Reportaasi: Kotoutumista kalastellen – Kotkalaisen kalaseura Mullon jäsenet veivät turvapaikanhakijanuoret kala-apajien äärelle

Joukko alaikäisiä turvapaikanhakijoita saapui Suomeen syksyllä vuonna 2020 ilman vanhempiaan. Kotkalainen kalaseura vie heidät viettämään kesäpäivää ja ahvenia narraamaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Meri ei pelota nuoria, vaikka moni heistä on tehnyt vaarallisen matkan Eurooppaan kumiveneellä.

Joukko alaikäisiä turvapaikanhakijoita saapui Suomeen syksyllä vuonna 2020 ilman vanhempiaan. Kotkalainen kalaseura vie heidät viettämään kesäpäivää ja ahvenia narraamaan.
Teksti: Kiia Heikkilä

Kello lähentelee vasta aamukymmentä, mutta lämpötila pyörii jo hellelukemissa. Rannan harvat, korkeat männyt tarjoavat suojaa pilvettömältä taivaalta paistavalta auringolta ja mereltä käy leppeä, suolan ja levän tuoksuinen tuuli.

Leirikeskus Luovissa Kotkassa on alkamassa kalastusopetus alaikäisille turvapaikanhakijoille. Kalaseura Mullon jäsenet ohjeistavat kaikkia laittamaan maalarinteipillä nimi näkyvälle paikalle. Kaikkien on tarkoitus pysyä tallessa.

Turvallisuusohjeiden lisäksi toimittaja saa muita tärkeitä neuvoja.

”Kun nostetaan merestä hauki, minkäkokoinen tahansa, se on sitten lehdessä kahdeksankiloinen”, sanoo päivän aikataulusta vastaava Marko Liukkonen.

Kalaseuralaiset ovat kokoontuneet leirikeskuksen pihassa olevan sinikantisen pöytätennispöydän läheisyyteen. Pöydällä on valmiina onkia ja matopurkkeja.

Kotkalaismiehet hääräilevät ympäriinsä vitsaillen ja kiusoitellen toisiaan, mutta pinnan alla piilee pieni jännitys. Kaikkien toivotaan viihtyvän tapahtumassa. Jännitystä aiheuttanee esimerkiksi kielimuuri ja se, että porukan isät tietävät, että teinit ­eivät välttämättä syty palavasti kalastukselle.

Viisi 16–17-vuotiasta nuorta saapuu leiri­keskuksen parkkialueelle ohjaajansa kyydillä autolla. He ovat tulleet Suomeen syksyllä 2020 ilman vanhempiaan.

Ensin hauskanpitoa

Kotkalainen kaveriporukka tuli 1990-luvulla ikään, jossa perhe-elämä ja työt veivät entistä enemmän aikaa. Miehet halusivat varmistaa, ettei ystävien näkeminen jäisi kokonaan. He päättivät perustaa kalastusseuran, joka tekisi ainakin yhden vuotuisen kalaretken.

14 jäsenen muodostama seura sai nimen ”Gentlemens fishing club Mullo”. Alkuaikoina toiminta oli 30-prosenttisesti kalastusta ja 70-prosenttisesti hauskanpitoa, mutta nykyään luvut ovat jo päinvastaiset. Seura päätettiin myös virallisesti rekisteröidä.

Mullon puheenjohtaja Tommi Laaksonen huomasi taannoin lehdessä ilmoituksen: alaikäisille turvapaikanhakijoille etsittiin kotouttamisaktiviteetteja Kotkassa. Kalaseurassa päätettiin tarjoutua opettamaan nuorille harrastuksen alkeita.

Kaupungin tuella kustannettiin ­ruoat, välineet ja leirikeskuksen tilavuokra. Paikka sopi tarkoitukseen mainiosti, ­sillä vesistö oli kalastajille ennestään tuttua ja keskuksen keittiö soveltuu suuremmankin joukon ruokkimiseen.

Keskipäivän aikaan toisella veneellä kuullaan radiosta The Beatlesia ja Queenia. Musiikki ei kaloja karkota. © Linda Varoma

Keskipäivän aikaan toisella veneellä kuullaan radiosta The Beatlesia ja Queenia. Musiikki ei kaloja karkota. © Linda Varoma

Hiljaa ei täydy olla

On aika lähteä kalaan. Päärakennuksen takana kulkevaa polkua pitkin pääsee betonilaiturille, jossa odottaa kaksi kalastusvenettä.

Kumpaankin veneeseen nousee ­kaksi kalaseuralaista, jotka lähtevät opettamaan lopuille uistelua. Veneet porhaltavat etäämmäs rannasta iloisen lörpötyksen saattelemana. Kaksi nuorista, Juma ja Kawa, jäävät laiturille opettelemaan onkimista. He saavat vavat käteen.

Ensin opettajat laittavat elävän syötin koukkuun ja näyttävät, miten siima kannattaa heilauttaa veteen. Ehdin juuri ja juuri siemaista kahvikuppini tyhjäksi, kun ensimmäinen ahven jo tarttuu syöttiin. Se on pienikokoinen mutta laitetaan silti vesiämpäriin.

