Reportaasi: Viikinkien jäljillä Rosalassa – Miksi viikingit pakenivat Suomesta tuhat vuotta sitten pakokauhun vallassa?
Tuhat vuotta sitten viikingit hallitsivat laajoja alueita ympäri maailmaa, mutta Suomesta he joutuivat poistumaan pakokauhun vallassa.
Kirveet ja kilvet rämisivät rajusti, kun Rosalan viikinkipäivien markkinoilla puhkesi tuima taisto vartijan ja ryövärin välillä. Jokavuotinen tapahtuma keräsi heinäkuussa ennätysmäärän kävijöitä, yli tuhat henkilöä.
On kaunis heinäkuun aamupäivä, kun runoja laulava neito viettää ystäviensä kanssa markkinapäivää kaikessa rauhassa. Lauluissa kuullaan ikiaikaisia sanoja rakkauden myötä- ja vastamäestä. Neito visertää säkeensä pilke silmäkulmassa, ja markkinakansaa naurattaa.
Äkisti tunnelma muuttuu, kun ohi kulkeva nuorukainen sieppaa viekkaasti neidon vyötäisiltä kettuturkin ja säntää karkuun.
Onneksi markkinoiden vartijat ovat tehtäviensä tasalla, ja pakomatka päättyy lyhyeen. Ryöväri saa toverin, samoin vartija. Pian paljastetaan miekat, ja taistelijoita lakoaa maahan kuolettavasti haavoittuneina.
No, leikkiä ja näytelmäähän se vain oli. Nyt ollaan Kemiön saaristossa Rosalan viikinkipäivillä, jonne on kokoontunut kymmenittäin elävän historian harrastajia sekä sadoittain kesäpäivän viettäjiä.
Viikinkikylän yrittäjä Paul Wilson ystävineen on rakentanut historiallisesti aidon viikinkilaivan, jolla he ovat myös purjehtineet Viroon saakka. © Suvi Elo
Rosalan viikinkikylässä aistii menneisyyden
Rosala on paitsi saaristomiljööltään myös historiallisesti erinomainen paikka rekonstruoidun viikinkikylän paikaksi. Hiittisten saaristosta, johon Rosalakin kuuluu, on tehty runsaasti esinelöytöjä 800-luvulta saakka.
Rosalan viikinkipäivillä saa aavistuksen siitä, miltä viikinkikylässä on markkinapäivänä voinut näyttää, tuoksua ja kuulostaa. Tuolla seppä takoo hevosenkenkää, tuolla syödään kalakeittoa ja juodaan olutta, tuolla puolestaan lapset taistelevat puumiekoilla.
Eräällä kojulla kaupitellaan itse tehtyjä koruja ja vaatteita, toinen kauppias myy luonnonväreillä värjättyjä lankoja ja kolmas kuivattuja marjoja ja sieniä. Osa miehistä harjoittelee kirveenheittoa ja muutama nainen jousiammuntaa.
Viikinkikeskuksen johtaja Paul Wilson kertoo, että viikinkikeskuksen idea syntyi vuonna 1992, kun Rosalan Kirkonsalmessa tehtiin arkeologisia kaivauksia ja alueelta löytyi useita viikinkiaikaisia esineitä. Näiltä samoilta saarilta on löytynyt myös toistaiseksi ainoa Suomesta löydetty viikinkien riimukivi.
Käyttöesineitä tehnyt seppä Rolf Eriksson pyrkii monen viikinkipäiville tulleen kauppiaan tavoin mahdollisimman tarkkaan historialliseen autenttisuuteen. © Suvi Elo
Pohjoismainen mytologia oli viikinkiarkea
Nyt Rosalan ilmassa leijailee vieno savun tuoksu ja siellä täällä kaikuvat lasten ja aikuisten innostuneet huudahdukset. Jostain kaukaa kuuluu ikivanhojen pillien ja rumpujen soitto.
Mutta yksi rummuista on selvästi lähempänä. Sitä kantaa hymyilevä shamaaniasuinen mies, espoolainen Roy Rolamo. Hän on työskennellyt hierojana ja energiahoitajana jo noin kymmenisen vuotta, mutta on ensimmäistä kertaa esiintymässä Rosalassa.
