”Kun lapsi sairastuu vakavasti, oppii tarttumaan hyviin hetkiin” – Sairaalan huvipuistossa lapsi ja vanhemmat saavat hetken hengähdystauon
Tampereella on maailman ensimmäinen sairaalahuvipuisto, joka on monen pienen potilaan päivän kohokohta.
Visiitti sairaalahuvipuistossa tuo iloa sairaalakäynteihin.
”Pääsenhän tänään volttikoneeseen?”, kysyy 9-vuotias Roosa Mannerhovi äidiltään kesken tutkimuspäivän. Taysissa on sairaalahuvipuisto ja hän tarkoittaa lempilaitettaan, jossa voi kieppua ympyrää.
Roosa sairastui akuuttiin lymfaattiseen leukemiaan ensimmäisen kerran joulukuussa 2016, sen jälkeen sairaus on uusiutunut kahdesti. Roosa on joutunut olemaan välillä pitkiä aikoja sairaalassa ja käynyt ensimmäisen luokan ja osan eskarista sairastumisen takia kotikouluna.
”Välillä on tuntunut, että sairaala on ollut melkein kuin toinen koti”, Roosan äiti Elina Mannerhovi sanoo.
Nyt Roosan tilanne näyttää paremmalta, sillä hän on saanut uudenlaista soluhoitoa. Se merkitsee kontrollikäyntiä kerran vuodessa Helsingissä, Taysissa Roosa käy kuukausittain.
”Olemme päässet pikkuhiljaa kohti tavallista arkea. Olen palannut takaisin työelämään, ja Roosa pystyy käymään koulussa ja esimerkiksi pianotunneilla,” Elina Mannerhovi kuvailee.
”Kun lapsi sairastuu vakavasti, oppii tarttumaan hyviin hetkiin”
Tänään Roosa on ollut Taysissa fysioterapiassa. Jo sairaalaan tullessa Roosa on varmistanut, että ennen kotiinlähtöä on aikaa käydä sairaalahuvipuistossa.
Kun perhe pääsee huvipuistoon asti ja Roosa saa riisuttua kengät, hän suuntaa heti iloisen vihreään volttikoneeseen.
”Kumpaan suuntaan haluat vauhtia?” kysyy huvipuistotyöntekijä Julia Lindberg Roosalta. Suunnalla ei ole suurta merkitystä, tärkeintä on vauhdin tuntu. Elina Mannerhovi seuraa Roosaa huvipuiston laidalta.
”Parasta on nähdä lapsen ilo. Kun lapsi sairastuu vakavasti, oppii tarttumaan hyviin hetkiin, vaikka ne kestäisivät kuinka vähän aikaa. Lapsen hymy antaa voimaa myös itselle silloin, kun vanhemmasta tuntuu raskaalta”, Mannerhovi sanoo.
”Kun lapsi sairastuu vakavasti, oppii tarttumaan hyviin hetkiin, vaikka ne kestäisivät kuinka vähän aikaa”, Elina Mannerhovi sanoo. © Sara Pihlaja/Otavamedia
3-vuotias Alli ja 9-vuotias Roosa (takana) iloitsevat, kun pääsevät leikkimään sairaalahuvipuistoon sairaalapäivän jälkeen. Yksi tyttöjen suosikeista on kuvan volttikone. © Sara Pihlaja/Otavamedia
Sairaalahuvipuisto tarjoaa hengähdystauon
Juuri iloa lapsille ja hengähdyshetken vanhemmille sairaalahuvipuisto haluaa tarjota.
”Huvipuistossa lapsi saa olla lapsi. Emme kysele sairauksista tai vaivoista, mutta autamme lapsia puistossa ja huolehdimme, että leikki on turvallista”, kertoo Susanna Lohiniemi, Tampereen Lastenklinikan tuki ry:n toiminnanjohtaja.
