Reportaasi: Saaristotalkkari Britt-Lis Sederholmin työpäivät kuluvat meren äärellä: ”Kun näkee auringonnousun ja aistii rauhan, voiko sitä itselleen enempää toivoa?”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Britt-Lis Sederholmille laiturista irtoaminen on aina lähtö vapauteen.
Britt-Lis Sederholmille laiturista irtoaminen on aina lähtö vapauteen. © Marjo Tynkkynen
Meren rannalla syntynyt ja asuva Britt-Lis Sederholm ryhtyi saaristotalkkariksi, koska halusi ansaita myös toimentulonsa mereltä ja saarista. Seurasimme hänen työpäiväänsä.

Joutsen ei hätkähdä lehtipuhallinta, minkä saaristotalkkari hurauttaa käyntiin. Loviisan Lövön saaren katveessa lipuva suuri, valkoinen lintu levittää levollisesti siipensä, laskee ne takaisin kupeilleen ja jatkaa lipumistaan usvaisella lahdella.

Saarten äänet ovat tulleet joutsenelle tutuiksi.

Loviisan Malmsbyn kylässä asuva, mökkitalkkarin sijasta saaristotalkkariksi itseään kutsuva Britt-Lis Sederholm, 53, kääntyilee puhaltimen varressa edestakaisin. Edellisen kesän kuivuneet lehdet lakoavat ilmavirran edestä, kävyt rapisevat, ruskeat neulaset vipattavat ilmassa ja humahtavat pyörteinä heinikkoon.

Pian kallio on pyöröhirsistä rakennetun mökin edessä paljas.

Saaristotalkkarin kevätsesonki käynnistyy pääsiäisen aikoihin. Sederholmilla on Loviisan ja Porvoon edustan saaristossa huollettavanaan kolmisenkymmentä mökkiä ja palstaa.

Saaristotalkkarilla pitää kiirettä, että mökit ja pihat ovat kunnossa, kun kesä­asukkaat alkavat viimeistään vapun tietämillä palata saariin.

Lehtipuhallin urvahtaa ja sammuu. Sederholm nostaa kypärästään visiirin ylös ja hymyilee. Hiutaleita leijailee harvakseltaan lehtikasoihin.

Kevät on ottanut päivän ajaksi takapakkia, mutta se on kuitenkin taas yhtä päivää lähempänä.

Saaristotalkkari Britt-Lis Sederholm

Jo 13 vuotta saaristotalkkarin töitä tehneen Britt-Lis Sederholmin kevät­sesonki käynnistyy pihojen siistimisellä. © Marjo Tynkkynen

Perin juurin saarelainen

Vaikka Britt-Lis asuu synnyinkodissaan Malmsbyn-kylässä mantereella, hän sanoo olevansa perin juurin saarelainen. Saaret ja meri ovat kuitenkin koko ajan hänen silmiensä edessä.

”Aamulla ensimmäiseksi katson ikkunasta, onko vesi noussut vai laskenut ja mistä ilmansuunnasta tuuli käy”, hän toteaa.

Agrologiksi opiskellessaan Britt-Lis asui Vaasassa ja Turussa. Sederholmin perheellä on myös omakotitalo Porvoossa, mutta saaristotalkkari pysyttelee vuoden ympäri meren äärellä.

Britt-Lis alkoi harkita saaristotalkkarin ja yrittäjän uraa ajettuaan usean vuoden ajan töihin Malmsbystä Helsinkiin.

Ylivuotiset lehdet ja neulaset päätyvät mökin pihamaalta kompostiin.

Ylivuotiset lehdet ja neulaset päätyvät mökin pihamaalta kompostiin. © Marjo Tynkkynen

Saaristossa viihtyvä halusi saada myös toimeentulonsa saaristosta. Sähkö­postitse tehty tarjouskierros saaristotalkkarin palveluista tuotti tulosta, ja Britt-Lisille alkoi tulla tilauksia.

”Ensimmäisenä kohteena piti siivota vanha 27 huoneen kartano.”

Nyt hän on toiminut saaristotalkkarina jo kolmentoista vuoden ajan. Yrittäjän vapaus on yksi työn hyviä puolia.

”Töitä saa tehdä ajoittain paljon, mutta yleensä omaan tahtiin. Kiireiden jälkeen jää myös vapaa-aikaa. Olen pyrkinyt pitämään kesäisin myös hieman lomaa.”

Yllättäen alkanut lumisade hellittää. Aurinko kuultaa ohuen pilviverhon läpi. Lövön saaren itäpuolella seisoo vielä aamun sankka sumu, mikä peittää taakseen Loviisan ydinvoimalan reaktoritornit.

Lehtipuhallin jää mökin portaiden eteen, mutta saaristotalkkari on taas työn touhussa.

Muoviharava rapisee heinikossa. Kävyt on saatava pois polulta, että sitä pitkin on kesän tullen hyvä kävellä paljain jaloin.

Merta tulee kunnioittaa

Ennen joulua lounaistuuli nosti Loviisan edustalle myrskyn. Rannoille kertynyt ohut jää pakkaantui laitureihin ja siirteli niitä tuulen voimalla paikoiltaan.

