Reportaasi: Näin Kinky Boots -musikaali valloittaa Tampereen Työväen Teatterissa

Jaa artikkeliTilaa Seura
Kinky Boots
Tampereen Työväen Teatterin suurella näyttämöllä näytellään taas. Katsomon tuoleista on käytössä vain noin puolet. © Anton Reenpää
Tampereen Työväen Teatteri valmistautuu ison musikaalin, Kinky Bootsin ensi-iltaan. Koronan takia teatterissa ei näytelty mitään miltei puoleen vuoteen, mutta nyt turvatoimet on tehty ja lavan täyttää loiste.

”Kävelkää oikealle ja ihailkaa, kuinka hieno tehdas on!” neuvoo ohjaaja Samuel Harjanne katsomosta Kinky Bootsin harjoituksissa Tampereen Työväen Teatterin suurella näyttämöllä.

”Korjataanko ääniä lennossa vai teenkö listan?” vastaava kapellimestari Eeva Kontu kysyy äänisuunnittelija Kai Poutaselta.

Kenkätehtaan työntekijä Donia näyttelevä Hiski Grönstrand aloittaa repliikkinsä ties kuinka monennen kerran alusta ja marssii kohti tehdasta.

”En mä pysty puhuun just ny, kun mä oon menossa töihin”, Don sanoo tuskastuneena kännykkäänsä.

Hän sulloo puhelimen taskuunsa ja avaa tehtaan oven. Työvuoro alkaa.

”Puolille saleille näytteleminen tarkoittaa, että teemme syksyn aikana noin miljoona euroa tappiota.” –Otso Kautto

Kinky Bootsissa Donin työpaikka on konkurssin partaalla. Samuel Harjanteen mukaan näytelmän glamourin alla kulkeva tarina on ajankohtaisempi kuin koskaan, sillä koronan takia Suomessakin moni yritys taistelee olemassaolostaan ja on turvautunut vähintäänkin lomautuksiin.

Helpolla eivät ole selvinneet teat­teritkaan. Tampereen Työväen Teatterin suuren näyttämön katsomopaikoista on käytössä tällä hetkellä puolet eli noin 400. Pienemmistä näyttämöistä Eino Salmelaiselle mahtuu puolitäytöllä noin 200 katsojaa ja Kellariteatteriin alle 100.

”Tämä tarkoittaa, että teemme syksyn aikana noin miljoona euroa tappiota”, sanoo teatterinjohtaja Otso Kautto.

”Normaalisti suuren näyttämön tuotannoilla katetaan pienempien näyttämöiden esitysten kuluja, nyt Hamlet ja Kinky Boots eivät tuota edes omia kulujaan.”

Valmiina Kinky Bootsiin! Emmi Kaislakari ja Lauri Mikkola odottavat jo, että pääsevät näyttelemään puolen vuoden tauon jälkeen yleisölle.

Valmiina Kinky Bootsiin! Emmi Kaislakari ja Lauri Mikkola odottavat jo, että pääsevät näyttelemään puolen vuoden tauon jälkeen yleisölle. © Anton Reenpää

Kestämätön tilanne

Kautto kertoo, että koska kevään jälkeen julkista tukea ei ole luvattu lisää, teattereiden on yritettävä selviytyä jotenkin. Tämän takia TTT:ssä on menossa yt-neuvottelut, jossa etsitään säästöratkaisuja.

Kauton mukaan todennäköisiä keinoja ovat lomautukset ja freelancereiden käytön vähentäminen. Moni teatteri miettii myös tulossa olevien isojen tuotantojen siirtämistä tai perumista.

”Tilanne on kestämätön. Me esimerkiksi työllistämme vuosittain noin 200 freelanceria. Monelta heiltä meni jo keväällä töitä alta ja kesäteatterit jäivät toteutumatta”, Kautto huomauttaa.

Muusikko ja näyttelijä Lauri Mikkola on yksi Kinky Bootsin freelancereista. Hän on kerännyt kiitosta drag-tähti Lolana jo Helsingin Kaupunginteatterin Kinky Bootsissa ja näyttellyt viime talvena myös TTT:n Poikabändi-musikaalissa. Tieto siitä, että työt loppuvat koronan takia, tavoitti Mikkolan viime maaliskuussa junassa.

