Seura kävi Israelissa: Halutaanko siellä edes rauhaa? Kärsimys on sietämätön muurin molemmilla puolilla
Muurit eivät ole tuoneet rauhaa Israelin ja palestiinalaisten välille. Tuoko uusi hallitus sen? Seura kävi israelilaiskylässä, joka on sinnitellyt rakettisateessa Gazan kaistaleen vieressä vuosikausia.
Jalkapallokentällä Netiv HaAsarassa on suoja tarkka-ampujien varalta.
Nelikymppinen Hila Fenlon muistaa hyvin ajan, jolloin kotikylästä pystyi pyöräilemään merenrantaan.
Matka kulki läpi Gazan palestiinalaisten asuinalueiden ja päättyi vartissa Välimeren rantahiekalle.
Tuolloin elettiin 1990-luvun alkua, aikaa ennen raketti-iskuja ja pommisuojia.
Siinä, että nuori israelilainen nainen pyöräili palestiinalaisalueen läpi, ei tuolloin ollut mitään tavatonta tai vaarallista. Päinvastoin. Hila tunsi palestiinalaiset naapurinsa ja tuli heidän kanssaan hyvin toimeen. Näin oli siitäkin huolimatta, että Hilan israelilainen kotikylä, Netiv HaAsara, oli tuolloin tuore tulokas Gazan kupeessa.
Kylä oli siirretty siihen vuonna 1982 Siinailta, kun Israel ja Egypti solmivat rauhan. Rauhansopimuksessa Siinai siirtyi Israelilta takaisin Egyptille ja rauhanehtojen mukaisesti Israel evakuoi kaikki siirtokunnat, jotka se oli perustanut Siinaille vuoden 1973 Jom kippur -sodan jälkeen. Netiv HaAsara oli yksi näistä kylistä.
Nauru lakkasi
Seura vieraili Netiv HaAsarassa marraskuun 2018 lopussa. Nykyisin elektroninen älyaita ja tarkka-ampujilta suojaava, korkea betonimuuri erottavat kylän ja Gazan alueen toisistaan.
2000-luku toi maanviljelyksestä elävän kylän arkeen painajaisen taivaalta.
Alkoi rakettien aika.
Ensikohtaaminen raketin kanssa vuonna 2001 ei vaikuttanut Hilan kylässä painajaisen alulta.
”Nauroimme, kun eräänä aamuna löysimme raketin vihannesmaalta. Se tuntui niin absurdilta”, Hila sanoo ja nostaa kyseisen ruostuneen raketinpyrstön näytille.
Kyläläisten nauru lakkasi nopeasti, sillä Gazasta ammuttuja raketteja alkoi tulla päivin ja öin. Eniten niitä ammuttiin aamulla puoli kahdeksan aikoihin, koska silloin aikuiset olivat matkalla töihin ja – mikä pahinta – lapset kouluihin.
Päiväkodin nuorimpien ulkoilutila on pieni, jotta nämä saadaan nopeasti turvaan rakettihälytyksen tultua. Isommilla lapsilla on väljempi leikkialue, koska nämä osaavat juosta itse suojaan. © SANNA PUHTO
Rakettihälytyksen tullessa kyläläisillä on 15 sekuntia aikaa ehtiä pommisuojaan. Vuonna 2001 kenelläkään ei tietenkään ollut pommisuojaa. Nyt sellainen on Netiv HaAsaran jokaisessa kodissa ja kadun kulmassa. Koulut, päiväkodit ja muut yhteiset tilat on muutettu kokonaan pommisuojiksi.
Arjesta tulee vaikeaa, kun kaikki tekeminen on ajateltava suhteessa 15 sekunnin pelastautumisaikaan.
Hilan lapset nukkuivat taaperoista asti kodin pommisuojassa, jotta Hila itse uskalsi ummistaa öisin silmänsä.
Kun hänen lapsensa kävivät vessassa, Hila odotti oven takana vakuuttaen heille, että he ehtisivät yhdessä suojaan, vaikka isku tulisi nyt.
Hilan jokapäiväinen huolenaihe oli, muistavatko lapset koulumatkalla varmasti pitää silmällä, missä on lähin pommisuoja.
Puun takana näkyy pommisuoja. © SANNA PUHTO
Tappava vihellys
Vuonna 2014 Israel otti käyttöön ohjuspuolustusjärjestelmän, niin sanotun Rautakupolin.