Hän kutsuu istumaan pienen telttansa edustalle. Siellä hän asettaa kätensä hoidettavansa harteille, pyytää kuvittelemaan viikinkilaivan ja alkaa puhua rauhallisella äänellä.
”Astu laivaan, ja unohda mennyt ja tuleva. On vain tämä hetki”, Rolamo sanoo ja alkaa rummuttaa.
Mystinen shamaani sopii viikinkipäivän tunnelmaan mainiosti. Viikinkien mytologinen maailmankatsomus lävisti koko viikingin elämän ja arjen ja vaikutti ratkaisevasti hänen toimiinsa.
Skandinaavisen mytologian uskomusjärjestelmässä vaikutti ihmisten lisäksi suuri joukko erilaisia jumalia, jättiläisiä, haltioita ja henkiä. Viikinkien uskomusjärjestelmää kutsutaan nykyään aasainuskoksi, ja Suomestakin löytyy ihmisiä, jotka lausuvat rukouksensa viikinkijumalien mahtavimmalle olennolle Odinille.
Shamaani Roy Rolamo ohjasi meditaatioita sekä yksityisesti että ryhmille. © Suvi Elo
Odinilta tukea myös nykyihmiselle
Facebookin Asatru Suomi -ryhmässä on hieman yli 400 jäsentä. Ryhmä on tarkoitettu aasainuskoisille sekä asiasta kiinnostuneille ihmisille.
”Hyväksyntä, yhteistyö, luonnonläheisyys, kohtuullisuus, omatoimisuus”, Asatru Suomi -ryhmän ylläpitäjä, turkulainen Jan Häggkvist, kertoo aasainuskolle tärkeistä arvoista.
Juuri ne kiehtoivat Häggkvistiä itseään, kun hän vuosia sitten ryhtyi tutustumaan aasainuskoon.
Kristinuskoon verrattuna viikinkijumalat ovat huomattavasti inhimillisempiä, eikä heidän joukossaan ole yhtään kaikkivoipaa olentoa. Ylijumala ja kaiken näkevä Odinkin tietää kohtalonsa odottavan viikinkien maailmanlopussa ragnarökissä.
”Aasainuskossa ihminen ei saa mitään loikoilemalla ja pyytämällä. Mutta kun on omatoiminen ja yrittää itse toimia asioiden eteen, rukoilemasi jumala voi auttaa onnistumaan.”
”Voi sanoa, että kun viikinkisotajoukko kohtasi taistelussa lukumääräisesti yhtä vahvan vastustajan, viikingit olivat mies miestä vastaan aina ylivoimaisia” © Suvi Elo
Lue myös: Viikinkien geenitutkimus yllätti tutkijat – Oliko viikinki sittenkin vain ammattinimike?
Vala vannottiin yhteisölle
Viikinkiys oli sen ajan pohjoisille kansoille projektiluontoista. Viikinkiretkille osallistuneet soturit työskentelivät arjessaan esimerkiksi maanviljelyksen ja kalastuksen parissa. Ryöstöretkille lähdettiin vapaiden talonpoikien yhteisestä päätöksestä, usein sukulaisryhmässä. Viikingit itse kutsuivat itseään valaliittolaisiksi.
Pohjolan viikinkiyhteisöissä ei alkuvaiheessa ollut kuninkaita tai siihen verrattavissa olevia päälliköitä.
”Jos heillä joskus olikin maakuntakuninkaita, niiden tehtävä ei ollut pomottaa muita vaan säntillisesti toteuttaa oman yhteisönsä tahtoa”, kertoo tiedetoimittaja ja yliopisto-opettaja Aaro Söderlund.
Hän tuntee viikinkien historian erinomaisesti. Söderlund on muun muassa tehnyt yhdessä Suomen historian dosentin Jorma Kallenaution kanssa Ylelle 28-osaisen radiosarjan Viikinkien aika.
Söderlundin mukaan on mahdotonta panna tarkkaa alku- tai loppupistettä viikinkiajalle. Skandinaavisen toiminnan perusteet ja periaatteet ovat olleet varsin samankaltaiset kuin viikinkiaikana jo satoja ja osin ehkä tuhansiakin vuosia aiemmin.
