Seimipolulla kiire katoaa ja joulun sanoma löytyy – Sastamalassa Kaijan ja Reijon pihapiiri saa hiljentymään
Sastamalalaiset Kaija ja Reijo Telaranta avaavat joulun alla kotipihansa sadoille ihmisille. Rakentamallaan seimipolulla he haluavat tarjota kävijöille mahdollisuuden pysähtyä joulun sanoman äärelle.
Reijo Telaranta vie illan tullen seimipolun lampaat suojiinsa ja peittelee ulkoseimet yöksi pressuilla.
Muutama lumihiutale leijailee maahan. Telarantojen pihamaalla Sastamalassa hämärtää.
”Jeesus, tuolla on Jeesus!”, 9-vuotias Niilo Pirttikoski huudahtaa, kun hän löytää Playmobil-rakennuspalikoista rakennetusta seimiasetelmasta joulun lapsen. 5-vuotias pikkusisko ojentaa oikealle lampaalle seimipolun toisella puolella heinää. Esteri-lammas tarttuu tytön tarjoamaan heinään hanakasti. Pian molemmat sisarukset rapsuttavat aitauksen raosta tyytyväistä lammasta.
Maalaispihan tunnelma on kaukana kauppojen jouluhässäkästä. Pienen ja mutkaisen tien päässä sijaitseva Telarantojen pihamaa Sastamalassa on kuin rauhallinen syli, joka muistuttaa joulun sanomasta. Täällä on helppo pysähtyä hetkeksi ja unohtaa tekemätön joulusiivous ja paketoimattomat lahjat.
”Talli oli kyllä aika kummallinen paikka kuninkaan syntymäpaikaksi. Mahtoi Itämaan viisailla olla ihmettelemistä, kun he linnan sijaan päätyivät eläinten talliin, Niilo toteaa isälleen Jaakko Pirttikoskelle.
Tallin vaatimattomat olot laittaa merkille myös Emma. Jeesus nukkuu useimmissa seimissä eläinten ruokakupissa. Ja miksi ihmeessä Maria ja Joosef eivät menneet johonkin taloon yöksi, pohtii isoveli.
Emma Pirttikoski tutkii kiinnostuneena seimien yksityiskohtia. © Sara Pihlaja
Perinteikäs seimipolku
Talon isäntä Reijo Telaranta seuraa isän ja lasten pohdintaa taustalta. Hän tai joku talkooväestä toivottaa jokaisen kävijän tervetulleeksi Seimipolulle ja ojentaa kartan, johon on piirretty kuljettava reitti. Varsinaista opastusta reitillä ei ole, vaan jokainen saa kulkea sen omaan tahtiinsa.
Jokaisessa kohteessa on kuitenkin talkoolainen, joka kertoo kysyttäessä seimistä: joku haluaa tietää, onko kenialaisen seimen hahmot tehty todella banaaninlehdistä. Toista kiinnostaa, onko Esteri oikeasti Telarantojen lammas ja kolmas miettii, mistä pariskunta on saanut idean seimipolkuun.
Seimipolun juuret vievät vuosikymmenten taakse, vaikka virallisesti se on toteutettu vasta kuusi kertaa – eli siitä saakka, kun pariskunta on asunut Pihlavan pirtissä.
Sisarukset Niilo ja Emma Pirttikoski tulivat seimipolulle yhdessä isänsä kanssa. © Sara Pihlaja
Niilo Pirttikoski pääsi seimipolun aluksi syöttämään lampaita. Vierellä isä Jaakko Pirttikoski. © Sara Pihlaja
Havainnollistamisen merkitys
Reijo Telaranta kasvoi papin perheessä, jossa joululla oli keskeinen merkitys. Tie vei hänet Kotimaa-yhtiöiden toimitusjohtajaksi, työn merkeissä hän tapasi aikuisiällä myös nykyisen vaimonsa Kaijan.
Reijon työhön liittyi runsaasti matkustamista: hänelle tuli tavaksi ostaa matkoilta muistoksi seimiasetelma. Seimiä alkoi kulkea kotiin myös Kaijan ja Reijon yhteisiltä matkoilta.
Kaija puolestaan on ollut aina kätevä käsistään. Kun hän 1970-luvulla piti silloisella kotipaikkakunnallaan Espoossa vapaaehtoisena seurakunnan kerhoa, hän hoksasi havainnollistamisen merkitykseen.
”Erään kolmivuotiaan pojan äiti oli Marimekolla töissä. Hän toi minulle villalankatötteröitä, ja rakensin niistä Raamatun hahmoja. Kun yhdistin kertomiseen hahmot, lapset kuuntelivat hievahtamatta”, Kaija muistelee.
Työvuosinaan Telarannat asuivat Järvenpäässä. Jouluisin heillä oli tapana asetella kotiinsa esille matkoilta tuodut seimiasetelmat. Lopulta niitä oli niin paljon, että kaikki eivät mahtuneet samalla kertaa esille ja osa jäi joulukuussakin kellarin kenkä- ja pahvilaatikoihin.
