, vaput kuin juhannuksetkin. Kaksikerroksisessa 82-neliöisessä mökissä riittää tilaa monelle yöpyjälle, ja pihalla on myös nukkuma-aittoja. Mökkimatka Mikkelistä on vain 70 kilometriä.

Annukka työskentelee hankesihteerinä Maavoimien esikunnassa, ja työuraa on jäljellä vielä vuosia. Ari, 55, jäi sotilaseläkkeelle Puolustusvoimilta kolme vuotta sitten ja opiskelee nyt metsurintutkintoa.

”Jo ajomatkalla mökille mieleni rentoutuu pihapuuhastelua miettiessä. Mies on täällä mökillä enemmän kuin kaupungissa, koska hänen koulunsa on Ruokolahdella. Etätyö on pitänyt minut mökillä tosi tiiviisti jo vuoden ajan. Käymme Mikkelissä noin kerran viikossa pesemässä pyykkiä ja ajamassa omakotitalon nurmikon.”

Jimi muistuttaa mummia, että nyt voisi jo lähteä mökille nauttimaan aamulla leivottua mustikkapiirakkaa jäätelön kanssa. Annukka ottaa lapsia kädestä kiinni ja sanoo, että heidän arjessaan oleminen on hänelle tärkeää.

Itse poimituista mustikoista leivottu piirakka maistuu Alinalle. © Pihla Liukkonen

Itse poimituista mustikoista leivottu piirakka maistuu Alinalle. © Pihla Liukkonen

Isovanhemmuus on lasten tukemista

Toivolat asuvat omien lastensa ollessa pieniä vuosikausia kaukana isovanhemmista ja ilman turvaverkkoa.

”Pisin välimatka isovanhempiin oli lähes 900 km, kun asuimme kuusi vuotta Sodankylässä ja mummit olivat Mikkelissä. Haluamme nyt tukea tytärtämme vanhemmuudessa, ja antaa hänelle ja miehelleen omaa aikaa olemalla paljon Jimin ja Alinan kanssa.”

Mutta on Annukalla ihan itsekkäitäkin syitä mummin hommiin: lasten kanssa on vaan niin mukava olla ja puuhata!

”Nautin esimerkiksi siitä, kun saan täällä mökillä seurata heidän loputonta uinti-iloaan.”

Annukka uskoo, että tiiviin yhdessäolon myötä lapsenlapset luovat myös omia eläviä muistoja isovanhemmistaan. Lasten suusta kuulee myös hauskoja juttuja.

”Kerran pappa tuli Alinan kanssa saunalta, kun tyttö huomasi puunkuljetusperäkärryn ja siinä olevan nostolaitteen. Hän tiedusteli heti papalta, että mikä kone on. Pappa selitti, että sillä nostetaan puita kyytiin. Alina kysyi asiantuntevasti, ostitko Motonetistä. Kuinkahan moni viisivuotias kaupunkilaistyttö tietää miesten puuhakaupan…”

Vedestä ei tullut vihollista

Toivoloiden elämässä on ollut myös synkkiä aikoja. Heidän Antti-poikansa hukkui eräällä toisella mökillä kuusivuotiaana vuonna 1994.

”En olisi koskaan selvinnyt ilman miestäni, joka on aina ollut minulle kovassa paikassa tukena ja turvana. Kun velloin mielen syvissä vesissä, Ari muistutti, että älä mieti sitä mitä sinulla ei ole, vaan sitä mitä sinulla on eli Anni-tytär. Saimme myöhemmin myös Vili-pojan.”

Vedestä ei ole silti tullut vihollista, vaan Saimaa on mökillä ihana voimavara niin kesällä kuin talvella. Luonnon kiertokulku on aina konkreettisen lähellä.

”Keväällä kuuluu yöllä teerien kukerrus ja talvella jäät vonkuvat ja pitävät meteliä. Jos jäätilanne sallii, kalastamme verkoilla ja hiihdämme jäällä.”

Syksyllä ja talvella Annukka ja Ari fiilistelevät lastenlasten kanssa kynttilänvalossa ja rätisevän takan lämmössä.

”Haluamme, että lapsenlapsille jäisi muistijälkiä yhteisistä hetkistä, että he muistaisivat aikuisina Viljakansaaren ihanan rauhan. Itsekin sorrun usein olemaan liikaa tabletilla, mutta pyrin irti sähköisistä ärsykkeistä. Mökillä lapset katsovat vain Pikku Kakkosen, kaiken muun huvin keksimme itse.”

