Spede innostui huuhaateoriasta ja tyhjennytti mysteerionkalon kivestä – Näin hän loi Pirunpesästä matkailukohteen keskelle ei-mitään
Jalasjärven Pirunpesä on hämmästyttävä onkalo, jota luultiin pitkään hiidenkirnuksi. Kuuluisaksi luontokohteen teki aikoinaan Spede Pasanen, nyt kauniin paikan kohtalo on epäselvä.
Mahtipontinen onkalo saa mielikuvituksen laukkaamaan. Miten tällainen on syntynyt?
Piru on lähtenyt pesästä, mutta kukaan ei tiedä, milloin se palaa.
Näin kerrotaan Kurikan Jalasjärvellä sijaitsevasta Pirunpesäksi kutsutusta luontokohteesta, jonka mystisellä alkuperällä on peloteltu pikkulapsia halki vuosisatojen.
Pirunpesä on 23 metriä syvä onkalo Isovuoren kallion laella. Pohjalle laskeudutaan jyrkkiä teräsportaita selkä ja takapuoli edellä. Näin kaiteista saa varmemman otteen, jos jalka sattuu lipeämään kosteilla portailla.
Häkellyttävän pystysuoran ja sileäseinäisen luolan pohjalta näkyy vain taivasta, jolla ajelehtivat pilvenhattarat luovat mielikuvan lähes pysähtyneestä ajasta.
Pohjalla on pieni lammikko jääkylmää vettä, jossa uiskentelee muutama pikkuruinen sammakko. Nyt niistä ei lähde ääntäkään, ja maanpinnan äänetkin ovat vaimenneet. Äänimaailman muodostaa yksinään humiseva pumppu, jota ilman onkalo täyttyisi hiljalleen vedestä.
On kuin toiseen maailmaan olisi saapunut.
Ympäristö täynnä tarinoita
Parinkymmenen metrin päässä onkalosta seisoo jykevä näkötorni, jonka korkeuden ja Pirunpesän syvyyden yhteisvaikutelma on sykähdyttävä.
Ympäristöön kuuluvat kuuluisan rapautumisonkalon lisäksi muun muassa Kollinluolaksi kutsuttu luola sekä Paimenpojan mänty, joihin kumpaankin liittyy mielenkiintoinen tarina.
Kollinluola on luonnonmuodostelma, jossa jättimäinen litteä kivipaasi nojaa kallioon siten, että paasi muodostaa seinämän ja katon. Kivipaaden alle syntynyt tunnelimainen luola on muutaman metrin mittainen ja auki molemmista päädyistä.
Luolan keskellä on sänkymäinen syvennys. Tila on riittävän suuri siihen, että aikuinen mies mahtuu sinne hyvin konttaamaan ja pötköttelemään.
Pirunpesää ylläpitävän Ylivallin nuorisoseuran puheenjohtaja Riitta Prinkkilä kertoo, että luolassa reilut sata vuotta sitten onkin pötkötellyt erakkomainen metsästäjä Juho ”Kolli-kräätäri” Korkiakoski. Tiettävästi häntä kiinnostivat enemmän metsän tapahtumat kuin maailman meno.
”Hän vietti aikoinaan hyvin paljonkin aikaa luolalla. Metsästeli näillä main ja nautti yksinäisyydestä. Hänellä oli melko lähellä myös talo ja siellä vaimo, mutta silti hän viihtyi luolalla aina päiväkausia.”
Korkiakoski syntyi Jalasjärvellä vuonna 1841 ja kuoli samoissa maisemissa 1930. Vielä nykyäänkin on helppo kuvitella tämän pienen ja ahtaan luolan kutsuvan omalla vaatimattomalla tavallaan ihmisiä pois oravanpyörästä ja kohti hiljaista metsää.
Paimenpojan mänty puolestaan on Pirunpesän pysäköintialueen laidalla jököttävä, ehkä hieman alle kymmenmetrinen mänty, joka on kasvanut kummallisesti kuin puolikkaan t-kirjaimen muotoon.
”Tästä, tai ainakin jostain lähistöltä, löytyi 1850-luvulla kuolleena paimenpoika. Hän oli paikallisperinteen mukaan lähtenyt kahta lehmää etsimään.”
Lehmät olivat palanneet kotiin omia aikojaan, mutta paimenta ei kuulunut.
”Yöllä ilma kylmeni yllättäen, aamulla poika oli löytynyt kuolleena männyn juurelta.”
Miljoonien vuosien takaa
Jännittävistä tarinoista huolimatta Pirunpesän synty on tieteellisesti selitetty pitkänä ja tylsänä prosessina.
Pirunpesää pidettiin vuosia hiidenkirnuna ja niin lukee yhä myös tievarsimainoksessa.
Sellainen onkalo ei kuitenkaan ole. Geologian tutkimuskeskus on määritellyt Pirunpesän rapautumisonkaloksi.
Geologi ja tietokirjailija Aimo Kejonen kertoo puhelimitse, että yleensä suomalaiset rapautumisonkalot ovat selvästi pienempiä kuin Jalasjärven Pirunpesä.
”Suomessa näitä tunnetaan hyvin monen kokoisia, joista pienimmät ovat munakupin kokoisia.”
Pirunpesän ikää ei ole tarkasti ajoitettu, mutta Kejonen uskoo sen joka tapauksessa olevan iältään miljoonia vuosia.
”Jääkaudet ovat kestäneet täällä meillä suurin piirtein miljoona vuotta. Pirunpesä on saanut alkunsa paljon jääkausia vanhemmalla ajalla”, aiemmin Geologian tutkimuskeskuksessa työskennellyt Kejonen sanoo.