”Ryhdyimme miettimään, mitä voisimme tehdä seimillä”, Reijo sanoo.
Kaija ja Reijo Telaranta muuttivat eläkkeelle jäätyään pääkaupunkiseudulta maalle Pirkanmaalle ja ovat viihtyneet. © Sara Pihlaja
Joulun sanomaa seimien avulla
”Minusta tuntui, että joulu täyttyi vuosi vuodelta enemmän ja enemmän tontuista ja pukeista ja ajattelin, voisiko joulun sanomaa viedä seimien avulla eteenpäin”, Kaija toteaa.
Sastamala on Kaijan kotiseutua ja hän oli ostanut aiemmin Etelä-Tyrväältä itselleen kesäkodin, Pihlavan. Telarannat viettivät jo viimeisinä työvuosinaan Pihlavassa kesien lisäksi viikonloppuja ja jouluja − siksi myös seimiä alkoi kulkeutua sinne.
Kun pariskunta jäi eläkkeelle, he karistivat pääkaupunkiseudun pölyt kannoiltaan ja muuttivat pysyvästi maalle.
”Ensin päätimme kokeilla, voiko täällä asua talven. Samalla sain pidettyä kesäkanani ja -lampaani meillä myös pakkaskuukaudet”, Kaija kertoo.
”En kaipaa kaupungista mitään. Kotipihassa on aina tekemistä, mutta elämänrytmi on rauhallinen ja stressitön. Täällä ihmisillä on vielä aikaa kohdata toisensa”, Reijo pohtii.
Oikeat vuohet, lampaat ja kanat ovat monen lapsen kohokohta tapahtumassa. Eläimet asuvat Pihlavassa ympäri vuoden. © Sara Pihlaja
Mukana 30 talkoolaista
Seimipolku-tapahtuma on kasvanut vuosi vuodelta. Enää se ei valmistuisi pelkästään Kaijan ja Reijon voimin, vaan parina viime vuonna mukana on ollut yli 30 talkoolaista. Telarannat tekevät yhteistyötä myös Sastamalan seurakunnan kanssa.
”Seimipolku päättyy kotiimme, jossa tarjoamme kaikille kävijöille glögiä ja pipareita. Seurakunnan pappi on paikalla tuvassamme ja juttelee ihmisen kanssa”, kertoo Kaija, jonka vastuulla on tarjoilu.
Urakka käynnistyy lokakuussa, kun Reijo alkaa hiljalleen valmistella ulkorakennuksia näyttelykuntoon.
Reijon urakka käynnistyy lokakuussa, kun hän alkaa hiljalleen valmistella ulkorakennuksia näyttelykuntoon. Esimerkiksi autokatos muuntuu täysikokoiseksi Betlehemin talliksi. Seimipolun aikaan sen valtaavat Kaijan ja Reijon lampaat. Lampaiden vieressä tallissa on aidonkokoinen seimiasetelma, joka on rakennettu ja puvustettu näyteikkunoille tarkoitetuista mallinukeista.
Lainaseimet mukana
Yksi talkoolaisista on Telarantojen lähellä asuva sähkömies Elmer Vuokko. Hän on alusta saakka vastannut tapahtuman valaistuksesta.
”Ilman valaistusta pihalla olevat seimet eivät näkyisi. Valoilla seimiin voi tuoda myös uusia näkökulmia. Esimerkiksi autokatoksen isossa seimiasetelmassa valoa ei suunnata ylhäältä katosta, vaan seimi ja siinä makaava Jeesus-lapsi valaisevat koko tallin”, Reijo kiittelee.
Ajatuksen sähkömiehen seimestä Elmer Vuokko sai toissasyksynä. Suurin osa tapahtuman seimistä on Reijon ja Kaijan, mutta mukana on myös lainaseimiä sekä heidän tuttaviensa varta vasten tapahtumaan rakentamia sommitelmia.
Pienimmät seimet polulla mahtuvat lapsen kämmeneen. © Sara Pihlaja
”Minun seimeni on tehty sähkö- ja elektroniikkaromusta. Sain idean hyödyntää siskoni vanhaa hellaa, joka oli pajallani. Aika monta iltaa mietin, ennen kuin hoksasin hyödyntää rikkinäiset porakoneeni.”
Pirttikosken lapset eivät ole ainoat, jotka katselevat pitkään juuri sähkömiehen seimeä.
”Nuo Maria ja Jeesus ovat ihan oikeista porakoneista tehtyjä. Hiukset taitavat olla tehty sähköjohtojen pätkistä”, Jaakko selittää lapsilleen.”
”Kyllä. Ja kun oma, jo aikuinen tyttäreni näki seimen syksyllä, hän sanoi ensimmäiseksi, että Joosefilla on päällä vanha paitani”, Elmer kommentoi.
Mikä talkoolaisen saa rakentamaan Telarantojen kanssa tänäkin vuonna viikonlopun kestävää tapahtumaa?
