Reportaasi: Timo Pakkasen joulupukki on vahaa viiksissä, jakinkarvaa ja kokemusta vuodesta 1961 – ”Ei tunnu roolilta, vaan on vahvasti osa minua”
Timo Pakkanen, 78, on toiminut joulupukkina yli 60 vuotta. Hän on myös matkustanut pukkina ympäri maailmaa. Tavallisena torstaina hän ehtii ilahduttaa monia lapsia ja aikuisia.
Joulupukin kanssa on mukavaa! Ebba Kyllönen koskettaa joulupukin sileää partaa, ja ihan kohta Iris Koskivaara tarttuu myssyn tupsuun. © Sini-Marja Niska
Timo Alarik Pakkanen painaa punaisen pipon päähänsä, sanoo heipat Anne-vaimolleen ja Sohvi-koiralleen ja lähtee kohti kammariaan, jossa hänestä kuoriutuu joulupukki.
Pukinkammari on Helsingissä Hietalahden torin lähellä sadan askeleen päässä hänen kotoaan. Timo menisi pitkän harmaan partansa kanssa pukkina ilman sen kummempia vermeitäkin. Lähikaupassa lapset saattavat kutsua häntä joulupukiksi.
Joulupukin katutasossa olevan toimiston ikkunassa on digilaskin, joka näyttää, kuinka monta päivää on jouluaattoon.
”Havainnoin koko ajan byroostani kadulla kulkevia ihmisiä. Usein he pysähtyvät tai moikkaavat ohi kulkiessaan. Eräs saksalainen nainen lähettää minulle aina lentosuukon. Lähellä on kaksi päiväkotia ja tästä kulkee aamuin illoin vanhempia lapsineen ohi. Diginäyttö kiinnostaa niin turisteja kuin paikallisia ympäri vuoden. Jos olen paikalla, menen juttelemaan heidän kanssaan”, Timo kertoo.
Hän istahtaa tietokoneen ääreen ja soittaa pukin aatoksi tilanneelle perheelle. Hän näyttää myös eilisen keikkansa kuvia, joissa hän oli panimon mallina Gunnar- ja Frederik-hevosten kanssa talvisen kauniissa Helsingissä. Toissa päivänä hän oli erään yrityksen lasten joulujuhlassa.
Joulupukin toimistossa istuva Pakkasen Timo näyttää ihan joulupukilta ilman varusteitakin. © Sini-Marja Niska
Jouluaaton kalenteri täytyy suunnitella tarkkaan, että ehtii joka paikkaan. © Sini-Marja Niska
Vahaa viiksiin
Pukeutuminen työtehtävään kestää vain seitsemän minuuttia. Mutta siinä on aina sama järjestys, jonka myötä Timo muuttuu vähitellen pukiksi.
”Meikkaan ihan vähän eli levitän harmaata väriä kulmakarvoihini ja viiksiini hammasharjalla. Sivelen viikset kärjistään napakoiksi viiksivahalla.”
”Oma 35 senttiä pitkä partani riittäisi rooliini, mutta olen hankkinut Kuokkasen peruukkiliikkeestä laadukkaan oman partani väriin sopivan jatkoparran. Sen runkoon on kiinnitetty jakkihärän jouhia yksitellen. Minulla on menossa urani kolmas jatkoparta käytössä. Kampaajavaimoni vastaa sen huollosta.”
Parta on kiinni kalotissa, jonka Timo asettelee päähänsä. Näin parta pysyy ryhdikkäästi paikallaan. Sen päälle tulee vielä peruukki ja myssy.
”Vedän aina vaimoni kutomat villasukat jalkaan. Hän on kätevä käsistään ja tehnyt minulle myös puna-vihreän pampulavyön nuttuuni. Teetin samettiset housuni, kaapuni ja myssyni ompelijalla tässä naapurissa. Housujen henkselit ovat punaiset. Minulla on kahdet vanhanaikaisen oloiset joulupukinrillit, joissa on sen verran voimakkuutta, että pystyn lukemaan lahjojen tekstit.”