”Jos lapsi tulee esimerkiksi sairaalan osastolta tänne tipan kanssa, on oltava erityisen varovainen,” sanoo huvipuistotyöntekijä Julia Lindberg.
Hän on kevään ylioppilas ja viettää välivuotta töitä tehden.
”On hienoa saada tehdä merkityksellistä työtä. Kun lapsi tulee leikkimään, saa vanhempi ainakin hetken huokaista. Toki aikuinen saa halutessaan tulla mukaan puistoon,” Lindberg sanoo.
Sairaalahuvipuisto oli Särkänniemen pomon idea
Sairaalahuvipuistoidean isä on Särkänniemen toimitusjohtaja Miikka Seppälä. Särkänniemi on tehnyt pitkään yhteistyötä Tampereen Lastenklinikan Tuki ry:n kanssa.
Seppälä tuli viisi vuotta sitten pohtineeksi ääneen palaverissa Susanna Lohiniemelle, voisiko sairaalassa olla jotakin, joka toisi enemmän iloa potilaille – vaikka huvipuisto pienoiskoossa.
Lohiniemi mietti tovin Seppälän ideaa.
”Ajatus ei ollut tullut koskaan edes mieleeni, mutta kun pohdimme sitä hetken yhdessä, se alkoi tuntua mahdolliselta,” Lohiniemi kertoo.
Kaksikko suuntasi Taysin silloisen toimitusjohtajan Rauno Ihalaisen ovelle.
”Kyllä jännitti. Kun kerroin ideasta, Rauno laski hitaasti teekupin alas ja mietin, mitä hän mahtaa sanoa. Tuntui upealta, kun saimme vihreää valoa,” Seppälä muistelee.
Hankkeen toteuttamiseksi käynnistettiin Ilo yltää kaikkialle -projekti ja koottiin moniammatillinen ryhmä, johon kuului niin sairaalan kuin huvipuiston väkeä. Erityistä huomiota oli kiinnitettävä esimerkiksi hygieniaan ja turvallisuuteen.
”Korona viivästytti hanketta jonkin verran, mutta viime toukokuussa erityisesti 3−10-vuotiaille lapsipotilaille ja heidän läheisilleen tarkoitettu puisto avasi ovensa”, Seppälä sanoo.
Lohiniemen mukaan puiston avautuminen on yhteistyön voimannäyttö: Tays tarjoaa tilan ja sen ylläpidon, Särkänniemi yhteistyökumppaneineen maksoi rakentamisen ja Tampereen Lastenklinikan tuki ry huolehtii puiston käytännön pyörittämisestä ja palkkaa huvipuistotyöntekijät.
Kyse ei ole aivan pienistä rahoista, sillä pelkät puiston käyttökustannukset ovat yli 80 000 euroa vuosittain. Lisäksi puistossa järjestettävä lasten kulttuuritoiminta tuo kustannuksia.
”Sairaalahuvipuisto on yksi keino parantaa lapsipotilaiden ja lapsiperheiden viihtyvyyttä ja hälventää sairaalakäyntiin mahdollisesti kohdistuvia pelkoja”, sanoo Taysin kehittämisjohtaja Arto Ranta.
Aaron Raulamo pitää huvipuistosta mutta on iloinen, ettei sairaalassa tarvitse käydä enää niin usein kuin aiemmin. © Sara Pihlaja/Otavamedia
Kukkuu! Sairaalahuvipuistossa on kiipeilypaikkoja muiden sisähuvipuistojen tapaan. © Sara Pihlaja/Otavamedia
Aika sairaalassa on pitkä
117 sairaalapäivää neljässä kuukaudessa. Luku on suuri ja totta nyt 10-vuotiaalle Aaron Raulamolle. Hänellä todettiin vuonna 2014 harvinainen leukemia, jonka vuoksi hän joutui olemaan ison osan vuodesta 2015 sairaalassa.
