Reportaasi vie sirkuksen kulisseihin! Näin legendaarisen Sirkus Finlandian esiintyjät valmistautuivat kauden viimeisiin esityksiin

Teltassa on keltaista, sinistä ja punaista. Art nouveau -tyylillä tekstatut valokirjaimet saavat jännityksen kutittamaan aikuisenkin vatsanpohjaa. Sirkus on saapunut kaupunkiin!

Perjantai-iltapäivänä syyskuun lopussa Sirkus Finlandian vaunukylä on unelias. Suurin osa sirkusartisteista nukkuu päiväunia ennen valmistautumista illan esitykseen. Pihamaalla liikuskelee vain muutama ihminen.

Séppo Tauriaisen tunnistaa ilman esiintymismeikkiäkin: sehän on Sebastian! Kasvot ovat tutut ja ystävälliset kuin sirkuksen logo. Tauriainen, 39, on kiertänyt sirkuksen matkassa yli kaksikymmentä vuotta. Alun perin ei ollut tarkoitus, mutta sirkuselämä vei mukanaan.

”Koetin olla yhden kesän paikoillani. Työskentelin Linnanmäellä ja Tykkimäellä. Kaipasin kuitenkin vaihtuvia maisemia, huvipuistojen puut ja istutukset tulivat ­liian tutuiksi. Palasin Sirkus Finlandiaan, joka tuntuu kodilta”, Séppo kertoo.

Sirkuksen maaginen maailma veti Séppoa puoleensa jo lapsena. Pieni poika kierteli sirkuksen liepeillä ja näytöksissä aina kun kiertue saapui kotipaikkakunnalle Ouluun.

”Tuskin minulla oli mitään lippurahojakaan, Leena taisi päästää aina sisään”, ­Séppo muistelee.

”Séppo oli vaahtosammuttimen kokoinen, ja minä sieltä sitten laskin köyden alitse”, vahvistaa Leena Jurvakainen, toinen Sirkus Finlandian perustajista, kun tapaamme hänet myöhemmin.

Värikkäästä vaunusta pilkistää vaaleahiuksinen pää – ja vetäytyy saman tien takaisin. Toisen vaunun pielessä nököttää Halloween-kurpitsalyhty. Koriste kuuluu Sépon pikkuveljelle Tomi Tauriaiselle. Tomi, 25, on seurannut isoveljensä jalanjälkiä ja työskentelee sirkuksen kahviossa.

Juontaja ­Séppo ”Sebastian” ­Tauriainen valmistautuu astumaan estradille ja avaamaan illan. © Sini-Marja Niska

250 näytöstä vuodessa

Saippuavesi roiskuu, kun miehet jynssäävät vaunuja. Vaunumestari Ivan ”Vanja” Savitski heilauttaa kättään. Yleisö tulee yleensä ihastelemaan sirkustaiteilijoita, mutta myös huoltojoukot ovat elintärkeä osa sirkusta.

Viidenkymmenen ajoneuvon karavaani kiertää vuodessa 8 000 kilometriä Suomea ristiin rastiin. Seitsemän kuukauden ja 250 näytöksen aikana mastot puretaan ja pystytetään yhteensä kaksisataa kertaa.

Tiimiin kuuluu teltanrakentajia, eläintenhoitajia, valo- ja ääniteknikkoja, myyjiä ja monia muita. Maneesipojat pitävät esiintymisteltan ja areenan kunnossa esitysten välissä.

Terhi Moilanen-Eklund, 59, pestautui sirkukseen lastenvahdiksi 45 vuotta sitten. Sillä tiellä hän on edelleen, vaikka tehtävät ovatkin monesti vaihtuneet.

Kiertueella asutaan yleensä omissa asuntoautoissa tai sirkuksen vaunuissa. Näytösten välissä vaunualueella eletään elämää, joka jää yleisöltä piiloon: nukutaan, treenataan, pyykätään, rakastetaan ja riidellään. Kiertue-elämä on luonteeltaan sellaista, että usein myös elämänkumppani löytyy sirkuksesta.

Artistit tulevat erilaisista taustoista, eri puolilta maailmaa. Tällä hetkellä 80 henkeä jakaa sirkuksen sisällä arkeaan. Kulisseissa ei kuitenkaan puhuta politiikasta tai uskonnosta, ja kiertueet sujuvat yleensä hyvässä hengessä.