Komeat käsintehdyt lapikkaat kuuluvat asuun. Edelliset olivat jo puhki kuluneet ja suutari kehotti heittämään niillä vesilintuja. Mutta hän tiesi, että Katajanokalla suutarikollegalla oli myynnissä sopivan kokoiset lapikkaat. Timo sai ostaa ne vain 50 euron hinnalla.
Lapikkaat eivät ole ihan helpot pujottaa jalkaan, sillä Timo ei taivu enää yhtä notkeasti kuin aloitellessaan kahden naapuriperheen pukkina Haukilahdessa vuonna 1961.
Taikasormus on tärkeä osa joulupukin kostyymiä. Timon peri isoisänsä Alarik Pakkasen sinettisormuksen vuosikymmeniä sitten, mutta oivalsi vasta 2000-luvun alussa, että sehän onkin joulupukin taikasormus.
”Kehitin siihen tarinan, jolla on ollut paljon käyttöä. Japanissa lapset ihmettelevät, miten pääsen sisään koteihin tuomaan lahjoja. Kerron, että puhaltamalla taikasormukseen pääsen läpi jopa kivitalon seinästä, ja myös korjaan sen sormuksella.”
Tarina jatkuu niin, että jouluyönä tuhansien tähtien keskellä joulupukki lentää poronsa kanssa taikasormuksen voimalla.
”Kerron, että kaikki ihmiset – ja myös koirat – jotka hipaisevat sormustani, saavat sellaisen erikoisvoiman, että voivat tehdä hyvää muille ihmisille.”
Taikasormus ja vaimon tekemä vyö ovat tärkeitä joulupukin asusteita. © Sini-Marja Niska
Joulupukki on 374-vuotias
Timolla on pukkeilua varten punainen Honda Jazz, jonka kyljissä on teksti ”Santa Claus has come to town”. Se on parkkeerattu lähelle pukin toimistoa, ja lähdemme sillä seuraavaan pisteeseen, sillä joulupukki ei ota liukastumisriskiä joulukauden alla.
Autossa Timo kertoo olleensa Finnairin virallisena joulupukkina 14 vuotta, jolloin kävi vuodesta 2000 lähtien paljon esiintymässä Japanissa isojen kaupunkien tavarataloissa. Niiden lisäksi oli vielä viikon turnee tokiolaisen PR-toimiston piikkiin pienemmissä kaupungeissa.
Lapset kysyivät usein joulupukin ikää, ja siihen Timon täytyi keksiä vedenpitävä tarina, jonka hän itse muistaa.
”Olen syntynyt sinä vuonna, kun 30-vuotinen sota päättyi eli 1648. Synnyin 6.12. joka on myös joulupukin kotimaan itsenäisyyspäivä. Pian täytän 374 vuotta.”
Liikennevaloissa Timo avaa yhtäkkiä ikkunan ja huudahtaa kahdelle jalkakäytävällä seisovalle keski-ikäiselle miehelle spontaanisti: montako päivää on jouluun? Kummatkin lähtevät heti hymyillen leikkiin mukaan ja vastaavat aivan oikein.
Joulupukin auton takapenkillä huomaa, että huomattuaan punanutun ihmiset yllättyvät, hymyilevät ja moni heilauttaa kättään tervehdykseen. Ja kaikki ovat siis aikuisia.
Joulupukin auto on tietenkin punainen. © Sini-Marja Niska
Joulupukki on superstara
Ajamme aamukahville Hietalahden halliin, jossa kaikki myyjät huomioivat pukin hymyssä suin. Pian seuraamme liittyy porukka, jossa on Timon entinen naapuri. Hän haluaa heti paikalla ottaa kolmevuotiaalle lapsenlapselleen kuvan joulupukista.
Pian pukkia lähestyy hiukan arkaillen hallimyymälässä työskentelevä portugalilainen nainen, joka haluaa lähettää yhteiskuvan hänestä ja pukista lapsenlapselle Portoon.
Joulupukki näyttää olevan lämminhenkinen ja helposti lähestyttävä superstara. Kuin Ville Haapasalon jouluversio.