”Mieheni jäi lomautukselle, mikä auttoi arjessa, sillä meillä oli jo tuolloin kolme lasta. Itse muistan vuodesta päällimmäisenä sen, että olin sairaalassa tai tein kotona perheelle ruokaa”, sanoo Kristiina Raulamo.
Aika sairaalahuoneessa oli toisinaan pitkää. Toisinaan Aaron kävi vanhemman kanssa kävelemässä silloisen lastensairaalan parvekkeella. Kerran Kristiina levitti sairaalahuoneen lattialle lakanan.
”Söimme vaahtokarkkeja ja kylmiä nakkeja ja leikimme, että olemme oikealla piknikillä.”
Raulamo sanoo, että olisipa sairaalahuvipuisto ollut jo tuolloin. Hän ei ole varma, olisiko voinut käydä Aaronin kanssa infektiovaaran vuoksi huvipuistossa, mutta mahdollisesti.
”Huvipuiston kaikki pinnat on käsitelty erityisellä pinnoitteella, joka torjuu itsessään bakteereja ja viruksia. Puisto myös tehosiivotaan säännöllisesti, ja etenkin sen jälkeen tarjoamme käyntimahdollisuutta niille lastensairaalan lapsille, jotka eivät voi muuten tulla puistoon,” kertoo Lohiniemi.
Huvipuisto on ilmainen ja auki joka päivä – joulunakin, jolloin sairaalassa olevista lapsista ja heidän perheistään päivät voivat tuntua erityisen pitkiltä.
Aaron käy sairaalassa nykyään kuukausittain.
”Syöpä toi ´taisteluhaavoja´, kuten kilpirauhasen vajaatoiminnan, jäykkyyttä ja valoherkkyyttä, ja Tays on sen takia osa perheemme arkea edelleen”, Raulamo toteaa.
Puolen vuoden aikana tutuksi on tullut myös sairaalahuvipuisto, jossa viihtyvät myös Aaronin sisarukset Jade, Aida ja Aarni. Jokusen kerran myös lasten mummo on saanut kännykkäkuvina terveisiä huvipuistosta.
Äitinä Kristiina näkee huvipuiston merkityksen paitsi ilontuottajana, myös liikkumisen aktivoijana.
”Huvipuistossa leikkiminen voi edistää lapsen yleiskuntoa ja täällä voi leikkiä monipuolisesti: kiivetä, potkupyöräillä, pujotella tai vain kävellä erilaisissa ympäristöissä.”
Aaron itse on sopeutunut sairastumisensa mukana tuomiin tutkimuksiin, mutta iloitsee, että arki on jo tavallisempaa ja siihen kuuluu esimerkiksi salibandyharjoitukset yhdessä isän kanssa.
”Verinäytteiden ottaminen auttaa mua voimaan paremmin. Siksi sairaalapäivä on ihan kiva. Ja verikokeiden jälkeen voi päästä tänne kiipeilemään”, Aaron toteaa huvipuiston telineiltä. Enempää poika ei ehdi kommentoida, sillä tärkeintä on ottaa huvipuistohetkestä kaikki irti.
Alli näyttää esimerkkiä, miten Minikärsämäki toimii. Siitä tulee mieleen myös Särkänniemen possujuna, mutta tässä junassa on rata, jota voi huristella potkupyörillä. © Sara Pihlaja
Sairaalahuvipuistossa on aina paikalla henkilökuntaa. Huvipuistotyöntekijä Julia Lindberg ja poliisimestari Pötkönen hauskuuttavat lapsia ja antavat esimerkiksi tarvittaessa vauhtia tai leikkivät lasten kanssa. © Sara Pihlaja
Moni on mukana auttamassa
Monelle sairaalan pienelle potilaalle Tampereen Lastenklinikan Tuki ry:n toiminnasta tuttuja ovat huvipuiston lisäksi lastenkulttuurituottajat Sote-TsotTsot-ryhmä ja Sorin Sirkus. Myös ne pitävät kotinaan huvipuistoa, esiintyvät siellä ja vierailevat lastenosastoilla.