Ämpäri täyttyy hyvää tahtia. Juma nappaa ahvenen toisensa perään, mutta ­Kawaa kalaonni ei suosi yhtä hyvin. Etteivät pojat pääsisi kyllästymään, Juma pääsee kokeilemaan heittokalastusta puiselta laiturilta. Uistimen heittäminen näyttää onkimista vaikeammalta, mutta Juma onnistuu nappaamaan hauen tästäkin. Se on tietysti ”kahdeksankiloinen”, mutta palautetaan kaislikkoon kasvamaan.

Kun veneet hetken päästä palaavat laituriin, Juma ja Kawa nousevat veneeseen, johon on tuotu matkakaiutin musiikin kuuntelua varten. Me nousemme toiseen kyytiin kuvaajan ja seurueen ainoan tytön kanssa. Opettajiksi tulevat Laaksonen ja veneen omistaja Kai Hannunen. Tällä veneellä soi Radio Nostalgia.

Vanha kalastususkomus on, että kalastaminen vaatii täyden hiljaisuuden ja mielellään vielä vesisateenkin. Mullot eivät moiseen usko.

”Eihän meidän Jamppa saisi yhden yhtä kalaa, jos hiljaisuus vaadittaisiin”, Hannunen hörähtää.

Kalastus vaatii kuitenkin keskittymistä. Kalaseuralaiset vakuuttavat, että auringonotto ja kalastus toimivat molemmat samalla perusteella, pelkkä odottelu ei riitä. Keskittymällä ruskettuu ja keskittymällä saa kalaa.

Kalaa ei enää keskipäivän auringossa keskittymisestä huolimatta juuri saada. Tyynellä lahdella ympäriinsä ajelu on silti leppoisaa puuhaa. Hannusella sekä Laaksosella riittää tarinoita kyytiläisten viihdyttämiseksi.

Nuoret saivat päivän aikana parikin haukea, mutta yksilöt palautettiin mereen kasvamaan. © Linda Varoma

Nuoret saivat päivän aikana parikin haukea, mutta yksilöt palautettiin mereen kasvamaan. © Linda Varoma

Aamupäivän ahvenet olivat niin pieniä, että suurin osa niistä palautettiin mereen. Lopullinen saalis oli silti kunnioitettava. © Linda Varoma

Aamupäivän ahvenet olivat niin pieniä, että suurin osa niistä palautettiin mereen. Lopullinen saalis oli silti kunnioitettava. © Linda Varoma

Lähes ilmainen harrastus

Kotkassa varttuneet Mullon miehet ovat pojankloppeina viettäneet aikaansa veden äärellä, merikaupungissa kun rantaviivaa riittää. Oppien jakaminen eteenpäin tuntunee nostalgiselta.

He muistuttavat, että harrastus ei vaadi liikoja. Onginta on maksuton yleiskalastusoikeus pilkinnän tapaan. Ne kuuluvat jokamiehenoikeuksiin eikä niihin tarvita lupaa. Kuitenkin pitää huomioida alueet, joissa kalastus on erikseen kielletty.

Kalastustapahtumaan hankitut onget annetaan kaikille osallistujille mukaan kotiin vietäväksi. Tämän jälkeen onkiminen on lähes ilmaista, kunhan vain jaksaa kaivaa syötit maasta.

Tälle reissulla madot ostettiin kaupasta. Hollantilaiset madot on kuljetettu kylmätuotteena ja yhä meren ylitettyään ne kiemurtelevat virkeästi multakipossaan.

”Mehän ollaan vastuullisia kalastajia ja vapautetaan myös nämä madot luontoon”, joku kalaseuralaisista sanoo.

”Autetaan niitäkin kotoutumaan Suomeen!”

Kotkan jalkapalloseurasta KTP:sta saapuu vielä neljä nuorukaista mukaan. Heidän veneillessään muut uivat ja ottavat toisistaan kuvia merenrannalla. Marko Liukkonen on huolissaan, tuleeko päivän varsinaisten aktiviteettien välille liikaa joutoaikaa.

Nuoret vaikuttavat pääsääntöisesti kuitenkin nauttivan olostaan. 16-vuotias Eid Mohammad varsinkaan ei malta olla hetkeäkään paikallaan. Hän ehtii niin uimaan kuin punnertamaan, kuuntelemaan musiikkia, onkimaan ja hyppimään puiden runkoja vasten sekä kivien päälle.

Parkouria, kamppailulajeja ja muuta liikuntaa rakastava poika kehuu intoa puh­kuen Suomea ja kaunista merimaisemaa.