”Tunsin itseni staraksi, kun esiinnyin 1990-luvulla Kyproksen Larnakassa loistohotellissa tapahtumassa, jonka päätähtinä olimme minä ja kaksinkertainen euroviisuvoittaja Johnny Logan. Olimme samaan aikaan lavalla, mutta minä en laulanut”, Timo nauraa.
Timo on käynyt joulupukkina muun muassa Japanissa, Thaimaassa, Taiwanissa, Singaporessa, Jordaniassa, Georgiassa, Kyproksessa, Espanjassa ja Saksassa. Nytkin olisi tarjolla kymmenen päivän keikka Georgian Tbilisiin uudenvuodenaattona, mutta todennäköisesti Timo ei lähde, sillä maailmantilanne huolestuttaa.
Korona vaikutti joulupukin aattoon vuonna 2020 dramaattisesti. Silloin Timo ei tehnyt yhtään perhevierailua, mutta hänellä oli kuvaaja ja striiming-palvelu. Se toimi loistavasti, vaikka ei toki korvaa aitoa kohtaamista.
”Minulla oli viime viikolla hauska pukkikeikka eläkeikäisen pariskunnan luo, joka oli kutsunut ystäväporukan kylään. Minä menin sinne yllätyksenä! Hauskinta on se, että kävin isännän entisessä elämässä yli kymmenen kertaa pukkina lastensa ollessa pieniä.”
Martti Korpijaakko ottaa pukista kuvan kolmevuotiaalle lapsenlapselleen Eliakselle. © Sini-Marja Niska
Hietalahti on tuttua seutua citypukille eli Timo Pakkaselle. © Sini-Marja Niska
Joulupukki hoivakodissa
Jouluaattona Timolla on noin 15 keikkaa reviirillä Etelä-Helsingin ja Etelä-Espoon alueella. Reitti suunnitellaan tarkkaan, jotta yhden tunnin aikana ehtii käydä kolmessa paikassa.
”Minulla on kuskina samassa talossa asuva nuori mies, joka on toiminut myös taksikuskina. Hän tietää parhaat reitit ja osaa kiireessä vähän oikoa sekä nopeudessa että reiteissä.”
Timo viimeisin ja kaukaisin keikka on kello 20 Espoon Nöykkiössä.
”En ole kallein enkä halvin, mutta osaan taatusti joulupukin hommat. Ja autonkuljettajallekin pitää maksaa. Raha on pienin syy tehdä joulupukkikeikkaa, sillä tykkään olla pukkina. Tunnen itseni melkein enemmän joulupukiksi kuin Pakkasen Timoksi. Se ei tunnu roolilta, vaan on vahvasti osa minua.”
Timo tekee myös hyväntekeväisyyskeikkoja joulupukkina. Hän on käynyt esimerkiksi Suomenojan Ukrainakeskuksessa ja vanhusten hoivakodeissa.
”Joulupukin parran takaa näkee elämän kaikki sävyt. Pari vuotta sitten tapasin vantaalaisen hoivakodin muistisairaiden osastolla leidin, jonka luona olin aikaisemmin käynyt vuosia joulupukkina. Vanha rouva istahti hyvin luontevasti joulupukin polvelle. Siinä oli ripaus surua, mutta myös jotain lohdullistakin. Moni meistä palaa lopulta lapsiksi.”
Vuoden 1961 lähtien Timo on tavannut tuhansia ja taas tuhansia lapsia ympäri maailmaa. Hänen mielestään lapset eivät ole juurikaan muuttuneet, mutta hän itse on kasvanut pyöreyttä oikean pukin mittoihin.
”Lapset eivät yleensä pelkää minua, vaan kontakti syntyy heti. Otollisin joulupukkiin tutustumisikä on 4–8 vuotta.”
Joulupukin kummipäiväkoti
Timo kaartaa autonsa kummipäiväkotinsa Marian eteen Lönnrotinkadulle. Tarjolla on vain sakkopaikka, mutta pukilla on treffit eskariryhmä Väinämöisten kanssa eikä paikkaa ehdi etsiä kauempaa.