Rapautuminen on geologinen prosessi, jossa kallioiden mineraalit hajoavat ja muuttuvat muiden tekijöiden, kuten veden, ilman ja lämpötilan vaihteluiden vaikutuksesta. Jossakin kohtaa kalliota on ollut heikko kohta, josta rapautuminen on alkanut ja lähtenyt liikkeelle sekä pysty- että vaakasuunnassa.
Hiidenkirnun syntyprosessi on erilainen. Se syntyy veden pyörittäessä kiveä, ei rapautumalla.
Kejosen mukaan Pirunpesästä jännittävän tekee siihen liitetyt uskomukset.
”Erilaisia pirunpeltoja ja -luolia on Suomessa aika paljon, kansa on nähnyt niillä koteja vähän siellä sun täällä.”
Pirunpesä oli Speden intohimo
Elokuvistaan ja tv-sarjoistaan parhaiten tunnettu Spede Pasanen (1930–2001) oli myös ahkera keksijä ja maailman tutkija.
Juuri Pasanen on tärkein yksittäinen tekijä siinä, että Pirunpesä on nykyään irtonaisista kivistä tyhjä nähtävyys. Hän tyhjennytti Pirunpesän rapautuneesta kivestä ja loi matkailukohteen keskelle ei mitään.
Jalasjärven Pirunpesästä Spede kiinnostui tuttavansa, turkulaisen itseoppineen harrastajatutkija Keijo Parkkusen kerrottua hänelle asiasta.
Parkkusella oli villejä teorioita, joiden mukaan jääkautta ei tapahtunut nykyisen tiedeyhteisön näkemyksen mukaan, eivätkä Suomen hiidenkirnutkaan siten syntyneet jääkauden liikuttelemien kivimassojen seurauksena. Parkkusen näkemyksen mukaan hiidenkirnut aiheutti avaruudesta syöksynyt vesimassa.
Parkkusen teorioita pidetiin akateemisten tutkijoiden parissa näennäistieteenä jo 1990-luvulla, mutta Spedeen näkemykset vetosivat vahvasti.
Vuonna 1997 Spede kommentoi Ilta-Sanomille teettävänsä Pirunpesän kaivauksia ”puhtaasti tieteellisistä syistä”. Ennen Spedeä Jalasjärven kunta oli kaivattanut onkaloa auki noin viiden metrin syvyyteen, mutta vasta Spede sai projektiin uutta energiaa.
Riitta Prinkkilä muistaa hyvin Speden saapumisen Pirunpesää tutkimaan. Kun Spede alkoi työskennellä Pirunpesän kimpussa, yhtäkkiä kaikki mediat televisiota myöten kiinnostuivat mysteerionkalosta.
”Minun lapsuudessani Pirunpesälle johti vain metsäautotie, ja silloinkin loppumatka piti tulla polkua pitkin. Speden ansiosta tänne johtaa nyt hyvä autotie. Hän teetti sen omilla rahoillaan. Tien pohja tehtiin Pirunpesästä nostetuista kivistä.”
Spede jätti itsestään paikallisille mukavan vaikutelman vaatimattomana miehenä.
”Kun Spede kävi täällä, hän halusi aina, että ihmisten mielenkiinto kiinnittyy Pirunpesään eikä häneen.”
Lue myös: Voe rähmä – Tietovisa Spede Pasasesta! Saatko kaikki oikein ja 10 pistettä?
Tulevaisuus on talkootyön varassa
Pirunpesää käy joka vuosi ihmettelemässä ihmisiä useista sadoista muutamiin tuhansiin.
”Koronavuodet olivat Pirunpesän huippusuosion aikaa. Silloin kävi päivittäin reilu sata ihmistä. Tänä vuonna kymmeniä päivässä”, Prinkkilä kertoo.
Onkalo sijaitsee yksityisomistuksessa olevilla mailla. Ylivallin nuorisoseura on vuokrannut maat alkuvuoteen 2027 saakka. Ei ole täysin varmaa, mitä sen jälkeen tapahtuu, mutta Prinkkilä on luottavainen vuokrasopimuksen uusimisen suhteen.
”Aivan äskettäin emme ole vuokranantajan kanssa asiasta puhuneet, mutta kyllä hän on toimintaamme hyvin myötämielisesti tähän saakka suhtautunut.”
Luultavasti vuokrasopimus ei ole tulevaisuudessa hankalin kanto kaskessa, vaan resurssit eli ihmiset nähtävyyden ylläpitämiseksi. Sitoutuneita vapaaehtoisia on vuosi vuodelta vaikeampi saada mukaan. Se on talkootehtävien suunta koko maassa.
Hommia hoidetaan lisäksi myös nuorisoseuran vapaaehtoisten voimin, mutta heidän varaansa ei voi sälyttää kaikkea.
Vierailijoille täytyy myydä pääsylippuja, kahvia ja pullaa, ja alue rakennuksineen täytyy pitää siistinä. Tähän tarvitaan vähintään yksi palkattu työntekijä.
”Jossain vaiheessa olisi varmaan parasta, ja mielestäni ihan luonnollistakin, että esimerkiksi Kurikan kaupunki ottaisi Pirunpesän luontokohteen ylläpidettäväkseen.”
Nähtäväksi jää, mikä on mysteerionkalon tulevaisuus. Miljoonia vuosia se on tässä ollut, ja on toki jatkossakin. Kyse on siitä, kuka ottaa nähtävyydestä vastuun, jos nuorisoseura ei sitä tulevaisuudessa pysty kantamaan.
Ihmiset ovat aina kiinnostuneita näkemään Pirunpesän, eikä ihme, sillä alueen luonto tarinoineen kiehtoo mielikuvitusta.
Ja ehkä se pirukin vielä joskus palaa.