Korona on koetellut myös henkilökohtaisesti ohjaaja Samuel Harjannetta, joka asuu Tanskassa, mutta työskentelee pääosin Suomessa. Reissaaminen kotiin on onnistunut korona-aikana vain kerran.

Korona on koetellut myös henkilökohtaisesti ohjaaja Samuel Harjannetta, joka asuu Tanskassa, mutta työskentelee pääosin Suomessa. Reissaaminen kotiin on onnistunut korona-aikana vain kerran. © Anton Reenpää

”Olin hypännyt Pasilassa jo junaan, kun sain soiton, että illan Poikabändin esitys on peruttu. Tulin kuitenkin Tampereelle ja kokoonnuimme yhteen. Tunnelma oli apea”, Mikkola muistelee.

Aulavahtimestari Heta Tammivuori oli samana iltana töissä. Hän oli varautunut aulassa kertomaan asiakkaille, että koronan takia kevään esitykset on peruttu.

”Ketään ei kuitenkaan tullut. Vaikka teimme päätöksen näytelmän peruuttamisesta vasta iltapäivällä, onnistuimme tavoittamaan kaikki katsojat ennen esitystä”, Tammivuori kertoo.

Kinky Bootsissa on mukana myös lapsinäyttelijöitä. Haastattelupäivänä harjoitukset alkoivat onnittelulaululla, sillä heistä yhdellä oli syntymäpäivä.

Kinky Bootsissa on mukana myös lapsinäyttelijöitä. Haastattelupäivänä harjoitukset alkoivat onnittelulaululla, sillä heistä yhdellä oli syntymäpäivä. © Anton Reenpää

Vaikea päätös

Myös tiedottaja Sari Andersson muistaa maaliskuun 12. päivän iltapäivän hyvin. Johtoryhmä oli koolla ja päätti ensimmäisenä teatterina Suomessa perua koko kevään esitykset.

”Perhettäni ja sukuani asuu paljon Euroopassa ja tiesin, kuinka lohduton koronatilanne siellä jo oli. Kun sain sanottua ääneen, että selkeintä olisi perua koko kevään esitystoiminta saman tien ja hallituksen puheenjohtaja oli samaa mieltä, emme edes miettineet muuta vaihtoehtoa”, Otso Kautto kertoo.

Adrenaliinia oli ilmassa, kun Sari Andersson sai tehtäväkseen kirjoittaa asiasta tiedotteen.

”Kirjoittaminen oli pakko välillä keskeyttää, koska kädet tärisivät, olihan kyseessä dramaattinen päätös. Yleensä teatterissa vältetään yksittäisen esityksenkin peruuntumista viimeiseen asti”, Andersson sanoo.

Melkein heti tiedotteen ilmestymisen jälkeen puhelimet alkoivat soida. Toimittajat soittivat teatteriin, teatterista soitettiin asiakkaille ja ilmoitettiin peruutuksesta. Kautolle soittivat kollegat – eivätkä he juuri kiitelleet.

”Päätöksestämme tuli kuin ennakkotapaus, jonka jälkeen muiden oli vaikea päättää toisin. Tyylikkäintä olisi varmasti ollut tehdä jonkinlainen teattereiden yhteispäätös, mutta tuossa tilanteessa oli toimittava nopeasti ja parhaan kykynsä mukaan”, Kautto toteaa.

Kinky Boots vie katsojan tehdashallien hämärästä muodin huipulle. Asusteista ei puutu näyttävyyttä.

Kinky Boots vie katsojan tehdashallien hämärästä muodin huipulle. Asusteista ei puutu näyttävyyttä. © Anton Reenpää

Säästöillä kesän yli

Miten Lauri Mikkolalle kävi? Kevään esitysten loppumisen lisäksi We Will Rock You -musikaalin harjoitukset Helsingissä päättyivät kuin seinään. Musikaali toteutuu kuitenkin ensi keväänä. Myös Valkeakosken kesäteatterin rooli siirtyi vuodella eteenpäin.

”Kaksi viikkoa kävelin kortteleita ympäri Helsingissä ja yritin sisäistää, mitä on tapahtunut. Yhtäkkiä ei ollut kiire mihinkään. Onneksi oli säästöjä, joilla pärjäsimme kevään ja kesän”, kahden lapsen isä sanoo.

Juuri lasten kanssa touhuaminen oli paras tapa olla murehtimatta.