Myrskyn laannuttua Britt-Lis kiersi yhdessä venekuljetusyrittäjä ja laiturinrakentaja Mikko Lindgrenin kanssa saarissa korjaamassa laitureita ja nostamassa niitä tuulelta suojaan.

Joskus lähteminen vähän harmittaa, kun muu perhe jää saunomaan kotirantaan.

Vaikka Britt-Lis mieltää myrskyisän meren rauhoittavaksi, hän myös kunnioittaa merta.

”Merelle lähtiessä on aina katsottava tarkkaan olosuhteet. Jos myrsky on päällä tai edes tulossa, tai saareen nousun voi olettaa olevan hankalaa, on sovittuja töitä siirrettävä myöhemmäksi.”

Saaristotalkkari Britt-Lis Sederholm

Lehtipuhallin kuuluu keväällä saaristotalkkarin vakituiseen varustukseen. © Marjo Tynkkynen

Hän itse suuntaa kotirannasta saaristoon perämoottorilla varustetulla avoveneellä. 30 hevosvoiman kone käynnistyy ensimmäisellä kiskaisulla ja kiihtyy nopeasti. Keula nousee ja laskee. Vene on täydessä vauhdissa.

Lehtipuhaltimen ja haravan lisäksi Britt-Lis lastaa yleensä veneeseensä siivousvälineitä. Monitaitoinen saaristotalkkari pilkkoo myös polttopuita, ajaa nurmikoita ja huoltaa rakennuksia.

Haastavimmiksi tehtävikseen hän nimeää kattojen maalaamisen ja kattoikkunoiden pesemisen.

”Kärsin hieman korkeiden paikkojen kammosta. Jyrkkien harjakattojen ikkunoita kuuratessa on pidettävä toisella kädellä kiinni katon harjasta ja toisella pestävä. Silloin tulee hieman ihmeteltyä, että miten olen tänne oikein joutunut.”

Ihana saaristomaisema

Lövön saaren itäisen puolen ranta on hienoa hiekkaa. Sivummalla puita kasvaa miltei vesirajaan saakka. Männyn oksat ovat kasvaneet miltei maata myöten, mutta vanha puu on voimissaan, havujen neulaset vihertävät.

Puhdas ranta on Brit-Lisille mieleen, sillä hän säästynee tänä keväänä kaislojen korjaamiselta.

”Korkean veden jälkeen kaisloja voi olla rannassa paksuina patjoina eikä niitä voi tuulisella ilmalla polttaa, vaan ne on kerättävä kasoiksi ja kompostoitava.”

Lövön palstalla on varsinaisen, 1960-luvun alussa rakennetun ja myöhemmin laajennetun mökin lisäksi saunarakennus, aitta, varasto ja leikkimökki.

Lövön mökin terassilla odottaa pilkkomistaan iso pino saaresta kaadettujen puiden pölkkyjä.

Lövön mökin terassilla odottaa pilkkomistaan iso pino saaresta kaadettujen puiden pölkkyjä. © Marjo Tynkkynen

Pihapiiri rajoittuu kasvimaalle ja puutarhaan ja laidoiltaan metsään. Britt-Lisin mielestä luonnonvarainen piha kasveineen ja puustoineen sopii saaristomaisemaan.

”Onhan se hienoa, kun aamulla mökistä ulos astuessa voi poimia portaiden pielestä mustikat jogurttiin.”

Britt-Lisin mukaan luonnonvaraisena pidetty piha pienentää sitä riskiä, että mökillä vietetty aika kuluu rentoutumisen sijasta ahertaessa. Hänen kohteissaan on kuitenkin myös niitä vapaa-ajanasuntoja, joiden pihoja hän hoitaa miltei läpi kesän.

”Kevään ja kesän aikana käyn kohteissa tekemässä tarkastuksia ja siivouk­sia yleensä viikolla, joten näen mökkien omistajia verrattain harvoin.”

Joskus Britt-Lisiä odottaa mökissä kiva yllätys: asiakkaat saattavat jättää hänelle pöydälle lahjaksi kukan. Kaunis pieni ele ilahduttaa saaristotalkkaria, joka tekee työtään pääasiassa yksin.

Ammattiin kuuluvien pihatöiden lisäksi Britt-Lisillä on hoidettavanaan myös oma kotipihansa mantereella.

”Ehkä laiminlyön hieman omaa pihaani. En haravoi sitä koskaan syksyllä, vaan pelkästään keväällä, että nurmikko alkaa nopeammin vihertää.”

Saaristotalkkari Britt-Lis Sederholm

Meriveden suolan tuoksussa saaristotalkkari on useimmiten hyvällä tuulella. © Marjo Tynkkynen

Saaristotalkkari on pakannut työmaalleen evääksi itse tekemäänsä mämmiä. Britt-Lis nauttii sitä kerta­käyttökupista kermalla ja sokerilla höystettynä.

Britt-Lis on oppinut mämmintekemisen taidon omalta äidiltään.