Vaikka rautakauden suomalaisia ei yleensä lueta viikingeiksi, itämerensuomalaiset kansat olivat runsaasti viikinkien kanssa vuorovaikutuksessa. Söderlund katsoo viikinkiajan kestäneen nykyisen Suomen alueella noin vuodesta 753 aina vuoteen 1025.
”Sinä vuonna Länsi-Suomessa hautaukset kääntyvät kristilliseen itä-länsi-suuntaan ja hautoihin lakataan laittamasta mukaan aarteita. Kulttuurinmuutos tapahtuu kuin taikaiskusta, jokin tekijä on silloin ikään kuin iskenyt Suomen kristilliseksi.”
Tapahtuman taustalla on Olavi Pyhä, joka oli Norjasta karkotettuna kuninkaana pakomatkalla kohti Novgorodia. Tällä matkallaan hän poikkesi Gotlannissa ja sai kansankokouksen julistamaan koko saaren kristityksi.
”Ja tällä on hyvin paljon merkitystä Suomen kannalta, sillä Gotlannin tasavallalla oli tuolloin monopoli Suomessa käytettyyn rahaan. Siitä lähtien myyjän piti olla kristitty jos ostajakin oli, muuten kauppaa ei saanut käydä. Ja siksi suomalaisistakin taisi tulla ainakin nimellisesti kristittyjä.”
Rosalan viikinkikylän infokeskus on moderni rakennus, mutta muutoin talot noudattelevat tuhat vuotta vanhaa tyyliä. © Suvi Elo
Viikinkielämä vaati kovaa kuntoa
Viikinkien sanastosta nykysuomeen tulee muun muassa kaksi arkisessa käytössä olevaa sanaa, penkki ja pankki. Jokaisen viikinkilaivan soutajan alla oli kirstu, joka toimi yhtä aikaa sekä soutajan penkkinä että pankkina. Sen päällä istuttiin ja sen sisään varastoitiin henkilökohtaiset aseet sekä retkeltä hankitut rikkaudet.
Vaikka viikingit tunnetaan populaarikulttuurin tv-sarjojen ja elokuvien kautta jaloina rosvoina, joita kiinnostivat lähinnä kulta, hopea ja timantit, viikinkien pääelinkeino oli ihmiskauppa, siis orjien sieppaaminen ja myyminen ensisijaisesti islamilaiseen maailmaan.
Ennen teollista vallankumousta ja hiilen sekä öljyn käyttöönottoa maailma toimi ihmisvoimin, siksi orjakauppaa harjoitettiin jokseenkin kaikkialla maailmassa.
Viikinkien kyky valloittaa laajoja alueita ja ylläpitää siirtokuntia tuhansienkin kilometrien päässä kotoa perustui sotureiden kovaan kuntoon ja äärimmäiseen motivaatioon. Kun viikinkisoturi heilutti ryöstöretkellä kirvestä, hän teki sen hankkiakseen varallisuutta omalle suvulleen.
”Voi sanoa, että kun viikinkisotajoukko kohtasi taistelussa lukumääräisesti yhtä vahvan vastustajan, viikingit olivat mies miestä vastaan aina ylivoimaisia. He olivat soutaneet ja käyttäneet kirvestä koko elämänsä.”
Rosala-ryhmä esitti itämerensuomalaista runonlaulua, mikä hymyilytti niin esiintyjiä kuin yleisöäkin. © Suvi Elo
Suomalaiset luottivat sissitaktiikkaan
Taistelussa viikinkisoturi ei pelännyt kuolemaa, sillä hän tiesi kuollessaan pääsevänsä Valhallaan, jossa tiedossa olisi jatkuvat juhlat jumalten kanssa. Toisaalta jos viikinki menehtyi vuoteeseensa sairauden tai vanhuuden vuoksi, häntä odotti kuolemanjumala Helin hyytävän jäinen valtakunta.
Kiivaiden mutta näyteltyjen taisteluiden seuraaminen ja museoesineisiin tutustuminen täällä Rosalassa herättää mielenkiinnon erityisesti siihen, miten viikingit aikoinaan suhtautuivat Suomeen?