”Kun työnsin lapselle vauhtia keinussa tai teimme hiekkakakkuja, pystyin näkemään kiireettömyydessä myös hyviä puolia.”

TTT:ssä kiinnitettynä näyttelijänä työskentelevälle Emmi Kaislakarille esitysten peruuntuminen tiesi myös noin puolen vuoden esitystaukoa. Teatteri sopi kesälomien pitämisestä alkukesällä ja moni palasi töihin kesäkuun lopussa. Niiden produktioiden, joissa Emmi on mukana, harjoitukset alkoivat vasta syyskuun alussa.

”Yritin pysytellä positiivisena, vaikka epävarmuus tulevasta puristi. Kirjoitin päiväkirjaa ja ajattelin, että vaikka muuta en voisi tulevasta suunnitella, joulu tulee tänäkin vuonna varmasti”, Kaislakari kuvailee.

”Pyyhin kyyneleitä, kun näin työkaverit ja saimme jatkaa harjoituksia – niin helpottunut ja iloinen olin.” –Emma Kaislakari

Kun Kinky Bootsin harjoitukset syyskuussa alkoivat, Kaislakarilta pääsi itku.

”Pyyhin kyyneleitä, kun näin taas työkaverit ja saimme jatkaa harjoituksia – niin helpottunut ja iloinen olin.”

Kaislakari kertoo esitystauon aikana havahtuneensa, kuinka suuri osa näytteleminen on hänen identiteettiään ja millainen etuoikeus on tehdä haluamaansa työtä. Sekään ei tunnu enää itsestään selvältä, että Turussa asuva 86-vuotias isoäiti haluaa käydä katsomassa – ja pääsee katsomaan – lapsenlapsensa esitykset.

”Mamma on tulossa katsomaan myös Kinky Bootsin ensi-iltaan. Hän sanoo, että elämänsä ehtoopuolella haluaa satsata elämänlaatuun, eikä eristäytyä yksin kotiinsa”, Kaislakari sanoo.

Musikaali on monen ammattilaisen yhteistyön tulos. Kinky Bootsissa pelkästään näyttämöllä on 33 näyttelijää ja bändissä 10 soittajaa.

Musikaali on monen ammattilaisen yhteistyön tulos. Kinky Bootsissa pelkästään näyttämöllä on 33 näyttelijää ja bändissä 10 soittajaa. © Anton Reenpää

Turvavälit näytöksiin

Teatterit tekevät tällä hetkellä kaikkensa, jotta niihin olisi mahdollisimman turvallista mennä. Henkilökunnalla on visiirit, ja katsojille suositellaan kasvomaskeja. Useimmiten väliaikatarjoilun voi tilata etukäteen, mutta väliajalla kahvio on kiinni. Siivousta on tehostettu ja turvaväleistä muistutetaan kuulutuksin.

Lippujen istumapaikat eivät välttämättä pidä paikkansa, koska turvavälien vuoksi osa paikoista on poissa käytöstä. Naapuriteatterin Tampereen Teatterin päänäyttämöllä tuoleista on poistettu konkreettisesti joka toinen – yleisemmin osaan istumia on teattereissa kiinnitetty poissa käytöstä -kyltti tai tuolissa istuminen on estetty nauhalla.

”Katsojat noudattavat ohjeita hyvin. Hamletin ensi-illassa osalla oli jopa kultanauhoin stailattuja maskeja kasvoillaan, aulavahtimestari Tammivuori sanoo.

Jos maski unohtuu kotiin, sellaisen voi TTT:ssä ostaa lipputoimistosta.

”Emme kuitenkaan edellytä maskia, vaan kyseessä on suositus, Tammivuori kertoo.

Otso Kauton mukaan teatterit täyttävät tällä hetkellä pääosin yksittäiset katsojat. Bussiretkiä ei tehdä, eivätkä yritykset tuo henkilökuntaansa teatteriin.

”Ymmärrän sen hyvin. Minäkin ohjeistan omia työntekijöitäni varovaisuuteen ja ylimääräisten ihmiskontaktien välttämiseen”, Kautto sanoo.

Hän pitää teatteriin tulemista kuitenkin turvallisena ja painottaa sen merkitystä henkiseen virkistäytymiseen. Tamperelaisteatterissa tulijoita suuren näyttämön vetonauloihin, rock-musikaali Hamletiin ja Kinky Bootsin, olisi enemmän kuin katsomoon voidaan ottaa.

