Reportaasi: Revontulet loimuavat Saariselän yössä – Revontuliretkiä järjestävältä yrittäjältä vaaditaan nyt sinnikkyyttä: ”Meidän täytyy uskoa, että selviämme”
Revontuliretkistä on tullut Lapin matkailun houkuttelevimpia tuotteita. Koronakurimuksen takia yöllisille esityksille ei ole nyt yleisöä.
Revontulet näkyvät useimmiten pohjoisessa. Lapissa kasvanut Veli Moilanen pysäyttää yksin ajaessaan auton vain silloin, jos taivaalla näkyy todella poikkeuksellisia revontulia.
Ensin näkyy vain tähtiä. Sitten yhtäkkiä utuisenvihreä juova liikahtelee taivaalla kuin tanssien. Hetken päästä taivaalla väreilee jo useampia vihreitä valoviivoja. Näky on lumoava. Näin välkehtivät revontulet edellisenä iltana Saariselän yössä.
Lähdemme revontuliretkelle selvittämään, järjestääkö luonto esityksensä myös tänä iltana.
Revontulet entistä harvempien herkkua
Revontulista on viime vuosina tullut yksi Lapin matkailun valttikorteista. Matkailuyritykset kuljettavat ulkomaalaisia turisteja yön hämyyn odottamaan maagista näkyä taivaanrannassa. Yksi ensimmäisistä revontuliretkiä järjestävistä yrityksistä on vuonna 2008 perustettu Lapland Welcome.
Tasan iltakahdeksalta punainen pakettiauto kurvaa pihaan. Lapland Welcomen toimitusjohtaja Veli Moilanen, johtava opas Anthony Picken ja markkinointivastaava Natalia Nikolaeva astuvat ulos juttelemaan.
Koronaepidemian takia revontuliretkelle ei osallistu tällä kertaa asiakkaita. Veli Moilanen kertoo, että 98,4 prosenttia yrityksen asiakkaista tulee ulkomailta, suurin osa Aasiasta ja muista kaukomaista, mutta koronatilanteen takia matkustaminen Suomeen on nyt vähäistä.
Normaalisti revontulikausi alkaa elokuussa ja jatkuu huhtikuun loppuun. Sesongin huippu on joulukuussa: silloin revontulia saapuu ihastelemaan keskimäärin 55 asiakasta yössä. Parhaimmillaan yhdellä retkellä on ollut yli 170 turistia. Ennen koronaepidemiaa myös yksityiskierroksia järjestettiin yhä enemmän.
Tavallisena vuonna heillä on Moilasen mukaan revontuliretkiä, auringonlaskuretkiä tai hirvisafareita vuoden jokaisena päivänä Rovaniemellä, Saariselällä ja Ivalossa. Viime vuonna asiakkaita oli yli 30 000. Yhteensä tuona vuonna Lapissa oli 1,8 miljoonaa ulkomaista yöpymistä.
Tänä vuonna on toisin.
”Matkustusrajoitteiden takia kaikki on tällä hetkellä alhaalla”, Veli Moilanen sanoo.
Anthony Picken näki revontulia ensimmäisen kerran elämässään vuonna 1987, kun voimakas aurinkomyrsky sai taivaan loimuamaan myös Isossa-Britanniassa. Suomeen muutettuaan hän saanut saanut nauttia revontulista usein. © Juha Kauppinen
Revontuliretkelle ja katse kohti pohjoista
Nyt on aika lähteä matkaan. Tässä vaiheessa asiakkaat puetaan yleensä lämpimiin vaatteisiin. Heitä varten on varattu kaikki haalareista, kengistä, pipoista ja hanskoista lähtien. Tänään ylimääräisille tumpuille ei ole tarvetta, sillä edessä lämmin yö, lähes kymmenen astetta.
”Pysähdymme samoissa paikoissa, ja jos taivaalla tapahtuu jotain, nousemme autosta. Yksityisasiakkaat haluaisivat ajella ympäriinsä revontulten perässä, mutta vuosien kokemuksesta tiedämme, ettei siitä ole juuri hyötyä”, Veli Moilanen kertoo.
Pakkaudumme autoon ja Anthony Picken alkaa ajaa kohti pohjoista. Nyt vietämme yön yrityksen omistamassa paikassa, jonka Veli löysi kolme vuotta sitten. Täydellistä kohdetta revontulten tarkkailuun etsittiin viisi vuotta, ja sijainti onkin tarkkaan varjeltu salaisuus.