”Leirissä on tänä vuonna ollut erittäin sopuisaa. Vuosien varrella on tietysti monenlaisia ihmisiä ja tapahtumia. Olen usein ajatellut, että kiertämään päätyvät ihmiset, joiden on helppo olla muiden kanssa”, ­Séppo pohtii.

Sirkus Finlandiassa koti kulkee pyörillä seitsemän kuukauden ajan. Yksiöistäkin löytyvät pieni vesihana, hella ja sänky. © Sini-Marja Niska

Elämä yhtä sirkusta

Leena Jurvakaisen, 76, vaunun pieltä koristavat kukkaruukut. Sirkus Finlandia on hänen ja miehensä Carl Jernströmin elämäntyö. Sirkus perustettiin vuonna 1976. Leena kulkee yhä sirkuksensa mukana ja myös ajaa asuntovaununsa itse ympäri Suomen.

Salonkivaunussa tumman puun ja vihreän sametin sävyt huokuvat nostalgiaa. Leena kertoo, että he tapasivat Carlin kanssa vuonna 1969 ruotsalaisen sirkus Scalan kiertueella Oulussa. Leena oli lähetetty viemään pikkuveljensä katsomaan sirkusta, Carl työskenteli siellä telttamiehenä.

Carl tarjosi jälkeenpäin kahvit, ja pyysi seuraavien vuosien aikana Leenaa useastikin mukaansa kiertueille. Viimein tärppäsi, ja Leena liittyi kiertävään porukkaan.

Elämä oli vaiherikasta, ja on matkalla koettu pari konkurssiakin. Suurin menetys koettiin, kun Carl Jernström kuoli vuonna 2019.

Nyt sirkusta johtaa Leenan poika Carl Jernström junior. C.J. juniorin, 42, syntymäpäivä vuonna 1980 oli merkittävä suomalaiselle sirkuselämälle siksikin, että silloin presidentti Kekkonen allekirjoitti lain, joka poisti Suomesta huviveron.

”Se huviverohan olikin yks pirun homma”, Leena muistelee.

Lipuista piti maksaa kunnon siivu veroa jo ennen kuin ensimmäistäkään oli myyty.

Sirkusteltan kahviossa istuvat Carl juniorin siskot Heidi ja Anna Jernström. Sirkus on heilläkin luissa ja ytimissä, vaikkei naisia enää estradilla nähdäkään. Lapsena yksi Heidin ohjelmanumeroista oli hiuksista riippuminen, ja Anna on ohjannut maneesilla hevosia – sekä Vanni-norsua. Norsujen käyttö sirkuksissa kiellettiin Suomessa vuonna 1986.

Leena Jurvakainen ­perusti Sirkus Finlandian 1976 miehensä Carl ­Jernströmin kanssa. Sirkus on yhä perheen omistuksessa, ja Jurvakainen kiertää mukana. © Sini-Marja Niska

Ohjelma vaihtuu joka vuosi

Pihalla kävelee nopein askelin kokovalkoisiin sonnustautunut vaalea mies. Latvialainen Andrejs Fjodorovs, 36, on kyyhkystaiteilija: hän lennättää areenalle kyyhkysiä ja opettaa niille temppuja. Ulkohäkissä parveilee kymmeniä erivärisiä lintuja, ilmaa halkoo kurnuttava kujerrus.

Keskellä pihamaata on aitaus, ja aitauksessa hevonen. Sirkus on aikojen alusta rakentunut hevosnumeroiden ympärille. Carl Jernström juniorille hevoset ovat tuttuja. Sirkus Finlandian nykyinen johtaja muistetaan parhaiten kenties juuri päätä huimaavista jonglöörinumeroistaan hevosten selässä.

Jernström on elänyt ja hengittänyt sirkusta koko ikänsä. Vielä hänen lapsuudessaan mukana kiertueilla kulki opettaja. Kiertävää opetusta ei enää järjestetä, ­mutta Jernströmin pojat Albert, 6, ja Edwin, 5, viihtyvät sirkuksessa aina kuin mahdollista. Niin hyvin, että toisen pojan tarve ­puheterapialle kuulemma vähenee aina kiertueilla.

”Sirkus opettaa elämästä enemmän kuin koulut”, sanoo Jernström.

Yleisölle sirkuksen taika ei koskaan toistu tismalleen samanlaisena. Ohjelma vaihtuu joka vuosi. Ydinryhmä kuitenkin pysyy, ja esimerkiksi Séppo on esiintynyt Sirkus Finlandian maneesilla niin taikurin, klovnin kuin vatsastapuhujan rooleissa.

Carl Jernström jr. on sirkuksen nykyinen johtaja. Hän ei enää esiinny, vaan viettää kiertueella aikaa poikiensa Edwinin ja Albertin kanssa. © Sini-Marja Niska

Maskia ja rukouksia

Posetiivin riemukkaat tahdit sekoittuvat suloisesti popcornin tuoksuun. Portit sirkusalueelle on avattu, ja innokas yleisö virtaa telttakylään. Iltakuudelta taivas alkaa jo saada tummia sävyjä. Esityksen alkuun on puoli tuntia.

Puuteri pölähtää vaunussa, kun Selenge Ulzii valmistelee esiintymismeikkiään. Ulzii, 26, ja puoliso Uchral Tulga ovat osa mongolialaislähtöistä akrobaattiryhmää. Suomen-kiertueen jälkeen he jatkavat monien muiden tavoin eteläisempään Eurooppaan, Saksaan ja Ranskaan.

”Nyt emme suunnittele jäävämme aloillemme. Ehkä parin vuoden päästä katsotaan uudestaan”, Ulzii kertoo englanniksi. Eletään päivä, maa ja kaupunki kerrallaan.

Salskeiden miesten joukko astelee pihan poikki. Ryhmä on kotoisin Brasiliasta, ja heidän ohjelmanumeronsa on hurja ”surmanajo”. Siinä viisi miestä ajaa moottoripyörillä teräsverkkopallossa yhtä aikaa. Ennen esitystä tarkistetaan pyörät – ja rukoillaan.

”It’s a small space. Virheille ei ole sijaa. Keskittymisen pitää olla täydellistä, ja täytyy unohtaa kaikki ulkopuolinen: sairas äiti, omat ongelmat”, kertoo Douglas Rodrigues, 40.

Raotamme teltan verhoa. Kulissien takana keltamustat moottoripyörät odottavat siistissä rivissä.

Takanamme, muutaman metrin päässä lattiatasossa, heiluvat varpaat. ”Suomi-tytöt” Laura Savolainen ja Emmi Peltola harjoittelevat takatilassa esityksiään varten villasukissa ja tossuissa. He ovat ensimmäistä kertaa mukana Sirkus Finlandian kiertueella. Savolainen, 24, on nuorallakävelijä. Peltolan, 21, laji on rengastrapetsi. Peltolan trapetsirengas on jo asennettu kattoon, kaikki alkaa olla valmiina.

Séposta on kuoriutunut Sebastian: tirehtöörin univormussa on kimallusta ja glamour säihkyy silinterin päästä kävelykepin kärkeen asti. Show voi alkaa.

Surmanajaja Douglas Rodrigues ­rukoilee ennen omaa ­numeroaan. © Sini-Marja Niska

Mongolialaislähtöinen ryhmä valmistautuu akrobatiaesitykseensä. Taustalla odottavat brasilialaiset surman­ajajat. © Sini-Marja Niska

Surmanajajien ­häkki on tarkistettu ­esityskuntoon. © Sini-Marja Niska

Emmi Peltola (vas.) ja Laura Savolainen lämmittelevät ennen esitystä. He ovat ensimmäistä kertaa mukana kiertueella. © Sini-Marja Niska

Ihmeitä ja taikuutta

Sirkuskatsomossa on pimeää, teltan kupolia puhkovat tähdet. Vain reunalohkoissa on tyhjiä paikkoja. Orkesterin ensi tahdit kajahtavat ilmoille.

Ensimmäisen numeron maneesille marssittaa Ignat Ignatov. Friisiläishevosten turkit hohkaavat teltan valoissa hopeaa. Jäntevät hevoset laukkaavat ympäri areenaa, ja loppuhuipennukseksi kaksi niistä nousee takajaloilleen areenan reunaa vasten. Yleisö kohahtaa. Sanotaan, että esiintymislavan pyöreä muoto, päättymätön rata, juontaa juuri hevosten ikiaikaiseen tähtirooliin sirkuksissa.

Sebastian toivottaa yleisön tervetulleeksi: hyvät naiset ja herrat! Klovnit Andrey Jigalov ja Oleg von Suvoroff viihdyttävät yleisöä numeroiden välissä. Von Suvoroff viheltää kimeästi pilliin ja rientää pussaamaan yleisössä istuvaa naista otsaan.

Myös Laura Savolaisen velourpuku on vaihtunut esiintymisasuun. Nuori nainen taiteilee vaijerilla hämmästyttävällä tasapainolla. Samalla varmuudella korkeuksiin kohoaa Emmi Peltola, jonka vinha kieppuminen rengastrapetsissa herkistää katsomon.

Selenge Ulzii pelmahtaa estradille, nyt täydessä meikissä ja vaaleansinisessä polkkaperuukissa. Kohta hän jo hyppää narua paripunnerruksessa – ja on hyppynaru. Pellet panevat parastaan toistensa pilkkaamisessa, ja yleisö ulvoo naurusta.

Esitykset ovat kuin elämä itse: niissä häilyvät ihmetys ja oivallus, nauru ja liikutus, jännitys ja helpotus.

Klovnit Andrey Jigalov (vas.) ja Oleg von Suvoroff haukkaavat happea teltan ulkopuolella esitystensä välissä. © Sini-Marja Niska

Esirippu laskeutuu

Väliajalla Andrejs Fjodorovs valmistautuu teltan takaosassa lintunumeroonsa. Fjodorovs hätistelee ylimääräisiä ihmisiä pois: hän haluaa nyt olla rauhassa ja keskittyä. Surmanajajat lämmittelevät pyöriään. Moottorin jyrinä ja bensan katku valtaavat teltan. Teltan ulkopuolella maneesimies tupakoi.

Väliajan jälkeen on Fjodorovsin ja kyyhkyjen vuoro. Mies ohjaa lintuja trapetsilla ja kimaltavan renkaan läpi. Esityksessä on jotain melankolista. Jossain vaiheessa ilmoille kajahtaa Frank Sinatran My way – pellen laulamana.

Viimeisen ohjelmanumeron kynnyksellä musiikki saa jo uhkaavia sävyjä. Maneesille hilataan suurta teräspalloa.

”Vaara – se on todellinen”, hehkuttaa ­Sebastian.

Siltä näyttää. Ensimmäinen mies ajaa moottoripyöränsä ramppia pitkin palloon. Yksi, kaksi ja lopulta viisi moottoripyörää ajaa ympäri teräskehikkoa, joka kaiken huipuksi avautuu kesken ajon kahteen osaan. Surmanajajat pakottavat yleisön pidättämään hengitystään.

Sitten: grande finale ja show on ohi. Esiintyjät kiittävät ja kumartavat. Sépon hymy pysyy loppuun asti.

Esitysten aikana yleisössä heiluteltiin valotikkuja. Show’n jälkeen penkit ­tyhjentyvät nopeasti. © Sini-Marja Niska

Yleisö purkautuu katsomosta omille teilleen. Myös esiintyjät katoavat vaunuihinsa. Vaunukylä on taas hiljainen. Perjantai-iltaa jatketaan miten kukakin: yksi katsoo elokuvan, toinen menee nukkumaan, joku lähtee ehkä Helsingin yöhön. Muutaman viikon kuluttua sirkuslaisten tiet erkanevat. Suurin osa artisteista jatkaa matkaansa eteläisempään Eurooppaan.

Tänä vuonna Séppo jää Suomeen. Tulossa on iloinen yllätys kaamoksen keskelle. Klassikot kohtaavat joulukuussa, kun Sirkus Finlandia ja Tivoli Sariola järjestävät Helsingissä uuden, yhteisen huvitapahtuman. Silloin taas posetiivi soi ja popcorn tuoksuu. Encore!

Illan show’n jälkeen vaunukylä hiljenee. Seuraavina päivinä, lauantaina ja sunnuntaina, on vielä kaksi esitystä päivässä. © Sini-Marja Niska

Lue myös: Sirkuksen maailma kutsui Neaa viiden vuoden tauon jälkeen – ”Kehon hallintaa tulee hurjasti, ja lihakset kasvavat ihan huomaamatta”