Viihtyisää pesätunnelmaa – Tuulan kodin sisustus henkii 1970-lukua: ”Pitää olla kerrostumia menneestä elämästä”

Leskeksi jäänyt Tuula Saarinen muutti isosta asunnosta pienempään ja luopui liiasta tavarasta. Kun haikeus helpotti, uusi asunto alkoi tuntua kodilta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Maija Isolan Silkkikukka-verhot ovat kulkeneet Tuulan mukana vuodesta 1974. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia

Leskeksi jäänyt Tuula Saarinen muutti isosta asunnosta pienempään ja luopui liiasta tavarasta. Kun haikeus helpotti, uusi asunto alkoi tuntua kodilta.
Teksti: Reija Ypyä

Vihdoinkin! Nyt on helpompi hengittää!”

Näin hyvinkääläinen Tuula Saarinen, 74, huokaisi, kun sai lopulta ison kerrostaloasuntonsa myytyä. Hän oli nimittäin jo ostanut unelmiensa 68,5 neliön kolmion loppuiän kodikseen. Pari kuukautta kahden asunnon omistajana oli hermostuttavaa aikaa.

”Tavoitteenani oli löytää Hyvinkään keskustasta vanhuuden kodiksi kolmio, jossa olisi kauppa lähellä ja kävelymatka rautatieasemalle. Halusin asunnon mahdollisimman ylhäältä 1960–70-luvun hissitalosta. Vaatimuksiini kuului myös tilava parveke, jossa voin oleilla, kun en enää jaksa ulkoilla.”

Täydelliseltä kuulostava vuonna 1969 rakennettu asunto tuli myyntiin, Tuula pyöri huoneissa puoli tuntia ja teki ostotarjouksen. Asunto täytti kaikki toivomukset eikä mitään remontteja tarvittu. Putkiremontti oli tehty muutama vuosi sitten, kylpyhuone ja keittiö olivat siistejä ja kodissa oli hyvä henki.

”Kävin katsomassa vain neljää asuntoa. Tytär oli kehottanut minua toimimaan nopeasti, jos olen oikeasti kiinnostunut jostain asunnosta. Kannatti olla rohkea ja ostaa tämä, vaikka entinen oli vielä myymättä. Monet ystäväni paljastivat myöhemmin, että heitä pelotti puolestani. Myös poikaani ja tytärtäni varmasti jännitti.”

Tuula halusi kodin 60–70-luvun kerrostalosta mahdollisimman ylhäältä.

Tuula halusi kodin 60–70-luvun kerrostalosta mahdollisimman ylhäältä. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia

20. osoite

Tuulan lempipaikka uudessa kodissa on telkkarihuoneen sohva, jossa hän neuloo tai virkkaa ja vilkuilee samalla sisustus- tai puutarhaohjelmia. Toinen mieluisa paikka on olohuone, jossa Tuulalla on parhaillaan projektina kuunnella kaikki vinyylilevyt läpi.

”Kuuntelen kaikki aakkosjärjestyksessä ja säästän levyn vain, jos haluan kuunnella sen vielä uudelleen. Muut laitan kiertoon. Kymmeniä ja kymmeniä olen jo kuunnellut, istunut sohvalla ja tehnyt käsitöitä. Aika ihanaa ja rentouttavaa. Samalla vilkuilen appeni Yrjö Saarisen voimakkaita ja värikylläisiä maalauksia olohuoneen seinillä. Ne ovat kuuluneet kotiini 46 vuotta.”

Tuula muutti uuteen kotiin 16.11.2019 eli tasan 18 vuotta sen jälkeen, kun hän sai avaimet edelliseen kotiinsa. Aluksi hänellä ei ollut sänkyäkään – se oli mennyt kierrätykseen.

”Ensimmäisen yön jälkeen olo oli vielä hämmentynyt ja uupunutkin, mutta innokas. Tunsin kiitollisuutta menneestä, ja olin valmis järjestelemään uutta kotia. Olen kotiutunut hyvin, vaikka koronan takia olen viettänyt viikkokausia neljän siskon yhteismökillämme Forssassa.”

Nykyinen koti on Tuula Saarisen elämän ensimmäinen vain itselleen laittama koti.

Nykyinen koti on Tuula Saarisen elämän ensimmäinen vain itselleen laittama koti. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia

Tuula on kokenut muuttaja, sillä uusi koti on elämän 20. osoite! Hän syntyi Helsingissä, jossa perhe asui äidin kampaamon takahuoneessa Laivanvarustajankadun ja Kapteeninkadun kulmassa. Isän työn takia muutettiin Raumalle, Riihimäelle ja lopulta Hyvinkäälle. Tuulan kaikki 13 omaa kotia ovat olleet Hyvinkäällä.

”Kodin tyyli on minulle tärkeä. Siinä pitää olla kerrostumia menneestä elämästä. En voisi kuvitellakaan, että laittaisin kaiken uusiksi muuttaessani. Kuvailisin kotini tunnelmaa 60–70-luvun henkiseksi. Eteisessä on rakas huonekalu, äidin kampaamon kampaus­pöytä. Artekin kalusteet ja 70-luvun tekstiilit ovat rakkaita. Viihtyisä koti on minulle valtavan tärkeä.”

Kodin tyyli on minulle tärkeä. Siinä pitää olla kerrostumia menneestä elämästä.

Enimmäkseen Tuula hankkiutui eroon tavaroista, mutta kaksi uuttakin asiaa hän hankki. Sänkyyn piti ostaa patja ja kaiuttimille jalustat.

”Metrin levyinen Askon sänkyni on vuoden 1968 kodistani. Se on ollut vuosia vintissä, ja pääsi nyt käyttöön. Pulmana oli se, ettei kaupoissa ole metrin levyisiä patjoja. Niinpä ostin siihen nettikaupasta joustinpatjan ja sijauspatjan, ja ne tulivat minuutilleen luvattuna aikana ovelle.”

Tuula antaa hyvän vinkin kaikille muuttajille. Hän leikkautti puusepän liikkeessä lisää hyllyjä keittiön kaappeihin.

”Hyllyvälit ovat aina liian isot, eikä hyllyjä pysty täyttämään taloudellisesti. Olen muokannut kaappeja näin kaikissa kodeissani.”

Tuulalla on paljon taidetta ja valokuvia, muistoja menneestä elämästä.

Tuulalla on paljon taidetta ja valokuvia, muistoja menneestä elämästä. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia

Pesätunnelmaa

Tuulan edellinen koti oli supervaloisa, ja uusi on vähän hämärä.

”Siihen minulla on hiukan totuttelemista, mutta toisaalta täällä on viihtyisä pesätunnelma. Syksyllä on kiva poltella kynttilöitä suojaisalla, lasitetulla parvekkeella. Edellisessä kodissani oli isoja ikkunalautoja, joilla pidin valaisimia ja kynttilöitä.”

Tuula kutsuu harvoin vieraita, mutta perheen kanssa on kokoonnuttu muutaman kerran vuodessa syömään kahdeksan hengen ruokapöydän ympärille. Koska Tuula on nyt yksin, ja lapsenlapsetkin jo aikuisia, yhteiset ateriat ovat vähän jääneet. Koko perheen saaminen saman pöydän ääreen olisi hauskaa.

”Houkuttelin Espoossa asuneen siskoni tulemaan tänne. Hän muutti kuukausi sitten samalle kadulle kanssani! Meillä sisaruksilla on seuraa ja turvaa toisistamme.”

Yrjö Saarisen taide sopii hyvin yhteen hänen maalaamansa rengin kaapin kanssa.

Yrjö Saarisen taide sopii hyvin yhteen hänen maalaamansa rengin kaapin kanssa. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia

Ei kiirettä

Tuula jäi heinäkuussa 2017 leskeksi. Mies Yrjö sairasti pitkään, ja Tuula oli hänen omaishoitajansa.

”Asuimme 18 vuotta ihan ydinkeskustassa unelmiemme 116-neliöisessä kodissa 1950-luvulla rakennetun kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Se oli aikoinaan pankinjohtajan virka­suhde­asunto, tyyliltään ihan uniikki. Olohuone oli hulppeat 34 neliötä, ja sinne sai taulut hienosti esille. Valoa tulvi sisään ikkunoista kolmesta suunnasta eikä ketään asunut vastapäätä. Jo puolison sairastuessa vakavasti tiesin, että muutto on väistämätön. Mies oli loppuvaiheessa niin sairas, että ei päässyt hissittömästä kodista ulos ollenkaan. Tajusin, että kohtaisin saman tilanteen jonain päivänä.”

Koska koti oli niin mieluinen, Tuula pitkitti muuttopäätöstä. Sen sijaan hän aloitti tavaroiden raivaamisen pian miehen kuoleman jälkeen.

”Lahjoitin hänen vaatteitaan Hyvinkään Toimariin asunnottomille jaettaviksi. Vein sinne talvitakkeja, villapaitoja, alusvaatteita ja sukkia. Mieheni oli nuorena vähän pukeutumisfriikki, ja hänen hienot huivisolmionsa myin Facebookin kautta. Pidin puoli vuotta kirpparipöytää, jossa myin tavaroita.”

Tuula käytti vuosikymmeniä kertyneiden papereiden läpikäymiseen monta kuukautta. Onneksi ei ollut kiirettä.

”Oli terapeuttista surutyötä käydä kaikkia papereita läpi hitaasti ja systemaattisesti. Puolisoni isä Yrjö Saarinen oli kuvataiteilija, jolla oli iso arkisto lehtileikkeitä ja valokuvia. Laitoin ne aikajärjestykseen.”

”Oli terapeuttista surutyötä käydä kaikkia papereita läpi hitaasti ja systemaattisesti.”

Tuula vinkkaa, että tavaroiden rai­vaus kannattaa käynnistää, vaikka muutto olisi vasta ajatuksen tasolla. Esimerkiksi valtavan kirjahyllyn raivaaminen oli iso operaatio. Kirjoja oli pakko hajottaa ja laittaa kierrätykseen, mikä tuntui pahalta. Yhden täyden auto­lastin kirjoja Tuula sai vietyä erääseen kyläkirjastoon.

”Vuoden 2019 syyskesällä tein päätöksen muutosta. Se teki kipeää, mutta olen käytännön ihminen, ja tajusin sen pakoksi. Tilaa oli yhdelle liikaa, vastike oli iso ja yhtiössä oli tulossa putki- ja julkisivuremontti. Eläkeläisenä en halunnut ottaa isoja lainoja. Hiljalleen oli pakko tehdä jotain.”

Tuula teetti astiakaappiin puusepällä lisää hyllyjä.

Tuula teetti astiakaappiin puusepällä lisää hyllyjä. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia

Kahden asunnon loukussa

Tuula yritti ensin myydä asuntoa itse. Hän kuvasi kodin ja laittoi elokuussa 2019 myynti-ilmoituksen Oikotielle. Pidettiin kaksi näyttöä, ja ilmoitus oli viisi viikkoa esillä ilman ainoatakaan yhteydenottoa.

”Sitten minua alkoi ahdistaa. Entä jos asunto ei mene kaupaksi ennen kuin löydän kivan kodin? Ja näin kävi. Oli hullua tehdä tarjous asunnosta ennen entisen myymistä. Sydän hakkasi täysillä, kun ajoin näytöstä pois. Taivas, mitä tein, sen pahimman mistä varoitellaan. Kahden asunnon loukku!”

Seuraavaksi Tuulaa jännitti, saako eläkeläinen lainaa. Mutta se sujui ongelmitta uutta asuntoa vastaan. Hän teki pankin kanssa sopimuksen vuoden lyhennysvapaasta, ja maksoi vain lainan korkoja ja kahden asunnon yhtiövastiketta.

Ikea-kasseissa Tuula kuljetti paljon tavaraa vanhasta kodista uuteen.

Ikea-kasseissa Tuula kuljetti paljon tavaraa vanhasta kodista uuteen. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia

”Tein kaupat uudesta kodista 24. syyskuuta 2019 ja vasta silloin aktivoiduin todella vanhan tyhjentämiseen. Monet tavarat on helppo myydä Tori.fi-sivuston kautta ja Facebookin kaupunkiryhmät ja roskalava-ryhmät ovat hyviä paikkoja myydä ja antaa pois.”

Tuula myi muun muassa Lundia-hyllyjä, moottoroidun sängyn, monitoimikoneen ja messinkisiä kynttilänjalkoja. Monta muovipussillista vaatteita meni kierrätykseen. Paikallisen roskalava-sivuston kautta haettiin paljon pikkutavaraa, runkopatjat, TV-taso, monta matkalaukkua, sängyn pääty ja pyykki­kone.

”Lokakuussa päätin antaa myynnin kiinteistövälittäjälle. Otin yhteyttä samaan välittäjään, jolta olimme ostaneet edellisen kodin 18 vuotta aikaisemmin. Suuri huoneisto ei ollut helppo myytävä. Vasta tammikuussa sain tarjouksen, jonka hyväksyin. En saanut hyvää hintaa, mutta sen verran, että maksoin itseni velattomaksi. Se oli valtava helpotus.”

Tuula teki pitkään muuttoa Ikea-kassi kerrallaan. Hän pakkasi pientä tavaraa kasseihin sen verran, että jaksoi kantaa ne kolmannesta kerroksesta rappuja alas, autoon ja uuden kodin hissiin.

”Kuljetin puolentoista kuukauden aikana yhteensä 198 kassia! Toin näin astioita, kirjoja, pikkutavaraa, irto­hyllyjä ja tauluja. Yhtenä päivänä muuttivat LP-levyt, seitsemän kassia, joissa jokaisessa oli 50 levyä aakkostettuna. Ennätys­päivänä vein 14 kassia. Muutto kävi hyvästä porraskuntoilusta.”

Tuulan Saarisen lempipaikka on telkkarihuoneen sohva, jossa hän virkkaa lämpötilapeittoa. Ideana on virkata yksi kerros päivässä päivän lämpötilan määrittämällä värillä.

Tuulan Saarisen lempipaikka on telkkarihuoneen sohva, jossa hän virkkaa lämpötilapeittoa. Ideana on virkata yksi kerros päivässä päivän lämpötilan määrittämällä värillä. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia

Elämäni koti

Kun varsinainen muuttopäivä koitti, Tuula oli saanut kaikki astiat ja vaatteet kaappeihin. Silloin kuljetettiin ainoastaan huonekalut ja isot esineet. Marraskuinen muuttopäivä kesti vain viisi tuntia.

”Toki tavaroiden järjestelyä riitti pitkälle iltaan. Olen aika omatoiminen, mutta nyt iän myötä otin kiitollisena vastaan avun valaisinten ja audiolaitteistojen asennukseen ja taulujen ripustamiseen pojalta ja vävyltä.”

Tuula on taitava saamaan tavaroita paikoilleen, mutta niitä on vieläkin liikaa. Kaappeihin pitää saada väljyyttä. Muutaman kalusteen hän saattaa saada sijoitettua siskon uuteen kotiin.

”Ihan odotan syksyä, että saan kunnolla asettua kotiini mökkikauden päätyttyä. Tämä on elämäni ensimmäinen, vain itselleni laittamani koti.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 9/20.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X