”Muut söivät lapsena aamiaiseksi kaurapuuroa, mutta meillä syötiin keväisin mämmiä.”

Hän tekee mämmiä ennen pääsäistä, mutta myös pääsiäisen jälkeen.

”Olemme mieheni kanssa mämmi­faneja. Kolme lastamme syövät sitä kohteliaisuudesta”, Britt-Lis nauraa.

Ulkopuolista apua vanhemmalle polvelle

Keväällä käynnistyvä mökkikausi kestää Loviisan ja Porvoon saaristossa pisimmillään lokakuun lopulle saakka.

Britt-Lisin mukaan saaristotalkkarin työt ovat lisääntyneet sitä mukaa, kun mökinomistajat ovat ikääntyneet. Vielä pari vuosikymmentä sitten mökkiläiset tekivät hyvin pitkälle piha-, huolto- ja kunnossapitotyöt itse, mutta nykyään vanhempi polvi tarvitsee mökilleen jo ulkopuolista apua.

”Nuorempi sukupolvi taas ei ole kiinnostunut työteosta lomallaan, vaan he haluavat viettää vapaa-aikaa ja rentoutua.”

Britt-Lis Sederholm pitää tauon Lövön saaren upeissa maisemissa.

Britt-Lis Sederholm pitää tauon Lövön saaren upeissa maisemissa. © Marjo Tynkkynen

Kansi solahtaa ruskean mämmirasian päälle. Lusikat ja kupit kerätään pirttipöydältä reppuun.

Saaristotalkkari ei anna tauon venyä, kun työt ovat vielä kesken.

Britt-Lis liikkuu haravan kanssa sähäkästi. Lehdet ja neulaset päätyvät kasoihin, jotka hän kantaa kasvikompostiin.

”Kun mökin kompostista saadaan omaa multaa, sitä ei tarvitse tuoda mantereelta saareen”, Britt-Lis toteaa.

Lövön mökillä multaa tarvitaan omiin, laatikoihin istutettaviin peruna­penkkeihin ja kasvimaalle. Nuoret omenapuut on suojattu jäniksiltä ja rusakoilta verkoilla.

”Saarissa käy myös avoveden aikana valkohäntäpeuroja ja kauriita etsimässä syötävää.”

Britt-Lis ei vielä siivoa eikä tuuleta mökkiä, vaan sen aika tulee myöhemmin. Näin mökin ilma ei ehdi uudestaan ummehtua ennen kuin asukkaat saapuvat saareen.

Ikkunoiden pesukin jää seuraavan kertaan, sillä lumi- ja vesisade saattaisi tahrata puhtaat ruudut.

Päivän työt on tehty. Britt-Lis kantaa varusteet veneestä koti­rannan vajaan.

Päivän työt on tehty. Britt-Lis kantaa varusteet veneestä koti­rannan vajaan. © Marjo Tynkkynen

”Voiko sitä ihminen itselleen enempää toivoa?”

Britt-Lis kantaa lehtipuhaltimen ja haravan laiturille ja kiskoo märkäpuvun ylleen. Tuuli on yltynyt. Hiutaleita leijuu hiljalleen ja putoilee ripsahdellen tummaan veteen.

Takatalven vuoksi hän odottaa tavanomaista malttamattomampana kesää.

”Kun kesällä lähtee kirkkaana ja tyynenä aamuna merelle, näkee auringonnousun ja aistii saariston rauhan, niin voiko sitä ihminen itselleen enempää toivoa?”

Reilun kymmenen minuutin ajon jälkeen vene on taas Malmsbyn kotilaiturissa. Britt-Lis nostaa lehtipuhaltimen ja haravan vajaan ja osoittaa kapean lahden yli vastarannalle, missä seisoo jo muutamia autoja jonossa.

Kevättuulet eivät ole nostaneet veden pintaa eikä Lövön saaren itärannalle ole kulkeutunut kaisloja pois korjattaviksi.

Kevättuulet eivät ole nostaneet veden pintaa eikä Lövön saaren itärannalle ole kulkeutunut kaisloja pois korjattaviksi. © Marjo Tynkkynen

Vapaa-ajan asukkaita on kylmistä ja tuulisista ilmoista huolimatta saapunut jo saariin.

”Useimmat mökit ovat nykyään ympäri vuoden asuttavia, joten mökkikausikin on pidentynyt.”

Britt-Lis ei saa täyttä toimeentuloa saaristotalkkarin töistä, vaan hän toimii ajoittain saaristo-oppaana, pitää tilausravintolaa ja tekee viikkosiivouksia mantereella.

Keväisin hänen aikansa kuluu kuitenkin saarissa.

Britt-Lis tarkastaa vielä veneen kiinnitysköysien solmut ja kääntyy katsomaan merelle.

Jos huomenna ei sada, niin saaressa on pestävä kahden mökin ikkunat.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 4/21.

Lue myös: Kauppalaiva Christina liikennöi lajinsa viimeisenä – Asiakkaitaan se palvelee Helsingin ja Porvoon saaristoissa

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X