”Sairaalahuvipuisto on osa toimintaamme, mutta teemme paljon muutakin uuden lasten ja nuorten sairaalan potilaiden hyväksi”, toteaa toimintakoordinaattori Sanna Maja. Yhdistys on esimerkiksi kerännyt rahaa laitehankintoihin ja tarjoaa vertaistukea.
Lisa Wesin on ollut toiminnassa mukana kuusi vuotta eli miltei esikoisensa Elmerin syntymästä saakka.
”Kun sairaudesta tulee osa perheen arkea, on tuen saaminen tärkeää. Vaikka olisi kuinka reipas ja vahva, huoli ja toisinaan pelkokin kalvavat mieltä, kun kyse on oman lapsen vakavasta sairaudesta.”
Lisan 6-vuotiaalla Elmerillä on yli 50 diagnoosia, joista yksi on harvinainen Coffin-Sirisin oireyhtymä, johon liittyy usein esimerkiksi aistihäiriöitä ja aineenvaihduntasairauksia. Sekä Elmeri että hänen 3-vuotias Alli-pikkusiskonsa ruokailevat sairauksien takia pääosin peg-napin avulla ja molempien kanssa kommunikointi sujuu enimmäkseen elein ja käsin.
Elmerin äidin Lisa Wesinin mukaan Elmeri tarvitsee sairaalahoitoa viikoittain. Enää Elmeriä ei itketä lähtö sairaalaan, ja osasyy siihen lienee se, että tutkimusten jälkeen pääsee huvipuistoon. © Sara Pihlaja
Tavalliset puistot vaaraksi
Elmeri ja Alli tarvitsevat sairaalahoitoa säännöllisesti. Elmeri käy vanhemman kanssa sairaalassa nykyään noin kerran viikossa, aiemmin käyntejä on ollut toisinaan miltei joka toinen päivä. Elmerin hoidot vaativat nukutuksen useamman kerran vuodessa.
”Nykyään Elmeri ei enää itke aamulla, kun edessä on sairaalapäivä, vaan hän suhtautuu Taysiin tulemiseen normaalina asiana,” äiti Lisa Wesin kuvailee. Äiti arvelee, että osansa asiassa on huvipuistolla, sillä tutkimusten jälkeen Elmeri osaa jo odottaa sinne pääsyä.
”Samalla vanhempi saa juoda rauhassa kupillisen kahvia ja käydä mielessään läpi sairaalapäivän asioita.” Wesin kuvailee.
Alli vilistää minipossujunan potkupyörällä, Elmeri hakeutuu huvipuiston tilaan, jossa väistellään matalasta katosta roikkuvia pehmeitä jättikarkkeja, jotka muistuttavat vähän minikokoisia nyrkkeilysäkkejä.
”Perheemme ei voi käydä tavallisissa sisähuvipuistoissa tai uimahalleissa infektioherkkyyden takia. Täällä kokemus tavallisen lapsuuden elämyksistä on mahdollista ja apukädet valmiina,” äiti kertoo.
Hän kuvailee vakavasti sairaan lapsen perheen arkea hauraaksi, sillä vanhempi oppii olemaan varpaillaan. Pienikin särky tai nuha voi merkitä sairaalakierrettä ja pelko jo parantuneen sairauden uusiutumista.
”Olen kiitollinen, että sairaala ja Lastenklinikan Tuki haluaa kannatella ja antaa arjen voimavaroja koko perheelle, eikä näe meitä vain potilaina.”
Joskus arjen kannatteluksi riittää mahdollisuus tavallista parempaan yöuneen ja virkeä seuraava aamu.
”Siihenkin auttaa sairaalahuvipuisto. Kun lapset touhuavat huvipuistossa tutkimusten jälkeen, uni tulee illalla kotona paremmin ja kun lapset nukkuvat hyvin, myös vanhemmat saavat yhtenäisemmän yöunen.”