”Paras paikka on rinteellä, josta avautuvat näkyvät pohjoiseen, sillä revontulet ovat voimakkaimmat horisontin lähellä. Pitää olla hyvä näkyvyys, kaupunginvalot eivät saa näkyä ja sään on oltava selkeä. Paikan pitää olla myös lähellä tietä, jotta sinne pääsee autolla”, Anthony Picken sanoo.
”Riittää, että taivas aukeaa kymmeneksi minuutiksi”
Taivas Saariselän keskustan yllä on harmaa ja pilvinen. Se ei kuitenkaan tarkoita vielä mitään.
”Vaikka koko yö olisi pilvinen, riittää, että taivas aukeaa kymmeneksi minuutiksi. Joskus kaksikin minuuttia riittää”, Veli Moilanen muistuttaa.
Revontulet näkyvät retkillä 85 prosentin varmuudella. Yleensä juuri kukaan ei peru, sillä kierroksen alussa on mahdotonta tietää, miltä taivas näyttää muutaman tunnin päästä. Monille retki on elämän ainoa mahdollisuus nähdä taianomaisia pohjoisen valoja.
Moilanen kertoo, että kerran Rovaniemen revontuliretkelle osallistui kerran japanilaisrouva, joka oli säästänyt lentoihin ja matkaan vuosikausia. Hän oli varannut retken etukäteen, mutta kun iltapäivällä oli sakea lumisade, nainen halusi siirtää osallistumisensa seuraavalle päivälle.
”Todellisuudessa spektaakkelimaiset hetket tulevat usein täysin puskista.” – Anthony Picken
”Hän uskoi, että lumisateen takia revontulia ei näy. Sanoin, että ei kannattaisi perua, mutta hän ei muuttanut mieltään. Seuraavana päivänä hän tuli itkien toimistolle. Hän oli kuullut samassa hotellissa majoittuvilta turisteilta, että sää oli muuttunut ja yöllä oli ollut todella upeita revontulia. Seuraavana päivänä hän näki muistaakseni sentään jotain, mutta hän menetti parhaat näkymät, koska menetti uskonsa. Se oli hyvin surullista.”
Veli Moilanen vertaa revontulten metsästystä kalastukseen. Jos haluaa saada saalista, pitää mennä kalastamaan. Ja mitä useammin käy, sitä todennäköisemmin kala syö – ja jonain päivänä voi saada jättivonkaleen.
”Ennusteita ja säätä voi opiskella, mutta se ei juuri auta. Todellisuudessa spektaakkelimaiset hetket tulevat usein täysin puskista. Se on vähän kuin lotto. Jos vain arvailee numeroita, muttei pelaa, ei voi voittaa”, Anthony Picken säestää.
Revontuliretkelle saapuville ulkomaalaisille turisteille pimeässä metsässä olo on elämys. Moni pelkää kohtaavansa tunturin yössä poron, suden tai jopa käärmeen. © Juha Kauppinen
Eksoottinen pimeys
Alamme olla lähellä. Anthony pysäyttää auton tien reunaan ja lähdemme hetkeksi ulos. Hiekka natisee jalkojen alla. Kun silmät tottuvat pimeään, pohjoisessa näkyy aukeaa ja etelässä metsää. Kuu valaisee pilvien takaa. Pilvet näyttävät ohuemmilta kuin hetki sitten, ja taivaalla välkehtii jo yksinäinen tähti.
”Monesti Saariselällä on aivan pilvistä, mutta täällä on kirkas taivas”, Veli Moilanen kertoo.
Tässä vaiheessa retkeä Anthony Picken kertoo revontulista. Hän aloittaa puheensa ja kertoo, miten revontulet ovat syntyneet ja siitä, kuinka aurinkotuulen hiukkaset läpäisevät Maan ilmakehän ja kohtaavat Maan magneettikentän. Ilmakehän aineet reagoivat hiukkasiin.
Jos hiukkaset törmäävät happeen, syntyy vihreitä tai kellertävän punaisia revontulia. Revontulet voivat loimuta myös purppurana tai sinisinä, mutta useimmiten ne ovat vihreitä. Joskus taivaalla voi räiskyä kuin tähtisädetikun voimasta.