Yläkerta on lasten valtakunta

Alina ja Jimi asettuvat pöydän ääreen ja mummi tarjoilee heille mustikkapiirakkaa. Annukka kuvailee, että Alina on rauhallinen tyttö, mutta Jimissä on virtaa kuin pienessä kylässä.

Ihaninta Annukan mielestä on arki lasten kanssa. Alina ja Jimi heräävät seitsemän ja kahdeksan välissä, hipsivät hiljaa alakertaan, aukaisevat telkkarin ja alkavat katsoa aamun lasten­ohjelmia.

”Me papan kanssa saatamme olla hereillä, tai sitten vasta havahdumme kotoisaan lastenohjelman ääneen ja lähdemme tekemään aamupalaa.”

Mökin yläkerran aulatila on pyhitetty lasten leikkitilaksi, jotta viihdyttävää puuhaa riittää sadesäälläkin. Mummi on hankkinut sinne kirpputoreilta kattavan leluvalikoiman. Vain rakkaita unikavereita kuljetetaan kotoa.

Pappa kokkaa lounaan, sillä hän on yhdeltä koulutukseltaan kokki. Viimeksi Jimi toivoi hernesoppaa. Pappahan teki sitä pitkän kaavan mukaan herneiden liottamisesta lähtien. Joskus yllätyslounas tehdään laavulla lähimetsässä, jonne ajetaan mönkijällä.

”Ja se on lasten mielestä ihan päivän kohokohta, kun mönkijällä pääsee papan kyydissä hakemaan postia.”

Jimi tykkää ajaa papan kanssa mönkijällä hakemaan postia. © Pihla Liukkonen

Jimi tykkää ajaa papan kanssa mönkijällä hakemaan postia. © Pihla Liukkonen

Lounaan jälkeen on koko porukan päikkärit. Päiväsadun lukee aina mummi, ja niissä seikkailee Alinan rakastama Franklin-kilpikonna.

”Pappa hoitaa aina iltasadun oman kirjansa kanssa. On hauskaa, että lapsilla on tiukat tavat. Papalta ei hyväksyttäisi Franklinia enkä minä saisi lukea Valittujen Palojen Suurta Satukirjaa vuodelta 1970. Se on papan heiniä, ja sitä kuunnellaan jo kolmannessa polvessa.”

Lapset ovat pisimmillään olleet mummin ja papan kanssa kymmenen päivää.

Alina ei ikävöi kotiin, mutta ensimmäisenä iltana Jimi kaipasi äitiä. Onneksi mummin sylissä tilanne rauhoittui viidessä minuutissa, ja poika kapusi unilelunsa kanssa nukkumaan. Parin päivän välein soitetaan videopuhelu vanhemmille.

Äkillinen äidin ikävä laantuu mummin sylissä. © Pihla Liukkonen

Äkillinen äidin ikävä laantuu mummin sylissä. © Pihla Liukkonen

Palveluiden äärelle veneellä

Kylille Puumalaan Toivolat lähtevät pari kolme kertaa viikossa kauppaan. Hyvällä säällä hurautetaan omasta rannasta 20 minuutissa veneellä torille.

”Viime viikolla kävimme syömässä hatsapurit Ville Haapasalon kioskissa satamassa ja sen päälle vielä jäätelöt. Leikimme myös hetken Norppapuistossa. Puumalassa on kesäisin aika paljon ohjelmaa lapsille: on taikuria, teatteria ja elokuvia. Mutta pakko myöntää, että kulttuuripäivä on vain huonolla säällä. Aurinkoisena päivänä meitä ei saa mökiltä mihinkään.”

Annukka muistelee, että Alina oli ensimmäistä kertaa yksin viikonlopun mökillä mummin ja papan kanssa parivuotiaana. Pikkuveli oli silloin vielä äidin rinnassa kiinni.

”Laitoimme silloin Alinan saunan jälkeen takkatupaan pötköttämään pyyhkeen sisään. Siinä makoillessaan hän sai pillimehun ja makkaran. Hän menee edelleen saunan jälkeen ihan samaan paikkaan.”

Anni-tytär arvostaa ja kiittää vanhempiaan siitä, että lapset saavat viettää perinteistä lasten kesää mummolassa.

”Aina voi pyytää hoitoapua, mutta olen sanonut tyttärelle, että jos olen jo sopinut jotain muuta, en peru sitä. En halua uhriutua ja muuttua negatiiviseksi. Näillä reunaehdoilla on ihanaa nauttia lasten seurasta.”

Sitten tuvasta kuuluukin jo anova pyyntö:

”Tuu jo mummi leikkimään!”

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 7/2021.

Lue myös: Reportaasi: Yön yli puiden huomassa

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X