Se tuhoaa raketit ennen kuin ne iskeytyivät kohteeseensa. Mutta Hilan kylää se ei auta. Kylä on liian lähellä rakettien laukaisupaikkaa, jotta Rautakupoli ulottuisi sinne.
Raketit eivät kuitenkaan ole kyläläisten pahin painajainen.
Kranaattituli on.
”Täällä ei kannata paljon vihellellä. Ihmiset joutuvat paniikkiin.”
Hila Fenlon esittelee ensimmäistä rakettia, joka kylään ammuttiin vuonna 2001. © SANNA PUHTO
Kun ilmaa halkovan kranaatin vihellys kuuluu, on myöhäistä tehdä mitään. Karanaatti iskeytyy maahan ja sirpaleet leviävät jopa 200 metrin säteelle.
Hälytysjärjestelmä ei varoita kranaateista, mutta joskus kyläläiset saavat Israelin armeijalta tekstiviestikehotuksen pysyä pommisuojissa.
Traumatisoituneet lapset
Kuluneen 18 vuoden aikana Netiv HaAsaran kylään on Hilan laskelmien mukaan iskeytynyt 5 000 rakettia ja kranaattia. Kolme kyläläistä on menettänyt henkensä.
Kaikkiaan Gazasta tulleissa iskuissa on Israelin puolella kuollut tähän mennessä 34 siviiliä. Loukkaantuneita ja vammautuneita on pari tuhatta.
Kuolonuhreja ei ole paljon verrattuna esimerkiksi siihen, kuinka paljon Gazassa on kuollut siviilejä samana ajanjaksona.
Silti iskut ovat tuhonneet siviilien elämän myös Israelin puolella.
”Raketti ja kranaatti ovat ennen kaikkea psykologisia aseita. Ne rikkovat mielemme ja lastemme mielet, kun elämme jatkuvassa pelossa.”
Melkein jokaista kylän 350 lapsesta on hoidettu posttraumaattisen stressin takia.
Tilanne ei edelleenkään ole ohi. Vierailuamme edeltävällä viikolla Netiv HaAsaran kylään osui 20 kranaattia.
Hila on katkera, mutta ei tavallisille palestiinalaisille Gazassa.
”Viholliseni on Hamas ja muut järjestöt, jotka näitä kranaatteja ja raketteja ampuvat.”
Hamas on tällä haavaa palestiinalaisten parlamentin suurin puolue ja tavoittelee islamilaista valtiota. Muun muassa EU ja USA luokittelevat sen terroristijärjestöksi.
Hila on vihainen myös omalle hallitukselleen, jota hän pitää ylimielisenä ja omien siviiliensä kärsimykset ohittavana.
Kärsimys on sietämätön muurin molemmilla puolilla. Halutaanko täällä edes rauhaa?
Rajavyöhykettä Israelin ja Gazan välillä. Muurin takana on Gaza. © SANNA PUHTO
Tuoko uusi hallitus sovun?
Israelista kertovissa uutisissa törmää koviin asenteisiin ja sovittamattomilta näyttäviin ristiriitoihin.
Milloin kiihkomielisimmät siviilit valtaavat Länsirannan palestiinalaisten maita, milloin tuhoavat näiden elinkeinoksi viljelemät oliivipuut tai ajoneuvot. Syksyn aikana israelilaiset teinipojat kivittivät hengiltä palestiinalaisen perheenäidin.
Eivätkä palestiinalaiset ole parempia: Gazasta Israelin puolelle lähetetään leijoja, joissa on palopommeja ja ilmapalloja, jotka räjähtävät kosketuksesta.
Pommisuoja kadun kulmassa Netiv HaAsarassa. © SANNA PUHTO
Rauha alkaa tosiaan tuntua hullun haaveelta. Se ole onnistunut tähän mennessä lukuisista ponnisteluista huolimatta.
Siksi tuntuu hämmästyttävältä, että Kansallisen tuvallisuustutkimuksen instituutissa (Institute for National Security Studies, INSS) ollaan tyynen vakuuttuneita siitä, että kun hallitus vaihtuu huhtikuun parlamenttivaalien jälkeen, rauha on työlistalla.
”Uskon, että tämä on seuraavan hallituksen ydinasia”, sanoo instituutin toimitusjohtaja Udi Dekel Seuralle.
Instituutti tuottaa toimenpide-ehdotuksia. Ja nyt sillä on valmiina kolmen askeleen ohjelma rauhan saavuttamiseksi.