Hyppäämme hetkeksi auton kyytiin, ja lyhyen matkan jälkeen Anthony sammuttaa moottorin. Olemme keskellä-ei-mitään, ympärillämme vain äänettömyyttä. Anthony, Veli ja Natalia keräävät tarvittavat tavarat mukaan, sytyttävät taskulamput ja sitten lähdemme tarpomaan tunturia ylös.
”Tästä on vain viiden kilometrin patikointi teltalle! Kertoiko Veli teille susista”, Anthony vitsailee.
Hän kertoo, että on nähnyt retkillään poroja, hirviä, kettuja, jopa karhuja, ahmoja ja ilveksiä – ja vain kahdesti suden. Monille ulkomaalaisille pelkästään pimeässä metsässä olo on eksoottinen kokemus.
Tiipiin suojissa tarkenee odotella taivaan esitystä. Revontulituristit eivät juuri valita kylmyyttä, vaan paukkupakkaset ovat heille elämys. Moni haluaa ottaa valokuvia myös lämpömittarin lukemista. © Juha Kauppinen
Koronakurimus iski yrittäjän arkeen
Olemme nousseet rinnettä joitakin satoja metrejä, kun Anthony näkee huussin ja sen vieressä olevan tiipiin. Veli laskee vesikanisterin porontaljojen peittämien penkkien viereen, ja Anthony alkaa sytyttää nuotiota.
Veli kertoo koronan vaikutuksista yrityksensä toimintaan. Koronaepidemia alkoi näkyä Lapissa jo varhain, sillä kiinalaisturistien matkat loppuivat jo tammikuun alussa. Maaliskuussa toiminta pysähtyi täysin. Yrityksen 30 työntekijää ovat olleet lomautettuina siitä asti.
Lapland Welcomen liikevaihto oli viime vuonna kaksi miljoonaa euroa, tämän vuoden luvun odotetaan olevan vain kymmenen prosenttia siitä.
”Kaksi viimeistä talvea olivat tosi hyviä, vaikka kilpailu ympäri Lappia on lisääntynyt. Revontuliretkien suosio on ollut nousussa, ne ovat aivan kärkituotteitamme. Viimeisen puolen vuoden aikana ei ole ollut merkittävää myyntiä. Onneksi yritys on vanha ja vakavarainen, joten pärjäämme, mutta emme loputtomiin.”
Koronarajoitukset ovat tuntuneet Lapista katsottuina yliammutuilta. Tällä hetkellä Suomeen voi tulla ilman rajoituksia maista, joissa on enintään 25 uutta tapausta 100 000 asukasta kohti. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Japani ja Australia. Muista maista edellytetään nykyisin 10 päivän omaehtoista karanteenia, jota voi lyhentää kahdella negatiivisella koronatestillä.
Veli toivoo, että jatkossa Suomeen saapuvilta edellytettäisiin vain yhtä koronatestiä, ja maassa saisi olla pidempään.
”Meidän täytyy uskoa, että elämä jatkuu, että selviämme.” – Veli Moilanen
Talvi ei ole vielä menetetty: joitakin varauksia on jo joulukuulle. Veli arvelee, että myös omatoimimatkustajia voi olla nyt enemmän kuin tavallisena vuonna. Myös Pfizerin rokoteuutinen antoi toivoa.
”Olen optimisti ja uskon, että turisteja tulee sen verran, että pystymme pitämään perustoiminnan yllä. Totta kai se ei ole mitään menneeseen verrattuna, mutta sen näkee sitten. Meidän täytyy uskoa, että elämä jatkuu, että selviämme.”
Toivo yllä
Veli lisää puita nuotioon ja Anthony menee ulos tarkistamaan taivasta. Kun ryhmät ovat isompia, yksi opas on ulkona päivystämässä taivaalle koko ajan.
”Useimmat ovat hyvin innoissaan, jopa kyynelissä nähdessään revontulia. Kerran eräs mies kosi kihlattuaan revontulten alla. Joillekin ne ovat vain nättejä valoja, ja jotkut haluavat mieluummin paistaa makkaraa tiipiissä.”
Retkellä metsän keskellä vietetään yleensä ainakin muutama tunti. Aikaa kuluu myös grillaamiseen, syömiseen ja oheisohjelmaan, esimerkiksi tinan valamiseen: mitä pidempään metsässä on, sitä paremmat mahdollisuudet revontulten näkemiseen.