”Teatterin aulassa kuulee edelleen joka ilta katsojien kommentteja, kuinka kovasti he ovat odottaneet esityskauden alkua”, Tammivuori sanoo.

Teatterinjohtaja Otso Kauton työhuoneessa on työpöydän lisäksi punainen nojatuoli ja riippumatto. Maaliskuun alusta lähtien työajasta leijonanosan ovat vieneet korona-asiat, eikä teatterinjohtajalla juuri ole ollut lomapäiviä.

Teatterinjohtaja Otso Kauton työhuoneessa on työpöydän lisäksi punainen nojatuoli ja riippumatto. Maaliskuun alusta lähtien työajasta leijonanosan ovat vieneet korona-asiat, eikä teatterinjohtajalla juuri ole ollut lomapäiviä. © Anton Reenpää

Kotiin vaikea päästä

Samuel Harjanne aloitti taipaleensa Kinky Bootsin kanssa jo ennen koronaa Helsingissä, sillä hän ohjaa musikaalin yhteistuotannon molempiin kaupunkeihin. Helsingissä esitys on jo poistunut ohjelmistosta. Harjanne on joutunut matkustamaan paljon, sillä hän asuu Tanskassa, mutta työskentelee pääosin Suomessa. Reissaaminen kahden maan välillä on osa arkea. Tai ainakin oli.

”Olen käynyt maaliskuun jälkeen kerran kotonani Tanskassa juhannusviikolla. Onneksi minulla ei ole lapsia, heistä olisi hirveää joutua olemaan erossa kuukausitolkulla”, Harjanne sanoo.

Vaikka yhteydenpito puolisoon onnistuu päivittäin viestein ja puhelimitse, ikävä saa ohjaajan nielemään kyyneliä. Hän myöntää, että Helsingin pienen vierailijakämpän seinät ovat välillä tuntuneet ahtailta ja palautuminen työstä on ollut hankalaa.

”Toisaalta juuri työ on auttanut. Kinky Boots pursuaa positiivisuutta ja energiaa eli juuri sitä, mitä meistä jokainen tarvitsee näinä aikoina selvitäkseen.”

Uskoa tulevaan

Kinky Bootsin harjoitusaikataulua korona ei ole sotkenut. Kevään harjoitukset olivat päättyneet jo ennen maaliskuuta ja syyskuussa treenit ovat toteutuneet aikataulussaan. Harjanteen mukaan ihmiset ovat erityisen sitoutuneita produktioon ja monesta huokuu kiitollisuus, että työtä voi taas tehdä.

Toki on myös huolta ja pelkoa tulevasta ja siitä, sairastuuko joku. Produktiota myös varjellaan parhaan mukaan: TTT:ssä valmistaudutaan nyt moneen eri ensi-iltaan, mutta tuotantojen työntekijät eivät kohtaa toisiaan päivisin. Emmi Kaislakari sanoo välttelevänsä kuntosalilla käyntiä, jotta pysyisi terveenä ja Lauri Mikkola kertoo vaateostosten jäävät suosiolla otollisempaan aikaan.

Mutta kun Lauri Mikkola vetää Lolan punaiset, pitkät ja kimaltelevat korkosaappaat jalkaansa, arki katoaa, ja hän ei mieti koronaa. Kinky Bootsin maailmassa niin taiteilija kuin katsoja saa unohtaa vajaaksi kolmeksi tunniksi oman arkensa. Olemassaolostaan taistelevan kenkätehtaan pelastajaksi saapuu glitterin ja höyhenien maailmassa elävä Lola. Hän ja isältään kenkätehtaan perinyt Charlie päättävät yltää yhdessä saavutuksiin, joista muut vain uneksivat.

”Teatteri tekee parhaimmillaan katsojalla saman kuin Lola ja Charlie omalle yhteisölleen – se saa uskomaan tulevaan ja parempaan huomiseen. Juuri siinä on yksi teatterin olemassaolon oikeutus, Harjanne huomauttaa.

Lue myös: Suomalainen teatteri kaipaa lisää kunnianhimoa – Laitosteatterin tuunaaja Otso Kautto: ”Hyvää voi tehdä, kun on taitoa – erinomaiseen tarvitaan intohimoa ja omistautumista”

X