Ohjelma perustuu analyysiin, jonka mukaan kaksi erillistä valtiota on sekä Israelille että palestiinalaisille paras vaihtoehto.
Ensimmäinen askel siihen suuntaan on aloittaa sopiminen siitä, mistä voidaan sopia.
Toinen askel on auttaa palestiinalaisia oman valtion rakentamisessa.
Kolmas askel on palestiinalaisten aluekysymysten ratkaisu muun muassa niin, että lopetetaan israelilaisten siirtokuntien rakentaminen palestiinalaisalueiden sisälle ja vetäydytään jo rakennetuista.
Uutisotsikoita Israelista viime syksyltä. © kuvakaappaukset independent.com ja haaretz.com
Nyt aika rauhalle
Kansallisen turvallisuustutkimuksen instituutissa rauhanehdotuksen ydinajatus on se, että juuri nyt kannattaa toimia. Aina on jotain, mitä rauhan hyväksi voidaan tehdä.
Otollisempaa aikaa ei kannata odotella, sillä sitä ei ehkä tule.
Pitkään jatkunut konflikti on johtanut siihen, että väestönosat ovat eriytyneet ja asenteet koventuneet. Nykyisin 70 prosenttia israelilaisista ei ole koskaan käynyt palestiinalaisten alueilla.
Varsinkaan nuorilla ei ole mitään omakohtaista kontaktia palestiinalaisiin.
Instituutin tekemien tutkimusten mukaan 80 prosenttia israelilaisista kannattaa erillisiä Israelin ja Palestiinan valtioita. Samalla 70 prosenttia uskoo, että tilannetta ei voida saavuttaa, koska kumpikin osapuoli syyttää toisiaan.
”Suurin vaikeus on saada ihmiset vakuuttuneiksi, että jos rauhan eteen ei tehdä mitään, päädytään tilanteeseen, jota kukaan ei halua.”
Instituutti ei esitä mitään loppuun hiottua rauhanratkaisua.
”On aikansa elänyt luulo, että neuvottelut ovat mahdollisia vasta, kun tiedetään tarkkaan, miten jokainen yksityiskohta pitäisi ratkaista. Sen sijaan ryhdytään menemään sitä kohti, mitä halutaan.
Liikutaan ennen kuin kaikki on selvää. Ryhdytään rakentamaan toivottua tulevaisuutta ja ratkaistaan kussakin tilanteessa ne asiat, mitä voidaan ratkaista.”
Rauhanmuuri ja Path to Peace -teos on Netiv HaAsarassa asuvan taitelija Zameret Zamirin idea. © COLE KEISTER
Pelko on raskasta
Toive rauhasta on myös Hila Fenlonin ajatuksissa päällimmäisenä.
Pelossa eläminen on raskasta.
Miksi hän ei muuta rauhallisemmalle seudulle?
”Silloin terroristit olisivat voittaneet. Myös palestiinalaisten puolella on maanalaista rauhantahtoa. Toivoa on.”
Vierailun lopuksi Hila haluaa näyttää meille jotain.
Hän vie meidät betonimuurille. Sen harmaaseen pintaan, sille puolelle, joka näkyy Gazaan päin, on tehty mosaiikkitaideteos. ”Tie rauhaan”, lukee teoksessa hepreaksi, arabiaksi ja englanniksi.
Tuhannet ihmiset ympäri maailmaa ovat osallistuneet mosaiikin tekemiseen, koska jokainen yksittäinen keramiikkapala on eri ihmisen maalaama.
On niin paljon ihmisiä, jotka haluavat rauhaa.
”En väsy puhumaan rauhasta. Ei ole kyse siitä, kuka on oikeassa. Meillä ja palestiinalaisilla on sama ongelma. Ratkaisukin on sama: rauha.”
Ennen kaikkea Hila haluaa rauhan lasten takia.
”Niin omieni kuin heidän, jotka kasvavat toisella puolella. Sitä paitsi haluan vain viljellä vihanneksiani. Ne ovat niin hyviä, että nykyisin viljelen niitä siementuotantoon.”
Ihmiset ympäri maailmaa ovat osallistuneet teoksen tekemiseen. Jokainen keramiikkapalanen on eri ihmisen maalaama. © SANNA PUHTO
Toimittaja vieraili marraskuussa Israelissa maan ulkoministeriön vieraana.