Luontoa ei voi hallita, mutta kun asiakkaiden ajatukset pidetään muualla, he viihtyvät paremmin.
”Asiakkaat menettävät helposti toivon ja haluavat luovuttaa. Oppaana minun täytyy pitää heidän toivoaan yllä.”
Vielä ei tapahdu mitään. Siispä nyt on makkaran aika. Natalia kaivaa eväitä repusta. Koska asiakkaina on hinduja, muslimeja ja vegaaneja, makkaran lisäksi tarjolla on muun muassa pinaattiohukaisia, maissia, leipää ja kananugetteja.
Myös nuotio voi olla monelle turistille eksoottinen näky. ”Kerran eräs lapsi tuli telttaan ja kysyi, onko tuo ihan oikeaa tulta. Hän ei ollut nähnyt tulta kuin tv:ssä”, Anthony Picken (vas.) kertoo. Vierellä Natalia Nikolaeva ja Veli Moilanen. © Juha Kauppinen
Tuulivoimalat uhka revontulille
Kun makkarat on syöty, AuroraNow-kännykkäsovellus näyttää jo 26 prosentin todennäköisyyttä revontulille. Anthony ei sovelluksiin luota, mutta ulkona taivas näyttää kuin näyttääkin kirkastuvan.
Jossain kuuluu sirkutusta. Veli arvelee, että ääni tuli kuukkelista.
Luonnon rauhaa ja revontulimatkailua uhkaa myös tuulivoimaloiden rakentaminen, sillä voimaloiden valot näkyvät kauas. Anthony osoittaa horisontissa häämöttävää tunturia.
”Jos tuonne rakennettaisiin tuulivoimala, se pilaisi mahdollisuuden nähdä revontulia täällä ja etelämpänä. Lappi tarvitsee investointeja, mutta on typerää ajatella, ettei tällä alueella olisi käyttöä. Metsää käyttävät porovat, turistit, marjastajat, sienestäjät ja metsänhoitajat. Tämä ei ole vain kasa arvotonta maata.”
Hetken päästä näemme outoa valonkajoa. Otamme valokuvan. Järjestelmäkameran ruudulla ei kuitenkaan näy vihreää väriloistoa. Ei auta kuin odottaa.
Veli kertoo, että revontulet ovat täällä melkein joka yö, niitä ei vain näy pilvien tai kuun takia – kuten juuri nyt. Anthony on samoilla linjoilla.
”Tämä on ensimmäinen yö moneen päivään, kun ei ole ollut niin suurta aurinkomyrskyä. Se ei tarkoita, etteikö revontulia olisi. Siksi ennusteet huijaavat usein.”
”Viikko sitten heräsin keskellä yötä ja näin revontulia suoraan asuntoni ikkunasta, vaikka ennusteiden mukaan aktiivisuus oli nollassa”, myös Natalia kertoo.
Revontulet eivät näyttäydy Kaunispään huipullakaan
Alkaa olla keskiyö, mutta revontulet eivät vieläkään näyttäydy. Todennäköisyys alkaa pienentyä vuorokauden vaihtuessa, ja tässä vaiheessa Anthony yleensä ehdottaa asiakkaille lähtöä takaisin. Matkan varrella taivasta voi vielä tarkkailla ja pysähtyä tarpeen tullen.
Paluumatkalla autossa on hiljaista. Taivas pysyy tummana. Edessä näkyy vain ajovalojen valaisema pimeä tie, edes eläimet eivät ole tänään liikkeellä.
Matkalla Saariselälle poikkeamme vielä Kaunispään huipulle, sillä siellä on usein vielä viimeinen mahdollisuus nähdä revontulia. Mutta jo matkalla ylös sakea sumu peittää tien, ja kun pääsemme huipulle, ympärillä on vain harmaata usvaa. Näkyvyys on niin huono, että Anthony ei meinaa löytää tietä takaisin alas.
Oikea reitti löytyy, ja pian retkemme on ohi. Palaamme Saariselälle tyhjin käsin. Harmittaa, että emme onnistuneet näkemään vilaustakaan revontulista.
”Revontulten kanssa tarvitaan välillä onnea ja sinnikkyyttä. Täytyy mennä ulos ja pitää katse taivaassa. Koskaan ei saa luovuttaa”, Anthony Picken muistuttaa.