Laajoja alueita ympäri maailmaa valloittaneet viikingit tunsivat Suomen rannikot hyvin. Mutta miksi he eivät perustaneet Suomeen siirtokuntia?
”Muualla maailmassa laajojen alueiden hallinta perustui siihen, että he ottivat haltuun jo olemassa olevan yhteiskunnan.”
Suomalaiset elivät viikinkiaikana monin paikoin kaskiviljelyllä, mikä tarkoitti, että pysyvää asumista tai maan omistamista ei tunnettu.
”Suomessa ei ollut kuningaskuntaa tai sellaista yhteiskuntajärjestelmää, jonka voisi ottaa haltuun.”
Historia tuntee muutamia tapauksia, jolloin suomalaiset ajoivat rannikoilleen saapuneet viikingit ja heidän päällikkönsä pahasti lyötyinä pakoon. Olavi Pyhä kävi Suomessa kaksi epäonnista taistelua, joissa hän miehistöineen joutui suomalaisten sissitaktiikan uhriksi. Suomalaiset näkivät laivan ja piiloutuivat metsiin eikä kylissä ollut ryöstettävää.
Kun Olavi miehineen oli palaamassa tyhjin käsin laivalleen, alkavat asiat mennä todella pahasti pieleen, ja Olavi säilyttää henkensä vain töin tuskin.
”Kun viikingit kävelivät metsäpolulla, hyökkäsivät suomalaiset yllättäen puiden takaa jousillaan ampuen. Viikingit joutuivat pakenemaan laivaansa juosten eivätkä saagan mukaan edes kunnolla käsittäneet, mikä heihin iski.”
Myös toinen Olavin seikkailu Suomessa päättyy kujanjuoksuun, mutta nyt metsän sijaan merellä.
Viikinkisaagoissa Suomen lounaissaaristoa kutsutaan Roviorannikoksi, eikä suotta. Roviot eli merkkitulet oli sijoitettu rannikon korkeimmille vuorille. Tulet sytytettiin, kun haluttiin varoittaa lähestyvästä vaarasta.
Merkkitulien käyttö vei täysin viikinkien yllätysmomentin. Pitkin rannikkoa sijoitetut merkkitulet syttyivät toinen toisensa perään, eikä Olavi löytänyt mistään paikkaa maihinnousulle. Lopulta hänen miehineen oli jälleen paettava avomerelle.
Rosalan kappeli. Tuhat vuotta sitten kristinusko ja Pohjolan vanhat jumalat kohtasivat. Vanha ja uusi uskonto säilyivät vuosisatoja rinnakkain. © Suvi Elo
Viikinkien tavat elävät Rosalassa
Vaikka sotaonnea ei Suomessa ollut, Olavi jatkoi uraansa ja nousi kuuluisaksi Norjan soturikuninkaaksi. Hän sai surmansa taistelussa vuonna 1030, ja kuolema enteili monin tavoin viikinkien aikakauden loppua. Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa siirryttiin kohti kristinuskoa, ja nykyiset pohjoismaiset kuningaskunnat alkoivat hahmottua.
Viikingit katosivat maailmastamme vähitellen vajaat tuhat vuotta sitten, Rosalassa heidän tapansa ovat läsnä. Juuri nyt viikinkikeskuksen päällikön talossa tarjoillaan kalakeittoa. Perunaa ei tuhat vuotta sitten täällä tunnettu, mutta aivan varmasti kalakeitto maistui silloinkin, ja ruokailun jälkeen moni köllötteli lampaantaljalla, kuten täällä nyt.
Tässä paikassa historiallinen etäisyys viikinkien ja meidän väliltämme kutistuu hyvin pieneksi.
Elävän historian kannalta on tärkeä asia, että Rosalan viikinkipäivien kaltaisia tapahtumia järjestetään sekä viikinkikeskuksen tapaisia paikkoja ylläpidetään. Rosalassa yhdistyvät museomainen tieto, kansanperinteet sekä kunnioittavasti tehty viihde. Sellaisesta voi nauttia koko perhe yli sukupolvirajojen.
Siksi haluan tulla tänne ensi kesänä uudelleen.
Viikinkipäivät on leppoinen koko perheen tapahtuma, jossa tekemistä ja näkemistä riitti kaiken ikäisille. © Suvi Elo