”Nyt täytyy ottaa riski, että pysäköinninvalvojat huomaisivat, että joulupukki on päiväkodissa tärkeillä asioilla ja jättäisivät sakottamatta”, Timo toivoo.
Kun joulupukki avaa päiväkodin oven sisältä kuuluu jo innostunutta kiljumista. Ester, Mark, Ebba, Ella, Iris, Seela, Oskari, Erin, Nadia ja Saimi juoksevat tuttua pukkia vastaan.
”Käyn täällä aina silloin tällöin tuomassa piirustuspaperia ja kutsuin lapset viime viikolla Helsingin Musiikkitalolle järjestämääni lasten taidenäyttelyn avajaisiin. Siellä on lasten piirustuksia 19 eri maasta ja myös tämän päiväkodin lasten luomuksia.”
Varhaiskasvatuksenopettaja Annu Holm luotsaa ryhmänsä rauhalliseen lepohuoneeseen, jossa ehditään jutella joulupukin kanssa ennen iltapäivälepoa.
Kaikki kapuavat innoissaan ja luontevasti sohvalle joulupukin viereen. Ihan kuin hän olisi tuttu naapurin pappa. Seela Korhonen sivelee pukin partaa, kehuu sen tuntua ihanan silkkiseksi ja pohtii sen kasvaneen sitten viime näkemän. Iris Koskivaara seisoo pukin vieressä sohvalla, nostaa hänen myssyään tupsusta ylös ja huudahtaa: ihana pörröhattu!
Seela paljastaa pukille, että häneltä irtosi eilen hammas, kun hän puraisi glitterpurkkia. Tämä virittää vilkkaan hammaskeskustelun ja yks sun toinen avaa suunsa ja näyttää, kuinka monta hammasta häneltä on irronnut.
”Muistakaa laittaa irronnut hammas tyynyn alle, jolloin hammaskeiju saattaa tuoda sinne lahjan”, joulupukki opastaa.
Tämä etu on ollut lapsilla tiedossa, ja hampaista on saatu saaliina kolikoita 2–8 euron edestä.
Mark Liukkonen valittaa kipeää kohtaa sormessaan, joka jäi vahingossa tuolin ja pöydän väliin. Joulupukki pyytää häntä lähemmäs, puhaltaa taikasormuksen pinnalta ilmaa kipeään kohtaan ja hups, kipu on pois!
Nadia Lappa katsoo yhtäkkiä joulupukkia tarkkaan ja kysyy, missä joulumuori on. Pukki vastaa hänen hoitavan tonttuja Korvatunturilla.
”Kuinka vanha sinä olet?” Ella Pulkkinen tiedustelee.
”Olen nyt 373-vuotias, mutta ihan pian eli Suomen itsenäisyyspäivänä täytän 374 vuotta. Onpa sinulla muuten hienoa kynsilakkaa, sopii hyvin paitasi sävyyn”, pukki kommentoi.
Pukin pikavisiitti päättyy, mutta vielä eteisessä kolme aikuista haluaa kuvan itsestään pukin kanssa! He ovat italialaisia opettajia, jotka ovat tutustumassa suomalaiseen varhaiskasvatukseen.
Miten Pakkasen Timo viettää joulua, kun kiihkeärytminen aatto on ohi?
”Syön kotona vaimoni kanssa, nautin pari jouluolutta ja menen nukkumaan. Joulupäivän lepäilen kotona, sillä lennän Tapaninpäivänä Kyprokseen Larnakaan. Olen joulupukkina Nikosiassa isossa ostoskeskuksessa neljä päivää. Talviaikaan sinne ei ole suoria lentoja, vaan vaihdan konetta Frankfurtissa ja Ateenassa. Kypros on lempipaikkojani.”
Hampaiden irtoamismuistelut naurattavat niin lapsia kuin joulupukkia. Oikealla ylhäällä katsoo Ebba Kyllönen, alhaalla vasemmalla katsoo Ester Thun. © Sini-Marja Niska