Nuorten maahanmuuttajien kalastuspäivä. Kawa uimassa. © Linda Varoma

Nuorten maahanmuuttajien kalastuspäivä. Kawa uimassa. © Linda Varoma

Nuoret kalastajat pääsivät kokeilemaan ongintaa, heittokalastusta sekä uistelua päivän aikana. © Linda Varoma

Nuoret kalastajat pääsivät kokeilemaan ongintaa, heittokalastusta sekä uistelua päivän aikana. © Linda Varoma

Kravatti kaulaan

Iltapäivällä on lounaan aika: tarjolla on lohikeittoa ja kiinalaistyylistä kanapataa. Ruoasta vastaa Harri Partanen, joka ei kuulemma sen suuremmin kalastuksesta välitä. Hän ottaa mieluummin vetovastuun keittiössä ja huolehtii, että kaikki saavat kuvut täyteen.

Keittoon on tällä erää ostettu kalat kaupasta. Päivän ahvensaalis käsitellään vasta ruoan ja kahvittelun jälkeen. Osallistujat saavat viedä kotiin valmiiksi leikatut fileet.

Mullojen Kai Hannunen toimii ruokatuotannon lehtorina Etelä-Kymenlaakson ammattiopistossa ja näyttää oikeaoppisen tavan käsitellä kala. Terävä veitsi sujahtaa helpon näköisesti ahvenen kylkievän tyvestä sisään ja leikkaa pyrstöön asti kalan selkärankaa myöten.

Varsinaisten fileiden jälkeen Hannunen kertoo, mitä lopuilla osilla tehdään.

”Näistä saa hyvän kalaliemen keittoon”, sanoo hän viitaten päähän ja ruotoihin.

”Nämä annetaan kissalle. Ai mitä ei ole kissaa vai?”, hän heittää kalan sisuskalut roskiin.

”Ja tästä saa hyvän krakan”, hän tuuppaa ahvenen nahan yhdelle nuorista, joka hyppää taaemmas nauraen.

Myös nuoret pääsevät kokeilemaan. Ahvenia on kertynyt sen verran, että halukkaat saavat perata useammankin kalan.

Aamulla 17-vuotias Javad oli huolissaan kalojen kohtalosta. Ilmeisesti hän on kuitenkin päivän mittaan tottunut ajatukseen, sillä nyt hän liikuttelee terävää veistä vikkelästi ja empimättä. Hannunen joutuu jopa vähän toppuuttelemaan, ettei käy vahinkoa.

Ne, jotka eivät halua koskea niljaisiin ahveniin, palaavat takaisin betonilaiturille ja tarttuvat onkiin. Hetken päästä uusia kaloja aletaan tuoda perkuupöydälle tiivistä tahtia.

”Hei mistä tuo nyt tuli?” Hannunen kysyy, kun kookas ahven heitetään leikkuulaudalle hänen eteensä.

”No merestä”, hänelle vastataan.

”Eeihän”, Hannunen naureskelee.

”No kotoa toin. Suoraan Prisman kalatiskiltä. Minulla on auton takakontissa kylmälaukku täynnä näitä.”

”Pitää varmaan piilottaa syötit, jos halutaan päästä täältä vielä joskus kotiin”, Jarmo ”Jamppa” Hakulinen sanoo virnistäen.

Sitten on aika sanoa hyvästit. Ne eivät pääse liian imeliksi, sillä myöhemmin mukaan tulleet KTP:n pojat saavat tietysti hyväntuulista noottia. Ensi kerralla ne herätyskellot laitetaan soimaan, josko vaikka koko porukka lähtisi talvella pilkille.

Osa nuorista innostui perkaamisesta melkeinpä enemmän kuin varsinaisesta kalastamisesta. © Linda Varoma

Osa nuorista innostui perkaamisesta melkeinpä enemmän kuin varsinaisesta kalastamisesta. © Linda Varoma

Yhdessä tekeminen tukee kotoutumista

”Työllä, koululla ja vapaa-ajalla on suuri merkitys siinä, miten hyvin uuteen kotimaahan sopeudutaan. Tämän kalastustapahtuman kaltaiset tapahtumat tukevat kotoutumista erinomaisesti”, työ- ja elinkeinoministeriön työvoiman maahanmuutto- ja kotouttamisyksikön neuvotteleva virkamies Paula Karjalainen kertoo.

Hän muistuttaa, että yhdessä tekeminen, kokemusten kerääminen ja kontaktien saaminen ovat itsessään tärkeitä. Yhdessä tekeminen yhdistää, vaikka olisi epävarmuutta tai kielimuuri. Tapahtumista ei tarvitse saada välttämättä oman ikäisiä kavereita, että sitä voidaan pitää kotouttamisen kannalta onnistuneena.

”Tietysti uusi harrastuskaveri voi löytyä myös eri ikäisestä henkilöstä. Kalassa voi käydä vaikka ihan hiljaakin ja sitten iloita yhdessä onnistumisesta, kun kalaa tulee.”

Jos osallistuminen ja auttaminen kiinnostaa, esimerkiksi Punaisen Ristin kautta voi ilmoittautua vapaaehtoiseksi auttamaan pakolaisia ja maahanmuuttajia eri tavoilla.

”Kotoutumista voidaan tukea millä tahansa toiminnalla, kun tekeminen pohjautuu yksilön toiveisiin ja kiinnostuksenkohteisiin.”

X