Vanhan lieden sisään rakennettu sähkömiehen seimi on tehty varta vasten Seimipolku-tapahtumaan. © Sara Pihlaja
Sähkömies Elmer Vuokon rakentaman seimen hahmojen runkoina ovat rikki menneet porakoneet. © Sara Pihlaja
”Tästä on tullut tapa virittäytyä joulun tunnelmaan. Puen aamulla kotona pilkkihaalarin päälle. Se päällä tarkenen joka säässä ohjata autoja parkkipaikalle, toivottaa ihmisiä tervetulleeksi, paistaa muille talkoolaisille makkaraa ja taluttaa tarvittaessa huonojalkaista kulkijaa käsikynkästä”, Vuokko sanoo.
Telarannat kiittävät uuden kotiseutunsa kylähenkeä. Tapahtuman jaksaa ja haluaa järjestää, koska siitä on tullut tärkeä niin monelle – myös talkoolaisille.
Myös vastoinkäymisistä on päästy yli yhdessä: viime joulukuussa ennen tapahtumaa satoi monena päivänä rankasti vettä. Parkkipaikaksi aiottu pelto pehmeni, eikä kestänyt autoja. Kun Reijo ja Kaija vasta ehtivät huolestua, talkoolaiset olivat hälyttäneet avuksi jo paikallisia takseja.
”Autot parkkeerattiin lopulta kauemmaksi ja paikalliset tilataksit kuljettivat väkeä talkoilla parkkipaikalta meille. 16 tuntia kuljettamista kahden päivän aikana ei ole pikkujuttu”, Kaija sanoo.
Suurimman osan seimistä Pihlavat ovat hankkineet itse matkoiltaan. Tapahtumassa on mukana myös lainaseimiä. © Sara Pihlaja
Tärkeää kohdata jokainen ihminen
Hiljentymishetken. Sellaisen Kaija ja Reijo toivovat pihapiirinsä kävijälleen tarjoavan. Heille on tärkeää myös kohdata jokainen ihminen. Siksi talkoovuoroissa on muiden tehtävien ohella aina tervetulleeksi toivottajat.
”Täällä voi tulla kosketetuksi ja kohdatuksi. Seimi toimii monelle kuin aikakoneena ensimmäisen joulun tapahtumiin. Seimet itsessään eivät ole polulla pääasia, ne ovat väline kertoa Jeesuksen syntymästä”, Reijo sanoo.
”Toivon, että seimipolulla joulu voisi syntyä ihmisen sydämeen uudelleen”, Kaija puolestaan toteaa.
”Toivon, että seimipolulla joulu voisi syntyä ihmisen sydämeen uudelleen.”
Jos pariskunnan oma joulun odotus seimipolun takia onkin kiireinen, itse joulun he viettävät hiljentyen. Lampaan ja kanat on toki hoidettava silloinkin, mutta muuten kellontarkkaa ohjelmaa ei ole.
”Aaton aattona lapset perheineen tulevat meille, muuten olemme kaksin. Syömme maltillisesti ja luemme jouluevankeliumin”, Kaija sanoo.
Tuovatko Telarannat nykyiseen kotiinsa joulunpyhiksi esille jouluseimiä vai onko kaikki pakattu jo aatoksi takaisin laatikoihin?
”Lapsenlapsemme Emilian koulutyönään tekemä Jeesus-lapsi, jolla on vuoteenaan virsikirja, on esillä, ja ehkä ihan ensimmäinen omatekemäni seimi, muut odottavat jo seuraavaa vuotta”, Kaija sanoo.
Kaija Telaranta osti työvuosina Pihlavan kesäpaikakseen. Nyt se on pariskunnan koti. © Sara Pihlaja
Joulua maalaismaisemassa
Kun seimipolku tältä vuodelta sulkeutuu, nukkuvat Telarannat ensimmäisenä univelkansa pois. Esteri ja Pipsa pääsevät takaisin arkisiin karsinoihinsa ja aitat arkikäyttöön. Kaikkea ei silti pureta, koska se vähentää seuraavan vuoden työtä.
”Olen havainnut, että auto mahtuu katokseen, vaikka seimitallin takaseinän jättää paikoilleen”, Reijo sanoo.
Rauhallinen tunnelma on myös Pirttikoskien Mondeossa, jolla perhe suuntaa kotiinsa. Erityisesti yksi asia mietityttää lapsia: Ensimmäisestä joulusta on aikaa kamalan kauan ja silti tuntuu, että se on nähty juuri 70 eri kuvana muutaman asteen pakkasessa maalaismaisemassa. Sama tapahtuma on toistunut niin muoviankkojen, posliiniesineiden, soittorasian kuin seinävaatteen kertomana.
Tallin täytyi sittenkin olla kuninkaanlinnoja erityisempi paikka.
Seimipolku-tapahtuma toteutuu koronan takia tänä vuonna Facebookin seimijoulukalenterina, jonka löytää nimellä Pihlavan Seimipolun joulukalenteri.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 12/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti