Viron laulujuhlat täyttää 150 vuotta – Virolaisille laulujuhlat eivät ole muotiasia vaan sydämen asia

Jaa kaverilleTilaa Seura
Viron laulujuhlat
Laulajat ja tanssijat marssivat lauantaina Tallinnan Vapaudenaukiolta laulukentälle viiden kilometrin matkan. Marssi kesti viisi tuntia. Kansallisasuihin pukeutuneet marssijat lauloivat, tanssivat ja heiluttivat Viron pienoislippuja. © Malle Kolnes
Laulu on virolaiselle onni, riemu, nauru ja itku, sanoo Kersti Kaljulaid. Presidentti lauloi Laulukaarella tuhansien joukossa, kun Viro juhli 150 vuotta täyttäneitä laulujuhlia.

Kuorolaulu kiirii komeasti läpi Tallinnan täpötäyden Laulukaaren kentän. Laulajien riveissä laululavalla seisoo Viron presidentti Kersti Kaljulaid kansanomainen asu yllään. Hän laulaa muiden joukossa tarttolaisessa Filiae Patriae -naiskuorossa.

Presidentti kunnioittaa 150 vuotta täyttäviä Viron laulujuhlia ja niihin liittyviä kansallisia arvoja esiintymällä laulujuhlien konserteissa.

Itsenäisen Viron presidentit ovat aina tuoneet tervehdyksensä laulujuhlille. Tänä vuonna yleisön joukossa istuivat myös aikaisemmat presidentit Arnold Rüütel ja Toomas Hendrik Ilves puolisoineen.

Viisi vuotta sitten Ilves puhui ja otti kännykällään selfien kuorojen edessä. Lennart Meri sanoi vuonna 1999, että virolaisille laulujuhlat eivät ole muotiasia vaan sydämen asia. Virossa oli keskusteltu, vieläkö laulujuhlia tarvitaan, kun enää ei ollut vihollista, jota vastaan piti protestoida kuten Neuvosto-Virossa.

Presidentti Kersti Kaljulaid

Presidentti Kersti Kaljulaid seurasi laulujuhlia koko lauantain ja sunnuntain. Hän myös esiintyi kuoronsa kanssa. Presidentin poika istui presidentin vieressä lauantaina. Seurueessa oli myös entinen presidentti Arnold Rüütel vaimonsa Ingridin kanssa. Malle Kolnes

Laulu tekee vapaaksi

Avajaisissa presidentti Kersti Kaljulaid puhui tunteellisesti ja runollisesti.

”Laulujuhlat täyttävät 150 vuotta. Jos tsaari olisi tiennyt, mitä laulujuhlat tekevät Viron kansalle, todennäköisesti tätä juhlaa ei olisi. Laulu tekee virolaisen iloiseksi, rohkeaksi ja vapaaksi.”

Kaljulaid viittasi Neuvosto-Viron harmaaseen arkeen sanomalla, että juuri laulaessaan ihmiset tunsivat olevansa virolaisia.

”Mielissämme oli sama ajatus. Laulun myötä meidät valtasi onni, riemu, nauru ja itku.”

Katsellessaan lapsia presidentti sanoi, että laulujuhlat ovat pienen virolaisen päivä, joka nauraa hymykuopat poskillaan. He laulavat maasta, jota he rakastavat.

Presidentti kehotti kaikkia virolaisia laulamaan rohkeasti kapellimestareiden johdolla.

”Tänä viikonloppuna valta on heidän käsissään.”

Viron laulujuhlat

Kuorot tervehtivät toisiaan saapuessaan Laulukaaren taakse laulukentälle. Malle Kolnes

Suomi mukana

Myös Suomen presidentit ovat kunnioittaneet Viron perinteitä osallistumalla laulujuhlille. Mauno Koivisto osallistui valtiovarainministerinä Nuorten laulu- ja tanssijuhlilla 1967 ja pääministerinä Viron laulujuhlille 1969.

Presidentti Tarja Halonen vieraili laulujuhlilla vuosina 1990 ja 2004. Vuonna 1990 hän edusti oikeusministerinä Suomen hallitusta pääministeri Harri Holkerin suostumuksella. Presidenttinä hän edusti Suomea vuonna 2004.

Halonen muistaa erityisesti vuoden 1990 laulujuhlat, koska Viron tuleva muutos oli selkeästi näkyvissä.

”Viro kuului tuolloin vielä Neuvostoliittoon, emmekä Suomessa tunteneet Viroa kovin hyvin. Minulle oli suuri yllätys, miten voimakas tunne oli läsnä laulujuhlilla. Siellä oli myös paljon suomalaisia, muun muassa Ylioppilaskunnan Laulajat”, Halonen muistelee Seuralle.

Viron laulujuhlat

Laulujuhlien tuli kiersi yli kuukauden Viroa. Se vietiin laulujuhlien torniin lauantain avajaisissa. Tulta saattoivat torniin monet laulujuhlien järjestäjät ja kapellimestarit. Malle Kolnes

Viron laulujuhlat

Monet suomalaiset saapuivat Tallinnaan seuraamaan laulujuhlia. Malle Kolnes

Matkan aikana hän tapasi virolaisia poliitikkoja. Hän oli paikalla, kun ensimmäinen yksityinen pankki avattiin Virossa. Hän sai myös kipinän opiskella viron kieltä. Se syntyi kielisekaannuksesta.

”Tein virolaisille yhteistyöehdotuksen ja minulle vastattiin, että ehdotus on väga huvitav. Myöhemmin minulle selvisi, että viron kielen huvitav merkitsee suomeksi kiinnostavaa. Ehdotukseni oli siis heidän mielestään hyvin kiinnostava, eikä huvittava.”

Laulukentältä hän muistaa ihmisten paljouden.

”Sillä syntyi voimakas tunne siitä, että itsenäisyyden asiaa viedään eteenpäin.”
Seuraavana vuonna Viro sai takaisin itsenäisyytensä.

Viron laulujuhlan kulkue vuonna 1891

Neljännen Viron laulujuhlan kulkue Tarton raatihuoneentorilla vuonna 1891. R. Sacker / Viron kirjallisuusmuseo

Valtava kansanliike

Viime viikonloppuna järjestetyt 27. laulu- ja tanssijuhlat olivat virolaisille erityisen merkitykselliset, koska ensimmäisistä laulujuhlista tuli kuluneeksi 150 vuotta.

Laulujuhlat on valtava joukkotapahtuma, joka yhdistää virolaisia ja vahvistaa kansallistunnetta. Laulujuhlia symboloiva tuli lähti liikkeelle runsas kuukausi ennen juhlia laulujuhlien synnyinkaupungista Tartosta. Se kiersi 4 200 kilometriä kaikissa

Viron maakunnissa ennen Tallinnaa. Tuli kulki maalla ja merellä, autoilla, laivoilla, hevosvankkureilla ja sivuvaunullisilla moottoripyörillä. Aina kun se pysähtyi, sitä juhlittiin. Laulukentällä se nostettiin juhlallisesti laulukentän torniin.

Viron ensimmäisten laulujuhlien laulukirja

Viron ensimmäisten laulujuhlien laulukirja laulajille, laulukirja yleisölle sekä kuorojohtajan rintamerkki. Vuosi 1869. Viron kansallismuseon kokoelma ja Viron kirjallisuusmuseo. Malle Kolnes

Tulen kuljettamiseen osallistui laulujuhlasäätiön viestintäpäällikkö Sten Weidebaum.

Tämän vuoden teema ”Rakkauteni” viittaa Lydia Koidulan runoon Mu isamaa on minu arm. Weidenbaumin mukaan teemaan liittyy jokaisen virolaisen panos isänmaan hyväksi.

”Teema kuvaa sitä, että olemme pystyneet säilyttämään vapautemme, mutta se kuvastaa myös huolta tulevaisuudesta.”

Laulujuhlille alettiin antaa teemoja 1990-luvulla, kun maan itsenäisyys oli palautettu. Viron kuuluessa Neuvostoliittoon laulujuhlilla oli aina piilomerkitys.

”Neuvostoaikana meidän oli pakko laulaa ylhäältä määrättyjä lauluja, mutta kaikki ymmärsivät, että juhlat olivat virolaisten oma juhla. Se näkyi esimerkiksi kansallispuvuista.”

Virolaiset pukeutuivat kansallispukuihin

Virolaiset pukeutuivat kansallispukuihin ja heiluttivat Viron lippua Malle Kolnes

Jännite patsaskiistasta

Itsenäisessä Virossa ei tarvittu enää samanlaista rivien väleihin kirjoitettua kapinamieltä, mutta teemoihin tiivistettiin kansalliset arvot. Erityisen tärkeä teema Weidenbaumin mukaan oli vuonna 2007 nuorten laulu- ja tanssijuhlilla. Teemana oli tuolloin ”Maailmanpuun juurella”.

Vähän ennen laulujuhlia Virossa oli käyty pronssisotilaskiista. Kaupungin keskustasta poistettiin neuvostosotilaiden hautamuistomerkki, pronssisotilas. Siitä aiheutui jännitteitä virolaisten ja vironvenäläisten ja myös Viron ja Venäjän valtioiden välille.

Nyt, vuonna 2019 laulujuhlille on iloinen tunnelma. Satatuhatta ihmistä täyttää laulukentän. Laulajia ja soittajia on kaikkiaan 35 000 kaikkialta Virosta. Juhlilla on myös suomalaisia esiintyjiä. Kovan karsinnan läpäisivät Mieskuoro Laulajat Tampereelta, Pohjan Laulu Oulusta, Ynnin Pojat Oulusta ja Seitakuoro Saarenkylästä.

Ennen laulujuhlia kansallispukuihin pukeutuneet esiintyjät marssivat useita tunteja kestävässä kulkueessa Tallinnan keskustasta laulukentälle viiden kilometrin matkan.

Muu liikenne on keskeytetty. Myös yleisö saapuu kentälle jalan.

Kuorot innostavat yleisöä lähettämällä laulukaarelta aaltoja kentän perimmäiseen nurkkaan. Kädet nousevat pystyyn ja yleisö nousee seisomaan aaltojen osuessa kohdalle.

Riemukas huuto täyttää kentän.

Viron laulujuhlien kuorojohtajien rintamerkit

Viron laulujuhlien kuorojohtajien rintamerkit vuosilta 1879 (toinen valtakunnallinen laulujuhla) ja 1880 (kolmas valtakunnallinen laulujuhla).
Viron kansallismuseon kokoelma Malle Kolnes

Pitkä historia

Viron laulujuhlat syntyivät Tartossa vuonna 1869. Taustalla olivat Vanemuine-kulttuuriyhdistys ja Pärnu Postimees -lehden perustaja Johann Voldemar Jannsen.

Jannsen sai idean juhlien järjestämisestä baltiansaksalaisten laulujuhlista, jotka oli järjestetty Tallinnassa 1857. Muuallakin Virossa järjestettiin laulujuhlia, mutta ne eivät olleet luonteeltaan virolaisia. Jannsen halusi virolaisuutta korostavat laulujuhlat.

Kuvernööri antoi luvan laulujuhlien järjestämiselle maaorjuuden lakkauttamisen viisikymmenvuotismuistoksi.

Laulujuhlien museon kuraattori Kristiina Taelin mukaan laulujuhlat nostivat pintaan kysymyksen, ketä virolaiset oikeastaan ovat.

Suomen kuoroliiton kuoro

Suomen kuoroliiton kuoro marssimassa Viron 9. laulujuhlien kulkueessa Tallinnassa 30.6.1928. Vuonna 1928 laulujuhlien tapahtumapaikkana oli ensimmäistä kertaa Tallinna. Viron kansallisarkisto

”Virolaisilta puuttui oma identiteetti. Kuuluimme Venäjän keisarikuntaan, mutta paikallishallinto oli baltiansaksalaisten kartanonomistajien käsissä. Sanaa virolainen ei tunnettu. Talonpoikia kutsuttiin maakansaksi”, Tael sanoo.

Taelin mukaan ensimmäinen laulujuhla ei ollut luonteeltaan poliittinen, mutta se käynnisti prosesseja, jotka johtivat Viron itsenäistymiseen vuonna 1918.

”Virolaisten itsetunto nousi ja Virossa heräsi halu näyttää, että pystymme tekemään asioita yhdessä.”

Vaikutteita Suomesta

Johann Voldemar Jannsenin apuna laulujuhlien järjestelyssä oli hänen tyttärensä, runoilija Lydia Koidula, joka oli kiinnostunut Suomesta. Koidula matkusti isänsä kanssa Suomessa ja tapasi kulttuurivaikuttajia, muiden muassa J.V. Snellmanin, Elias Lönnrotin ja Yrjö Koskisen.

Isä Janssen oli kirjeenvaihdossa historioitsija ja suomalaisuusmies Yrjö Sakari Koskisen kanssa. Kun Jannsen alkoi koostaa ohjelmaa ensimmäisille laulujuhlille, hän huomasi, että virolaisilla ei ollut vironkielisiä kuorolauluja. Hän kysyi, olisiko suomalaisilla lauluja, joita hän voisi kääntää viroksi.

Koskinen lähetti Jannsenille monta laulua katsottavaksi. Jannsen mieltyi eniten Fredrik Paciuksen säveltämään Maamme-lauluun. Hän kirjoitti siihen vironkieliset sanat, jotka alkavat sanoilla Mu isamaa, mu õnn ja rõõm, Isänmaani, onneni ja iloni.

Laulu esitettiin ensimmäisillä laulujuhlilla ja se sai lämpimän vastaanoton. Viron itsenäistyttyä laulusta tehtiin kansallishymni.

Viron laulujuhlat

Laulujuhlien ohjelmasta tutkittiin, mitä lauluja on tulossa. Malle Kolnes

Laulava vallankumous

Viron ensimmäisillä laulujuhlilla esiintyi yli kahdeksansataa mieslaulajaa, mutta ei lainkaan naisia. Yleisön joukossa oli myös naisia. Laulujuhlat nostattivat isänmaallisuuden aallon, joka levisi Viroon. Maahan perustettiin uusia kuoroja, puhallinorkestereita, maamiesseuroja ja toimittajayhdistyksiä.

Laulujuhlat saivat jatkoa. Juhlia pidettiin myös Neuvosto-Virossa 1940-luvulta 1990-luvun alkuun, mutta valtio kontrolloi niiden sisältöä.

Vahvan poliittisen merkityksen laulu sai Virossa 1980-luvun lopussa, kun maassa kasvoi voimakas liikehdintä itsenäisyyden puolesta.

Tallinnan laulukenttä

Tallinnan laulukenttä oli ääriään myöten täynnä sunnuntain päätöskonsertissa. Liput myytiin loppuun. Esiintyjiä ja yleisöä oli yhteensä 95 000. Malle Kolnes

Virossa alkoi laulava vallankumous keväällä 1988. Tallinnan raatihuoneen torille kokoontui ihmisiä laulamaan kansallislauluja ja Neuvosto-Virossa kiellettyjä lauluja.

Joukko lähti kävelemään noin neljän kilometrin matkan Tallinnan laululavalle. Sama toistui useina öinä. Radio kutsui ihmisiä laulamaan ja televisio kuvasi öisiä laulujuhlia.

Nimityksen laulava vallankumous keksi graafikko Heinz Valk.

Syyskuussa 1988 yölaulujuhlille kokoontui jo lähes 300 000 ihmistä. Lavalle nousi myös puhujia pitämään puheita uudelleen itsenäistymisen puolesta.

Viron laulujuhlat

Eri sukupolvet kohtasivat toisiaan laulujuhlilla. Malle Kolnes

Vuoden 1990 laulujuhlat järjestettiin laulavan vallankumouksen hengessä. Vuotta myöhemmin 20. elokuuta 1991 seitsemänkymmenen mieslaulajan kuoro lauloi Vapauden aukiolla. Sinä päivänä Viro sai takaisin itsenäisyytensä.

Kristiina Taelin mukaan laulujuhlien merkitys virolaisille on muuttunut.

”Olemme nyt vapaa maa ja saamme valita itse, mitä laulamme. Kun olimme toisen vallan alla, laulujuhliin liittyi toive vapautumisesta. Nykyään Virossa on monia poliittisia suuntauksia, mutta laulujuhlilla ne unohdetaan ja ihmiset nauttivat yhteisestä Virosta. Laulujuhlat muistuttavat meitä siitä, miten paljon olemme joutuneet taistelemaan vapautemme puolesta.”

Sunnuntai kääntyy iltaan Tallinan laulukentällä. Lavalle nousee parinkymmenen tuhannen laulajan yhteiskuoro. Ihmiset nousevat ylös. Kentällä kaikuu Mu isamaa on minu arm, isänmaa rakkaani. Virolaiset seuraavat juhlan huipennusta silmät kyynelissä. Tunne tarttuu ja leviää. Suomalainen laulujuhlavieras saa hetken kokea sitä, mitä laulujuhlat merkitsevät virolaisille.

X